Olin sinuun rakastunut

tänne voin sen kirjoittaa.
Olit minulle tärkeämpi, kuin oikeastaan mikään muu elämässäni. Jokaiseen aamuun heräsin sinä mielessäni ja jossain vaiheessa vain sinun takiasi. Ehkä jopa pelastit henkeni, jos sillä mitään arvoa edes oli.

Kaikki oli vain pääni kehittämää jotain ihmeellistä illuusiota, jota ei ollutkaan. Todellisuus oli aika raastavaa siinä vaiheessa, kun se saavutti tietoisuuteni. Tiedätkö rakkaani... kaiken silti olin valmis unohtamaan - olithan kuitenkin se, joka oli tarkoitettu juuri minulle lopun elämäni ajaksi.

Me, niin sinä sanoit, että meistä voisi tulla "me."

Niin yhteinen elämä, sitä minä odotin ja siihen uskoin. Se oli minun mielessäni yhtä varma asia, kuin liikennemerkki ennen liikenteenjakajaa. Se vain oli, mutta kun sitä ei ollut.

On ollut vaikeaa ymmärtää, että elämä oman pääni sisällä tulee jatkumaan sellaisena jollainen se oli ennen sinua. Elän ja olen olemassa vain pääni sisällä. Katselen miten elämä menee menojaan ja odotan, että päivät... kuukaudet ja vuodet kuluisivat ja elämää ei enää olisi.
15648
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 15

Vanhimmat

Naiset osaa olla runollisiakin. Jotain runotyttömäistä. Tuossa.

Äänestä
  • tämä mies kerää pisteitä vain ei kannata lukea. Ei mitn tunnisteita

    Äänestä

Jotenkin melankolisen kaunista tekstiä :)

Äänestä

Onks tää naiselta muka?

Äänestä

"On ollut vaikeaa ymmärtää, että elämä oman pääni sisällä tulee jatkumaan sellaisena jollainen se oli ennen sinua. Elän ja olen olemassa vain pääni sisällä. Katselen miten elämä menee menojaan ja odotan, että päivät... kuukaudet ja vuodet kuluisivat ja elämää ei enää olisi."

Pystyn todella hyvin samaistumaan aloitukseen.

Tapasin hänet silloin, kun elämässäni oli kaikkein vaikein hetki. Ehkä tarrauduin häneen siinä hetkessä, kuin hukkuva oljenkorteen. Ehkä siksi koin rakastumiseni niin vahvana ja ehdottomana.

Nyt kun ymmärrän tuon kuvion, olen samassa pisteessä kuin tavatessamme. Voin vaan paljon huonommin kun aikaa on kulunut ja on tullut lisää taakkaa.

Opetus: Täällä maailmassa ei voi tukeutua muihin ihmisiin, jokaisella on oma yksinäinen taakkansa kannettavana.

Se vaan että tuo suhde rikkoi minua niin paljon, etten uskalla päästää enää ketään lähelleni. Ei hän sitä varmasti ymmärrä, eikä pidä odottaakaan, miten valtavan kovan henkisen tuskan hän suhtautumisellaan sai minussa aikaiseksi.

Minä hain häneltä rakkautta jota olin jäänyt vaille ja hän jotain viihdykettä. En minä ole kenenkään viihdyke. Lisäksi hän katsoi oikeudekseen olla ilkeä minulle, tutustumatta edes lähemmin. Aivan väärä ihminen minulle. Kantapään kautta sekin piti kokea.

Äänestä
  • Sinähän se et halunnut minuun tutustua ja tiedät kyllä miten olet käyttäytynyt minua kohtaan

    Äänestä

  • Anonyymi00012 kirjoitti:

    Sinähän se et halunnut minuun tutustua ja tiedät kyllä miten olet käyttäytynyt minua kohtaan

    Ei varmaankaan ollut sinulle tarkoitettu.

    Äänestä

Joskus tulee se hetki, kun näkee asiat selvästi. On vihdoin valmis hyväksymään tosiasiat eikä takerru enää haaveisiin. Se on kivuliasta, mutta hyvin terveellistä. Silloin on hyvä olla kaikenlaista tekemistä tarjolla. Se hetki tulee syystä ja sitten kun on valmis.

Äänestä
  • Mulle onneton rakastuminen nosti kaikki vanhat traumat pintaan. Tekisin asioita jos pystyisin, mutta näin masentuneena se on melko mahdotonta. Olen ottanut sen asenteen nyt, että koitan olla itselleni armollinen, enkä vaadi itseltäni mahdottomia. Tässä ei oikein muukaan auta, kun on kuitenkin elettävä tätä elämää. Onneksi voi kirjoittaa tänne, täällä ei niin haittaa jos ihmiset ei ymmärrä ja haukkuu marttyyriksi tai ruikuttajaksi. Oikeassa elämässä on eri. Ei ihmiset oikein ymmärrä masennusta, jos ei ole omakohtaista kokemusta. Syyllistetään siitäkin.

    - en ap

    Äänestä

  • Anonyymi00006 kirjoitti:

    Mulle onneton rakastuminen nosti kaikki vanhat traumat pintaan. Tekisin asioita jos pystyisin, mutta näin masentuneena se on melko mahdotonta. Olen ottanut sen asenteen nyt, että koitan olla itselleni armollinen, enkä vaadi itseltäni mahdottomia. Tässä ei oikein muukaan auta, kun on kuitenkin elettävä tätä elämää. Onneksi voi kirjoittaa tänne, täällä ei niin haittaa jos ihmiset ei ymmärrä ja haukkuu marttyyriksi tai ruikuttajaksi. Oikeassa elämässä on eri. Ei ihmiset oikein ymmärrä masennusta, jos ei ole omakohtaista kokemusta. Syyllistetään siitäkin.

    - en ap

    Lähetän sinulle mielessäni halauksen ja toivon, että valonsäde saapuisi sinua piristämään.

    Äänestä

  • Anonyymi00008 kirjoitti:

    Lähetän sinulle mielessäni halauksen ja toivon, että valonsäde saapuisi sinua piristämään.

    Voi kiitos, olet enkeli joka on tipahtanut taivaalta. Kaltaistesi ansiosta täällä jaksaa elää ja uskoa siihen, että hyvyys voittaa vielä maailmassa.

    Äänestä

Kirjoitit kauniisti... Sinä m>n

Äänestä

Ap, pääset vielä kiinni elämään ihan varmasti! Tiedän miltä tuntuu, minustakin tuntui vielä muutama kuukausi sitten tuolta. Tunteet tulevat hitaasti järjen perässä, mutta tulevat ennen pitkää. Mies joka ei rakastanut sinua, ei ollut rakkautesi arvoinen. Hyvä, että nyt sinulla on tulevaisuus auki löytää se ihminen, joka oikeasti rakastaa! Se tuntuu vielä kaukaiselta, mutta joka päivä se hetki on lähempänä sitä mukaa kun irtoat vähä kerrallaan tunteesta ihmiseen, joka ei ollut tunteesi arvoinen.

Äänestä
  • Totta tuokin.
    Keskityn.

    Äänestä

Olisitko voinut puhua hänelle.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Anonyymi-ap kirjoitti:

tänne voin sen kirjoittaa.
Olit minulle tärkeämpi, kuin oikeastaan mikään muu elämässäni. Jokaiseen aamuun heräsin sinä mielessäni ja jossain vaiheessa vain sinun takiasi. Ehkä jopa pelastit henkeni, jos sillä mitään arvoa edes oli.

Kaikki oli vain pääni kehittämää jotain ihmeellistä illuusiota, jota ei ollutkaan. Todellisuus oli aika raastavaa siinä vaiheessa, kun se saavutti tietoisuuteni. Tiedätkö rakkaani... kaiken silti olin valmis unohtamaan - olithan kuitenkin se, joka oli tarkoitettu juuri minulle lopun elämäni ajaksi.

Me, niin sinä sanoit, että meistä voisi tulla "me."

Niin yhteinen elämä, sitä minä odotin ja siihen uskoin. Se oli minun mielessäni yhtä varma asia, kuin liikennemerkki ennen liikenteenjakajaa. Se vain oli, mutta kun sitä ei ollut.

On ollut vaikeaa ymmärtää, että elämä oman pääni sisällä tulee jatkumaan sellaisena jollainen se oli ennen sinua. Elän ja olen olemassa vain pääni sisällä. Katselen miten elämä menee menojaan ja odotan, että päivät... kuukaudet ja vuodet kuluisivat ja elämää ei enää olisi.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu