kummiksi, hän voi olla sen hyvän sijaan sittenkin kummi from hell. Ainakin lasta ajatellen. Oma kummisetäni käytti minua seksuaalisesti hyväkseen pitkään ennenkuin tajusin asian ja sain sen loppumaan, ja hulluinta on että isäni on tämän kivan kummin(hänen veljensä) kanssa edelleen todella hyvissä väleissä..
Itse toivon että joskus heidän metsästysreissuillaan tulee hutilaukaus joka päättää setäni maallisen elämän kokonaan tai ainakin vammauttaa pysyvästi.
Kyllä, vanhempani tietävät asiasta, äitini on katkaissut välit tähän ihmiseen ja kieltänyt tulemasta enää meille.
Itse toivon että joskus heidän metsästysreissuillaan tulee hutilaukaus joka päättää setäni maallisen elämän kokonaan tai ainakin vammauttaa pysyvästi.
Kyllä, vanhempani tietävät asiasta, äitini on katkaissut välit tähän ihmiseen ja kieltänyt tulemasta enää meille.
Vastaukset 7
Vanhimmat
valitsen tulevan pienen kummeiksi 2serkkuani joiden kanssa ollaan tosi läheisiä ja toisen serkun miehen,jos vain hommaan suostuu. :) sit tietysti veljeni. kavereita en uskalla kummiksi pyytää koska ainakaa mulla ei oo sellasii kavereita jotka oikeesti sata varmasti olis elämässä koko loppu elämän..se on tää nyky-ajan maailma.
tilanteesi olisi tainnut olla sama olipa ko henkilö kummi tai ei? kamala juttu jokatapauksessa ja varmasti isällesikin, mutta hänelle veljen menetys olisi varmasti myös kamalaa vaikka toisella tavalla. lienee sulkenut asian kokonaan mielestään kun kerran harrastaa yhdessä? koita silti pitää välisi isääsi ettet katkeroidu häneen vaikka se vaikeaa myös.
kummini on käyttänyt hyväkseen muitakin, myös pikkusiskoani.Ja vaikka omasta on aikaa vuosia ja vuosia niin se haava aukesi taas kun kuulin sen yrittäneen kahta 14v tyttöä houkutella mukaansa.
Tämä oli pieni paikkakunta ja sillä on julkinen salaisuus. :(
Eikä asiaa auta yhtään se että asun nyt Oulussa jossa viikonloppuna sattui tämä pikkutytön kaappaus ja törkeä hyväksikäyttö :´(
Mä otan osaa sun tuskaan.Se on todella hirveetä että joku voi tehdä lapsille tollasta vääryttä. Mua on kans pikku tyttönä käytetty hyväksi.Luulen että olin alle 5 vuotias sillon.En ole pystynyt puhumaan kenellekkään siitä.Se henkilö meinaan on mun ukki.Ja jos nyt ottaisin asian esille se sotkisi varmasti asioita meidän suvussa,ja uskoisiko kukaan mua?On se kyllä niin kun tarkemmin ajattelen etten uskalla kertoa siittä kenellekkään,joskus on äidille mieli tehny kertoa,mutta olen sit kuitenkin jänistäny.Mutta siittä on kans aikaa,olen 24.v.Joskus se asia tulee mieleen mutta vähemmän kun teininä.Olen kai jotenkin oppinut elämään sen asian kanssa.Toivon että säkin pääset jotenkin tosta sun tuskasta vielä yli.
olisiko oikeasti aika kantaa vastuuta asiasta kun olet aikuinen? eli konstaapelin luo ja sisko mukaan. jo loppuu sedän mellastus! montako muuta uhria kestät kuulla vai onko se todella yhdentekevää? sinähän suojelet tuollaista ihmistä! on aika eri asia jos homma olisi jäänyt yhteen, mutta jos se vaan jatkuu jatkumistaan..
on aikaa kulunu tuosta jo niin kauan että se on vanhentunut, siskoni kohdalla nimike ois törkeä ja hänellä olisi vielä mahdollisuus syyttää..vaan on niin pahat traumat että hän ahdistuu jos täsät edes puhutaan. Nytkin on ihan rikki tästä pikkutytön tapauksesta.
Olen tehnyt asiasta ilmoituksen sekä MLL:lle sekä PeLa ry:lle ja he ovat ilmoittaneet että tekevät asiasta tutkintapyynnön niin ettei meidän tarvitse olla tässä asiankantajina. Ja poliisille olen tehnyt asiasta ilmiannon, tutkintaa on siis asiasta menossa/tulossa.
Meillä myös on molemmilla lapsia, itselläni vanhin juuri murrosiässä oleva tyttö.
..muutaman vuoden nuorempi, voisin kuvitella, että olin kirjoittanut itse tuon tekstisi =(
Poikkeus oli kyllä siinä, että olen kolmelle kertonut asiasta. 11 vuotta sitten ex-miehelleni. Ja viime kesänä kahdelle ystävälleni, koska tuntui jotenkin pahalta, että ainoa, joka tiesi, oli silloin minun "vihamieheni". Tosin sitten toinen "ystävä" kertoi asiasta "ystävällensä", joka oli kokenut saman. Enpä sen jälkeen mitään salaisuuksia hänen kanssaan jakanutkaan.
Minun isoisäni on jo kuollut, mutta hiukan ennen, kuin isoäitini kuoli, tuli tunne, että pitäisikö hänelle kertoa. En vain saanut kerättyä rohkeutta ajoissa. Nyt tuntuu, että pitäisikö kertoa isoisäni serkulle, joka on kertonut muutenkin aika negatiivisia asioita isoisästäni, mutta.... Rohkeus kai edelleenkin puuttuu. Jotenkin en halua kertoa omille vanhemmilleni, koska en halua heille ainakaan mitään itsesyytöksiä, kun jättivät minut usein isovanhemmilleni hoitoon. Isoäitini oli tuolloin vielä työelämässä, joten siinäpä oli pedofiililla hyvät saumat =(
Olin silloin n.5-6v., mutta tajusin tapahtuneen oikeanlaidan vasta yläasteella, kun katsoin jotain asiaa koskevaa dogumenttia televisiosta. Tajusin, että minullehan oli tehty juuri samoin.
Enpä pysty ajattelemaan positiivisia asioita isoisästäni, vaikka äitinikin joskus appiukkoansa kehuukin.