kun menetin itselleni hyvin tärkeän työpaikan ja sen takia tunsin yhteenkuuluvaisuudentunnetta toista kärsivää kohtaan! Niin en ole tuntenut enää moneen vuoteen, enkä voi olla hänen kanssaan missään tekemisissä koskaan. Kun koen syvää surua menetyksen takia, ns. kaukoihastuminen lohduttaa, mutta koskaan en ole halunnut tutustua yhteenkään kaukoihastukseeni, koska he ovat aina olleet sellaisia vain henkisyyden tasolla, ei koskaan fyysisellä. Kun oma vointi on parantunut ei ole ollut mitään tarvetta tutustua yhteenkään kaukoihastukseen! Aika outoa että ettette ymmärtäneet sitä joa ensimmäisen kaukoiahstuksen kohdalla! Kuinka rankat oireet siitä tulivat, kun se kesti liian kauan!
Se oli vain silloin
Anonyymi-ap
1197
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Munkin elämä on yhtä kärsimystä