Takana on jo

yli kymmenen vuoden painajainen. Kun menit sinne työpaikkaan olit kauhuissasi koska et ymmärtänyt siitä mitä siellä tapahtui ja miksi. Eteisessä istui lapsi penkillä, ilmeisesti liittyi ns. tarinaan jota ikäänkuin esitettiin uudelle työntekijälle. Se esitys seurasi sinua kaikkialle, et voinut hengittää vapaasti missään, siltä se tuntui ja tuntuu yhä. Jotenkin ihmiset aina vääntävät tilanteet omista näkökulmista itselle sopiviksi, sekin on sellaista toisen aliarvioimista. Ikäänkuin toisella ei saisi olla omia ajatuksia ja omia haaveita. Sinä olet kertonut monia hyvin monia kertoja, että vain suunnilleen oman ikäisen kanssa haluat parisuhteen. Suhde aloitetaan vain silloin kun rakastuu itseäsi miellyttävään ihmiseen. Parisuhteeseen kuuluu läheisyys ja seksi, koska kun rakastuu silloin se vasta on tärkeää. Etukäteen ei sellaista voi kuvitella, koska monen asian pitää olla tasapainossa ennen kuin tunteet todella heräävät! Aina on ollut selvää ettei yhdenkään paljon nuoremman kanssa sellainen ole koskaan mahdollista! Ei kummankaan osapuolen mielestä!