Miksi niin moni haluaa sektiota normaalin alatiesynnytyksen sijaan? Mikä alatiesynnytyksessä pelottaa tai kammottaa?
Itse pelkään enemmän sektiota, joten haluaisin kuulla perusteluja myös sektiota haluavien kannalta. Tiedätkö, mistä pelkosi johtuvat?
Itse pelkään enemmän sektiota, joten haluaisin kuulla perusteluja myös sektiota haluavien kannalta. Tiedätkö, mistä pelkosi johtuvat?
Vastaukset 11
Vanhimmat
ja se että vauva jää kiinni..itse kuitenki ehdottomasti mieluummin repeän vaikka selkään asti ku ottaisin keisarinleikkauksen vapaa ehtoisesti koska sairaalabakteerit haluavat aina iskeä minuun!=(
Synnytys pelottaa siksi, että minulla on todella vaikea astma (vakituinen astmalääkitys on keuhkolääkärin mukaan sellainen annos, jota ei kuulemma enää voi nostaa) ja astmani reagoi todella herkästi fyysiseen rasitukseen (kuten myös siitepölyihin, pölyihin, kylmään, kuumaan, tulehduksiin, tuoksuihin yms.). Pelkään siis sitä, että synnytyksessä saan astmakohtauksen ja että vauva kärsii siitä, kärsii hapenpuutteesta.
Minulla on monta kokemusta yhtäkkisestä astmakohtauksesta, jonka on aiheuttanut fyysinen rasitus ja se on aika kammottava kokemus, kun tilanne iskee yhtäkkiä päälle, niin siinä ei ns. normaalit avaavat lääkkeet enää auta.
Tuossa minun kohdaltani synnytyspelkoni syy, siis raskaudesta riippumaton perussairaus.
Totta kai leikkauskin pelottaa, mutta tässä tapauksessa vähemmän.
se kamala kipu! ...ja kiinnijääminen. Eka synnnytykseni kesti 2 vrk, supistukia säännöllisesti 5-7 min välein.(supistukset meni jonnekkin muualle kuitenkin, kuin avaamaan paikkoja) sain kipulääkkeitä kyllä, mutta ei niitä jatkuvasti voitu antaa. kun tuli supistus, multa lensi aina yrjöt, kunnes maha oli niin tyhjä että oli paha olo.
epiduraalin sain 5 tuntia ennen lapsen maailmaan tuloa, se oli ainoa pidempi kivuton aika, aah!
itse ponnistusvaihe oli taas kaamea, kesti melkein 2 tuntia, pää jäi jumiin, ja se vasta koskikin, silmissä näkyi vaan "tv:n lumisadekuvaa" kunnes lopulta päätyivät auttamaan imukupilla. tuli repeämät ja laikkauskin tehtiin. (ne tosin ei pelottanut, tai pelota tällä toisellakaan kerralla)
minun pelkoni perustuu tähän tarinaan. valan itseeni kuitenkin postiivista energiaa sillä, että kun sanotaan että toine syntyy nopeammin ja hlepommin. i hope so!
Ookto synnyttänyt itse??? Jos olet et kysele mikä synnytyksessä pelottaa. Sehän on oikeesti ihan hirveää (takana kolme synnytystä), mutta ei siihen kuole. Ja ainakaan Kätilöopistolla ei niin vain tehdä synnytyspelon takia sektiota. Eli ei sektiota voi noin vain valita synnytystavakseen, siinä täytyy olla tosi tosi hyvät perustelut jne että se tehdään.
Olen itse kokenut kaksi alatiesynnytystä ja kolmas synnytys on edessä piakkoin. Mun synnytyksissä ei mitään suunnattoman dramaattista tapahtunut, mutta kestoa oli 23 ja 17 tuntia, välilihat leikattiin ja silti tuli aika paljon repeämiä. Puudutuksia tai muitakaan toimivia kivunlievityksiä en voinut saada. Ekan synnytyksen jälkeen en istunut kolmeen kuukauteen... En siis mitenkään "liian" helpolla ole synnytyksissäni päässyt. Kaikesta huolimatta synnytyksistä on jäänyt todella hyvät muistot ja innolla menen taas synnyttämään.
Siis minä synnytin 27tuntia lastani....ihan oikeaa tomintaa kesti melkein 8 tuntia....pää oli jumissa ja repesi häpyliitos..en kävellyt viikkoon itse!SILTI ei pelota synnytyksessä mikään!
Supistukset oli kovia ja kivuliaimpia koko hommassa...vauvan laskeutuminen synnytyskanavaan ei tunnu miltään...suosittelen antamaan kätilön leikata välilihaa ja hän arvio kuinka paljon sitä leikataan auki...välilihahan leikataan vasta ennen kuin lapsen pää syntyy..niin kätilö kyllä näkee paljonko leikkaamiseen on tarvetta...leikkaushaava paranee nopeammin kuin repeämiset mitä tulee melko varmasti jos ei anna leikkauttaa välilihaa...ainoa mikä synnytyksessä tuntuu on pään syntyminen .loppu menee ihan omalla painollaa..ei se kivaa ole mutta KANNATAN kipulääkkeitä joita en itse saanut..seuraavan haluaisin synnyttää ilman ilokaasua...joka veti pään niin tokkuraan etten tajunnut ihanasta syntymästä mitään!!!
Olen kuullut spinaalipuudutuksesta hienoja kokemusksia...joten sitä armasti haluisin kokeilla!
Alatiesynnytyksestä paranee nopeammin kuin sektiosta ja on luonnollinen tapa ja vähemmän stresaava pienelle kuin sektio..missä lapsi vedetään maailmaan...jos ei ole lääketieteellistä syytä tai älytöntä kammoa alatiesynnytykseen eikä pelkoterapia auta siihen niin sitten on hyväksyttävää tehdä sektio..muissa tapauksissa sitä ei edes tehdä.
lisäksi säästyy iänikuiselta arvelta vatsassa...
sektion jälkeen ei saa kävellä eikä itse hoitaa vauvaa...paripäivää täytyy antaa haavan parantua...
alatiesynnytys jännittää jokaista...mutta pelottaako todella?
Se on ehdottomasti ihan kokeilemisen arvoista...sankarisynnytystä ilman lääkkeitä ei kenenkään tarvitse tehdä!
Tsemppiä kaikille odottaville!
Ä-04
Itseasiassa alatiesynnytys on sikiölle stressaavampi kuin keisarinleikkaus. Tämä stressi on kuitenkin vastasyntyneelle hyväksi. Alatiesynnytys nostaa lapsen katekolamiini arvoja, mikä mm. auttaa hengityksen käynnistymistä. Sekstion jälkeen katekolamiiniarvot ovat alhaisempia ja lapsilla on useammin vettä keuhkoissa ja ovat unisempia (normaalisti katekolamiinit pitävät vauvan pari tuntia kohtalaisen virkeänä). Alatiesynnytys siis on monestakin syystä lapselle parempi vaihtoehto jos erityisiä riskitekijöitä (esim. ahdas lantio) ei ole.
Ensinnäkin sektioäiti kehotetaan nousemaan pedistä ensimmäisenä päivänä leikkauksesta, sillä aikainen liikkeellelähtö edistää paranemista ja ehkäisee veritulppia. Toiseksi tutkimukset osoittavat että luonnolliset repeämät paranevat nopeammin kuin eppari ja sille on tarvetta aika harvoin.
Pelko on todellinen äidille ja siitä on kenenkään luomun kokeneen turha nipottaa! Itse olen ekan penskani normaalist synnyttänyt ja menin soittaen sotaan. Kivut olivat helvetinmoiset vaikka sain epiduraalit jne. Seuraavan teen vain sektiolla, sillä se on tehtävä täysin puudutettuna ja kipulääkkeessä ei pihistellä juuri siitä syystä että äiti onb saatava sängystä ylös! Tilanne on toinen kuin normaalisynnärissä...Jokaisella on oikeus mielipiteeseensä ja niin se on että miehet ei synnytä niin kivun hoito on tehotonta.
En kyllä välttämättä halua sektiota, mutta se on käynyt mielessä. Eli pelkään synnytystä. Epäilen ylipäätään sitä, että miten lapsi voi mahtua ulos alapään kautta. Pelkoani lisää kipu, jolle ainakin kuvittelen olevani herkkä, mutta enemmän rohkeuttani syö se, että sekä minä että veljeni olemme syntyneet sektiolla, joten äitinikään ei ole synnyttänyt alateitse lapsiaan. Epäilenkin, että minä en siihen pysty, koska äitinikään ei ole siihen pystynyt. Äidilläni tosin oli syynä vaikea diabetes eikä pelko. Täytyy jutella asiasta neuvolassa, jos saisin rohkeutta lisää. Pelottaa kyllä siltikin tosi paljon.
esikoinen syntyi sektiolla rv. 38 2 mutta siihen oli syynä perätila ja lapsiveden vähyys, (lääkäri katsoi sektion paremmaksi vaihtoehdoksi).
Nyt odotan toista ja pelkään vissiin edellisenkin edestä (silloin kun ei pelot ehtineet kunnolla iskemään) Pelkojeni takia en kumminkaan sektiota vaadi.
kyllä olen sitä mieltä että normaali synnytys on lapselle paras. 3 normaalia synnytystä takana.repeämiä on tullut mutta olen kävellyt heti synnytyksen jälkeen ja kivut lähes pos 2 päivässä.leikkauksen jälkeen jotkut ovat jopa 5 päivää kipeinä.jopa pidempään en missään tapauksessa haluaisi leikkausta .ymmärrän tilanteen jossa se on ainut vaihtoehto.muutan olen luomu synnytyksen kannalla