Tuli mieleen tosta kulissiketjusta

Kuulostaa aika normaalilta pitkältä avioliitolta. Moni jatkaa noin kuolemaan asti. Lasten lähdettyä maailmalle voi olla ihan kivaakin, jos kummallekaan ei tule pahoja rakastumishaluja eikä ala katsella viereisiin pöytiin. Se taitaa olla eron suurimpia syitä ihan hyvissä pitkissä "kaverisuhteissa".

Sinä olet täällä eli se kertoo jotain. Täällähän etsitään lähinnä sitä ihailua vaikka moni muuta väittää. Salaa toivotaan että jossain olisi joku joka räjäyttäisi tajuntani..

Taas mies kirjoittelet naisena

Ei kai kaveriliitoissa muuta huonoa olekaan kuin se, että niistä puuttuu jossain mielessä keskinäinen yhteys ja tekeminen, puuttuu kontakti, läheisyys ja seksi. Ei nuo mitenkään mahdottomia juttuja ole ratkaistaviksi siinä kaveriliitoksi muuttuneessa parisuhteessa, mutta usein se tilanne kääntyy siihen, ettei niitä asioita enää edes haluta saavuttaa sen kumppanin kanssa. Sitten edessä on valinta tyytäkö vai vaihtaako.

No mulla ei edes ole kuin 9 vuotta vanha suhde ja olen aivan tympääntynyt. Kämppiksiä ollaan, keskitytään töihin. Itse olen alkanut haalimaan harrastuksia ettei tarvitse vapaalla katsella. Olen jumissa. Mielessä vaan joku muu... Eli kohtalotovereita on.

Alan olemaan jo niin vanha ettei nuo sinkkumarkkinat kiinnosta.

Myös naiselta

Kuin omasta kynästä, paitsi kolmekymmentä vuotta on vierähtänyt ja seksiä on paljon. Arjen intohimo.on kuitenkin kadonnut, se on vaan seksiä.

Komppaan edellistä, jo kolkyt mittarissa, nainen olen. Seksiä siis paljon, itse ei aina "jaksaisi", minkäs sille mahtaa. Ja tässä puhutaan seksuaalisuuden kaikista alueista laajasti ajatellen. Seksuaalisuus tulee oikein kukkaan tän aikaisessa suhteissa, tietää mihin dikkiä haluaa saada ja kenen kanssa.. Kyllä sitä kolmikymppisenä ajatteli, että oli parhaimmillaan, mutta se taitaakin olla nyt siis.

Normi pitkän parisuhteen kaava. Kaikki pitäs muka olla nii kiihkeetä ja intohimoista vauvasta vaariin ikuisesti. Ja paskat,,sanon minä! Tasainen elämä.

Oma elämäni oli pitkään juuri samanlaista. Lähes 30:n vuoden yhdessäolon jälkeen, jäljellä oli vain kulissit.
Ulospäin kaikki näytti varmasti hienolta; hieno talo, autoja, moottoripyöriä, laskettelua, ulkomaanmatkoja, teatteria, erilaisia illanviettoja, yms.
Mutta se oli vain näkymä ulospäin.

Suhteesta oli kuitenkin hävinnyt kaikki, olimme vain ”kämppäkavereita”. Molemmat teki omat hommansa ja elämä oli toimivaa. Mutta vaimooni en saanut edes koskea. Hän teki sen hyvin selväksi.

Lopulta päätimme, että ero on paras ratkaisu. Ja nyt kun tuosta on kulunut pari vuotta, niin huomaan että päätös oli oikea.

Olen saanut kokea uusia ihastuksia, tuntea miltä se tuntuu, kun on joku jonka näkemistä ei malttaisi odottaa.
Seksiä on ollut tässä parissa vuodessa enemmän, kuin mitä oli vaimoni kanssa viimeisen 15 vuoden aikana.

Elämä on ollut elämisen arvoista. Vielä ei ole tullut kohdalle ”sitä oikeaa”, jonka kanssa yhdessä tahtoisimme elää loppuelämän, mutta luotan siihen, että hän vielä löytyy.
Ja ainakin jo eletty elämä on opettanut sen mitä haluaa ja mitä ei.
Ainakaan kulissia ei enää koskaan.
-Mies 55v

Nuorena rakastuu toiseen tietämättä mitä suhteelta haluaa. Vasta 30-40 vuotiaana näkee onko suhteessa väärän ihmisen kanssa. Mutta koska lapset ja talous, on ulkoisia syitä jatkaa. Surullista, mutta liian tuttua.
Yli 20v. ihmisen kanssa, jonka kanssa ei ole juuri muuta yhteistä kuin vuodet ja lapset. Kumpikaan ei osaa lähteä, eikä uskalla olla se joka lähtee. Riudutaan vain hiljaa yhdessä, oikeasti onnettomina.

Mies, 44

Mul taas niin. Mies 58. Kaikinpuolin sopiva. Yhteenmuuton jälkeen muuttui kavwriksi. En ymmärrä. Onks s3 saalistus suoritettu, niin häipyi romantiikka ja seksi. Tulin pahansisuiseksi, kyrpi.
Riitoja tuli. Välit viileni kun ei siis tätä herraa kiinnostanut. Ehkä veti kamaa. Flegmaattinen ja kylmä.
Ihme nynnyttelyä. Mies ei halunnut selvittäö mitää. Ei puhunut. Mitäs teen. Pidin minäkin sitten suuni kiinni. Odotin piruuttani koska nostaa kissan pöydälle. Ei sitä tapahtunut.

Andropaussssi. Se se oli. Ihan sana.
Erpttiin.
Nyt virkeempäö kehiin.