Näin olen ymmärtänyt. Siis eräällä parhaalla kaverillani todettiin psykoosi pari vuotta sitten ja oli suljetullakin tovin ailaa.
Koko se hänen persoonallisuus on jotenkin muuttunut. Nykyään hän ei puhu läheskään niin paljon kuin ennen ja jän on todella eristäytynyt.
Eristäytyvä olen kyllä itsekin, mutta huomasn silti hänessä sen eron selkeästi. Se muutos on ollut valtava
Koko se hänen persoonallisuus on jotenkin muuttunut. Nykyään hän ei puhu läheskään niin paljon kuin ennen ja jän on todella eristäytynyt.
Eristäytyvä olen kyllä itsekin, mutta huomasn silti hänessä sen eron selkeästi. Se muutos on ollut valtava
Vastaukset 82
Vanhimmat
Varmasti muuttaa. Kaikki voimakkaat tunnekokemukset muuttaa ihmistä. Hänellä voi olla myös joku vahva lääkitys, joka passivoi.
Sitähän on tutkittu, että psykoottiset tilat jättää jäljen, ikään kuin arven aivoihin. Samoin kuin esim sydäninfarkti sydänlihakseen tuhojäljen
Magneettikuvaukset suoritetaan vasta sen jälkeen kun potilaalle on alettu syöttämään neuroleptejä, ainakin näin oli aikanaan Lahen muumilaaksossa.
Psykoosilääkkeet todellakin kutistavat aivoja ja aiheuttavat myös pysyvää vahinkoa kun tarpeeksi kauan niitä käyttää. Kannattaa lukea aiheesta netistä ja monilta eri sivustoilta, tulet toki löytämään hyvin ristiriitaista tietoa. Mielenkiintoinen seikka oli se että luultiin pitkään aivojen kutistumisen johtuvan yksinomaan psykoosista, mutta uudempien tutkimusten valossa on havaittu lääkkeiden tekevän sitä. Esim. olantsapiinia (zyprexa) sekä vanhemman polven haloperidolia (serenase) oli syötetty makakiapinoille 17-27 kuukauden ajan, tuloksena oli 8-11% lasku aivojen painossa.
On tuokin saatanallista eläintenrääkkäystä ja iljettävää hyväksikäyttöä, muutokset olisi voinut todeta ihmisten aivoja tutkimalla paljon luotettavimmin tuloksin.
Samaa mieltä. Nyt kun nämä ongelmat kasvaa Suomessa niin olisi paljon koekaniineja, rääkkäys ei olisi kyseessä koska näinhän toimitaan muutenkin, ilman kokeita tosin.
Magneettikuvat ennen hoitoa, sen aikana ja jälkeen. Jaetaan koehenkilöt kahteen ryhmään joista toinen saa tavanomaisen lääkehoidon ja toinen taas sinnittelee ilman keskittyen vaihtoehtoisiin hoitomuotoihin. Sitten lopputulema jossa näkyy toipumisprosentti sekä vaikutukset aivoihin kummassakin koeryhmässä.
No, saiko hän hoidosta mielestäsi apua vai kuoliko hän henkisesti?
Tuliko hänestä kuin zombie?
Ei iloa ei tunteita, pelkkä tunteeton kone?
Niitä tunteita ei hirmu paljon näy. Parantunut on toki silleen, että ei enää kuule ääniä. Lääkityksellä pysyy kurissa.
Outoa tuo hoitaminen ja hoito, nappia nassuun.
Parantuuko siinä?
Ei, se prosessi keskeytyy, mikä se sitten onkaan ja mihin se johtaa.
Kukaan ei tiedä ellei sitä käy läpi.
Psykoosi, mitä se edes on?
mihin se johtaa, miksi se tulee?
Joskus aikanaan kirjoitin aiheesta jotain.
En kyllä itse suosittelisi lääkitystä, vaan että "potilas" oppisi tarkkailemaan ja tuntemaan mitä tapahtuu. tulisi tutuksi "oireensa" kanssa, ehkä oppii sen siinä silloin hallitsemaankin.
Jos se on mielessä sen voi pystyä hallitsemaankin, kunhan sen oppii.
Sinäänsä se voi olla kuin tunnekuohu ja sen voi oppia hallitsemaan, jos vain tietää ja osaa opetella sitä hallitsemaan.
Mutta että osaa neuvoa oikein ja antaa neuvoja, niin pitää tietää mitä se on.
Se on vähän hölmöä meidän lääketieteessä ja hoidossa, että kysytään kysymys ja määrätään lääke.
Mitä ammattitaitoa tarvitaan?
kuuletko ääniä? kyllä.
psykoosi tai muu skitsofrenia, suositeltu lääkitys napadomi 40Mg
tunnetko harhoja? kyllä.
harhainen tutemus höpö, suositeltu lääke dopanomi 50Mg
jne......
Kyllä pitäisi tutkia kunnolla ja opetella ja kokeilla uusia menetelmiä kuin syöttää nappeja ja lääkitä ihminen zombie moodiin.
Mulla on pillereitä pääkoppaan paljonkin ja niiden myötä olen elooni tyytyväinen.
Tyytyväinen.
Miltä tyytyväisyys tuntuu?
Ahdistaako tämä kyseinen tilanne sinua niin paljon että vapiset, huudat ja menet hakkaamaan päätä tuonne seinään, kun voimme laillisesti vangita sinut 3kk sisään ja syöttää sinulle väkisin lääkkeitä vasten tahtoasi, ja samalla voimme kohdella ilkeästi sekä alistaa sinua ilman että jäämme kiinni - vedoten siihen että olet psykoottinen ja harhainen kun kerrot asiasta? Kyllä.
Täysin irrationaalinen ja aggressiivinen sekopää - suositeltu lääke cisordinol acutard 50mg injektio suoraan pakaraan.
3kk päästä: Olet jotenkin jäykkä ja jähmeän oloinen, vaikutat hieman poissaolevalta.
Nyt hallitsee psykoosin negatiiviset oireet, potilas vaikuttaa ajoittain ilmeettömältä, jopa apaattiselta, puhuu hyvin niukasti. Vaikuttaa myös että hänellä on jokin sisäinen ahdistus tai trauma, siitä kysyttäessä vaikenee ja vakuuttaa voinnin olevan hyvä. Lääkevastainen, sairaudentunnottomuutta on yhä. Ulkoiluryhmään osallistuu, vapaakävelyt myös sujuneet hyvin, tämä nähdään positiivisena asiana, mutta potilaan sairaudentunnottomuuden sekä äärimmäisen sulkeutuneisuuden vuoksi, ei ole ajankohtaista lopettaa sairaalahoitoa.
Suositellaan pidättävää hoitopäätöstä, nyt seuraavat 6kk.
Toi oli aika hyvä. :D Anna mä kokeilen kanssa.
Ajatus.
Miten voi ajatella tai pohtia?
Nämä on kuin suoraan jostain helvetin kiduttamosta, eihän tällaista oikeasti voisi tapahtua, että joku idiootti jossain valkoiseen takkiin pukeutuneena saisi alkaa tekemään ihmiskokeita.
Mutta outoa on maailma jos noin on.
Tuohon tyytyväisyyteen on helppo vastata.
Kuten myös tuohon ajatus asiaan, ellei ole sitten se zombie.
Kokeile.
No älä muuta sano... valitettavasti se on hyvin todellista joidenkin ihmisten kohdalla.
On ymmärrettävää että ihminen pitää jollain tasoa saada yhteiskuntakelpoiseksi, mutta tuolta kun tulee ulos niin on opeteltava kaikki uudelleen ja sosiaalisesti rajoittuneena. Eli ryhmätoimintaa, kuntouttavaa juttua, mindfullness-ryhmiä joissa on jokin tärähtänyt keski-ikäinen nainen höpöttämässä kuinka jokainen saa olla "oma itsensä" sekä "antaa kaikkien kukkien kukkia".
Sitten osa väestä siellä ryhmässä on ihan puolikuolleita, seurauksena siitä että olivat joskus liian vapaasti ilmaisseet omaa persoonaa. Toki sieltä löytyy kevyemmällä lääkityksellä olevaa väkeä, luultavasti vapaaehtoisesti hakeneet hoitoa tai jokin SSRI-tapaus.
Tuokin on hyvä, "oma itsensä" kun yksikään ei ole tutustunut itseensä eikä edes omaan mieleensä ja jos sen tekee, niin sinut lääkitään zombieksi, koska oma itsesi ei ollut mikään niistä yhteiskunnan ehdottamista normeista.
Niin, se risoo kun höpötellään nykyään näitä typeriä fraaseja jotka eivät pidä paikkaansa. Läheisten ihmisten seurassa voi olla sitä mitä on ja kertoa avoimesti tunteistaan jos heihin luottaa, käyttäytyä melko hölmösti tai vaikka sekavastikin. Yhteiskunnassa on roolit jotka tulee omaksua sekä käytöstavat, juuri ne sosiaaliset arvot ja normit.
Ollaanko työpaikalla kuin kotona?
Onko joku kenties treffeillä "aito oma itsensä"? Ihan kirjaimellisesti.
Ei takuuvarmasti, ei lähelläkään. Persoonallisuus on tiettyyn pisteeseen hyvä asia, mutta yleensä jo varhaisessa lapsuudessa opetetaan mitä kuuluu sanoa ja miten kannattaa käyttäytyä, ja miten ei... jos ei mene oppi perille niin viim. kouluun mentäessä tulee paljon ongelmia.
Tuossa vaiheessa pitää miettiä kumpi asia on tärkeämpi, onko se tunteet sekä aito terveyden ylläpito, vai oma mielenrauha ja äänien poissaolo.
Jos lääkityksen haittavaikutukset estävät sosiaalisen kanssakäymisen niin vaikeuksia tulee monella elämän osa-alueella. Riskihän se on aina lopettaa, mutta äänet voivat myös väistyä itsestään ajan kanssa tai niihin tottuu.
Toivon kaverillesi fyysistä terveyttä ja pitkää ikää, menestystä töissä, harrastuksissa, rakkaudessa ja sosiaalisten suhteiden ylläpitämisessä.
Niin on työpaikka kiduttamo. Minä väitän että keskitysleirit ovat edelleen olemassa ja ne on vain verhottu "normaaleiksi" työpaikoiksi. Isoja firmoja joissa osa tekee paskahommat ja osa toimii tarkkailijoina ja esiintyy johtajina tai lääkärinä. Aina kun näiltä jotain työhön liittyvää kysyy niin ikinä eivät tiedä mitään mikä osaltaan todistaa orjuuttamisen.
Minä olen ollut koko elämäni pakollisessa ryhmätoiminnassa työn ja koulutuksen kautta ja ajattelin tappaa itseni jos en saa jatkossa olla yksin. Olen ajatellut itsemurhaa viikoittain siitä saakka kun koulut aikoinaan alkoivat. Erehdyin välillä pyytämään lääkäriltä apua eikä sitä ainakaan olisi kannattanut tehdä. Tilanne huononi entisestään.
No just noi oireet, neuroleptit tekee ihmisestä tuollaisen.
No mutta herranen aika! Neurolepti on hyvä, ei hitsit kyllä sulla on nyt ihan psykoottiset ajatukset! Mä joudun valitettavasti nostamaan sun lääkitystä. Muuten mites - seurusteletko tms? Ai niinkö? No hei, miten ihmeessä muka lääkkeet estäisi sua seurustelemasta tai menemästä treffeille? Mä tiedän monta naispuolista potilasta joilla on nämä asiat reilassa.
- L. M. Kurkisuo
Lääkkeet tekevät ihmisest omituisen ,niinkuin kaik huumeet ,.
Psykoosin pystyy hoitamaan ilman lääkkeitäkin monessa tapauksessa ..
Takapajulas syötetään psyyke lääkkeitä , ettei psykoosi toistuisi . 80 luvun touhua on .
Mä sain apua lääkkeistä, kun niitä tarvitsin. Nykyään en enää tartte ja voin hyvin.
Mullon ollu mielialalääkkeet 30 vuotta. Siinä on masennukseen, ahdistukseen ja uneen. Viittä eri lääkettä.
Sairastuneet eivät pysty hyväksymään sairaudensa olemassaoloa ennenkuin saavat hoitoa. Valitettavasti tässä maassa sairastuneita ei oteta hyvissä ajoin hoitoon vaikka ennusmerkit ovat lähipiirissä nähtävissä. Mitä aiemmin hoito aloitetaan niin sen parempi, mutta Suomessa vain vitkastellaan sen kanssa. Lakia pitäisi muuttaa siten että pakkohoitoon otettaisiin helpommin, eli siis siten että sitä fyysistä väkivallantekoa ei aina tarvittaisi ennen kuin hoitoon pääsisi.
Mene itse ja totea mitä suljettujen ovien takana tapahtuu, tule ulos kerro miltä sinusta tuntuu, vai tunnetko enää mitään saati osaa ilmaista itseäsi, ajatella, pohtia?
Tasaista vointia sinulle, elämänhän tulee olla loppuun asti samanlaista, ei tänne kuulu ilo eikä suru.
Provosoiva kommentti, mutta rajansa kaikella. En ymmärrä miksi pitää hyväksyä että on sairas jos on sekaisin ja epämiellyttävä? Siihen tilaan on aina oma syynsä, eikä tätä asiaa käsitellä juuri koskaan. Ihmisestä tehdään tunteeton, ajattelukyvytön, passiivinen ja todella huonovointinen fyysisesti pitkässä jatkossa, jos psykoosin hoitoon käytettävistä lääkkeistä puhutaan. Näin se aito ongelma, joka tulisi kohdata, muuttaa tai hyväksyä ajan kanssa, lakaistaan maton alle. Mutta... onpahan potilas ihmisiksi?
Käsittääkseni en ole psykopaatti ja pyrin vain olemaan loogisen analyyttinen ajattelussani. En ole kokenut itse psykoosia mutta tiedän entisen ryyppykaverin ja sen lisäksi sukulaisen joilla se on puhjennut. Silloin jos ihminen on liian vaarallinen kulkemaan vapaalla jalalla niin mielestäni tuolloin semmoinen ihminen kuuluu telkien taakse, on se sitten vankila taikka mielisairaala. Pillereihin en ottanut millään tavalla kantaa. Sähköshokkihoito voisi olla parempi vaihtoehto. Taustasyyt on selvitettävä terapian kautta mutta se voi olla mahdotonta jos potilas on täysin sulkeutunut ja omissa maailmoissaan. Lääkitys voi olla edellytys sille että paraneminen voi saada alkusysäyksen.
Siinä olet oikeassa, jos henkilö on todella vaaraksi muille. Lisäksi pedofiliaan nykyiset psykoosilääkkeet, etenkin leponex tai zyprexa olisi myös erityisen tehokas hoitomuoto.
Mutta tosiasia on se että valtaosa jotka ovat pakkohoidossa, eivät ole ainakaan liiaksi olleet vaarallisia, jos ovat niin ehkä itselleen. On paljon tapauksia jossa ihminen on hyvin sekavan oloinen ilman että aiheuttaa minkäänlaista vaaratilannetta. Tällöin riittää kriteeriksi se että katsotaan potilaan olevan yksinkertaisesti "liian sairas", ei kykene huolehtimaan itsestään sekä muiden terveyspalveluiden riittämättömyys.
Lääkitys on alussa hyvä asia monissa tapauksissa, mutta sen pitäisi olla määräaikainen ja hetimmiten aloittaa purku kun potilaan käytös on pysynyt hyvänä, en tykkää puhua voinnista. Sen sijaan voidaan sanoa että lääkityksen tarve on esim. 5 vuotta tai jopa elinikäinen silloin kun lääkäri on todellut skitsofrenian. Tämä on hyvin iso este, mikäli potilas haluaa saavuttaa tärkeitä asioita elämässään.
Niin on minun huonoon tilaani on aina ollut syy esiintymiskammo. Psykiatrin mukaan se onkin masennus.
Kyllä psykoosikin muuttaa persoonallisuutta, mutta useimmiten se on ne psykoosin estolääkkeet jotka eniten muuttavat persoonaa.
Ne on kumminkin pienempi paha niistä kahdesta.
Luultavasti joo
Niistäkin voi päästä eroon. Mä oon onneks päässy. Niitä,kun söi, niin persoonastani tuli hyvin hiljainen ja eristäytyvä,enkä oikeestaan koskaan nauranu. Nykyään nauran jo.
Varmasti voi, ei ehkä kaikki niitä saaneet, mutta varmaan monet. Onneksi kuulut siihen porukkaan jotka ovat päässeet eroon ja elämä sujuu 🤗
Muistan kaukaa nuoremmilta vuosilta masislääkkeitä, olihan ne hyviä, ei vituttanut yhtään, vaan eipä kyllä naurattanut tai itkettänytkään. Lopetin ne siihen ja totesin, että mieluummin nauran ja itken kuin vain möllötän. Ihan hyvin toimi niinkin lopulta.
Lääkitys sen tekee.
Lääkitys on niistä kahdesta, siis psykoisista ja lääkityksestä, parempi vaihtoehto.
Olen eri mieltä. Söin itse lääkettä 8 vuotta ja lääkärit sanoivat sen olevan elinikäinen. Vieroittauduin ja kärsin psykoosin uudelleen, mutta rauhallisessa ympäristössä, samalla terveellinen ruokavalio ja liikuntaa aina kun vähääkään jaksoi. Läheisiin ei tuolloin kannata pitää yhteyksiä ellei todella luota.
Jos lihoaa hyvin paljon, sydän hakkaa niin että tarvitsee siihen lääkkeen, ei ole seksielämää, ei ole motivaatiota käydä kunnolla töissä, jos siis kävisi niin palaisi loppuun kun nukkuu 12h joka yö, itseilmaisu tönkköä ja melko eleetöntä, mitä järkeä on elää sellaista elämää?
Tai sitten se että ottaa riskin ja katsoo mitä käy - sekoaako uudelleen vai pystyykö jollain tasoa hillitsemään itseään ja samalla oppii elämään oireiden kanssa?
Kumman valitsisit?
Olen valinnut jo lääkkeet. En pode psykoosia, mutta muita mt-ongelmia kyllä ja mulla ei ole kuvaamias oireita.
Noiden pitäs muka lihottaa, mutta olen 185/71 ja se ei muutu. Veriarvot labrat kaikki hyviä ja syfän ri hakjsile tms.
Olet nainen.
Ei kaikki lääkket lihotakkaan, esim. abilify on yks mistä harvemmin nousee paino, ketipinorikaan ei kovin usein lihota.
En ole vaan mies
Olet sitten myös hyvin onnekas, jos yksikään mainittu oire ei sinulla ole. Kannattaa olla iloinen siitä.
Joo no ei ole ja mulla kumminkin 4 psyykenlääkettä. Tosin olen aina sietäny hyvin lääkkeitä. Kiitollinen todella juu.
Todellakin muuttaa ja voi olla usein yksi narsistien pirstoutumisen vaihe, jos langat ei pysy enää käsissä homma menee makaaberiksi inttämiseksi ja lopulta aggressioksi jos ympäristö ei myötäile ja tue kaikkivaltiaan julistuksia
No sitä saa mitä tilaa, kannattaa olla kiltisti ja hiljaa tai pistetään kiltiksi ja hiljaiseksi. Se on Suomessa täysin laillinen menetelmä jota kutsutaan psykiatriseksi hoidoksi ja monelle läheiselle helpotus, kun tämä henkilö oli aikaisemmin niin epäasiallinen. Ei heitä kiinnosta liiemmin tämän yksilön fyysinen terveys ja menestyminen, vaan lähinnä se että pysyy asiallisena. Toivottavasti panostetaan jatkossa ratkaisukeskeiseen terapiaan ja sen saatavuuteen, se olisi eettisempi vaihtoehto.
Mielenkiintoinen vastaus, todella.
Itse olen hyvin onnekas, vaikka vielä traumaa poden niistä miksi joskus sairaistuin. Niin en muuttunut persoonalta enkä joutunut syömään lääkkeitä pitkään. Muutokset auttoi. Kesti monta vuotta hyväksyä se että silloin kun sairastui, ja se oli hirveä tunne kun ei erottanut todellisuutta. Onneksi havaittiin tosi nopeasti, moni ajatteli myös väärää diagnoosia koska parantuminen oli niin hyvää ja viidessä vuodessa ei ole uusiutunut. Pahin on ohi ja en osaa vihata vaikka syytä voisi itsellä olla. Itseä auttaa ajatus sitten olisi tapahtunut jotain muuta. Se auttaa. Itsellä kesti oikeasti melkein kaksi vuotta ennen kuin kykenin vieraalle puhumaan että olen syönyt psyykelääkettä. Onneksi ohi, mutta tekee varovaiseksi. Eikä se lääke poista traumoja, eli itsellä auttaa vain aika itse ongelmaan josta psykoosi oli yksi oire.
Muistan silloin ensimmäisinä kuukausina treenasin aivoja, pelasin muistipelejä, luin paljon ja pelasin älypelejä, kuten shakkia ja sudoku ja ristikoita. Sanojen hakeminen oli heti vaikeaa ja joskus edelleen on levoton olo. Joutuu välillä tyynnyttämään ajatusta, rauhoittumaan ja "poistamaan" hermoajatukset, edelleen nopeasti ajattelee vanhalla tavalla, ja joutuu enemmän keskittymään että ajatuksissa ei huomioida kiusaa tai että joku haluaa sinulle pahaa. Vaikka joku haluaisikin, näin poistaa samalla oikeat kiusijat kun ei reagoi.
Hyvin sanottu, ja on mahtava kuulla että pääsit eroon. En usko että olet ollut sairas, vaan kyseessä on luonnollinen reaktio stressaavaan ja vaikeaan elämäntilanteeseen josta haluaa paeta. Kun ei pysty ja on kiinni, niin oma mieli kyllä pakenee ihan vaan siksi että olisi jotain muuta ja jokin muu todellisuus. Harmi että se todellisuus ei miellytä, olen myös kuullut joskus positiivisistä kokemuksista ja harhoista, mutta ne ovat harvinaisempia. Uskon jokaisen meistä elävän aina omassa kuplassaan, emmekä ikinä jaa täysin samaa käsitystä todellisuudesta.
Esimerkkinä vaikka nämä Suomi24:n keskustelupalstoilla käytävät keskustelut ja väittely siitä miten asiat ovat tai miten niiden tulisi olla? Jokainen omaa eriävän käsityksen maailmasta, perustuen pitkälti siihen mitä on kokenut jo lapsuudessa ja mitä on opetettu, vastoinkäymiset ja onnistumiset elämässä, mikä toimii ja mikä ei? Toisen hyvä voi olla toiselle huono.
Parantumisen kannalta maiseman vaihdos ja niiden ihmisiin välimatkan teko auttoi tosi paljon, jotka halusi auttaa mutta jotka pahensi tilannetta. Alkuun, sittenhän siihen on vain totuttava ja ajateltava se on vaan se hetki. Shakista tuli meidän perheen parantumisen symboli, lapset kiikutti aina lautapelit mulllik mitäkin lautapeliä, ja kun välillä voitin huomasin että he eivät kiukustuneet vaan olivat iloisia, kun taas suuttuivat tappiosta minä olin iloinen. Työvoitto 🙂 trauman läpikäynti on asia jota olen pelännyt kohdata ja nyt se on ohi. Vasta kun saat tunteesi tuotua itsellesi rehellisesti ilman toisille pahaa tekemistä, voit alkaa parantumaan. Kun pääset siihen pisteeseen, että uskot että se on mennyttä ei tulevaa, ja et tunne katkeruutta etkä vihaa, vaan onnea ja kiitollisuutta, halua nähdä huomista, olet paljon lähempänä tervettä kuin moni aina terve ollut.
Muut voi auttaa ja siihen on ammatti-ihmisiä mutta työ on tehtävä itse. Jokaisen on "loksautettava" pääkoppa paikalleen itse. Hyväksyttävä itsensä ja muistettava on aina vaarallista jos sairas "auttaa" sairasta, ja ei voi levittää sairautta terveisiin. Ja vasta on kun tervesuhde itseensä, voi rakentaa terveitä ihmisuhteita. Siksi kai vähän olen ollut omissa oloissa. En kokonaan, mutta olen tarvinnut tuon ajan. En erakko mutta vähemmän sosiaalinen ja varovainen. Hyvää viikonloppua!
Salaisuus. En ole ikinä kertonut siitä työssäni, eikä kukaan ole mitään epäillyt mitään, ennen kuin kuuli juoruja. Sitten haluttiin pois. Ja myöhemmin selvisi etten ollut syy. Mutta olen onnekas, tuo sairaus on kamala. Ja jos sen jälkeen elät normaalia elämää, olet onnekas. Nyt en enää näistä mielellään puhuisi. Tekee hyvää siirtää ajatukset pois menneestä kohti hyvää ja onhan sitä haasteitakin. Itsellä tärkeä huomata että ne jaksaa hyvin, vaikka enemmän saa tehdä töitä.
Niin muuttaa. Itse jotenkin taannuin psykoosin jälkeen. Minusta tuli jotenkin "lapsimaisempi". Järki ja äly pelaa, mutta jotenkin tuntuu, että olen vähän tömppö nykyään. 😓
Lääkkeet tekee sellaiseksi.
Sää ja sun psykoosit ,olet luuseri kaksinaamainen VALEHTELIJA akka joka tahtoo kaikille pelkkää pahaa. Sinun takiasi jouduin tähän tilanteeseen jossa mua tarkkaillaan joka taholta. Mutta kaikella on tapana järjestyä sen tuut vielä näkemään.
Chillaa tai ne tulee hakemaan, voimia sulle. Ovat kehittäneet tuollaisen kaavakkeen jonka voi täyttää sähköisesti, eli siis huoli-ilmoitus...
Pelkää ja välttele niitä jotka ovat sinusta "huolissaan", he saattavat ilmoittaa sinusta eteenpäin jollekin taholle, jos kriteerit täyttyvät niin pahimmassa tapauksessa se on M1 lähete, ehkä jopa poliisien kera jos tarve.
On paljon psyykkisiä ja fyysisiä
asioita, jotka voivat muuttaa ihmistä.
Olet sekasin kuin seinäkello. Ärrälle.
Taitaa lääkitykset jättää pahimmat jäljet.
Olen huolissani Sinusta... Toivon että saavutat seesteisen elämän ja pystyisit jatkamaan elämääsi normaalisti... Niin vaikka lääkkeiden avulla... Voimia Sinulle.
Aistin vahvaa sarkasmia. :)
m>n
Elä yritä, mee sinne psykoosiis ihan itse.
Oot kyllä väärässä. Psykoosi ei muuta ihmisen persoonallisuutta miksikään. Olen itse ollut psykoosissa ja tuo lukee jo oppaassa. Ei kannata levittää väärää tietoa.
Ihmisen persoonallisuus muuttuu läpi elämän ja psykoosit muuttaa sitä aivan varmasti.
Parempi todellakin niin että persoona muuttuu, se on luonnollinen asia oli sitten psykoosia tai ei. Persoonattomuus onkin sitten asia erikseen, josta on ylhäällä kommenteissa kerrottu varsin taitavasti.
Hyvä nähdä että ihmiset rupeaa kyseenalaistamaan näitä mielenterveysjuttuja ja hoitoja kunnolla, pitää tuoda se pimeä puoli esiin.
Mikä ihmeen pimeä puoli? Minä esim. olen käyttäny kymmeniä vuosia lääkkeitä ja niiden avulla olen pikemminki valossa
Ylipäätään sairasta tämä nykyajan lääkekriittisyys. Minä kun käyn psykiatrilla ja vaan pyydän saanko lääkettä, niin ei tarvii miettiä kauaa kun apu tulee.
Kymmeniä vuosia?? Tuotanoin, onko terveys ja yleinen habitus ok jos saan udella? Siis ihan totta camoon.
Tietenkin, sitähän varten psykiatria on. Täällä on kritisoitu sitä että monesti ihmiset eivät halua diagnooseja eivätkä lääkkeitä, mutta ne voidaan laittaa väkisin (pakkohoito ja sen vaikutukset elämään). Kannattaa lukea koko ketju vaikka on paljon tekstiä.
Jos todella haluat käyttää kyseisiä lääkkeitä niin hyvä sinulle, tuskin siitä tulee kukaan moralisoimaan.
Ootko ajatellut että ehkä se johtui ihmisistä ja haluaa eroon kaikista vahinkoa aiheuttavista? Minäkin tahtoisin eroon muuta ei päästetä. Ainoa vaihtoehto on tappaa itsensä jos haluaa rauhassa olla.
What? What? What? Hienonna kokemukset oli väsyneenä
katsoa kynttilän luomia varjoja. Ottaa kuvia, peilatata kuvia ja nähdä jotain jolla jolla taiteilija sisällä herää.
Joku päihdepsykoosi voi tolla alkoholista. Tai vaikka Stanfordin ihmiskokeesta. Last one left? Some are born to sweet delight, some are born to endless night.
Ajatelkaa miten ihminen voidaan saada elämään vaikka kahta elämää samaan aikaan vaivuttamalla transsiin. Voisi iloita elämästä mutta ei edes muistaisi sitä hetkeä myöhemmin. Kuin Legenda omassa mielessään. Muisti tosin niin hyvä ja Platon luolavertaus aisteineen niin mielenkiintoinen ajatus ja koko oman maailman rikkova että tykkää haastaa kaiken tieteestä, uutisiin ja jopa geografiaan ettei silloin voi edes olla psykoosissa. Hullu uskoo aistejaan. Ei tutkisi 47 asteen kulmia heijastuksen jos useamman kautta nähden ympärillään jotain pelimikkeihin pukeutuneita tyyppejä.
Mistä tietää olevansa unessa tai hypnotisoitu? Kuulakärkikynä muste uhmaa painovoimaa ja piirtää paperille.
Jep. Tässä esimerkki. Keskustelun aiheena psykoosi ja se miten persoona on muuttunut. Nyt jos menisit psykiatrin vastaanotolle - siis ihan perus asiallisena, mutta jonkin ihmeen kautta alkaisit puhumaan tämänkaltaista mitä nyt on mielen päällä, olisit takuuvarmasti psykoottinen. Ja kärsisit nimenomaan positiivisista oireista. Negatiiviset oireet taas johtuvat miltei aina lääkkeistä ja ne ovat paljon huonompi homma.
Mutta ei tämä ole psykoosia, oikeastaan aika mielenkiintoista! Kyllä ihminen saa pohtia, aistia, tulkita asioita miten parhaaksi näkee? Harvemmin siitä on ollut kenellekään haittaa? :D
No okei ehkä Hitleristä saattoi olla, mutta ei nyt mennä niin pitkälle.
Ja Klaus Schwab myös, ehkä sekin pitäis vaan lääkitä niin ois tosi jees...
Yksinäisyys on toinen luonto 🥲 https://youtu.be/0bTDbu1CcuA?si=uJ1BooawiTRFzPDx
Menkää oikealle palstalle psykooseinenne:
https://keskustelu.suomi24.fi/terveys/henkinen-hyvinvointi-ja-mielenterveys
Mee pois mustamaalaamasta.