mietin koko ajan miksi en ole kiinostunut jätkistä vaikka olen 18 vuotias,jotenkin kun yritän serustella jätkän kanssa siitä tulee kaveri vain...olen katsellut aina jätkiä sivusilmällä mutta jos mukavan oloinen kimma tulee juttelemaan katson sitä pitkään ja harkitsen sanojani mitä sanon.en häpeä sitä että tykkään enemmän tytöistä kuin pojista,mutta en tiedä löydänkö sellasta tyttöö joka vois rakastaa tälläistä kummajaista.olen aina miettinyt että minkälaista elämä olisi jos olisi jokin jota rakastaa...vaikka sinä
t:kummajainen(ko)
t:kummajainen(ko)
Vastaukset 7
Vanhimmat
Niin miks suta tuntuu siltä et olisit kummajainen kun tykkäät enemmän tytöistä kuin pojista?
Mun mielestä pojat on ihaninta mitä mä tiedän, ne tuoksuukin niin hyvälle. Mutta silti olen tavannut monia puoleensa vetäviä naisia, olen siis bi. Mä olen seurustellut pojan ja tytön kanssa ja täytyy kyllä myöntää, että se tyttö oli sairaan paljon ihanempi/hellempi/ mitä muuta, kaikkea.
Sähän olet vasta 18 (mä olen samanikäinen). Ei sun maailma vielä siihen kaadu, jos et ole seurustellut sellaisen ihmisen kanssa jota rakastat.
Mä lupaan sulle että sellainen tulee ihan varmasti vastaan.
Olisko sulla vaikka mailiosoitetta? Voitais vaihtaa kokemuksia yms...?
no siitä että autetaan aina ja samallahan sitä voi vähän "vaihtaa kokemuksia"
Kaikki mikä liikkuu on saalista=)
Joojoo,herne meni,bingo,nyt sulla on kaksi:
Bisset ei ikinä saa mun ymmärrystä.
Mitä?
Anteeks jos nyt satun pitämään kummastakin sukupuolesta. Mä rakastun IHMISEEN en sukupuoleen ja ihmettelen, etä mitä vittua se sulle kuuluu?
Mä yritin vain olla kohtelias ja auttaa tyttöä, jonka kanssa ollaan saman ikäisiä ja ehkä ollaan käymässä/käyty samoja elämän vaiheita.
Mä en yritä mitään täällä saalistaa, kuule siihen ihastumiseen tarvitaan pikkusen enemmän kuin se mitä täällä on. Onko se sit väärin jos yrittää auttaa muita?
Sä et vissiin ole kovinkaan montaa kertaa rakastunut, kun et tiedä mistään mitään. Enkä kyllä ihmettele, kuka nyt tuollaisen huolis?
Sä olet pahempi kuin konservatiivisemmat heterot yhteensä, paitsi, että taidatkin olla, joku peräkammarinpoika jostain Lieksasta...
Hyvää loppuelämää!
Tollaset lesbot (?) ei ikinä saa mun ymmärrystä. Itse olen 100% lepakko, mutta siis voi hyvänen aika... Ja ylipäänsä noin sekavasta naputuksesta on hankala ottaa selkoa muutenkin. Ehkä tollainen on mahdotonta kirjoittaa selvinpäin, kuka tietää... Ehkä joku kokemus on katkeroittanut sut, ja ehkä sun kannattais koittaa päästä siitä eroon. Tai ehkä et ole edes bisseä tavannutkaan, tai korkeintaan tavannut muttet seurustellut sellaisen kanssa, ja toistelet täällä sitten muilta kuulemiasi fobioita.
Itse olen seurustellut bissen kanssa pitkään. Toistaiseksi mikään näiden "bissetietäjien" (eli bissefoobisten lesbojen) stereotypioita bisseistä ei ole kumppanini ilmentänyt. Vaikka rakkaani ainutlaatuinen onkin, en kuitenkaan usko että hän olisi maailman ainoa inhimillinen bisse.
vaikka ajattelen tälläsiä asioita en tiedä mitä siinä näen.itse en kirjaimellisesti ole pahemmin rakastunut kuin kerran,joten tiedän miltä rakkaus tuntuu.mun elämä on ollut mutkilla ja elämääni tulee monia asioita joita vihan/rakastan.olen kokenut hakkaamisen,raiskauksen ja jopa nähnyt kuinka ihminen tapettiin.joudun olemaan silminnäkijä ja käymään asian parikymmentä kertaa läpi ihmisten kuullen.en pysty edelleenkää luottamaan enkä hyväksymään itseäni enkä sitä mitä ympärillä tapahtuu,mutta jos rakastun näytän rakkauteni niin kuin edellisessä suhteessa olin rakastunut sydämeniä myöten muijaan joka jätti toisen jätkän takia.ainakun törmään kyseeseen muijaan syödän lyö tuhatta ja sataa ja katseeni viipyy hänessä pitkään,mutta tiedän etteä en sitä saa takaisin joten olen surullinen.
Menee ilmeisesti nuoren ikäsi piikkiin, mutta: miksi ihmeessä koittaa seurustella poikien kanssa, jos ei ole heistä kiinnostunut? Kenenkään kanssa ei kannata alkaa seurustelemaan sen takia "ku kaveritkin" tai ilman että oikeasti pitää tuosta ihmisestä. Jos seurustelun aloittamiseen liittyy jompi kumpi noista ilmiöistä, niin ilman muuta homma läsähtää hyvinkin pian, oli seurustelukumppani sitten mies tai nainen.
Itse olen kokenut ihan saman asian, eli en kiinnostunut pojista ollenkaan kuin kaverimielessä, mutta yritin peräti kahteen kertaan pakottaa itseni seurustelemaan!! Tosi typerää itseltäni, mutta toimin niin, koska asuin nuorempana pienellä paikkakunnalla ja lesboksi tunnustautuminen ei olisi todellakaan ollut suotavaa... En suosittele kyllä sinulle enkä kenellekään muulle samaa, koska tärkeää on vain tehdä sitä mistä itse pitää ja sama koskee näitä seurusteluasioitakin! Onnekseni itse en mennyt sänkyyn asti kummassakaan suhteessa poikien kanssa, se ei todellakaan olisi ollut enää oman tahdon mukaista! Sinulle sellainen neuvo myös, että tutustu itseesi ja äläkä pakota itseäsi mihinkään, rakkaus kyllä tulee sinulle ajan myötä, vaikka välillä sitä ei jaksaisikaan odottaa!
Terv: Nykyisin onnellinen lepakko=)