Kun alat voimaan henkisesti huonosti, ihmiset alkaa karttelemaan. Ja se hylkääminen vaan lisää sitä pahoinvointia.
Onko muut huomanneet?
Anonyymi-ap
25470
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Minulla se on erilailla. Jos joku ns. liian vahvasti haluaa huomiotani liian kauan mitään tapahtumatta, alan voida huonosti ja sitä huonommin mitä kauemmin sellainen jatkuu.
Ihminen muodostaa ympärilleen sähkömagneettisen kentän. Varmaan sen vuoksi toisen kosketuksesta voi saada pienen sähköiskun. Ihmisen aivot ainakin muodostavat ympärilleen sähkömagneettisen kentän. Voipi olla että silloin kun kaksi ihmistä voi eri lailla, niin he ovat eri aaltopituudella. Siis kirjaimellisesti: Tällöin heidän sähkömagneettinen kenttänsä mahdollisesti hylkii toisiaan ja henkilöt eivät "kohtaa" toisiaan.
Joo mutta entä ne, joille olen kertonut, etten voi hyvin? Just sanoi eräs kaverini ettei ole huomannut mitään, kun kerroin masennuksestani. Enemmän luulen että kun ei ole itsellä vastaavaa kokemusta, niin ei osata ymmärtää. Eikä tuntea empatiaa. Ehkä pitää jopa hulluna. Ihmiset karttaa erilaisuutta ihan huomaamattaankin. Ap
Enkä tosiaan kuormita ketään näillä ongelmillani. Kunhan vain olen kertonut, että näin on. Saatan kyllä itse eristäytyä jonkin verran. Ap
Minulla karttaminen ei johdu siitä ettenkö ymmärtäisi. Lähisukulaiseni on masentunut ja olen käynyt auttamassa häntä. Hulluina en pidä masennusta potevia.
Tuttu tunne myös itsellä, tuleva erakko?
Olen erakoitunut tai oikeamminkin syrjäytynyt. Ei kukaan sellaista itselleen suunnittele. Vähitellen vaan huomaa, että on vähän kaikesta jäänyt ulkopuolelle. Eikä kyllä haluakaan olla kaikessa mukana. Kun alkaa elämään elämää siitä totuudesta käsin minkä ymmärtää, ei mikään ole entisellään.
On se jännää tämä uusi trendi voidaan henkisesti huonosti ei ennen ollut aikaa kenellekään sellaiseen !
Juu ei varmaan
Ihmettelen samaa
Niin, ne huonosti voivat vaan kytkettiin kettingillä navettaan (seinähullu nimitys juontaa juurensa tuosta) tai kärrättiin parantolaan pois muiden silmistä
Jotenkin tuntuu että tänä päivänäkin vaan "pois silmistä". Hoitoon vaan, ei ole osaamista auttaa. Usein varmasti riittäisi se, että jollain lailla huomioitaisiin ja oltaisiin olemassa.
Juomakulttuurista saa tosi kestävän krapulan https://www.hs.fi/kaupunki/helsinki/art-2000009784955.html
Njoo mutta kun ylösnousemuksen/transformaation juju oli siinä, että menetät ihan kaiken. Kaverit, terveyden, työn, kodin, sinulla ei lopulta ole edes omaa ajatusta. Jolloin kuolet kuolematta fyysisesti, koska olet ihan tyhjä.
Siitä tyhjyydestä sinua sitten lähdetään rakentamaan... ei mitään hajua miksi, en ole vielä niin pitkällä.
No hyvä kun kerroit tuon. Katto pään päällä on vielä.
Noin ne rankat vuodet vaikuttivat terveyteen, työhön ja kotiin. Tyhjäksi sellaisesta todella tulee.
On huomattu.
Silloin ihmistä pitäis nimenomaan tukea eikä hyljätä tai vältellä. Mutta siinähän ne ystävät punnitaan.
Näin juuri, mutta ei tapahdu käytännössä.
Kun ei vaan jaksa auttaa ketään. Autettavia on jo. Jotta itse pääsee tasapainoon, siihen tarvitaan se, että pärjää omillaan ja työn lisäksi mahdollisimman paljon omaa aikaa, jotta sisin pääsee tasapainoon.
Puhuttiinko tuolla autettavasta? Puhuttiin tuesta. Ihan sellaisesta, että ollaan ihminen ihmiselle. Ei kaikki halua olla autettavana, mutta jokainen kaipaa muita ihmiskontakteja.
Toisilla on jo sellainen kivireki vedettävänä perässä, ettei siihen oikein sovi enää lisää kuormaa kannettavaksi. Silloin ei jaksa vastaanottaa lisää, valitettavasti. Keneen voi silloin luottaa? Muuta kuin itseensä?
Noin se juuri on. Enempää ei vaan jaksa.
Pikemminkin kun voin fyysisesti huonosti, melkein kaikki kaikkoaa. Paitsi oma perhe.
Eihän minusta iloa ole, joten sopii mulle.
Tuo on tosi, mutta se on tavallaan ymmärrettävää sillä huonosti voiva ihminen harvemmin on hyvää seuraa jos rehellisiä ollaan. satuttaa silloin kun sitä tapahtuu mutta kyllä siitä yli pääsee ajan kanssa kunhan saa itsensä balanssiin ja voi taas toimia siten kuin mihin oikeasti pystyy ja on parhaimmillaan. Kaikki ei entiselleen palaa mutta ei oikeastaan ole aina tarpeellistakaan.