"Sanna Marin (sd) sai sellaisen aloituslahjan, josta Orpo voi vain haaveilla. Kun korona iski kevättalvella 2020, oppositio käytännössä lopetti toimintansa kansallisen yksimielisyyden nimissä.
Mutta nyt on toinen ääni kellossa.
Orpon hallitus ei saisi nykyoppositiolta vastaavaa armoa.
Ja nyt ei mitata pääministerin toimintaa ja luottamusta, vaan nimenomaan hallituspuolueiden yhtenäisyyttä.
Orpon viritys ei ole mikään rakkausavioliitto, se on käynyt selväksi. Mutta kestääkö hallituspohja, jos tunneskaala on valmiiksi negatiivinen?
Jos Orpon joukko kaatuu, enemmistöhallitus olisi hakemisessa. Orpo onkin muistanut korostaa, että hallituspohjalle ei ole vaihtoehtoa.
Sääli on sairautta – ja sosiaalinen media on verinen taistelukenttä.
Jopa keskustan puheenjohtaja, edellishallituksen valtiovarainministeri Annika Saarikko hyökkäilee hallituksen kimppuun unohtaen kevyesti oman lähihistoriansa.
Saarikko koki kurinpalautuksen kehysriihessä keväällä 2021, ja sen jälkeen hän eläytyi velkamaailmaan kuten muukin Marinin hallitus.
Lopulta Saarikko omaksui hallituksensa tyylin ja yritti itse ostaa vaalimenestystä jopa kaksinkertaisilla lapsilisillä – ja velaksi, kuinkas muuten.
Poliittinen muisti tuntuu lyhentyvän vuosi vuodelta, mutta vastaavasti pokka kasvaa.
Varmin tae tyytyväisyyteen hallitusohjelmaan on se, jos pääsee itse sitä kirjoittamaan. Siksi Jyri Häkämiehen (kok) EK:sta tai Suomen Yrittäjien Mikael Pentikäisen (kesk) suunnasta ei paljon murinaa ole kuulunut."
https://www.is.fi/politiikka/art-2000009817333.html
Orpolla on iskenyt karu totuus nenänsä eteen, kun vaalien velkaantumissyyttelyillä ei ole enää kestävää pohjaa. Kuten Haapala toteaa, oppositio käytännössä lopetti toimintansa, kansallisen yksimielisyyden nimissä. Eli ne otetut velat ovat siis nykyistenkin hallituspuolueiden siunaamia. Äänestäjiä ehdittiin kuitenkin vetää höplästä osoittamalla syyttävää sormea "vasemmistolaisen velkapolitiikan" suuntaan, jossa oikeistokin oli täysillä mukana. Nyt edessäpäin siintävälle velkaantumisen jatkumolle syyllisiä löytyy siis myös nykyisestä hallituksesta. Edelliseen pääministeriin kohdistetut syytökset ovat siis merkittävältä osalta osoitus nykyisten hallituspuolueiden omasta selkärangattomuudesta vastuunkantamisen suhteen. No RKP on poikkeus tuossa nelikossa.
Orpon väite, ettei muuta enemmistöhallitusratkaisua olisi olemassa, on hänen poliittisesti värjäytynyt näkemyksensä, koska nykyisen hallituksen epäonnistuminen olisi valtaisa arvovaltatappio Orpolle itselleen, Kokoomuksen konservatiivisiivelle sekä työnantajajärjestöille. Se ei kuitenkaan ole totuus. Kysymys on pelkästään poliittisesta tahtotilasta, josta Orpo yrittää nostaa Kokoomusta jalustalle aivan kuin puolue eläisi kolmannen persoonan tilassa. Tilassa, jossa Kokoomus näyttäytyisi "oikeamielisenä sovittelijana, jonka molemmilla puolilla olisi blokkiutuneita ryhmiä, joista ei saisi kasaan kuin tämän yhden ainoan koalitiomahdollisuuden. Se on kuitenkin äänestäjien älykkyyden aliarvioimista, sillä kyllä jokainen yhteiskunnallisista asioista vähänkään perilläoleva tajuaa, että kysymys on pelkästään kokoomuslaisten poliittisesta intohimosta oikeistopohjaan ja pääministeripuolueena halusta sanella kuten sanelupolitiikkaa on tarjolla myös työmarkkinapolitiikankin puolelle.
Kokoomus on lähtenyt perussuomalaisen populismin tielle jakamaan Suomen kansaa kahtia.
Mutta nyt on toinen ääni kellossa.
Orpon hallitus ei saisi nykyoppositiolta vastaavaa armoa.
Ja nyt ei mitata pääministerin toimintaa ja luottamusta, vaan nimenomaan hallituspuolueiden yhtenäisyyttä.
Orpon viritys ei ole mikään rakkausavioliitto, se on käynyt selväksi. Mutta kestääkö hallituspohja, jos tunneskaala on valmiiksi negatiivinen?
Jos Orpon joukko kaatuu, enemmistöhallitus olisi hakemisessa. Orpo onkin muistanut korostaa, että hallituspohjalle ei ole vaihtoehtoa.
Sääli on sairautta – ja sosiaalinen media on verinen taistelukenttä.
Jopa keskustan puheenjohtaja, edellishallituksen valtiovarainministeri Annika Saarikko hyökkäilee hallituksen kimppuun unohtaen kevyesti oman lähihistoriansa.
Saarikko koki kurinpalautuksen kehysriihessä keväällä 2021, ja sen jälkeen hän eläytyi velkamaailmaan kuten muukin Marinin hallitus.
Lopulta Saarikko omaksui hallituksensa tyylin ja yritti itse ostaa vaalimenestystä jopa kaksinkertaisilla lapsilisillä – ja velaksi, kuinkas muuten.
Poliittinen muisti tuntuu lyhentyvän vuosi vuodelta, mutta vastaavasti pokka kasvaa.
Varmin tae tyytyväisyyteen hallitusohjelmaan on se, jos pääsee itse sitä kirjoittamaan. Siksi Jyri Häkämiehen (kok) EK:sta tai Suomen Yrittäjien Mikael Pentikäisen (kesk) suunnasta ei paljon murinaa ole kuulunut."
https://www.is.fi/politiikka/art-2000009817333.html
Orpolla on iskenyt karu totuus nenänsä eteen, kun vaalien velkaantumissyyttelyillä ei ole enää kestävää pohjaa. Kuten Haapala toteaa, oppositio käytännössä lopetti toimintansa, kansallisen yksimielisyyden nimissä. Eli ne otetut velat ovat siis nykyistenkin hallituspuolueiden siunaamia. Äänestäjiä ehdittiin kuitenkin vetää höplästä osoittamalla syyttävää sormea "vasemmistolaisen velkapolitiikan" suuntaan, jossa oikeistokin oli täysillä mukana. Nyt edessäpäin siintävälle velkaantumisen jatkumolle syyllisiä löytyy siis myös nykyisestä hallituksesta. Edelliseen pääministeriin kohdistetut syytökset ovat siis merkittävältä osalta osoitus nykyisten hallituspuolueiden omasta selkärangattomuudesta vastuunkantamisen suhteen. No RKP on poikkeus tuossa nelikossa.
Orpon väite, ettei muuta enemmistöhallitusratkaisua olisi olemassa, on hänen poliittisesti värjäytynyt näkemyksensä, koska nykyisen hallituksen epäonnistuminen olisi valtaisa arvovaltatappio Orpolle itselleen, Kokoomuksen konservatiivisiivelle sekä työnantajajärjestöille. Se ei kuitenkaan ole totuus. Kysymys on pelkästään poliittisesta tahtotilasta, josta Orpo yrittää nostaa Kokoomusta jalustalle aivan kuin puolue eläisi kolmannen persoonan tilassa. Tilassa, jossa Kokoomus näyttäytyisi "oikeamielisenä sovittelijana, jonka molemmilla puolilla olisi blokkiutuneita ryhmiä, joista ei saisi kasaan kuin tämän yhden ainoan koalitiomahdollisuuden. Se on kuitenkin äänestäjien älykkyyden aliarvioimista, sillä kyllä jokainen yhteiskunnallisista asioista vähänkään perilläoleva tajuaa, että kysymys on pelkästään kokoomuslaisten poliittisesta intohimosta oikeistopohjaan ja pääministeripuolueena halusta sanella kuten sanelupolitiikkaa on tarjolla myös työmarkkinapolitiikankin puolelle.
Kokoomus on lähtenyt perussuomalaisen populismin tielle jakamaan Suomen kansaa kahtia.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.