Aiheeni voi olla tosi arka ja outo, ja olenkin saanut tähän asti vastaukseksi aina vain torjuvia katseita, joten kysyn sitä nyt täältä suuremmalta joukolta.
Olen huomannut tuttavieni ja ystävienikin joukossa ilmiön, jolta en oikein osaa enää käsitellä yksin. Se on se että lähes kaikkien (käytännössä kaikkien tuntemieni) yksinhuoltajaäitien pojat ovat homoja. Miten se mahdollista? Äidit kieltävät sen, mutta oma pojanpoikani kertoo nähneensä kaikenlaista, ja itsekin huomaan niissä pojissa, joita olen tavannut, tiettyä vankkaa feminiinisyyttä. Olen eläkkeellä oleva isoisä ja ollut hoitoalalla, mutta silloin kun olin töissä, ei näistä asioista hiiskahdettukaan. Asia tuli mieleeni, kun katsoin tv-sarjaa Älä kerro äidille.
Kaksi tuttavaperheeni yksinhuoltajaäidin poikaa on tehnyt itsemurhan, yksi on yrittänyt sitä ja on nyt psykiatrisessa avohoidossa.
Olen huomannut tuttavieni ja ystävienikin joukossa ilmiön, jolta en oikein osaa enää käsitellä yksin. Se on se että lähes kaikkien (käytännössä kaikkien tuntemieni) yksinhuoltajaäitien pojat ovat homoja. Miten se mahdollista? Äidit kieltävät sen, mutta oma pojanpoikani kertoo nähneensä kaikenlaista, ja itsekin huomaan niissä pojissa, joita olen tavannut, tiettyä vankkaa feminiinisyyttä. Olen eläkkeellä oleva isoisä ja ollut hoitoalalla, mutta silloin kun olin töissä, ei näistä asioista hiiskahdettukaan. Asia tuli mieleeni, kun katsoin tv-sarjaa Älä kerro äidille.
Kaksi tuttavaperheeni yksinhuoltajaäidin poikaa on tehnyt itsemurhan, yksi on yrittänyt sitä ja on nyt psykiatrisessa avohoidossa.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Jo vain on isoisällä ja lapsenlapsella puheenaiheet. Mikä siinä homoudessa sinua erityisesti kiinnostaa? Kuinka nuoresta olet lapsenlapseltasi tämän kavereiden mahdollisista homosteluista udellut?
Jaa-a. Asiaa lienee tutkittukin, mutta tutkimustulokset eivät kyllä ole erityisemmin viitanneet siihen.
Olen itse yksinhuoltajaäidin poika ja yksinhuoltajaäidin poikia on tuttavapiirissäni useita. Tunne myös kolmisen julkisesti homoseksuaalia, mutta kaikki ovat ns "ehjistä" perheistä.
Tuo feminiinisyyden havaitseminen (minullekin on joskus asiasta kommentoitu)on taas eri juttu. Voi tietysti olla, että perheessä josta mies puuttuu, omaksutaan erilaisia maskuliinisia käyttäytymismalleja huonommin ja feminninisiä enemmän, kuin kahden huoltajan perheissä. En silti pitäisi tätä homouden merkkinä.
Suora kysymys, älä vastaa jos et halua, älä myöskään manipuloi vastausta: oletko itse homo?
...jos sillä nyt on merkitystä.
...sillähän tässä juuri merkitystä onkin, mutta pystytkö olemaan naisen kanssa eheesti?psyykellä ja bodylla. pystytkö? mä en. Vartalo vielä teknisesti menee, mutta yläpää ei tuu mukaan.
...ihan hyvin. Pari kertaa joku känninen homo/bikaverini on yrittänyt lääppiä minua. Ei sytyttänyt - ei toki aiheuttanut paniikkiakaan.
No kun niillä ei ole rahaa niin ne myy persettä jotta saisi edes pillua.
Minäkin katson usein televisiosarjaa Älä kerro äidille. Runkkailen samalla kun katson komeita poikia.
Muutapa Tampereelle Hervantaan katsomaan kuinka väitteesi on toteutunut!
On paljon yksinhuoltajia, joiden pojat voisivat helpottaa oloasi - lopullisesti!
Vitsi!
Kuinka kehtaat väittää moista! Onnetonta on sinunkin elämäsi!
Homoja en halua arvostella, mutta väitteesi ei todellakaan pidä paikkaansa - siis yleisesti!
luulin että niistä tulee muuten vaan rikollisia
Mielenkiintoista lukea mielipiteitänne. Olisin toivonut enemmän myös ihan asiallisia huomioita, mutta täytyy myöntää että oman nimimerkkini valinta ei ehkä ollut niitä parhaimpia; vähän irstaalta vaikuttaa, joten poistan vaari-sanan. Olen itse hetero, samoin poikani sekä hänen poikansa.
Kun puhuin yksinhuoltajaäitien pojista, niin se on ryhmä, joka on noussut ajan kanssa omaan mieleeni, kun olen elämässä huomioita tehnyt. He kuuluvat samaan suurempaan ryhmään kuin pojat, jotka eivät ole voineet lapsuutensa kehitysvuosina syystä tai toisesta samaistua mieheen (yleensä omaan isään), vaikka perheessä olisi mies ollutkin: äiti on voinut omia poikaa liikaa ja vierottaa isästä; isä on voinut olla jatkuvasti matkoilla tai ollut alkoholisti tai niin välivaltainen, että on enemmänkin hylkinyt kuin pystynyt olemaan roolimallina...
Olen edelleen sitä mieltä, että yksinhuoltajaäitien miehenmallittomat pojat ovat suuressa "vaarassa" suuntautua toisiin miehiin. Se ei tee ketään ihmistä pahaksi, mutta minkä vuoksi sen mielipiteen esittäjää kivitetään? Onhan selvää, että jos ei ole mahdollista samaistua samaa sukupuolta olevaan vanhempaan, niin sitten samaistutaan siihen, johon on mahdollista samaistua: yksinhuoltajaäitien pojat samaistuvat naiseen. Heistä tulee biologisesti miehiä, mutta persoonallisuudeltaan naisia...
Mitään virallista tutkimusotantaa ei tietääkseni ole olemassa. Itseäni kiinnostaa ihminen kaikkine piirteineen ilman virallisia tieteellisiä tutkimuksiakin.
Olen aika pitkälle samaa mieltä, en niin jyrkästi kuitenkaan kuin Kalle.
Vaihtuikohan Kallella sukupuoli vaarista äidiksi ?
Alkuperäinen viesti vaikutti enemmän provolta, mutta niitä ei ole tapana jatkaa kovin pitkään, vaan keksiä uusi, jatkamalla osoittaa kaikkea muuta kuin älykkyyttä.
Minusta aihe on niin mielenkiintoinen, etten kiinnittänyt "sukupuolenvaihdokseen" huomiota. Voi olla että oot oikeassa, mutta minua se ei häiritse( en ole niin loogisuuden perään).yllättävältä Kallen väite kuitenkin kuulostaa. En ole itse miettinyt asiaa... nyt kun sen sanoo noin, niin voi olla.......................
Sen mitä minä tunnen yksinhuoltajaäitejä, niin niistä perheestä ei suinkaan puutu 'miehen mallia'. Päin vastoin, siellä lapset saavan monen laista miehen mallia, jokainen perheessä vuorollaan asusteleva mies kuitenkin on oma persoonansa.
Niin, ja onhan se etäisäkin edelleen olemassa. Parempi silti , että se yksin nyhjöttävä surkimus ei anna vaikutteita lapsille.
Vaikken homoja tunnekaan (muuta kuin pilakuvista ja Juha Föhrin tvstä), niin ei kai ne kaikki naismaisia ole. Eikös homoiluun kuulu myös nahka-asusteet ja miehekkyyden korostus, vrt. Tom of Finland.
Loppukevennyksenä sana-arvoitus:
Milloin vietetään 'Ruotsalaisuuden' päivää?
Oletko tosiaan sitä mieltä, että jokainen yksinhuoltajaäidin perheessä asusteleva mies voisi toimia pojan miehenmallina? Tarkoitatko siis esimerkiksi äidin yhdenyönkumppaneita? Minulla on sellainen käsitys, että pienen pojan miessamaistumisella tarkoitetaan emotionaalista, pitkäaikaista tunnesuhdetta. Ehkä meidän kannattaisi itse kunkin eläytyä kehittyvän lapsen osaan, sen pienen pojan, joka kieppuu äidin helmoissa aamiaispöydässä, voi huonosti ja sanoo, että kaikki on tylsää, mutta äidin edellisen yön rakastaja antaa pojalle tikkarin ja sanoo, että siinä on - mene ja ime!
että kaikilla yksinhuoltajaäideillä käy säännöllisesti yhdenyönpanoja?No,siinä tapauksessa sekin on jatkuvaa emotionaalista suhdetta eikä sellaisen mallin mukaan ainakaan homoja kasva.Pelkästään näitä mahtavia suomalaisia panomiehiä,miehistä miehekkäimpiä.
Sinulla on omituisia tuttavia ja ystäviä, jos niissä on jopa useita homoja.
Minulla on laaja ystävä-/tuttavapiiri, joukossa yksinhuoltajia ja eronneita sekä karanneita ynnä normaalissa parisuhteessa eläviä. Yhtään homoa ei ole, enkä ole tähän päivään mennessä muutenkaan tavannut homoa.
Eli eiköhän kyseessä ole erittäin pieni ja nykyisin kaapeista esiin ryömittyään erittäin kovaääninen marginaaliryhmä. Homo on niin harvinainen kummallisuus, että homouden syntysyytä on mahdoton tilastollisesti todistaa. Itse veikkaan väärinkäsitystä, tai katkeraa pettymistä vastakkaisen sukupuolen yksilön suhteen. Uskon myös, että homo kuin homo on parannettavissa.
on niitä oikeastikin, tavattu on ja juteltu, ystävänäkin ollut
Mie oon yhen homon synnynttäntkii.
Varoitus: tämä juttu on pitkä, koska siinä on siteerauksia HS-lehtijutusta. Lupaan kirjoittaa seuraavaksi lyhyempi tekstejä. Toivottavasti ei tule palstanpitäjältä varoitusta, anteeksi ja hyvää vappua.
Vappupäivän Helsingin Sanomissa 1.5.2002 oli Mielipidesivulla juttu "Turha pelätä isättömyyden vaikutuksia". Sen on kirjoittanut sosiologi-tutkija. Tuntuu imartelevalta ajatella, että juuri meidän nettilankamme olisi ollut jutun inspiroijana, mutta oman juttuni pääpointti on kuitenkin se, että isättömyydellä on vaikutuksia.
HS-juttu väittää, että isättömyydellä ei ole lapseen vaikutuksia. Se on kirjoitettu hyvällä suomella, se on jäsennelty hyvin, se kulkee ja se puhuu tärkeästä asiasta, mutta en voi välttyä ajatukselta, että se olisi kirjoitettu myös ikään kuin pienessä kiireessä ja puolustusmielessä. Se vetoaa tieteellisiin tutkimuksiin ja siinä on liturginen, lampaita laumaan ajava sävy. Jo otsikko "Turha pelätä isättömyyden vaikutuksia" on minusta holhoava ja vähän loukkaavakin.
Uskon että isättömyydellä on vaikutuksensa viimeistään silloin kun lapsi alkaa kysellä isängeeniensä perään. Ja niin yleensä tapahtuu; isän persoonallisuus ja perimä vaivaavat monen isättömän mieltä.
HS:n artikkelissa sanotaan mm. näin: ... Tutkimusten mukaan isättömien lasten psykososiaalinen kehitys on hyvä, eikä heille ole aiheutunut isättömyydestä haittaa. Huoli siitä, saavatko isättömät lapset ns. miehen mallin on perusteltu, mutta tutkimusten valossa aiheeton...
Minkä tutkimusten valossa? Hmm, tärkeintä mielestäni on kuitenkin se, ettei usko näkymättömiä tutkimuksia, vaan luottaa omiin aisteihinsa, on luova. On äärimmäisen vaarallista päästää itsensä "Tuoreen tutkimuksen mukaan" -argumenttien viidakkoon ja uskoa ulkoaohjautuvia liturgioita. Mitä isättömien tutkimuksissa on kysytty, en tiedä, mutta omista vanhemmistaan ja isästä, joka on etäinen tai kokonaan poissa, on erittäin vaikea puhua. Vanhempien kritisoiminen on Suomessa(kin) tabu. Suomalainen ei osaa ilmaista myönteisiä eikä kielteisiä tunteita (kärjistys! ),koska koti yleensä kommunikoi sairaalloisella tavalla (kärjistys, kärjistys!)
huutaen, kuiskaten, mitätöiden ja narsistisesti vähätellen.
HS:n artikkeli puhuu psykososiaalista kehitystä tutkineista tutkimuksista, mutta meidän chattiketjummehan lähti liikkeelle isättömien poikien psykoseksuaalisesta kehityksestä. HS:n juttu jatkuu näin: ... Naispareilla ja yksin lapsen hankkivilla naisilla on lähipiirissään miehiä, jotka toimivat lapselle tärkeinä miesmalleina. Mies voi olla vaari, eno, kummisetä tai joku muu lapselle läheinen mieshenkilö, joka voi osallistua paljonkin lapsen elämään... Pelko isättömyyden vaikutuksista ei perustu tutkimustietoon, vaan takertumiseen menneen maailman perhemalliin, joka ei vastaa nykymaailman eikä nyky-Suomen monimuotoisten perheiden todellisuutta...
Monimuotoisuus on luonnollisesti tavoittelemisen arvoinen yhteiskunnallinen ja tunne-elämällinen asia. Kannatan sitä ehdoitta, mutta sitä en kannata että ihmistä ei rohkaista ajattelemaan itse, vaan tukeutumaan tutkimustuloksiin! Ja miten tämän artikkelin vaarit ja enot ja muut lähimiehet voisivat toimia lapsen isämällina, kun artikkeli on sitä mieltä, että menneen maailman perhemalli on menneen maailman perhemalli. Veljet, vaarit, enot ja sedät kuuluvat menneen maailman sukumalliin. En tiedä, voin tulkita tekstiä tietysti väärinkin.
Yritän kiteyttää oman viestini. Uskon, että isättömyydellä, olkoon se henkistä tai fyysistä, on valtavat psykososiaalisseksuaaliseksuaaliset vaikutukset varsinkin poikalapseen. Jos esimerkiksi yksinhuoltajaäidin veli tai eno tai vastaava tosiaan ryhtyy pojalle isäksi, antaa pitkäaikaisen luotettavan emootiosisällön pojan elämään, niin samaistuminen toimii, mutta pojalta jää silloinkin kokematta oidipaalinen kilpailutilanne äidin ja "isähahmon" välisessä suhteessa, koska sisko ja veli eivät ole rakastavaisia... Talonmies miehenmallina muutaman kerran iltapäiväteellä äidin luona, pihalla roskia lakaisemassa ja päätä ohimennen silittämässä ei kehitä pojalle psykoseksuaalista hereosuuntausta.
Seksuaalinen suuntautuminen on osa kokonaispersoonallisuutta, ei se sen kummempaa ole. Se syntymiseen vaikuttavat tietyt lainalaisuudet; se syntyy ajallaan ja on yleensä erittäin pysyvää laatua. Yksinhuoltajaäitien ja naisparien perheissä ei käsittääkseni kasva heteropojaksi. En pysty tätä tieteellisesti todistamaan, omalla luovalla, assosiatiivisella, kyseenalaistavalla ja huomiota tekevällä ajattelullani vain.
Miksi poikalapsien seksuaalinen suuntautuminen kiinnostaa juuri minua, on sitten kokonaan toinen tarina. Sen voin kertoa, että itselläni ei ole poikaa ja olen hetero. Biologisen isäni olen kyllä menettänyt, mutta saanut tilalle ymmärtävän kasvatti-isän...
Aiheesta on mielenkiintoista keskustella enkä suinkaan luule, että totuus olisi absoluuttista. Tämä viesti on kuitenkin oma, sisältäpäin tuleva mielipiteeni, mutta vain mielipide. Ravisteleminen tekee sille erittäin hyvää.
tiedetään että homoseksuaaliseksi synnytään eikä "kehitytä".
Jos isätön poika saa naisellisia ominaisuuksia tai äiditön tytär miehekkäitä, niin sillä ei tarvitse olla mitään tekemistä hänen seksuaalisuutensa kanssa.
Itse olen ollut yksinhuoltajaäiti ja oli aivan luonnollista että poikani auttoi minua mielellään kotona ja hankki itselleen "naisellisia ominaisuuksia". Aivan kuin se olisi luonnevika!
Nämä naiselliset ominaisuudet ovat olleet hänelle pelkästään eduksi, eikä hän erottele vaimonsa kanssa miesten ja naisten töitä, mistä luulen usein riitaa tulevan. Hänen vaimonsa ylistää myös poikaani siitä, että hän käsittelee perhettään suurella rakkaudella ja hellyydellä, nähtävästi hyvin epämiehekäs ominaisuus!
Olisi mielenkiintoista kuulla kuinka "miehekkäitä" naisia esim. isän hoivassa kasvaneista tytöistä kehittyy. Ovatko he esim. urheiluhulluja, auton kimpussa ährääviä mustakouria, täysin piittaamattomia kotiaskareista
vai minkälaisia "lesboja" heistä on tullut.
Minäkin luin sen Kati Mustolan kirjoituksen.
Olen samaa mieltä että isättömyydellä on vaikutuksensa, mutta että
niin radikaalit kuin sukupuolinen suuntaus ei ole
ikinä tullut mieleenkään.
Sitten uskon että vaikka uusperheitä syntyy ja yhteiskunta monimuotoistuu, niin kait ihminen kuitenkin kehittyy samalla tavalla kuin ennenkin, jotenkin siinä varmaan
edelleen tarvitaan niitä elementtejä mitä
vuosisatojen ajan on tarvittu isänmalleja,
äidinmalleja, hyvän ihmisen malleja ja turvaa.
Lukuvinkki:
Tämän päivän Hesarin (la 11.5.2002) mielipidesivulla jatkuu keskustelu isättömyyden vaikutuksista lapseen. Jorma ja Leena-Maija Palo vastaavat sosiologi-tutkija Kati Mustolan kirjoitukseen omalla koskettavalla jutullaan "Isättömyydestä jää elinikäinen kaipuu".
Juttu keskittyy isättömyyden psykososiaaliseen puoleen ja puolustaa lapsen oikeutta isään sekä menneen maailman että nykyajan perhemuodostelmissa.
... tuosta pojastani homo nyt sitten kasvaisikin, niin ihan yhtä rakas se on mulle joka tapauksessa.
Tietysti, niin pitää ollakin,
ja ei kai rakkaudettomuudesta tai
halveksimisesta tässä keskustelussa olekaan kysymys, vaan ihmisen kehitysprosesseista. tai en minä tiedä...