Käyttekö koskaan alumnitapahtumissa?

Toivottavasti sun koulu sujuu hyvin ja valmistut hyvin arvosanoin ja saat töitä niin pääset harkitsemaan niitä yliopisto juttuja. Tsemppiä!😊.

Mielenkiintoista. Noista tutkimusorganisaatioista en tiedä paljoakaan, paitsi muistan opiskeluajoilta yhden tyypin, joka meni jatko-opiskelijaksi HIP:iin (Helsinki institute of physics), missä tutkitaan mm. asioita, jotka liittyvät hiukkasfysiikkaan. Hän teki väitöskirjansa myös tuossa tutkimuslaitoksessa.

m36-intj kirjoitti:

Mielenkiintoista. Noista tutkimusorganisaatioista en tiedä paljoakaan, paitsi muistan opiskeluajoilta yhden tyypin, joka meni jatko-opiskelijaksi HIP:iin (Helsinki institute of physics), missä tutkitaan mm. asioita, jotka liittyvät hiukkasfysiikkaan. Hän teki väitöskirjansa myös tuossa tutkimuslaitoksessa.

Lue lisää

En tehnyt väikkää tuolle tutkimusinstituutille vaan HY:lle ja olin ihan rehellisesti töissä. Työnantaja kyllä tuki väitöskirjan loppuun viemistä henkisesti ja taloudellisestikin, tuskin olisi muuten mennyt maaliin. Elämän tilanne ei siihen aikaan ollut kaikkein otollisin väitöskirjan kirjoittamiselle. 😆 Mutta tehty mikä tehty, olen jälkikäteen tyytyväinen että tuli tehtyä. 🙂

Citrinella kirjoitti:

En tehnyt väikkää tuolle tutkimusinstituutille vaan HY:lle ja olin ihan rehellisesti töissä. Työnantaja kyllä tuki väitöskirjan loppuun viemistä henkisesti ja taloudellisestikin, tuskin olisi muuten mennyt maaliin. Elämän tilanne ei siihen aikaan ollut kaikkein otollisin väitöskirjan kirjoittamiselle. 😆 Mutta tehty mikä tehty, olen jälkikäteen tyytyväinen että tuli tehtyä. 🙂

Lue lisää

Kyllä yhdessä väitöskirjassa on paljon työtä, hyvä että sait sen valmiiksi, jotkut jättävät sen työn kesken. Ja noita puolittain epäonnistuneita väikkäreitä on myös jonkin verran, mm. yksi tuli eteeni lähteeksi kun tein graduani. Graduohjaajani kyllä tunnusti asian (se oli tehty hänen tutkimusryhmässään) kun kommentoin sitä työtä. Olin siinä vaiheessa jo kokenut, kun olin tekemässä toista tutkintoani, joten pystyin keskittymään pelkästään sisältöön.

Onko sinulla muuten mitään intohimoa kirjoittamista kohtaan, eli haluaisit kirjoittaa jonkun kirjan jostakin aiheesta, jonka tunnet hyvin?

m36-intj kirjoitti:

Kyllä yhdessä väitöskirjassa on paljon työtä, hyvä että sait sen valmiiksi, jotkut jättävät sen työn kesken. Ja noita puolittain epäonnistuneita väikkäreitä on myös jonkin verran, mm. yksi tuli eteeni lähteeksi kun tein graduani. Graduohjaajani kyllä tunnusti asian (se oli tehty hänen tutkimusryhmässään) kun kommentoin sitä työtä. Olin siinä vaiheessa jo kokenut, kun olin tekemässä toista tutkintoani, joten pystyin keskittymään pelkästään sisältöön.

Onko sinulla muuten mitään intohimoa kirjoittamista kohtaan, eli haluaisit kirjoittaa jonkun kirjan jostakin aiheesta, jonka tunnet hyvin?

Lue lisää

En ole koskaan kokenut intohimoa kirjoittaa kirjaa. Olen joutunut työkseni kirjoittamaan paljon ja viime vuosina myös kommentoimaan muiden tieteellistä tekstiä. En kuitenkaan ole mikään hyvä kirjoittaja. Ennen tuotti tuskaa, nyt menee jo aika rutiinilla.

Lukion äidinkielen opettaja joskus sanoi palautteeksi, että tässä ei ole mitään järkeä että ällän ajattelija kirjoittaa ceetä virheiden takia (lukihäiriö). Vähän paransin ja taisin jäädä pari pistettä ällästä lopullisessa kokeessa. 😆

Tykkään kyllä prosessoida ajatuksiani kirjoittamalla. Ennen nettiaikaa kirjoitin ajatuksia kirjeen muotoon ja tuhosin kirjeen kun ajatuksista tuli valmista.

Haaveiletko itse kirjasta?

Citrinella kirjoitti:

En ole koskaan kokenut intohimoa kirjoittaa kirjaa. Olen joutunut työkseni kirjoittamaan paljon ja viime vuosina myös kommentoimaan muiden tieteellistä tekstiä. En kuitenkaan ole mikään hyvä kirjoittaja. Ennen tuotti tuskaa, nyt menee jo aika rutiinilla.

Lukion äidinkielen opettaja joskus sanoi palautteeksi, että tässä ei ole mitään järkeä että ällän ajattelija kirjoittaa ceetä virheiden takia (lukihäiriö). Vähän paransin ja taisin jäädä pari pistettä ällästä lopullisessa kokeessa. 😆

Tykkään kyllä prosessoida ajatuksiani kirjoittamalla. Ennen nettiaikaa kirjoitin ajatuksia kirjeen muotoon ja tuhosin kirjeen kun ajatuksista tuli valmista.

Haaveiletko itse kirjasta?

Lue lisää

Taidat olla lahjakas monessa asiassa. Kirjoittamasi tekstit ovat hyviä ainakin tällä palstalla, ne erottuvat hyvin muista kirjoituksista. Siellä täällä on typoja ja muuta, mutta ei nyt tälle palstalle mitään täydellisiä tekstejä kannata kirjoittaa, vie liikaa aikaa.

Itse sain ällän englannista ja suomesta, äidinkielestä (ruotsi) tuli vain m. En ole mikään ammattikirjoittaja, ja kuten hyvin tiedät, matemaattis-luonnontieteellisillä aloilla ei paljon kieliä opiskella. Jää oman opiskelun varaan, mutta nykyään on esim. google translate, joka tuottaa aika hyvää tekstiä, jos pitää tarkistaa jotain. Varmaan käytät sitä myös työssäsi.

Hyvät ideat, osaaminen, ja näkemykset ovat kuitenkin paljon tärkeämpiä kuin pelkästään pitkälle hiottu teksti. Yritän itse kirjoittaa tiiviisti ja selkeästi, en halua tuhlata muiden aikaa.

Kyllä olisi aiheita useampaan kirjaan, nyt puhutaan tietokirjallisuudesta. Se synteesi olisi tärkeää tehdä niistä aiheista, mitä olen itse tutkinut.

m36-intj kirjoitti:

Taidat olla lahjakas monessa asiassa. Kirjoittamasi tekstit ovat hyviä ainakin tällä palstalla, ne erottuvat hyvin muista kirjoituksista. Siellä täällä on typoja ja muuta, mutta ei nyt tälle palstalle mitään täydellisiä tekstejä kannata kirjoittaa, vie liikaa aikaa.

Itse sain ällän englannista ja suomesta, äidinkielestä (ruotsi) tuli vain m. En ole mikään ammattikirjoittaja, ja kuten hyvin tiedät, matemaattis-luonnontieteellisillä aloilla ei paljon kieliä opiskella. Jää oman opiskelun varaan, mutta nykyään on esim. google translate, joka tuottaa aika hyvää tekstiä, jos pitää tarkistaa jotain. Varmaan käytät sitä myös työssäsi.

Hyvät ideat, osaaminen, ja näkemykset ovat kuitenkin paljon tärkeämpiä kuin pelkästään pitkälle hiottu teksti. Yritän itse kirjoittaa tiiviisti ja selkeästi, en halua tuhlata muiden aikaa.

Kyllä olisi aiheita useampaan kirjaan, nyt puhutaan tietokirjallisuudesta. Se synteesi olisi tärkeää tehdä niistä aiheista, mitä olen itse tutkinut.

Lue lisää

Joo google translate on monesti käytössä jo sen takia ettei lukihäiriöinen saa aina sanoja mieleen passiivisesta muodosta tai sen vermistamiseksi, olisiko jollekin sanalle löydettävissä joku paremmin sopiva synonyymi. Yleensä kustannustoimittaja retusoi myös ammattikirjoittajan tekstin. Minulla on ex-kollega, jonka historiasta löytyy pätkä tieteellisenä kustannustoimittajana. Huippukirjoittaja. Kun yhdessä teimme tekstejä jenkkien viranomaisia varten, niin punakynä viuhui. Itse tiede ja sen muotoilu/idea tuli minulta, ja toinen yksinkertaisti, yksinkertaisti ja selkeytti ja mietimme pitkälle yksittäisten sanojen paikka ja muotoa. Hänen punakynänsä tuli minulle ja taas lähti takaisin omalla punakynällä tieteen terävöittämiseksi (hänkin on tieteilijä ja hyvä sellainen). Kumpikin oppi valtavasti ja prosessi oli molemmin puolin antoisaa.

En tiedä olenko lahjakas muuta kuin työssäni. Ja nuorena olin hyvä valmentamisessa (4 urheilijaa nuorten maajoukkueessa, SM/NSM/PM-mitaleja, 3 kertaa oma urheilijaa valittu nuorten maajoukkueleirin parhaaksi harjoittelijaksi mikä on mielestäni isoin saavutus). Kumpikin menetys nojaa samaan asiaan: ongelman ratkaisu, kyky ajatella ja kokonaisuuden hahmotus (pelkistetty versio). Vasta viime vuosina olen omassa ammatissa päässyt käyttämään samoja juttuja (sosiaaliset taidot) mitä valmennuksessa: miten ihmisen saa itse haluamaan harjoitella kovaa, miten motivaatio houkutellaan kehittymään, miten kehitetään jalat maassa olevaa itsetuntoa ja voittajan pää (urheilussa voitetaan kovalla tasolla usein yhtä paljon päällä kuin fysiikalla) ja miten harjoitus/työmäärä asetetaan niin, ettei tule ylikuntoa tai henkistä väsymystä/luovuttamista ja silti haaste on niin kova, että aivot poksuu dopamiinistä kun työn saa tehtyä.
Nuori/nuorempi kollega tekee itse työn, mutta valkku/mentori tukee ja sysää oikean suuntaan ja tekee suunnitelman niin, että onnistuminen toteutuu. Vaatii onnistuakseen herkkyyttä nähdä toisen tunnetiloja pienestä.

Vähän meni aiheen ohi, mutta se on se ainoa aihe, jossa voin sanoa olevani erityisen hyvä. 😂 Kielissä olen aina kompuroinut (lukihäiriö).

Jos kirjan kirjoitus on haaveena, sitten vaan raakiletta kasaan. Kun eka versio on kasassa, alkaa varsinainen työ, tekstin hionta. Itse kirjoitin väikän kuukaudessa (työantaja antoi kuukauden palkallisen loman siihen, oli vaan pakko saada tehtyä) ja hioin tekstiä tarkastuskuntoon 1 viikonloppu/kk reilu vuoden eli varmaan yhtä paljon kuin itse kirjoittamiseen. En silloin pystynyt ajallisesti yhtään enempään elämäntilanteen takia.

Citrinella kirjoitti:

Joo google translate on monesti käytössä jo sen takia ettei lukihäiriöinen saa aina sanoja mieleen passiivisesta muodosta tai sen vermistamiseksi, olisiko jollekin sanalle löydettävissä joku paremmin sopiva synonyymi. Yleensä kustannustoimittaja retusoi myös ammattikirjoittajan tekstin. Minulla on ex-kollega, jonka historiasta löytyy pätkä tieteellisenä kustannustoimittajana. Huippukirjoittaja. Kun yhdessä teimme tekstejä jenkkien viranomaisia varten, niin punakynä viuhui. Itse tiede ja sen muotoilu/idea tuli minulta, ja toinen yksinkertaisti, yksinkertaisti ja selkeytti ja mietimme pitkälle yksittäisten sanojen paikka ja muotoa. Hänen punakynänsä tuli minulle ja taas lähti takaisin omalla punakynällä tieteen terävöittämiseksi (hänkin on tieteilijä ja hyvä sellainen). Kumpikin oppi valtavasti ja prosessi oli molemmin puolin antoisaa.

En tiedä olenko lahjakas muuta kuin työssäni. Ja nuorena olin hyvä valmentamisessa (4 urheilijaa nuorten maajoukkueessa, SM/NSM/PM-mitaleja, 3 kertaa oma urheilijaa valittu nuorten maajoukkueleirin parhaaksi harjoittelijaksi mikä on mielestäni isoin saavutus). Kumpikin menetys nojaa samaan asiaan: ongelman ratkaisu, kyky ajatella ja kokonaisuuden hahmotus (pelkistetty versio). Vasta viime vuosina olen omassa ammatissa päässyt käyttämään samoja juttuja (sosiaaliset taidot) mitä valmennuksessa: miten ihmisen saa itse haluamaan harjoitella kovaa, miten motivaatio houkutellaan kehittymään, miten kehitetään jalat maassa olevaa itsetuntoa ja voittajan pää (urheilussa voitetaan kovalla tasolla usein yhtä paljon päällä kuin fysiikalla) ja miten harjoitus/työmäärä asetetaan niin, ettei tule ylikuntoa tai henkistä väsymystä/luovuttamista ja silti haaste on niin kova, että aivot poksuu dopamiinistä kun työn saa tehtyä.
Nuori/nuorempi kollega tekee itse työn, mutta valkku/mentori tukee ja sysää oikean suuntaan ja tekee suunnitelman niin, että onnistuminen toteutuu. Vaatii onnistuakseen herkkyyttä nähdä toisen tunnetiloja pienestä.

Vähän meni aiheen ohi, mutta se on se ainoa aihe, jossa voin sanoa olevani erityisen hyvä. 😂 Kielissä olen aina kompuroinut (lukihäiriö).

Jos kirjan kirjoitus on haaveena, sitten vaan raakiletta kasaan. Kun eka versio on kasassa, alkaa varsinainen työ, tekstin hionta. Itse kirjoitin väikän kuukaudessa (työantaja antoi kuukauden palkallisen loman siihen, oli vaan pakko saada tehtyä) ja hioin tekstiä tarkastuskuntoon 1 viikonloppu/kk reilu vuoden eli varmaan yhtä paljon kuin itse kirjoittamiseen. En silloin pystynyt ajallisesti yhtään enempään elämäntilanteen takia.

Lue lisää

Tämä henkinen puoli valmentamisessa kuulostaa kyllä mielenkiintoiselta, itse en tiedä tästä aiheesta oikeastaan mitään, mutta haluaisin tietää siitä enemmän. Kuulostaa vähän siltä että meillä molemmilla on ihan erilaisia, toisistaan melkeinpä riippumattomia menetelmiä, miten saada irti enemmän tehoja ihmisistä, mutta nämä menetelmät voitaisiin yhdistää.

Minä tutkin asioita enemmän solutasolla, mitä esimerkiksi tapahtuu kun ihminen vanhenee, miten sitä voisi estää/viivästyttää esim. mikrobilääkkeillä ja ravintolisillä. Sekä tietysti kaikenlaiset krooniset sairaudet. Aloitin tämän aiheen tutkimisen noin 15 vuotta sitten, ja nyt on kertynyt sen verran iso pino tutkimuksia, vähän omia kirjoituksia, ja käytännön kokemuksia, että siitä voisi vetää jotain johtopäätöksiä. Omat käsitykseni asiasta eivät vastaa sitä mitä lääketieteessä ajatellaan asiasta tällä hetkellä. Ja tietysti, en ole keksinyt kaikkea yksin, tällaisia ideoita liikkui netissä jo 2000-luvulla, mutta aihe on ollut vaikea, yksityiskohtia on paljon, joista pitää olla tietoinen.

Ehkä yllättäen, tähän ehdottamaani lähestymistapaan (ravintolisät/mikrobilääkkeet) sopisi liitettäväksi jonkinlainen valmennustyyppinen/henkinen kannustaminen, koska siinä tulee käytännössä paljon ongelmia motivaation kanssa (en tässä kerro tarkemmin miksi). Näistä aiheista voitaisiin kyllä keskustella muuallakin kuin tällä palstalla, jos kiinnostaa. Potentiaalia uusiin innovaatioihin on varmasti olemassa.

m36-intj kirjoitti:

Tämä henkinen puoli valmentamisessa kuulostaa kyllä mielenkiintoiselta, itse en tiedä tästä aiheesta oikeastaan mitään, mutta haluaisin tietää siitä enemmän. Kuulostaa vähän siltä että meillä molemmilla on ihan erilaisia, toisistaan melkeinpä riippumattomia menetelmiä, miten saada irti enemmän tehoja ihmisistä, mutta nämä menetelmät voitaisiin yhdistää.

Minä tutkin asioita enemmän solutasolla, mitä esimerkiksi tapahtuu kun ihminen vanhenee, miten sitä voisi estää/viivästyttää esim. mikrobilääkkeillä ja ravintolisillä. Sekä tietysti kaikenlaiset krooniset sairaudet. Aloitin tämän aiheen tutkimisen noin 15 vuotta sitten, ja nyt on kertynyt sen verran iso pino tutkimuksia, vähän omia kirjoituksia, ja käytännön kokemuksia, että siitä voisi vetää jotain johtopäätöksiä. Omat käsitykseni asiasta eivät vastaa sitä mitä lääketieteessä ajatellaan asiasta tällä hetkellä. Ja tietysti, en ole keksinyt kaikkea yksin, tällaisia ideoita liikkui netissä jo 2000-luvulla, mutta aihe on ollut vaikea, yksityiskohtia on paljon, joista pitää olla tietoinen.

Ehkä yllättäen, tähän ehdottamaani lähestymistapaan (ravintolisät/mikrobilääkkeet) sopisi liitettäväksi jonkinlainen valmennustyyppinen/henkinen kannustaminen, koska siinä tulee käytännössä paljon ongelmia motivaation kanssa (en tässä kerro tarkemmin miksi). Näistä aiheista voitaisiin kyllä keskustella muuallakin kuin tällä palstalla, jos kiinnostaa. Potentiaalia uusiin innovaatioihin on varmasti olemassa.

Lue lisää

Joo, muistelen jotain juttuja jonkun rasvahapon vaikutuksista 2012-2013 ja antibioottien käytöstä. Yksityiskohtia en tietenkään enää muista. Joskus olen kovatasoisen juuri suolimikrobiotan kanssa töitä tehneen mikrobiologin kanssa keskustellut suolen mikrobiotan vaihtamisesta (olivat yrittäneet eristää mikrobeja ja tehdä enterokapseliksi). Kuulemma oli toivotonta, koska iso osa hyödyllisistä mikrobeista on anaerobisia ja heittää veivinsä nopeasti kun tulevat ilman kanssa kosketukseen. Ulostesiiirtoja myös tehdään käsittääkseni K.Pietiläisen ryhmässä tutkimusmielessä, mutta muistaakseni näin jonkun uutisen, että tuloksissa ei ollut tilastollista merkittävyyttä. Vielä viime keväänä rekrytoivat uusia potilaita eli en tiedä mikä nykytilanne on.

Olen sinkku vailla sitoumuksia, mutta siitä huolimatta minulla on ihmissuhde vaiheessa, jossa se joko loppuu kokonaan tai tiivistyy. Sen enempää määrittelemättä, kyse ei ole FWB:stä eikä muusta säädöstäkään, jonkunlainen alku kuitenkin. Vaikka mitään sitoumusta ei ole, oma periaate on, että yksi kerrallaan myös alkujen suhteen. Siis juuri nyt en pysty yhteyttä pitämään, oma tilanteeni kyllä kirkastuu johonkin suuntaan lähiviikkoina.

Citrinella kirjoitti:

Joo, muistelen jotain juttuja jonkun rasvahapon vaikutuksista 2012-2013 ja antibioottien käytöstä. Yksityiskohtia en tietenkään enää muista. Joskus olen kovatasoisen juuri suolimikrobiotan kanssa töitä tehneen mikrobiologin kanssa keskustellut suolen mikrobiotan vaihtamisesta (olivat yrittäneet eristää mikrobeja ja tehdä enterokapseliksi). Kuulemma oli toivotonta, koska iso osa hyödyllisistä mikrobeista on anaerobisia ja heittää veivinsä nopeasti kun tulevat ilman kanssa kosketukseen. Ulostesiiirtoja myös tehdään käsittääkseni K.Pietiläisen ryhmässä tutkimusmielessä, mutta muistaakseni näin jonkun uutisen, että tuloksissa ei ollut tilastollista merkittävyyttä. Vielä viime keväänä rekrytoivat uusia potilaita eli en tiedä mikä nykytilanne on.

Olen sinkku vailla sitoumuksia, mutta siitä huolimatta minulla on ihmissuhde vaiheessa, jossa se joko loppuu kokonaan tai tiivistyy. Sen enempää määrittelemättä, kyse ei ole FWB:stä eikä muusta säädöstäkään, jonkunlainen alku kuitenkin. Vaikka mitään sitoumusta ei ole, oma periaate on, että yksi kerrallaan myös alkujen suhteen. Siis juuri nyt en pysty yhteyttä pitämään, oma tilanteeni kyllä kirkastuu johonkin suuntaan lähiviikkoina.

Lue lisää

Kannattaa katsoa nämä videot:
Trevor Marshall ja Tom Perez, 6th Congress on Autoimmunity, Porto, Portugal, 2008
https://m.youtube.com/watch?v=YRBvYcckoWE
https://m.youtube.com/watch?v=qyoCRdX7-Yk

Vaikka nämä ovat jo vanhoja, niin tuo hoito toimii edelleen, ja kukaan ei ole pistänyt paremmaksi. Suolen mikrobiston vaihtaminen ei tule toimimaan.

Selvä, ajattelin vaan että voitaisiin keskustella näistä asioista jossakin muualla, joku hermostuu vielä tästä ketjusta. Minulla on myös lisää materiaalia, jota ei voi postata tänne, jota voisit katsella, lähinnä kertomuksia siitä miten tuo hoito sujui (ylläolevat videot). Niitä ei löydy muualta netistä enää. Kunhan ensin katselet nuo ylläolevat videot läpi, sitten kun ehdit.

m36-intj kirjoitti:

Kannattaa katsoa nämä videot:
Trevor Marshall ja Tom Perez, 6th Congress on Autoimmunity, Porto, Portugal, 2008
https://m.youtube.com/watch?v=YRBvYcckoWE
https://m.youtube.com/watch?v=qyoCRdX7-Yk

Vaikka nämä ovat jo vanhoja, niin tuo hoito toimii edelleen, ja kukaan ei ole pistänyt paremmaksi. Suolen mikrobiston vaihtaminen ei tule toimimaan.

Selvä, ajattelin vaan että voitaisiin keskustella näistä asioista jossakin muualla, joku hermostuu vielä tästä ketjusta. Minulla on myös lisää materiaalia, jota ei voi postata tänne, jota voisit katsella, lähinnä kertomuksia siitä miten tuo hoito sujui (ylläolevat videot). Niitä ei löydy muualta netistä enää. Kunhan ensin katselet nuo ylläolevat videot läpi, sitten kun ehdit.

Lue lisää

Tuo mikrobiologi (kovatasoinen, oli silloin Suomen akatemian huippuyksikössä) oli samaa mieltä, mikrobinvaihto on hankalaa. Mikrobiotalla on taipumus palautua ajan kanssa ennalleen.

Katson noita huomenna junassa työmatkalla, jos en nyt illalla ehdi. Olis fyysistä hommaa tekemättä, jos vaan jaksan.

m36-intj kirjoitti:

Kannattaa katsoa nämä videot:
Trevor Marshall ja Tom Perez, 6th Congress on Autoimmunity, Porto, Portugal, 2008
https://m.youtube.com/watch?v=YRBvYcckoWE
https://m.youtube.com/watch?v=qyoCRdX7-Yk

Vaikka nämä ovat jo vanhoja, niin tuo hoito toimii edelleen, ja kukaan ei ole pistänyt paremmaksi. Suolen mikrobiston vaihtaminen ei tule toimimaan.

Selvä, ajattelin vaan että voitaisiin keskustella näistä asioista jossakin muualla, joku hermostuu vielä tästä ketjusta. Minulla on myös lisää materiaalia, jota ei voi postata tänne, jota voisit katsella, lähinnä kertomuksia siitä miten tuo hoito sujui (ylläolevat videot). Niitä ei löydy muualta netistä enää. Kunhan ensin katselet nuo ylläolevat videot läpi, sitten kun ehdit.

Lue lisää

Lyhyemmän katsoin juuri (Perez). Junassa katsominen meni mönkään, kun unohdin kuulokkeet kotiin.

En tiedä aiheesta riittävästi, jotta pystyisin ottamaan kantaa. Metodologisesti Perez esityksessä pompahtaa silmään, että tulokset on mielipidekyselyjä ja koe jörjestelystä ei mainittu, että olisi kaksoissokko. Metodologia ei siis ole kunnossa (vielä tuossa kohtaa, varmaan on aika alustavia tuloksia?). Kun en ole nähnyt kokonaisuutta, koko kirjallisuutta pelkän tuon perusteella en vakuutu, mutten voi sanoa juuta enkä jaata.

Tieteen alalla kannattaa katsoa julkaisuja, koska ne on vertaisarvioituja. Itsekin olen monta kertaa ollut arviojana. Siinä tulee saman alan ihminen stekkaa, että tutkimusasetelma on kunnossa. Yleensä sitä kovempi seula on mitä kovempi lehti (impact factor) on kyseessä ja sitä kovemman luokan refereet on jutun tarkistaneet. Kun lukee oman asiantuntijuuden ulkopuolelta,, pystyy arvioimaan lähinnä on metodologia kunnossa. Jos kirjoittaja ei pysty vasta-argumentoimaan esitettyä tieteelistå kritiikkiä, julkaisu ei mene läpi ja sitä yritetään alemman IF lehteen kunnes se kelpaa tai sitten tehdään vaaditut lisäkokeet/korjataan asetelmaa (tai kai joku jättää julkaisemattakin). En tiedä onko tieteellinen julkaiseminen tuttua, siksi selitys.

Katson tuon toisen jossain kohtaa, en kyllä pysty siitäkään sanomaan mitään kummempaa. Vähän liian kaukana omasta alasta.

Citrinella kirjoitti:

Lyhyemmän katsoin juuri (Perez). Junassa katsominen meni mönkään, kun unohdin kuulokkeet kotiin.

En tiedä aiheesta riittävästi, jotta pystyisin ottamaan kantaa. Metodologisesti Perez esityksessä pompahtaa silmään, että tulokset on mielipidekyselyjä ja koe jörjestelystä ei mainittu, että olisi kaksoissokko. Metodologia ei siis ole kunnossa (vielä tuossa kohtaa, varmaan on aika alustavia tuloksia?). Kun en ole nähnyt kokonaisuutta, koko kirjallisuutta pelkän tuon perusteella en vakuutu, mutten voi sanoa juuta enkä jaata.

Tieteen alalla kannattaa katsoa julkaisuja, koska ne on vertaisarvioituja. Itsekin olen monta kertaa ollut arviojana. Siinä tulee saman alan ihminen stekkaa, että tutkimusasetelma on kunnossa. Yleensä sitä kovempi seula on mitä kovempi lehti (impact factor) on kyseessä ja sitä kovemman luokan refereet on jutun tarkistaneet. Kun lukee oman asiantuntijuuden ulkopuolelta,, pystyy arvioimaan lähinnä on metodologia kunnossa. Jos kirjoittaja ei pysty vasta-argumentoimaan esitettyä tieteelistå kritiikkiä, julkaisu ei mene läpi ja sitä yritetään alemman IF lehteen kunnes se kelpaa tai sitten tehdään vaaditut lisäkokeet/korjataan asetelmaa (tai kai joku jättää julkaisemattakin). En tiedä onko tieteellinen julkaiseminen tuttua, siksi selitys.

Katson tuon toisen jossain kohtaa, en kyllä pysty siitäkään sanomaan mitään kummempaa. Vähän liian kaukana omasta alasta.

Lue lisää

Tiedän kyllä jotain tieteellisen julkaisemisen periaatteista, hyvä että muistutit, unohdin tuon aivan, itselleni nuo kriteerit eivät ole koskaan olleet niin tärkeitä, en niin paljon välitä muiden mielipiteistä, teen usein omat johtopäätökseni.

Tuo T. Marshallin ARF (Autoimmunity Research Foundation) on ihan pieni pulju, joka toimii lahjoitusvaroilla, ei niillä ole mitenkään varaa tehdä esimerkiksi vaiheen III kokeita, luulisin että ne jäivät vaihe II:een. Sillä ei tietysti saada vielä mitään lupia mihinkään. Tässä on itse ymmärrettävä, että tämä hoito toimii näin vähäisillä näytöillä. Kukaan ei myöskään tule rahoittamaan mitään perusteellisempia tutkimuksia, koska nuo lääkkeet ovat halpoja, eikä tuossa ole luvassa mitään rahallista hyötyä. Muistaakseni tuossa oli kuitenkin noin 500-1000 potilaan otanta, joka on suhteellisen iso.

Tuo ensimmäinen esitys (T. Marshall) pitäisi olla melko helppotajuinen, vaikka aiheesta ei tiedä niin paljon. Siinä on tärkeintä ymmärtää se perusviesti että ihmisen ikääntyessä kudoksiin ja itse immuunipuolustuksen soluihin kertyy erilaisia mikrobeja. Tämä "normaalibakteeristo" ihmisissä on syy mm. kaikkiin kroonisiin sairauksiin. Sen vuoksi tarjotaan hoidoksi antibiootteja ja muuta. Kannattaa myös katsoa netistä NIH microbiome project, jos asia ei ole ennestään tuttu.

m36-intj kirjoitti:

Tiedän kyllä jotain tieteellisen julkaisemisen periaatteista, hyvä että muistutit, unohdin tuon aivan, itselleni nuo kriteerit eivät ole koskaan olleet niin tärkeitä, en niin paljon välitä muiden mielipiteistä, teen usein omat johtopäätökseni.

Tuo T. Marshallin ARF (Autoimmunity Research Foundation) on ihan pieni pulju, joka toimii lahjoitusvaroilla, ei niillä ole mitenkään varaa tehdä esimerkiksi vaiheen III kokeita, luulisin että ne jäivät vaihe II:een. Sillä ei tietysti saada vielä mitään lupia mihinkään. Tässä on itse ymmärrettävä, että tämä hoito toimii näin vähäisillä näytöillä. Kukaan ei myöskään tule rahoittamaan mitään perusteellisempia tutkimuksia, koska nuo lääkkeet ovat halpoja, eikä tuossa ole luvassa mitään rahallista hyötyä. Muistaakseni tuossa oli kuitenkin noin 500-1000 potilaan otanta, joka on suhteellisen iso.

Tuo ensimmäinen esitys (T. Marshall) pitäisi olla melko helppotajuinen, vaikka aiheesta ei tiedä niin paljon. Siinä on tärkeintä ymmärtää se perusviesti että ihmisen ikääntyessä kudoksiin ja itse immuunipuolustuksen soluihin kertyy erilaisia mikrobeja. Tämä "normaalibakteeristo" ihmisissä on syy mm. kaikkiin kroonisiin sairauksiin. Sen vuoksi tarjotaan hoidoksi antibiootteja ja muuta. Kannattaa myös katsoa netistä NIH microbiome project, jos asia ei ole ennestään tuttu.

Lue lisää

Katson nuo, kun sopiva väli tulee. En sano, ettei tuo voisi toimia, siihen minulla ei ole faktaa kumpaakaan suuntaan. En katsonut mitä ja missä nuo tutkijat on julkaissut (referoidut lehdet). Sekin kertoo jotain. Myös uusia suuntaa muuttavia tutkimuksia julkaistaan, usein myös kovissa lehdissä.Tosin metodologian on silloin oltava tip-top-kunnossa. Mitä mullistavampi idea on verrattuna tradiotionaaliseen näkemykseen, sitä kovempi näyttö on oltava.

Se mitä näin ekasta esityksestä, että tulokset onko hyötyä oli tehty ilmeisesti kyselytutkimuksilla (ei ole riittävä osoitus tehosta, vaan alustava tulos, jonka voi esittää konferenssissa, mutta joka harvoin riittää julkaisuun kohtuullisessa lehdessä) ja kun koe ei ole tehty kaksoissokkona, tulos voi olla yhtä hyvin placebovaikutus. Olen urani aikana nähnyt tulokset lääkkeestä, joita on myyty 20-30v todella paljon ja nyt kun lääkettä käytettiin kliinisissä kokeissa uuden lääkkeen rinnalla positiivisena kontrollina ja koe on sokkoutettu, uusi lääke tehosi paremmin kuin vanha, mutta kumpikaan ei merkittävästi eroa placebosta…. Lääkkeen indikaatio on sellainen, jossa diagnoosi tehdään kyselyllä. Myös placebolla oli hurja vaikutus. Lääkkeen kehitys lopetettiiin, koska se ei olisi saanut myyntilupaa. Ihminen on aika monimutkainen epeli, pelkkä kokemus avusta voi auttaa. Autoimmunisairauksissa toki voi monessa taudissa mitata tulosta tavalla joka on objektiivisempi kuin ihmisen mieli.

Sinänsä asian ensimmäiseen vakavasti otettavaan alustavaan tulokseen ei tarvita tuhansia potilaita, vaan vaikka vain 10-20 potilaan ja yhtäläisen verrokkiryhmän (siis sama tauti ilman hoitoa) ja parantumisen toteaminen keinoilla, jotka on aukottomia (labrat, kuvantaminen, diagnostinen analytiikka yms. mikä missäkin kohtaa sopii). Jos tulos on vakuuttava, eikä metodologia kuse, alkaa tutkimusyhteisö herkästi toistaa samaa ideaa ja lisätä siihen oman mausteensa. Jos tulokset on edelleen vakuuttavia ja hyöty on suuri, validi data määrä koko ajan kasvaa ja myös muut alan tutkijat haluaa verkostoitua pioneerin kanssa ja isolla kovamaineisella konsortiolla rahoitusta alkaa löytyä.
Hyvää tutkimusta ei koskaan tehdä yksin ilman verkostoja. Pelkkä yksin puuhaaminen ei vie kovin pitkäle…

En itse osaisi tuota kuviota hoitaa, mutta useamman kovan tyypin vieressä on nähnyt kuinka uusikin aihe saa miljoonia kasaan, kun perusta on kova ja tulokset lupaavia. Tavallinen tallaaja taas saa 1000-2000e konferenssimatkaan, jos on jatko-opiskelija. 😂 Eli substanssin on oltava kovaa rahaa saadakseen. Jenkkien tutkimusrahat on monta kertaa isompia kuin täällä.

Citrinella kirjoitti:

Katson nuo, kun sopiva väli tulee. En sano, ettei tuo voisi toimia, siihen minulla ei ole faktaa kumpaakaan suuntaan. En katsonut mitä ja missä nuo tutkijat on julkaissut (referoidut lehdet). Sekin kertoo jotain. Myös uusia suuntaa muuttavia tutkimuksia julkaistaan, usein myös kovissa lehdissä.Tosin metodologian on silloin oltava tip-top-kunnossa. Mitä mullistavampi idea on verrattuna tradiotionaaliseen näkemykseen, sitä kovempi näyttö on oltava.

Se mitä näin ekasta esityksestä, että tulokset onko hyötyä oli tehty ilmeisesti kyselytutkimuksilla (ei ole riittävä osoitus tehosta, vaan alustava tulos, jonka voi esittää konferenssissa, mutta joka harvoin riittää julkaisuun kohtuullisessa lehdessä) ja kun koe ei ole tehty kaksoissokkona, tulos voi olla yhtä hyvin placebovaikutus. Olen urani aikana nähnyt tulokset lääkkeestä, joita on myyty 20-30v todella paljon ja nyt kun lääkettä käytettiin kliinisissä kokeissa uuden lääkkeen rinnalla positiivisena kontrollina ja koe on sokkoutettu, uusi lääke tehosi paremmin kuin vanha, mutta kumpikaan ei merkittävästi eroa placebosta…. Lääkkeen indikaatio on sellainen, jossa diagnoosi tehdään kyselyllä. Myös placebolla oli hurja vaikutus. Lääkkeen kehitys lopetettiiin, koska se ei olisi saanut myyntilupaa. Ihminen on aika monimutkainen epeli, pelkkä kokemus avusta voi auttaa. Autoimmunisairauksissa toki voi monessa taudissa mitata tulosta tavalla joka on objektiivisempi kuin ihmisen mieli.

Sinänsä asian ensimmäiseen vakavasti otettavaan alustavaan tulokseen ei tarvita tuhansia potilaita, vaan vaikka vain 10-20 potilaan ja yhtäläisen verrokkiryhmän (siis sama tauti ilman hoitoa) ja parantumisen toteaminen keinoilla, jotka on aukottomia (labrat, kuvantaminen, diagnostinen analytiikka yms. mikä missäkin kohtaa sopii). Jos tulos on vakuuttava, eikä metodologia kuse, alkaa tutkimusyhteisö herkästi toistaa samaa ideaa ja lisätä siihen oman mausteensa. Jos tulokset on edelleen vakuuttavia ja hyöty on suuri, validi data määrä koko ajan kasvaa ja myös muut alan tutkijat haluaa verkostoitua pioneerin kanssa ja isolla kovamaineisella konsortiolla rahoitusta alkaa löytyä.
Hyvää tutkimusta ei koskaan tehdä yksin ilman verkostoja. Pelkkä yksin puuhaaminen ei vie kovin pitkäle…

En itse osaisi tuota kuviota hoitaa, mutta useamman kovan tyypin vieressä on nähnyt kuinka uusikin aihe saa miljoonia kasaan, kun perusta on kova ja tulokset lupaavia. Tavallinen tallaaja taas saa 1000-2000e konferenssimatkaan, jos on jatko-opiskelija. 😂 Eli substanssin on oltava kovaa rahaa saadakseen. Jenkkien tutkimusrahat on monta kertaa isompia kuin täällä.

Lue lisää

Marshall on julkaissut useita tutkimuksia, tässä lista niistä:
https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/?sort=date&term=Marshall TG&cauthor_id=24882717

Potilaiden seuranta oli toteutettu tuossa hoidossa huolellisesti, ja seuranta-aika oli pitkä, useasta vuodesta jopa 7-8 vuoteen. Sinä aikana potilaat raportoivat viikoittain/kuukausittain miten hoito sujuu (kyselylomake), ja heillä oli myös oma hoitava lääkäri, joka pystyi määräämään erilaisia kokeita, esim. verikokeita, luuntiheysmittauksia, tai vaikka MRI-skannauksia. Tällaiseen asetelmaan ei kaksoissokkotutkimus toimi lainkaan, koska siinä huomataan varmasti kuka on saanut oikeita lääkkeitä ja kuka ei. Varsinkin siksi, koska antibiootit aiheuttavat jatkuvasti paljon oireita sairaissa. Lumelääke taas ei voi vaikuttaa samalla tavalla. Ja sitten tietysti nuo erilaiset kokeet osoittavat parannusta vuosien mittaan, mitä ei lumelääkkeillä voi saada aikaiseksi.

Jostakin syystä kukaan muu ei kuitenkaan kiinnostunut tästä hoidosta (tai Kiinassa sitä on myös kokeiltu joissakin sairaaloissa, mutta ne ei ole kertonut tuloksista mitään). Oli niitä muitakin paikkoja netissä, missä vastaavia kokeiltiin, mutta nekin toimivat vapaaehtoisten lahjoitusten avulla ja ne paikat ovat hävinneet pikkuhiljaa pois, eikä niitä ole enää olemassa. Mutta yksi syy on varmaan siinä että tämä hoito ei ole helppo, ja se kestää vähintään vuosia.
Ja tietysti mikään iso rahoittaja ei näistä ole kiinnostunut, koska näistä hoidoista ei voi hyötyä rahallisesti.

En itse luota nykyiseen lääketutkimukseen ja lääketieteeseen niin paljon, siinä ovat rahalliset intressit liian isot, ja tulokset ovat usein huonoja. Esim.
Alzheimer’s Disease: Key Insights from Two Decades of Clinical Trial Failures
https://content.iospress.com/articles/journal-of-alzheimers-disease/jad215699

m36-intj kirjoitti:

Marshall on julkaissut useita tutkimuksia, tässä lista niistä:
https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/?sort=date&term=Marshall TG&cauthor_id=24882717

Potilaiden seuranta oli toteutettu tuossa hoidossa huolellisesti, ja seuranta-aika oli pitkä, useasta vuodesta jopa 7-8 vuoteen. Sinä aikana potilaat raportoivat viikoittain/kuukausittain miten hoito sujuu (kyselylomake), ja heillä oli myös oma hoitava lääkäri, joka pystyi määräämään erilaisia kokeita, esim. verikokeita, luuntiheysmittauksia, tai vaikka MRI-skannauksia. Tällaiseen asetelmaan ei kaksoissokkotutkimus toimi lainkaan, koska siinä huomataan varmasti kuka on saanut oikeita lääkkeitä ja kuka ei. Varsinkin siksi, koska antibiootit aiheuttavat jatkuvasti paljon oireita sairaissa. Lumelääke taas ei voi vaikuttaa samalla tavalla. Ja sitten tietysti nuo erilaiset kokeet osoittavat parannusta vuosien mittaan, mitä ei lumelääkkeillä voi saada aikaiseksi.

Jostakin syystä kukaan muu ei kuitenkaan kiinnostunut tästä hoidosta (tai Kiinassa sitä on myös kokeiltu joissakin sairaaloissa, mutta ne ei ole kertonut tuloksista mitään). Oli niitä muitakin paikkoja netissä, missä vastaavia kokeiltiin, mutta nekin toimivat vapaaehtoisten lahjoitusten avulla ja ne paikat ovat hävinneet pikkuhiljaa pois, eikä niitä ole enää olemassa. Mutta yksi syy on varmaan siinä että tämä hoito ei ole helppo, ja se kestää vähintään vuosia.
Ja tietysti mikään iso rahoittaja ei näistä ole kiinnostunut, koska näistä hoidoista ei voi hyötyä rahallisesti.

En itse luota nykyiseen lääketutkimukseen ja lääketieteeseen niin paljon, siinä ovat rahalliset intressit liian isot, ja tulokset ovat usein huonoja. Esim.
Alzheimer’s Disease: Key Insights from Two Decades of Clinical Trial Failures
https://content.iospress.com/articles/journal-of-alzheimers-disease/jad215699

Lue lisää

Lääketehtaat tekee tutkimusta voittoatavoitellen jo senkin takia, että lääkkeen kehitys kestää 8-12v aihiosta matkkinoille ja patentti raukeaa suhteellisen nopeasti sen jälkeen tai vaatii uusia patentteja (patenttikikkailu) ja edellisten myyntilupien vetämistä pois (jolloin geneeristen lääkkeillä ei ole mahdollista tulla markkinoille rauenneen patentin ja olemassa olevaa myyntilupaa hyödyntäen). Tutkimusrahan tuotto on hyvin epävarmaa ja hyvääkään lääkettä ei jatketa, jos näyttää, että persnetoksi menee.

Perustutkimus taas on Suomessa (ja EU) on riippumatonta eikä liity lääketehtaiden bisnekseen mitenkään edes vaikka rahoitus tulisi osittain lääketehtaalta. Lääketehtaalle perustutkimus tuo uutta tietoa ja ymmärrystä, jota he voivat taas hyödyntää omassa tutkimuksessaan. Ilman riittävän kiinnostavaa aihetta ei rahoitusta saa eli aiheella pitää olla yhteiskunnallinen merkitys tai tutkittava aihepiiri sellainen, jossa on paljon sairaita läntisissä maissa. Perustutkimus antaa lääketehtaille tietoa, joka taas saattaa auttaa lääkkeiden kehittämisessä kun ymmärrys lisääntyy.

m36-intj kirjoitti:

Marshall on julkaissut useita tutkimuksia, tässä lista niistä:
https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/?sort=date&term=Marshall TG&cauthor_id=24882717

Potilaiden seuranta oli toteutettu tuossa hoidossa huolellisesti, ja seuranta-aika oli pitkä, useasta vuodesta jopa 7-8 vuoteen. Sinä aikana potilaat raportoivat viikoittain/kuukausittain miten hoito sujuu (kyselylomake), ja heillä oli myös oma hoitava lääkäri, joka pystyi määräämään erilaisia kokeita, esim. verikokeita, luuntiheysmittauksia, tai vaikka MRI-skannauksia. Tällaiseen asetelmaan ei kaksoissokkotutkimus toimi lainkaan, koska siinä huomataan varmasti kuka on saanut oikeita lääkkeitä ja kuka ei. Varsinkin siksi, koska antibiootit aiheuttavat jatkuvasti paljon oireita sairaissa. Lumelääke taas ei voi vaikuttaa samalla tavalla. Ja sitten tietysti nuo erilaiset kokeet osoittavat parannusta vuosien mittaan, mitä ei lumelääkkeillä voi saada aikaiseksi.

Jostakin syystä kukaan muu ei kuitenkaan kiinnostunut tästä hoidosta (tai Kiinassa sitä on myös kokeiltu joissakin sairaaloissa, mutta ne ei ole kertonut tuloksista mitään). Oli niitä muitakin paikkoja netissä, missä vastaavia kokeiltiin, mutta nekin toimivat vapaaehtoisten lahjoitusten avulla ja ne paikat ovat hävinneet pikkuhiljaa pois, eikä niitä ole enää olemassa. Mutta yksi syy on varmaan siinä että tämä hoito ei ole helppo, ja se kestää vähintään vuosia.
Ja tietysti mikään iso rahoittaja ei näistä ole kiinnostunut, koska näistä hoidoista ei voi hyötyä rahallisesti.

En itse luota nykyiseen lääketutkimukseen ja lääketieteeseen niin paljon, siinä ovat rahalliset intressit liian isot, ja tulokset ovat usein huonoja. Esim.
Alzheimer’s Disease: Key Insights from Two Decades of Clinical Trial Failures
https://content.iospress.com/articles/journal-of-alzheimers-disease/jad215699

Lue lisää

Kovin paljon ei tutkijaksi kaveri ole julkaissut, jos katsoo Marshall TG on 28 julkaisua tai Trevor nimellä 22. Sen sijaan pelkkä T tulee jo monien ihmisten aikaan saannokset, Itselläni on noin parikymmentä (hyvä post-doc määrä). Yleensä kovilla hepuilla ja professoritasolla on yli 150-200 julkaisua, ainakin Suomessa.

Listan kärjestä löytyy N Engl J Med., johon ei ihan joka kaveri julkaise. Tosin tuo taitaa olla nuorempi Trevor Marshall, kun katsoo affliatiota ja aihepiiriä…

Citrinella kirjoitti:

Kovin paljon ei tutkijaksi kaveri ole julkaissut, jos katsoo Marshall TG on 28 julkaisua tai Trevor nimellä 22. Sen sijaan pelkkä T tulee jo monien ihmisten aikaan saannokset, Itselläni on noin parikymmentä (hyvä post-doc määrä). Yleensä kovilla hepuilla ja professoritasolla on yli 150-200 julkaisua, ainakin Suomessa.

Listan kärjestä löytyy N Engl J Med., johon ei ihan joka kaveri julkaise. Tosin tuo taitaa olla nuorempi Trevor Marshall, kun katsoo affliatiota ja aihepiiriä…

Lue lisää

Ei hänellä paljon tutkimuksia ole, mutta osa niistä on kiinnostavaa luettavaa. Tai tuossa on mm. yksi paperi, jossa on vaihtoehtoinen teoria sille, miten D-vitamiini toimii elimistössä. Pitää itse tosin ymmärtää mitkä tutkimukset ovat merkittäviä ja mitkä eivät, noita tutkimustehtailijoita kyllä nimittäin riittää maailmassa.

Jos nyt tiivistän tähän miksi pidän Marshallin juttuja niin kiinnostavina verrattuna muihin tutkijoihin: ihmisten normaalimikrobisto siis aiheuttaa erilaisia kroonisia sairauksia (myös normaalia vanhentumista), mutta niille voidaan tehdä jotakin, siis vähentää sitä mikrobikuormaa hitaasti esim. antibiooteilla (muitakin vaihtoehtoja on, tätä olen itse tutkinut). Teoria on teoriaa tietysti, mutta jos itse testailee näitä asioita käytännössä, niin siinähän sen vasta näkee. Ei tarvitse sitten myöskään laskea mitään p-arvoja, tai muita tilastollisia asioita, että näkee jos hoito toimii.

Tavanomaiset lääkehoidot taas keskittyvät lähinnä erilaisten oireiden lievittämiseen esim. immunosuppression avulla, näissä lääkkeissä on paljon haittavaikutuksia, ja tilanne tulee kaikilla huonontumaan ajan mittaan, koska juurisyyhyn (mikrobeihin) ei puututa. Sen vuoksi voi olla aika varma siitä että lääkekehitys tulee jatkossakin tuottamaan huonoja tuloksia, valitettavasti.

m36-intj kirjoitti:

Ei hänellä paljon tutkimuksia ole, mutta osa niistä on kiinnostavaa luettavaa. Tai tuossa on mm. yksi paperi, jossa on vaihtoehtoinen teoria sille, miten D-vitamiini toimii elimistössä. Pitää itse tosin ymmärtää mitkä tutkimukset ovat merkittäviä ja mitkä eivät, noita tutkimustehtailijoita kyllä nimittäin riittää maailmassa.

Jos nyt tiivistän tähän miksi pidän Marshallin juttuja niin kiinnostavina verrattuna muihin tutkijoihin: ihmisten normaalimikrobisto siis aiheuttaa erilaisia kroonisia sairauksia (myös normaalia vanhentumista), mutta niille voidaan tehdä jotakin, siis vähentää sitä mikrobikuormaa hitaasti esim. antibiooteilla (muitakin vaihtoehtoja on, tätä olen itse tutkinut). Teoria on teoriaa tietysti, mutta jos itse testailee näitä asioita käytännössä, niin siinähän sen vasta näkee. Ei tarvitse sitten myöskään laskea mitään p-arvoja, tai muita tilastollisia asioita, että näkee jos hoito toimii.

Tavanomaiset lääkehoidot taas keskittyvät lähinnä erilaisten oireiden lievittämiseen esim. immunosuppression avulla, näissä lääkkeissä on paljon haittavaikutuksia, ja tilanne tulee kaikilla huonontumaan ajan mittaan, koska juurisyyhyn (mikrobeihin) ei puututa. Sen vuoksi voi olla aika varma siitä että lääkekehitys tulee jatkossakin tuottamaan huonoja tuloksia, valitettavasti.

Lue lisää

Saanko kysyä onko sinulla joku autoimmuunisairaus, ilmanhan et pysty sairauden paranemista toteamaan. En sillä, koska kovin yleistä se on ja tiedän kyllä että hoitaminen on niissä usein haastavaa. Yksi erittäin fiksu ex-kollega kertoi saaneensa haavaisen paksusuolen syndrooman kohtuullisen hyvin kuriin tiukalla ruokavaliolla, vaikka lääketiede ei antanut paljon toivoa. Yksilötasolla ratkaisujen etsiminen on järkevää, jos apua löytyy ilman riskejä.

Jos koet itsellesi hyötyä, etkä kokeilulla riko omaa terveyttäsi, siitä vaan. Kuitenkin kannattaa olla hieman skeptinen ennen kuin ihan kaikkea kokeilee ja ottaa selvää mitä hoito mahdollisesti voi saada aikaan sivuoireena. Immunosuppressantit on se verran rajua kamaa, ettei ne taatusti ole kiva käyttää. Useita samoja sairauksia hoidetaan biologisilla lääkkeillä, kenellä maksa ja suolisto hoidon kestää ja käsittääkseni myös traditionaaliset hoidot pitää olla kahlattu läpi ennen luin kelan korvauspiikki aukeaa. Noita tapauksia on lähipiirissäkin, kaikki elämää rajoittavat vaivat häviää, mutta maksa-arvot on punaisella tai ruoansulatus ei enää toimi.

Yksi mitä pitää omahoidoissa muistaa, että yhden ihmisen hoitaminen ja saaminen kuntoon ei ole osoitus, että sama tapa hoitaa loputkin. Jos sinulla vaikka on jonkun aineen puutos tai vaikka joku entsyymi toimii elimistössä epätarkoituksenmukaisesti ja entsyymin indusointi/inhibointi tai puutoksen korjaaminen parantaa sinun terveyttäsi, ei sama toimi välttämättä seuraavalla (ellei sitten kaikilla sairailla ole sama juurisyy). Samalla tekniikalla voi toki etsiä seuraavallekin apua yksilällisesti, mutta se on yksilöllinen trial&error-menetelmää. Yhdellä ihmisellä on myös muita asioita mitkä voi vaikuttaa samaan aikaan sattuman kautta (vaikka kesän D-vitamiini annos tai stressi, henkisen tilan tai iän tekemät muutokset tai placebovaikutus). Tai vaikka vain kehon itsensä hoitamanparantuminen (Esim. Trump saama tehottomaksi myöhemmin osoitettu koelääkitys).

Siihen, että kaikkia auttava hoito löydetään ja todistetaan tarvitaan laajempi potilasaineisto ja sen osoittaminen että muutos on merkittävä eikä sattumaa. Tietysti kun sama kokemusperäinen hoito näyttää hyviä tuloksia useammallekin kymmenelle, sitten varmuus alkaa kasvaa sitäkin kautta vähitellen.

m36-intj kirjoitti:

Ei hänellä paljon tutkimuksia ole, mutta osa niistä on kiinnostavaa luettavaa. Tai tuossa on mm. yksi paperi, jossa on vaihtoehtoinen teoria sille, miten D-vitamiini toimii elimistössä. Pitää itse tosin ymmärtää mitkä tutkimukset ovat merkittäviä ja mitkä eivät, noita tutkimustehtailijoita kyllä nimittäin riittää maailmassa.

Jos nyt tiivistän tähän miksi pidän Marshallin juttuja niin kiinnostavina verrattuna muihin tutkijoihin: ihmisten normaalimikrobisto siis aiheuttaa erilaisia kroonisia sairauksia (myös normaalia vanhentumista), mutta niille voidaan tehdä jotakin, siis vähentää sitä mikrobikuormaa hitaasti esim. antibiooteilla (muitakin vaihtoehtoja on, tätä olen itse tutkinut). Teoria on teoriaa tietysti, mutta jos itse testailee näitä asioita käytännössä, niin siinähän sen vasta näkee. Ei tarvitse sitten myöskään laskea mitään p-arvoja, tai muita tilastollisia asioita, että näkee jos hoito toimii.

Tavanomaiset lääkehoidot taas keskittyvät lähinnä erilaisten oireiden lievittämiseen esim. immunosuppression avulla, näissä lääkkeissä on paljon haittavaikutuksia, ja tilanne tulee kaikilla huonontumaan ajan mittaan, koska juurisyyhyn (mikrobeihin) ei puututa. Sen vuoksi voi olla aika varma siitä että lääkekehitys tulee jatkossakin tuottamaan huonoja tuloksia, valitettavasti.

Lue lisää

Skeli… kirjoitin pitkän kirjoituksen kun katsoin ensimmäisen esitylsen, mutta kirjutuminen tippui pois sillä aikaa ja koko teksti on mennyttä. Skelin S24. Kommentoin joskus myöhemmin enemmän, mutta paljon uskottavampi tutorial-tyyppinen esitys oli ja paljon yhtymäkohtia kaikkeen mitä on uransa aikana tehnyt tai vierestä seurannut.

Citrinella kirjoitti:

Saanko kysyä onko sinulla joku autoimmuunisairaus, ilmanhan et pysty sairauden paranemista toteamaan. En sillä, koska kovin yleistä se on ja tiedän kyllä että hoitaminen on niissä usein haastavaa. Yksi erittäin fiksu ex-kollega kertoi saaneensa haavaisen paksusuolen syndrooman kohtuullisen hyvin kuriin tiukalla ruokavaliolla, vaikka lääketiede ei antanut paljon toivoa. Yksilötasolla ratkaisujen etsiminen on järkevää, jos apua löytyy ilman riskejä.

Jos koet itsellesi hyötyä, etkä kokeilulla riko omaa terveyttäsi, siitä vaan. Kuitenkin kannattaa olla hieman skeptinen ennen kuin ihan kaikkea kokeilee ja ottaa selvää mitä hoito mahdollisesti voi saada aikaan sivuoireena. Immunosuppressantit on se verran rajua kamaa, ettei ne taatusti ole kiva käyttää. Useita samoja sairauksia hoidetaan biologisilla lääkkeillä, kenellä maksa ja suolisto hoidon kestää ja käsittääkseni myös traditionaaliset hoidot pitää olla kahlattu läpi ennen luin kelan korvauspiikki aukeaa. Noita tapauksia on lähipiirissäkin, kaikki elämää rajoittavat vaivat häviää, mutta maksa-arvot on punaisella tai ruoansulatus ei enää toimi.

Yksi mitä pitää omahoidoissa muistaa, että yhden ihmisen hoitaminen ja saaminen kuntoon ei ole osoitus, että sama tapa hoitaa loputkin. Jos sinulla vaikka on jonkun aineen puutos tai vaikka joku entsyymi toimii elimistössä epätarkoituksenmukaisesti ja entsyymin indusointi/inhibointi tai puutoksen korjaaminen parantaa sinun terveyttäsi, ei sama toimi välttämättä seuraavalla (ellei sitten kaikilla sairailla ole sama juurisyy). Samalla tekniikalla voi toki etsiä seuraavallekin apua yksilällisesti, mutta se on yksilöllinen trial&error-menetelmää. Yhdellä ihmisellä on myös muita asioita mitkä voi vaikuttaa samaan aikaan sattuman kautta (vaikka kesän D-vitamiini annos tai stressi, henkisen tilan tai iän tekemät muutokset tai placebovaikutus). Tai vaikka vain kehon itsensä hoitamanparantuminen (Esim. Trump saama tehottomaksi myöhemmin osoitettu koelääkitys).

Siihen, että kaikkia auttava hoito löydetään ja todistetaan tarvitaan laajempi potilasaineisto ja sen osoittaminen että muutos on merkittävä eikä sattumaa. Tietysti kun sama kokemusperäinen hoito näyttää hyviä tuloksia useammallekin kymmenelle, sitten varmuus alkaa kasvaa sitäkin kautta vähitellen.

Lue lisää

Ei itselläni mitään autoimmuunisairauksia koskaan ole ollut, eikä todettu. Immunosuppressantteja en ole koskaan käyttänyt, varoitin vain niiden haittavaikutuksista, kuten itsekin totesit. En myöskään ole Marshallin hoitoa käyttänyt. Mutta vaikka varsinaisia sairauksia ei olisi, voi käsittääkseni silti objektiivisesti luokitella parantumista, jos vertaa aikaisempaan. Esim. kognitiivisissa toiminnoissa, näkökyky (esim. ikänäkö), ihon kunto, hiukset, fyysinen kunto, luusto, paino, kolesteroli, veri-arvot jne.

Näitä ylläolevia koetan parantaa (tai ainakin säilyttää vanha taso), ja näyttäisi siltä että se on mahdollista ainakin omalla kohdallani. En nyt vielä halua julistaa mitään, mutta siis lupaavalta vaikuttaa. Käytän tiettyjä ravintolisiä (ja tietyllä tavalla) ja joitain hyväksi havaitsemiani antimikrobiaaleja, mutta lääkkeitä nekään eivät ole.

Eli siis jonkinlainen lite-versio Marshallin hoidosta, joka on tarkoitettu vain suht. terveille, joilla ei ole esim. autoimmuunisairauksia.

m36-intj kirjoitti:

Ei itselläni mitään autoimmuunisairauksia koskaan ole ollut, eikä todettu. Immunosuppressantteja en ole koskaan käyttänyt, varoitin vain niiden haittavaikutuksista, kuten itsekin totesit. En myöskään ole Marshallin hoitoa käyttänyt. Mutta vaikka varsinaisia sairauksia ei olisi, voi käsittääkseni silti objektiivisesti luokitella parantumista, jos vertaa aikaisempaan. Esim. kognitiivisissa toiminnoissa, näkökyky (esim. ikänäkö), ihon kunto, hiukset, fyysinen kunto, luusto, paino, kolesteroli, veri-arvot jne.

Näitä ylläolevia koetan parantaa (tai ainakin säilyttää vanha taso), ja näyttäisi siltä että se on mahdollista ainakin omalla kohdallani. En nyt vielä halua julistaa mitään, mutta siis lupaavalta vaikuttaa. Käytän tiettyjä ravintolisiä (ja tietyllä tavalla) ja joitain hyväksi havaitsemiani antimikrobiaaleja, mutta lääkkeitä nekään eivät ole.

Eli siis jonkinlainen lite-versio Marshallin hoidosta, joka on tarkoitettu vain suht. terveille, joilla ei ole esim. autoimmuunisairauksia.

Lue lisää

Itsestään huolehtiminen kannattaa kunhan ei mene äärimmäisyyksiin. Silloin se harvoin enää edistää terveyttä. Kun metabolia on oikeasti yhden selkeän yhdiste-reseptoriparin sijasta monimutkainen järjestelmä voi haluttu vaikutus tehdä jossain muualla jotain muuta mikä taas ei ole välttämättä ole tullut ajatelleeksi. Ehkä oletkin jo vaikka kegg tutustunut, mutta jos et ole tuossa database löytyy paljon tietoa (tosin pitää ymmärtää hyvin syvällisesti asiaa, että noista saa mitään irti).

https://www.genome.jp/brite/query=00591&htext=br08901.keg&option=-a&node_proc=br08901_org&proc_enabled=hsa&panel=collapse

Se mitä saamme geeneissä vaikuttaa huomattavan paljon terveyteen. Kärjistäen vetää 90v täydessä vauhdissa terveellä kropalla, vaikka elintavat ei olisi ideaaliset ja toiset kuolee sydänkohtaukseen alle 50v maraton kuntoisena. Osassa sairauksia tiedetään geenit, jotka suojaa ja geenit, jotka altistaa (ainakin osa noista). En ole myöskään genetikko, joten noistakaan en tiedä kuin pienen murusen.

Citrinella kirjoitti:

Itsestään huolehtiminen kannattaa kunhan ei mene äärimmäisyyksiin. Silloin se harvoin enää edistää terveyttä. Kun metabolia on oikeasti yhden selkeän yhdiste-reseptoriparin sijasta monimutkainen järjestelmä voi haluttu vaikutus tehdä jossain muualla jotain muuta mikä taas ei ole välttämättä ole tullut ajatelleeksi. Ehkä oletkin jo vaikka kegg tutustunut, mutta jos et ole tuossa database löytyy paljon tietoa (tosin pitää ymmärtää hyvin syvällisesti asiaa, että noista saa mitään irti).

https://www.genome.jp/brite/query=00591&htext=br08901.keg&option=-a&node_proc=br08901_org&proc_enabled=hsa&panel=collapse

Se mitä saamme geeneissä vaikuttaa huomattavan paljon terveyteen. Kärjistäen vetää 90v täydessä vauhdissa terveellä kropalla, vaikka elintavat ei olisi ideaaliset ja toiset kuolee sydänkohtaukseen alle 50v maraton kuntoisena. Osassa sairauksia tiedetään geenit, jotka suojaa ja geenit, jotka altistaa (ainakin osa noista). En ole myöskään genetikko, joten noistakaan en tiedä kuin pienen murusen.

Lue lisää

Mitä nyt teen, on ollut aika välttämätöntä. Vaikka ei olisikaan mitään varsinaista sairautta, niin se ei silti tarkoita että joku olisi täysin terve. Mutta en nyt halua puhua tässä kaikista niistä haasteista mitä olen kohdannut, niitä on ollut jonkun verran.

On selvää että on paljon asioita, joita ei vielä tiedetä, esim. joku aine vaikuttaa harvoin vain yhteen reseptoriin kerralla, vaan useisiin.

En ole tuota KEGG databasea ennen nähnyt, siinä on kyllä paljon tutkimista, en tiedä vielä miten tuota tietoa voisi hyödyntää. Genetiikasta en myöskään tiedä paljon.

Kyllä se vaihtelevuus ihmisten terveydessä on suurta tosiaan. Isoin ongelma on ehkä sydän & verisuonitaudit, kun verisuonien seinämiin kertyy infektiota ja karstaa, niin se voi lopulta olla kohtalokasta. Toinen tavallinen kuolinsyy on syöpä, mutta sekin lienee pohjimmiltaan infektioperäinen.

Kasvikunnasta on paljon hyviä esimerkkejä siitä miten tärkeää antimikrobinen suoja on. Koivut elävät keskimäärin noin satavuotiaiksi, niiden mahla ei ole kovin antimikrobista. Sen sijaan männyn ja kuusen pihka on toista luokkaa, ja niiden elinikä on myös toista luokkaa. Apteekeissa myydään tehokasta, antibakteerista pihkasalvaa erilaisten iho-ongelmien ja haavojen hoitoon.

m36-intj kirjoitti:

Mitä nyt teen, on ollut aika välttämätöntä. Vaikka ei olisikaan mitään varsinaista sairautta, niin se ei silti tarkoita että joku olisi täysin terve. Mutta en nyt halua puhua tässä kaikista niistä haasteista mitä olen kohdannut, niitä on ollut jonkun verran.

On selvää että on paljon asioita, joita ei vielä tiedetä, esim. joku aine vaikuttaa harvoin vain yhteen reseptoriin kerralla, vaan useisiin.

En ole tuota KEGG databasea ennen nähnyt, siinä on kyllä paljon tutkimista, en tiedä vielä miten tuota tietoa voisi hyödyntää. Genetiikasta en myöskään tiedä paljon.

Kyllä se vaihtelevuus ihmisten terveydessä on suurta tosiaan. Isoin ongelma on ehkä sydän & verisuonitaudit, kun verisuonien seinämiin kertyy infektiota ja karstaa, niin se voi lopulta olla kohtalokasta. Toinen tavallinen kuolinsyy on syöpä, mutta sekin lienee pohjimmiltaan infektioperäinen.

Kasvikunnasta on paljon hyviä esimerkkejä siitä miten tärkeää antimikrobinen suoja on. Koivut elävät keskimäärin noin satavuotiaiksi, niiden mahla ei ole kovin antimikrobista. Sen sijaan männyn ja kuusen pihka on toista luokkaa, ja niiden elinikä on myös toista luokkaa. Apteekeissa myydään tehokasta, antibakteerista pihkasalvaa erilaisten iho-ongelmien ja haavojen hoitoon.

Lue lisää

Oikeastaan elimistön moninaisuus tiedetään jo monissa kohdissa aika pitkälle, se vaan ei ole oppikirjatietoa ja tieto on haettavissa pienissä pätkissä, jotka aukea hieman heikosti maallikolle tai edes toisen alan tutkijalle. Esimerkiksi ainakin 15v on ollut suhteellisen rutiinikäytössä ohjelmia, johon voi syöttää vaikka 1000-5000 endogeenisen yhdisteen analyysitulokset ja ohjelma antaa suoraan tiedon mitkä biosybteesireitit downreguloituu ja mitkä upreguloituu vaikka kahden ryhmän välillä vaikka sairas vs terve tai hoidettu sairas vs. hoitoa saamaton sairas vs. terve. Usein sama suunta nähdään lähes koko ketjulla metabolisia reaktioita vaikka 5-20 reaktiota peräkkäin tai samasta yhdisteestä alkaen toinen ”ketju” voimistuu ja toinen heikkenee, Tämäkään ei ole ihan ominta alaa.

Joo palstalla ei kannata likaa avata itseään. Siitä ei koskaan seuraa hyvää.

Citrinella kirjoitti:

Oikeastaan elimistön moninaisuus tiedetään jo monissa kohdissa aika pitkälle, se vaan ei ole oppikirjatietoa ja tieto on haettavissa pienissä pätkissä, jotka aukea hieman heikosti maallikolle tai edes toisen alan tutkijalle. Esimerkiksi ainakin 15v on ollut suhteellisen rutiinikäytössä ohjelmia, johon voi syöttää vaikka 1000-5000 endogeenisen yhdisteen analyysitulokset ja ohjelma antaa suoraan tiedon mitkä biosybteesireitit downreguloituu ja mitkä upreguloituu vaikka kahden ryhmän välillä vaikka sairas vs terve tai hoidettu sairas vs. hoitoa saamaton sairas vs. terve. Usein sama suunta nähdään lähes koko ketjulla metabolisia reaktioita vaikka 5-20 reaktiota peräkkäin tai samasta yhdisteestä alkaen toinen ”ketju” voimistuu ja toinen heikkenee, Tämäkään ei ole ihan ominta alaa.

Joo palstalla ei kannata likaa avata itseään. Siitä ei koskaan seuraa hyvää.

Lue lisää

En tiedä tuosta, mutta tätä ligandien sitoutumista reseptoreihin voi simuloida molekyylidynamiikalla. Tai mallintaa proteiinien laskostumista. Olen itse esimerkiksi tehnyt molekyylidynaamisia simulaatioita fysiikassa, mutta niitä voi tehdä myös biomolekyyleille.

Josta päästään taas toiseen tärkeään aiheeseen: elimistöön kerääntyvä amyloidi ja muut vastaavat roskaproteiinit ovat itse asiassa immuunipuolustuksesta ja soluista peräisin, ne ovat osa antimikrobipeptidejä (esim. beeta-amyloidipeptidi, katelisidiini LL-37 ja defensiinit) Ja ne ovat myrkkyä soluille. Tavallisesti elimistö on varustettu mekanismeilla päästä eroon näistä roskaproteiineista, mutta ne voivat häiriintyä. Tai yksinkertaisesti niitä tuotetaan liikaa elimistössä, ja niitä kerääntyy soluihin ja mitokondrioihin, jotka ovat solujen voimalaitoksia. Silloin käy huonosti.

Näissä antibioottihoidoissa ei olla otettu huomioon sitä että jollakin tavalla pitäisi tehostaa näiden roskaproteiinien poistamista, tai siinä voi kehittää itselleen ongelmia pitkällä aikavälillä.

The Alzheimer's Disease-Associated Amyloid β-Protein Is an Antimicrobial Peptide
https://journals.plos.org/plosone/article?id=10.1371/journal.pone.0009505

m36-intj kirjoitti:

En tiedä tuosta, mutta tätä ligandien sitoutumista reseptoreihin voi simuloida molekyylidynamiikalla. Tai mallintaa proteiinien laskostumista. Olen itse esimerkiksi tehnyt molekyylidynaamisia simulaatioita fysiikassa, mutta niitä voi tehdä myös biomolekyyleille.

Josta päästään taas toiseen tärkeään aiheeseen: elimistöön kerääntyvä amyloidi ja muut vastaavat roskaproteiinit ovat itse asiassa immuunipuolustuksesta ja soluista peräisin, ne ovat osa antimikrobipeptidejä (esim. beeta-amyloidipeptidi, katelisidiini LL-37 ja defensiinit) Ja ne ovat myrkkyä soluille. Tavallisesti elimistö on varustettu mekanismeilla päästä eroon näistä roskaproteiineista, mutta ne voivat häiriintyä. Tai yksinkertaisesti niitä tuotetaan liikaa elimistössä, ja niitä kerääntyy soluihin ja mitokondrioihin, jotka ovat solujen voimalaitoksia. Silloin käy huonosti.

Näissä antibioottihoidoissa ei olla otettu huomioon sitä että jollakin tavalla pitäisi tehostaa näiden roskaproteiinien poistamista, tai siinä voi kehittää itselleen ongelmia pitkällä aikavälillä.

The Alzheimer's Disease-Associated Amyloid β-Protein Is an Antimicrobial Peptide
https://journals.plos.org/plosone/article?id=10.1371/journal.pone.0009505

Lue lisää

Mielenkiintoinen juttu. Silmäilin päällisin puolin, mutta juuri nyt en taida jaksaa kunnolla lukea. Vaatii hieman keksittymistä. 😂. AD::ssa alkaa kerääntyä myös tiettyjä pieniä happoja vereen kauan ennen diagnoosia. Ja samat yhdisteet on energia-aineenvaihdussa ja niiden sairauksissa aika oleellisia. Vaikka en itse ymmärrä kuin ihan ihan vähän aihepiiriä (verrattuna aiheen tutkijoihin), silti tuo kokonaisuus on kieltämättä tosi mielenkiintoinen kokonaisuus.

Kyllä. Alumiinitapahtumassa pitää käyttää virallisen pukukoodin mukaisia asusteita. Foliohattu sitä paitsi suojelee päissä sijaitsevia teorioita käytännöltä.

scrg kirjoitti:

Kyllä. Alumiinitapahtumassa pitää käyttää virallisen pukukoodin mukaisia asusteita. Foliohattu sitä paitsi suojelee päissä sijaitsevia teorioita käytännöltä.

Minulla on alumiinifolio kypärä päässä, kun puhun älypuhelimessa.
Korva on myös eristetty alumiinifoliolla, jos puhelin on korvalla.
Alumiinifolio reagoi älypuhelinen säteilyyn kipinöimällä.

Nyt luit väärin. Sana on alumni ei alumiini.

Sitä paitsi tieteellinen koulutus antaa hyvän suojan huuhaata vastaan.

Yogamies kirjoitti:

Nyt luit väärin. Sana on alumni ei alumiini.

Sitä paitsi tieteellinen koulutus antaa hyvän suojan huuhaata vastaan.

Eikös ne muka olekaan sama asia?

Varmaan itsekit osaat googlata, mutta tässä. Aloittaja on kirjoittanut sanan oikein.
Alumnilla (lat. alumnus ’kasvatti’ < alere ’ravita’) tarkoitetaan yleensä jossakin oppilaitoksessa aiemmin opiskellutta henkilöä. Alumnitoiminnalla tarkoitetaan näille henkilöille järjestettävää toimintaa. Alumnitoiminnan tavoitteena voi olla esimerkiksi yhteyden säilyttäminen oppilaitoksen ja sen entisten oppilaiden välillä tai yhteyksien luominen alumnien välille.

Ja minä valmistuin kolmivuotisesta ammattikoulusta ja muutaman vuoden työssäolon ja rahansäästön (elin kituuttamalla...) jälkeisen kolmivuotisen teknillisen koulun käyneenä ja yli 9 keskiarvolla siitävalmistuneena en ole alumiinin kanssa ollut juurikaan missään tekemisissä. Tekussa tosin vähän kokeiltiin silumiinin (piillä seostettu alumiini, sopii valutöihin) puikkohitsausta ja siviilissä olen omissa harrastustöissäni vähän käyttänyt.
;Mitä nämä kuulemani mukaan tyhmiksi koulutetut siitä alumiinista tietävät? Tietävätkö edes ominaispainoa tai sulamispistettä?

Elämänkokemuksellani:
Opiskella kannattaa ja PITÄÄ niin paljon ja niin kauan kuin mahdollista! KAIKESSA työssä tarvitaan taustalla se teoriapuoli, harvan työn oppii pelkästään tekemällä vaikka tyhmät ja laiskat niin kuvittelevatkin. Eikä teoria riitä: PITÄÄ myös käytännössä kokea ja oppia!
Itse tein aikanani sen virheen, että koulujen jälkeen luulin osaavani. Nyt vanhana huomaan tehneeni paljon vahinkoa, ainakin itselleni, kun en sitten osannutkaan vaikka luulin niin. Ja kun lopetin opiskelun muka valmistuneena, olen pudonnut täysin "kärryiltä" jopa omalla alallani.
Olin kerran myös pikkupomona pikkufirmassa, jossa oli vain yksi ammattikoulun käynyt työntekijä. Muut olivat "työssä oppineita". Ammattikoulun käynyt osasi kaikki hommat, kun teoriapohja oli hyvä. Nämä muut eivät oikeasti osanneet yhtään mitään, vaikka olivat olleet kyseisesä työssä jo kauan! Kun ei tiedä mitä tekee tai pitäisi tehdä, tulee aina vain sutta ja sekundaa ja firmalle pelkkää tappiota. Siksi lähdinkin tästä puljusta pois, opiskelin toiset pari muutakin ammattia ja hyvin pärjäsin. Nyt saan työeläkettä melkein 3000 euroa kuussa verojen jälkeen vaikka pärjäisin jo tonnilla hyvin.
Tästä nuo omasta tahdostaan pudokkaat vetävät herneen nenäänsä, mutta syyttäkööt tilanteesta pelkästään itseään. Ja jos faktat eivät heitä tyydytä, niin tyydyttäkööt sitten vain itse itsensä.