Avomeripurjehduksen todelliset riskit

Intiaan oli menossa ja päätyi Karibialle.

Anonyymi kirjoitti:

Intiaan oli menossa ja päätyi Karibialle.

Eikös tuo kommentoimasi kirjoittaja tuon pikku seikan jo todennutkin.

Haet jotakin absoluuttista totuutta? Miksi? Ei sellaista olekaan. Konstit on monet, sano akka kun kissalla pöytää pyyhki. Valitse siis vapaasti omasi.

Varalaitteita erilaisine virtalähteineen on hyvä olla. Sähkön loppuminen on varsin yleinen ongelma ja siihen voi olla useita eri syitä. Elektroniset merikartat ovat yleensä muistikortilla ja niitäkin olisi hyvä olla ainakin yksi varalla koska korttikin voi vikaantua. Navigaattorin näytöstä voi toki ottaa kuvan aika ajoin mutta varmempaa on kirjata sijainti lokikirjaan manuaalisesti. Jos näköetäisyydellä on laiva tai vene niin siltä voi pyytää oman sijaintinsa jos vhf on käytettävissä. Myös hätäraketteja tulisi olla riittävästi jotta tarvittaessa saadaan kontakti. Valitettavasti isoilla vesillä ei juuri tähystetä jos liikenne on vähäistä. Varalaiteena yksinkertainen käsi gps joka toimii paristoilla on hyvä. paristot ovat edullisia ja laitetta ei tarvitse avomerellä pitää jatkuvasti päällä jos ei ole mitään saaria, riuttoja tai kareja jotka pitää kiertää. Epirb hätäpoiju tulisi jokaisella pitkänmatkalaisella olla.

Navigointi valtamerillä joissa navigoidaan useita vuorokausia peräkkäin ilman näköhavaintoa kiinteästä kohteesta on erittäin haastavaa perinteisin menetelmin. Pelkkä kartta ei riitä vaan pitäisi osata myös merkintälasku. Jos lähdetään oletuksesta että navigointilaitteille ei ole yhtään sähköä niin silloin ei ole edes lokia jolloin nopeus ja matka pitää arvioida. Nyt tarvittaisiin mekaanista lokia joka aika harvalla on. Jos tuulen suunta ja nopeus on vakaa niin merkintälaskulla päästään kohtuullisiin tuloksiin lyhyellä matkalla ilman lokiakin. Mitä pidempi matka on kyseessä sitä tarpeellisempi sekstantti on. Harjaantunut sekstantin käyttäjä pääsee muutaman mailin tarkkuuteen mutta jos homma ei ole ihan hallussa niin tarkkuus voi olla kymmenien tai jopa satojen mailien haarukassa. Jos kohteena on pienehkö ja matala saari niin siitä on varsin helppo mennä ohi. Perinteisessä navigoinnissa haasteena ovat myös virtaukset ja sorto jotka pitää huomioida. Jokainen voi itse miettiä riskejä ja varautua niihin parhaaksi katsomallaan tavalla. Itse näkisin että paperikartta on aika halpa ja niitä voi ostaa, myydä tai vaihtaa edullisesti matkan varrella "vastaan tulijoiden" kanssa. Taitojen hankkiminen vaatii sitten hieman viitseliäisyyttä mutta eihän veneilijällä muuta ole kuin aikaa talvikaudella. Paperikartta on myös matkan suunnittelussa oiva väline. Siitä on helppo mieltää eri kohteiden sijainnit ja välimatkat toisiinsa suhteutettuna.

Jos ollaan lähestymässä mannerta tai huomattavan suurta saarta johon osutaan varmasti sijainti voidaan määrittää kaikuluotaimella. Ajetaan suoraa linjaa kohti rantaviivaa ja mitataan syvyys muutaman mailin välein ja merkitään mittaustiedot paperisuikaleeseen samassa mittakaavassa kuin kartta. Kun paperisuikale on saman suuntainen kuin oma kurssi ja sitä liikuttelee kartan päällä niin rannikolta on helppo löytää pohjan muoto joka vastaa omia mittauksia. Ihan kaikkialla menetelmä ei toimi jos pohja on suht tasainen laajalla alueella.

Uunissa on yleensä suuri lasin peittämä aukko etuosassa joten Faradayn häkki ei toteudu. Mikroaaltouunissa on faradayn häkki mutta se toimii vain tietyllä taajuuksilla. Riskinä on myös se että mikro käynnistetään kun laitteita on sisässä.

En ole kokenut konkari, mutta kommentoin silti. Havaintoja kesältä. Plotterissa kaikki merimerkit näyttävät poijuilta. Paperikartalta selviää, ovatko viittoja, poijuja, kiinteitä luodolla seisovia merkkejä vai mitä. Tämä tieto auttaa maisemanavigoinnissa. Plotteri hajosi. Paperikartta oli edelleen kartta, ja kompassikin oli toiminnassa.

Keskellä Atlantin valtamerta ei paperikartalla paljon mitään tee kun siinä on pelkkää valkoista.

Anonyymi kirjoitti:

Keskellä Atlantin valtamerta ei paperikartalla paljon mitään tee kun siinä on pelkkää valkoista.

Karttaan voi merkitä sijaintinsa. A4 paperikin on valkoinen mutta siihen piirretyllä rastilla ei ole merkitystä navigoinnin kannalta koska siitää puuttuu koordinaatisto.

Anonyymi kirjoitti:

Karttaan voi merkitä sijaintinsa. A4 paperikin on valkoinen mutta siihen piirretyllä rastilla ei ole merkitystä navigoinnin kannalta koska siitää puuttuu koordinaatisto.

Minulle kyllä opetettiin avomerilaivurikurssilla, että vaikka ruutupaperia voi oikein hyvin käyttää plottaukseen.

Valkoiselle A4:lle voi helposti piirtää haluamansa koordinaatiston. Toki valmiiksi printatuille kaavakkeille on mukavampi fixit piirrellä.

Uskon että kyseessä oli tietoinen riskinotto. Kyseinen kone olisi voinut levitä jo aikaisemminkin tai kestää vielä vuoden tai pari. No meillä ei ole sitä tietoa jolla tämän voisimme arvioida. Aika vähän konetta kuitenkin käytti ja ehkä ajatteli myös ekonomian kannalta. Saattoi saada koneen huomattavan edullisti verrattuna suomen hintoihin. Riski toteutui ainakin asennuksen suhteen ja tulevaisuudessa näemme tuleeko mahdollisesta väärästä asennuksesta lisää ongelmia. Nyt on kuitenkin perämoottori varalla. Alkeellisin välinein kuitenkin itse modasi uudelle moottorille pukin joka osoittautui toimivaksi joten isot pisteet siitä.

Sanonnasta olen suunnilleen samaa mieltä. Pitkän matkan purjehtijan lottokoneessa on kuitenkin niin paljion muuttujia että lopputulos ei ole läheskään aina omissa käsissä. En silti väheksyisi tiedon ja taidon merkitystä. Ei niistä ainakaan haittaa ole kellekkään ollut. Niiden vähättelystä voi olla haittaa jos joku luulee pärjäävänsä vajailla tiedoilla tai taidoilla.

Kyllä Heikki on nimenomaan viisas seilori. Ei ole vanhan koneen kanssa mennyt yhteenkään ansaan ja jumiin, josta olisi seurannut katastrofi ja pattitilanne. Eikä ole muutenkaan aiheuttanut valinnoillaan sellaista. Varovainen ennakoiva ovela seilori mielestäni. Ja moottoriin pitää aina suhtautua kuin se olisi romu. Hyvinkin uuteen moottoriin voi tulla häiriö. Polttoainepuolelle ja muutenkin. Jos nyt sitten seilataan luottaen siihen luotettavaan hyvään moottoriin niin kusessa voidaan olla ennemmin tai myöhemmin, kun se sammuu tai ei käynnisty ja ollaan paikassa ja olosuhteissa jotka muuttuu hetipian kohtalokkaiksi. Heikillä on jopa kunnollinen varaperäsin kiinnikkeineen, niitä ei ole kovinkaan monella seilorilla. On myös kunnollinen purjeiden ompeluun tarkoitettu ompelukone mukana sekä taitoa sen käyttöön. Mastoon nousuun on valmis protokolla jne. Ankkurointiin on hyvät taidot, ja selvästi ennakoi ja miettii ja huomioi mahdollisia fataaleja riskejä, sukeltamalla monasti tarkistanut videoissa ankkurin pitävyyden. Eräässä myrskyssä käynnisti etukäteen moottorin ankkurissa, ja samalla lahdella joitain veneitä tuhoutui ankkurin pettäessä jne. Kyllä huolettomat veikot ja ongelmiin joutuvat on mun mielestä erikseen. Olen tsekannut jokaisen Heikin videon tältä yli kahden vuoden reissulta. Toivottavasti menee hyvin sekä hänen seiluut että Humun ja kaikkien niidenkin jotka ei vlogin tekoa harrasta. Yllättävän paljon suomalaisia tuolla seilaa

Olihan Hessulla varamoottori ja jo telinekin siihen valmiina!Täällä on tietäjiä ja tuskin mantookin yli veneessä käynyt,niin kuin tämä valopää!

T:Pulliainen

Seurailen Humua minäkin, mutta ymmärtäkseni tällainen reilun 1000 seuraajan taso ei riitä mihinkään. Jos noilla videoilla oikeasti haluaisi elää/tienata, niin kaksi tai kolme nollaa seuraajamäärissä tarvittais perään.

Anonyymi kirjoitti:

Seurailen Humua minäkin, mutta ymmärtäkseni tällainen reilun 1000 seuraajan taso ei riitä mihinkään. Jos noilla videoilla oikeasti haluaisi elää/tienata, niin kaksi tai kolme nollaa seuraajamäärissä tarvittais perään.

Lue lisää

Jos videolla on miljoona katsojaa, siitä voi kymppitonnin saada.

Joo ei tule. Pitäisi joka päivä tehdä video, jolla on kymmeniä tuhansia katsojia.

Näinpä. Tubettamisella voi kyllä jopa rikastua, mutta sitten pitää koskettaa vähän isompaa yleisöä kuin purjehduksesta kiinnostuneet. Ja niitäkin yrittäjiä riittää. Ne, jotka jotain oikeaa hommasta tienaavat, ovat jokaisen nuoren tietämiä hahmoja.

Niin, itse aloin seurata ran sailingia, kun sillä oli alle 100 tilajaa...enää en jaksa katsella veneen rakennusta youvtube palkioilla + sponsorit

Noi aallot teki satamaan saapuva laiva.

Olisi tietysti mielenkiintoista kuulla heiltä itseltään tästä, mutta uskoisin noin pitkällä matkalla kaipaavan tarvetta jutella ja purkaa omia kokemuksia, kun stressiä välillä on väkisinkin. Videon kautta voi ajatella juttelevan ihmisen kanssa.

Hessun kohdalla varsinkin.

Humu taas voi pitää taustalla mahdollisuutta auki, että videot alkavat kiinnostaa niin paljon, että niistä voisi jotakin taskurahaa tienatakin. Toki seuraaja- ja katsojamäärät pitäisi olla luokkaa nolla tai kaksi perään (= englanniksi melkein tehtävä).