Kulttuuriministeri Tanja Karpela (kesk) korjaa nyt sitä satoa, mitä hän on kylvänyt koko julkisen uransa ajan.
Missinä ja valokuvamallina Karpela oppi nopeasti hallitsemaan julkisuutta, jota hän tarvitsi noustakseen havittelemaansa megaluokan julkisuuteen. Julkkisjournalismiin kuuluvat luottotoimittajat, luottomediat ja näiden kanssa tehtävät luottamukselliset juttusopimukset. Karpela nousi asemaan, jossa hän saattoi hyvin pitkälle määritellä itse, mitä hänestä kirjoitettiin ja kuka nuo jutut kirjoitti. Viihdemedialle hän oli kultamuna, myyntimagneetti, jonka kaikki halusivat sivuilleen kaupallisista syistä. Julkisuuspelin molemmat osapuolet tiesivät kauppatavaran korkean arvon.
Oli vain ajan kysymys, milloin harkitusti rakennettu myönteinen julkisuus herättäisi myös poliittista huomiota. Suomen Keskusta onnistui värväämään megajulkkiksen ehdokkaakseen ja Karpela nousi eduskuntaan ensi yrittämällä vuoden 1999 vaaleissa.
Politiikassa Karpela on yrittänyt toteuttaa samaa julkisuusstrategiaa kuin aikanaan mallimaailmassa. Politiikan julkisuusmekaniikka on kuitenkin toisenlainen kuin julkkisjournalismin puolella. Kansanedustaja saati ministeri ei enää pysty samalla tavalla manipuloimaan tiedotusvälineitä toivomaansa suuntaan. Eduskunnassa ja valtioneuvostossa ei enää riitä pelkkä huoliteltu ulkonäkö ja liuta hovitoimittajia. Poliitikko joutuu kilpailevien puolueiden ja poliittisen journalismin ankaraan ristivaloon, joka paljastaa armotta säröt julkikuvassa ja puutteet asiantuntemuksessa.
Karpela yritti pitkään ministerinäkin hallita julkisuuttaan vanhoilla konsteilla. Hankalien asioiden edessä hän valitsi vaikenemisen ja vetäytymisen avustajamuurin taakse. Se on kestämätön linja pitemmän päälle.
Se on myös äärimmäisen stressaava ja kuluttava asetelma. Ministerin on päivä päivältä vaikeampi tulla virkatehtävien pariin, kun hän ei koskaan voi tietää, mikä omat voimat ja kyvyt ylittävä katastrofi on kaatumassa päälle. Jos ei ole korkean luottamustehtävän vaatimia valmiuksia eikä asiantuntemusta, eikä kykyä myöntää sitä, stressi kasvaa sietämättömiin mittoihin.
Karpelan kohdalla stressi on oire, mutta sen perimmäinen syy on kuplan puhkeaminen.
Missinä ja valokuvamallina Karpela oppi nopeasti hallitsemaan julkisuutta, jota hän tarvitsi noustakseen havittelemaansa megaluokan julkisuuteen. Julkkisjournalismiin kuuluvat luottotoimittajat, luottomediat ja näiden kanssa tehtävät luottamukselliset juttusopimukset. Karpela nousi asemaan, jossa hän saattoi hyvin pitkälle määritellä itse, mitä hänestä kirjoitettiin ja kuka nuo jutut kirjoitti. Viihdemedialle hän oli kultamuna, myyntimagneetti, jonka kaikki halusivat sivuilleen kaupallisista syistä. Julkisuuspelin molemmat osapuolet tiesivät kauppatavaran korkean arvon.
Oli vain ajan kysymys, milloin harkitusti rakennettu myönteinen julkisuus herättäisi myös poliittista huomiota. Suomen Keskusta onnistui värväämään megajulkkiksen ehdokkaakseen ja Karpela nousi eduskuntaan ensi yrittämällä vuoden 1999 vaaleissa.
Politiikassa Karpela on yrittänyt toteuttaa samaa julkisuusstrategiaa kuin aikanaan mallimaailmassa. Politiikan julkisuusmekaniikka on kuitenkin toisenlainen kuin julkkisjournalismin puolella. Kansanedustaja saati ministeri ei enää pysty samalla tavalla manipuloimaan tiedotusvälineitä toivomaansa suuntaan. Eduskunnassa ja valtioneuvostossa ei enää riitä pelkkä huoliteltu ulkonäkö ja liuta hovitoimittajia. Poliitikko joutuu kilpailevien puolueiden ja poliittisen journalismin ankaraan ristivaloon, joka paljastaa armotta säröt julkikuvassa ja puutteet asiantuntemuksessa.
Karpela yritti pitkään ministerinäkin hallita julkisuuttaan vanhoilla konsteilla. Hankalien asioiden edessä hän valitsi vaikenemisen ja vetäytymisen avustajamuurin taakse. Se on kestämätön linja pitemmän päälle.
Se on myös äärimmäisen stressaava ja kuluttava asetelma. Ministerin on päivä päivältä vaikeampi tulla virkatehtävien pariin, kun hän ei koskaan voi tietää, mikä omat voimat ja kyvyt ylittävä katastrofi on kaatumassa päälle. Jos ei ole korkean luottamustehtävän vaatimia valmiuksia eikä asiantuntemusta, eikä kykyä myöntää sitä, stressi kasvaa sietämättömiin mittoihin.
Karpelan kohdalla stressi on oire, mutta sen perimmäinen syy on kuplan puhkeaminen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
!!!
Mutta jolle vähän on annettu, ei voi paljoa odottaakaan. Just on näin sulla.
Olet mielestäni mies, ja tosi tarpeessa ollut jo pitkään. Ajatuksenjuoksusi ovat juuri sitä, mitä keskiajalla pönkkömahaiset miehet vaativat naiselta, nyrkkiä ja hellan väliin.
Olet ajassa jälessäs pahasti. Lukamalla avoimesti median juttujua, huomaa yksi asia, siellä on naisen kosto vahvana mukana. Huomaa, Saijan, Seuran toimituspäällikön mieletön arvonnousu toimittajahierarkiassa. Miten sen selität? Vain ja ainoastaan sitä pitkin.
Ja millaiset peijaiset toimittajien piirissä pyöriikään, kyllä tiedetään. On siinä selittämisen makua Pietilä, Ervasti ja tämä H-niemikö oli.
Jos olet ymmärtämisen taidolla varustettu, osaat lukea ja vastata, mitä pahaa Karpela on tehnyt, jotta olet kivellä valmis heittämään. Mitä hän ei ole tehnyt ministerinä, vastaa nyt, saitti on avoin juuri Sinulle? Ja vastaa vielä, miten hänen olisi pitänyt toimia. Jos ei halunnut antaa enää ministerinä mitä tahansa haastatteluja lehdille, onko se rikos, ei kultamuniaan jaa lehdistölle enää. Sehän se miehistä itsetuntoa kismitti, myönnä vaan.
Tässä tarvitaan psykologiaa ja sitä sinulla ei ole, näin olen viestejäsi lukenut. Hienosäätöä tarvitaan ja siihen tulee olla pitkälle koulutettu elämän koulussa oivaltaakseen pirullisen suunnitelman, saada keskustalta megavoimainen poliitikko pois.
Tanja on tulevaa pressa-ainesta. Osaa ottaa median, mikä taito, ymmärrä nyt. Kun hän on näyttävällä paikalla aikanaan, miehet kuolaavat hänen ympärillään ja Suomelle tulee tuohta paljon, mutta vain äänestäjien kautta.
oli Tanjalla huipulle ja huipulla tuulee aina.
Joka ei kestä, se katkeaa.
Meillä on ministerinä entinen missi ja nykyinen "blondi", joka on joutunut sanaharkkaan median kanssa ilmeisesti paljolti omasta syystään.
Mutta mitä sitten?
Onko tässä jutussa jotain poliittisesti tärkeää tai edes kiinnostavaa?
Minun mielestäni ei yhtään mitään. Ei ainakaan keskustan politiikan näkökulmasta.
Koko kohu on lähinnä irtonumeromyynnistä tulonsa ansaitsevan iltapäivälehdistön ja muutaman viikkolehden ylikiehuttamaa pintavaahtoa, jolla ne pyrkivät saamaan lehtensä myytyä, levikkinsä nostettua ja sitäkautta mainoshinnastonsa korotettua.
Karpela-kohu on samaa kamaa kuin Matti Nykäsen ympärillä riekkuminen, mutta politiikan kanssa asialla on todella vähän, jos mitään tekemistä sen ulkopuolella, että Karpela nyt sattuu olemaan Jäätteemäen ministeriksi nostama keskustan ääniharava Uudeltamaalta.
En voi olla hämmästelemättä sitä, että Karpela pystyy ylläpitämään useiden satojen avausviestien tulvaa tällä palstalla jo lähes parin kuukaudren ajan.
Ei Karpela niin tärkeä keskustapoiliitikko ole. Tai sitten tämän palstan demariluuserit ovat todella pahnanpohjimmaisia ääliöitä, jotka eivät keksi keskustasta mitään muuta kritisoitavaa kuin paskanheiton Karpelan naamalle.
Muuten mutta tokkopa Karpela itse tuota mediamylläkkää teki vaan se, ettei antanut lehdille enää haastatteluja. Hän olisi halunnut antaa vain ministeriötä koskevia.
Kun hän kertomansa mukaan, sana vastaan sana, ilmoitti vuodenvaihdetta ennen IS:lle, että eivät laittaisi toimittajaa perään, hän lähtee lomalle (varmasti huomiota herättävä paikka), on meidän uskottava, hän halusi omaa rauhaa, väsynyt, pitkä työputki takana. Mutta kun hän ei suostunut toimittajien tulevan mukaan, alkoi hampaan koloon jäädä apetta IS:lle.
No, Tanja on ollut tuo kultamuna lehdistölle, nytkin ja Eniro myhäilee, nämä mainokset täällä ovat nyt kultamunia.
Todellisuudessa, Tanja on yksi ministereistä ja sellainen hän on nimenomaan halunnut olla, oppia uutta, oppia myös politiikan säännöt ja nostaa omaa ministeriötään arvostukseen suurempaan kuin ennen.