Lopulta ei sanonttu edes heitä. Musta paistoi varmaan ilo näkemisestä, niinkuin luulin nähneeni sinustakin. Kaverisi katsoi sua hymyillen ikäänkuin rohkaisten sua puhumaan mulle. Käännyitkin mua kohti, minä käänsin pääni pois päin, pelkäsin että nuhtelet että olin tullut taas sinne. Sä tunnet mut, mä jumitan tässä asiassa, mutta jo suurimman ajan tajuan ettet halua nähdä niin pysyn poissa. Sun vuoro poiketa olen paikassa minkä nimessä on mun nimikirjaimet, illalla kohta lähden..
Pitikö sun sanoa viimeksi jotain kun nähtiin?
Anonyymi-ap
10542
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Onko tästä aikaa melkein kaksi vuotta?
Ei, noin pari viikkoa tästä on, mutta ensi kohtaamisesta yli 10 vuotta.. Ap
Pahan heitit. Olen huono ratkomaan tämmösiä, en edes sanaristikkos osaa.
Muuten liippaa tosi hyvin.
Minä odotin että sinä tervehdit ensin. Oli sun vuoro, minä tervehdin edellisellä kertaa. Tais olla sun "kaveri" siinä,😉Mun perheenjäsen oli se pienen, pieni ja pelokas... joka lopulta käskytti minut pois tilanteesta.
Jatkan... Olis minulla ihan käytännön asioitakin.
Haha, 2 koiran käyttäjää kohdannut taas! Selvä juttu. Vai että vuorotellen te arkajalat tervehditte.
Mitään heitä ei sulle irtoo.
Koskaan.
Miksi olisi pitänyt sanoa hei?
On hyvä tapa tervehtiä muita. esim. naapureita. Siitä tulee
Sn.-hyvä mieli.-VGO
Jospa ei huvittanut sanoa edes hei.