Onko muita, jotka ovat törmänneet siihen, miten vaikeaa on tienata minkäänlaista elantoa velkajärjestelyssä?
Taustalla vakava sairastuminen, joka estää entisen ammatin harjoittamisen. Myöskään marjanpoiminta, käsityöt sun muu sellainen eivät onnistu. Henkistä pääomaa olisi vaikka millä mitalla, mutta ei koulutusta ja Kela hylkäsi ammatillisen kuntoutuksen, jolla olisin voinut opiskella uuden ammatin. Elän niin köyhyysrajalla, että omasta pussista opiskelun kustantaminen on mahdotonta, ja opintotuki kului siihen aiempaan ammattiin opiskeluun.
Velkajärjestelyyn pääsin nollasopimuksella tilanteessa, jossa sairauteni hoito oli vielä kriittisessä vaiheessa. Nyt olisin työkykyinen ja kuntoutunut, mutta tosiaan kyvytön harjoittamaan entistä ammattiani. Mistään en tietenkään saa koulutukseni ulkopuolista työtäkään, koska on niin paljon päteviäkin työnhakijoita. Yritystoiminta taas ei onnistu, koska yksikään pankki ei suostu avaamaan velkajärjestelyssä olevalle yritystiliä.
Huom, en ole ollut hakemassa pankeilta luottoa, vaan ainoastaan tiliä yrityksen tarpeisiin. En muutenkaan ole enää tässä elämässä halukas velkaantumaan, vaan jatkossa säästän hankintoihin niin, ettei tarvitse luotottaa. Ihmettelen vain, miten vaikeaa voi olla tienata yhtään mitään maksaakseen edes osaa niistä velkajärjestelyssä olevista veloistaan, kun töitä ei saa eikä yritykselle saa avattua tiliä.
Pitääkö siis vain jäädä yhteiskunnan tuilla mitään tekemättömäksi? Eihän siinä ole mitään järkeä, ettei velkajärjestelyssä olevalla ole mitään mahdollisuutta maksaa niitä velkojaan edes vähän! Eikä yhteiskunnan tuilla mitään tekemättömänä eläminen ole minun mielestäni edes elämää. Ehkä kuolisinkin mieluummin.
Miten muut olette asian ratkaisseet? Vain odottamalla, tylsistymällä ja lopulta masentumalla? Vai onko olemassa jokin mahdollisuus, että elämä jatkuisi velkajärjestelyssäkin?
Taustalla vakava sairastuminen, joka estää entisen ammatin harjoittamisen. Myöskään marjanpoiminta, käsityöt sun muu sellainen eivät onnistu. Henkistä pääomaa olisi vaikka millä mitalla, mutta ei koulutusta ja Kela hylkäsi ammatillisen kuntoutuksen, jolla olisin voinut opiskella uuden ammatin. Elän niin köyhyysrajalla, että omasta pussista opiskelun kustantaminen on mahdotonta, ja opintotuki kului siihen aiempaan ammattiin opiskeluun.
Velkajärjestelyyn pääsin nollasopimuksella tilanteessa, jossa sairauteni hoito oli vielä kriittisessä vaiheessa. Nyt olisin työkykyinen ja kuntoutunut, mutta tosiaan kyvytön harjoittamaan entistä ammattiani. Mistään en tietenkään saa koulutukseni ulkopuolista työtäkään, koska on niin paljon päteviäkin työnhakijoita. Yritystoiminta taas ei onnistu, koska yksikään pankki ei suostu avaamaan velkajärjestelyssä olevalle yritystiliä.
Huom, en ole ollut hakemassa pankeilta luottoa, vaan ainoastaan tiliä yrityksen tarpeisiin. En muutenkaan ole enää tässä elämässä halukas velkaantumaan, vaan jatkossa säästän hankintoihin niin, ettei tarvitse luotottaa. Ihmettelen vain, miten vaikeaa voi olla tienata yhtään mitään maksaakseen edes osaa niistä velkajärjestelyssä olevista veloistaan, kun töitä ei saa eikä yritykselle saa avattua tiliä.
Pitääkö siis vain jäädä yhteiskunnan tuilla mitään tekemättömäksi? Eihän siinä ole mitään järkeä, ettei velkajärjestelyssä olevalla ole mitään mahdollisuutta maksaa niitä velkojaan edes vähän! Eikä yhteiskunnan tuilla mitään tekemättömänä eläminen ole minun mielestäni edes elämää. Ehkä kuolisinkin mieluummin.
Miten muut olette asian ratkaisseet? Vain odottamalla, tylsistymällä ja lopulta masentumalla? Vai onko olemassa jokin mahdollisuus, että elämä jatkuisi velkajärjestelyssäkin?
Vastaukset 4
Vanhimmat
velkajärjestelyssä ei ole kuin yksi ongelma. Viisi vuotta ei riitä ja suoritetun järjestelyn jälkeen pitäisi olla vähintään 10v merkintä. Katso, kun velat on maksettu ei saa elää uskossa uudesta velasta. Jos pyyhkii esim. sata tonnia viidessä vuodessa maksamalla ehkä kolmanneksen, niin ei se voi olla noin yksinkertaista! Kyllä sen sen seuranta-ajan ja tietojen menetyksen on oltava velasta riippuen neljästä viiteentoista vuoteen. Jos vahinko on yli satakiloa, niin viisitoista vuotta!
Nyt jäi epäselväksi, miten tämä liittyi aloitukseeni? Ap
En ilmeisesti osaa ilmaista itseäni ymmärrettävästi, joten kokeillaanpa rautalankaa:
Elannon tienaaminen = omat minimielinkustannukset saisi maksettua itse + velkojille tilitykset
Nollasopimus = lakisääteinen lisätilitysvelvollisuus, mikäli saisi tuloja jostain
Elämä jatkuisi = elannon tienaaminen (ks. ed. selityksineen) + saisi hyvässä lykyssä maksettua jopa velat kokonaan pois
Mutta:
Ei mahdollisuuksia palkkatyöhön = ei mahdollista tehdä ed ammatin töitä koska sairaus + ei mahdollisuutta uudelleenkoulutukseen (Kela eväsi kuntoutuksen ja köyhyysrajan alapuolella ei ole varaa itse maksaa opinnoista)
Ei mahdollisuuksia yritystilin avaamiseen = ei mahdollista työllistyä yrittäjänäkään, vaikka olisi toimiva liikeidea, jolla saisi ehkä jopa kaikki ne velat maksettua
Keskenäni tätä kelatessa alkaa tuntua siltä, että kannattaa järjestää itselleen yksinaruinen kiikku?
Kannattaa vaan sinnikkäästi odottaa velkajärjestelyn loppuun asti ja sen jälkeen perustaa firma tai jotain. Nyt keskittyy vaikka hyvinvointiin, liikuntaan, museoissa käymiseen, luonnossa olemiseen ja käy jotain kursseja jotka edistää osaamistasi ja vahvistaa taitoja. Huomasin itse, että kaikki on käytännössä liian hankalaa ja monimutkaista järjestelyn aikana. Ainoa mikä saattaa toimia on joku vakituinen työpaikka josta maksetaan normaali palkka niin, että voi elää järkevästi. Samalla suunnittelee firmaa ja perustaa sen heti kun järjestely on ohi ja tosiaan ollessaan siellä töissä. Älä irtisanoudu heti sieltä työpaikasta, vaan odota että saat firman pyörimään ensin kunnolla. Noi kannattaa järkevästi miettiä ja hoitaa ettei tule taas ongelmia.