Olen aina ajatellut, että on naisen oma moka mennä ihastumaan varattuun mieheen. Nyt sitten menin ja tein sen itsekin. Tutustuin laivalla mieheen, joka seurusteli useatta vuotta. Vaikka mitään keskustelua ihmeellisempää ei tapahtunut,en voi unohtaa miestä. Olen 28-vuotias nainen, enkä voi sanoa koskaan aikaisemmin tavanneeni miestä, joka olisi vienyt jalat alta niin kuin hän. Ja pelkällä keskustelutaidolla ja olemuksellaan.
Itsekin pysyin täysin siveellisenä, sillä en halua sotkea itseäni varattuihin.
Silti en voi olla ajattelematta, että kemiamme oli sitä luokkaa, ettei vastaavaa tapahdu toiste yhdessä eliniässä. Itse asiassa hän sanoi sen ääneen useaan kertaan, ettei kuulemma voi olla ihastumatta minuun. Silti hän piti itsenä kurissa, eikä mitään "kiellettyä" tapahtunut. Tämä suoraselkäisyys ja lojaalisuus suhdetta kohtaan sai tietysti minut vielä enemmän kiinnostumaan miehestä. Mihinkään petturimieheenhän en olisi voinut kuvitella ihastuvanikaan.
Silti mietityttää, oliko hänen käytöksensä oikein tyttöystävää kohtaan. Itse asiassa tiedän vastauksenkin - ei ollut. Tai ainakaan minä tai ystäväni emme hyväksyisi sitä, että mies viettäisi kaksi iltaa tuntemattoman kaisen kanssa kahden hytissä, tanssien hitaita ja vakuuttaen useampaan kertaan olevansa ihastunut. Silti en voi tuomita häntä - kai se on inhimillistä pitkässä suhteessa?
En siis voi unohtaa niitä kahdenkeskisiä keskusteluita hytissä ja auringonnousua laivan kannella. Ja aina kun minä ressukka sain reissulla muuta seuraa, haki mies minut oitis pois luokseen.
Ei siinä mitään. Kunhan särjin taas sydämeni kohdatessani miehen, joka oli kaikkea,mitä olen ikäni etsinyt. Helppoahan se on hänelle. Todennäköisesti toin piristystä vähän väljähtyneeseen suhteeseen. Kun minä tulin kotiin, olin pari päivää hajalla ikävästä ja hämmennyksestä - ja yksin. Hän mitä todennäköisemmin palasi kotiin avovaimonsa luo, ja vaikka jotain kaipuuta olisinkin ollut, se varmasti unohtui tuotapikaa vakirakkaan kainalossa.
En millään hakenut tätä kohtaamista. Hän tuli luokseni, eikä suostunut pyynnöistäni huolimatta lähtemään. Elämä on täysi mysteeri minulle: mikä tarkoitus tälläkin kohtaamisella oli?
Itsekin pysyin täysin siveellisenä, sillä en halua sotkea itseäni varattuihin.
Silti en voi olla ajattelematta, että kemiamme oli sitä luokkaa, ettei vastaavaa tapahdu toiste yhdessä eliniässä. Itse asiassa hän sanoi sen ääneen useaan kertaan, ettei kuulemma voi olla ihastumatta minuun. Silti hän piti itsenä kurissa, eikä mitään "kiellettyä" tapahtunut. Tämä suoraselkäisyys ja lojaalisuus suhdetta kohtaan sai tietysti minut vielä enemmän kiinnostumaan miehestä. Mihinkään petturimieheenhän en olisi voinut kuvitella ihastuvanikaan.
Silti mietityttää, oliko hänen käytöksensä oikein tyttöystävää kohtaan. Itse asiassa tiedän vastauksenkin - ei ollut. Tai ainakaan minä tai ystäväni emme hyväksyisi sitä, että mies viettäisi kaksi iltaa tuntemattoman kaisen kanssa kahden hytissä, tanssien hitaita ja vakuuttaen useampaan kertaan olevansa ihastunut. Silti en voi tuomita häntä - kai se on inhimillistä pitkässä suhteessa?
En siis voi unohtaa niitä kahdenkeskisiä keskusteluita hytissä ja auringonnousua laivan kannella. Ja aina kun minä ressukka sain reissulla muuta seuraa, haki mies minut oitis pois luokseen.
Ei siinä mitään. Kunhan särjin taas sydämeni kohdatessani miehen, joka oli kaikkea,mitä olen ikäni etsinyt. Helppoahan se on hänelle. Todennäköisesti toin piristystä vähän väljähtyneeseen suhteeseen. Kun minä tulin kotiin, olin pari päivää hajalla ikävästä ja hämmennyksestä - ja yksin. Hän mitä todennäköisemmin palasi kotiin avovaimonsa luo, ja vaikka jotain kaipuuta olisinkin ollut, se varmasti unohtui tuotapikaa vakirakkaan kainalossa.
En millään hakenut tätä kohtaamista. Hän tuli luokseni, eikä suostunut pyynnöistäni huolimatta lähtemään. Elämä on täysi mysteeri minulle: mikä tarkoitus tälläkin kohtaamisella oli?
Vastaukset 5
Vanhimmat
eli tiedät jo vastauksen-pillu mielessä, kultakutreja kielessä !
Jos hän olisi edes jotain yrittänyt, niin olisin varmaan langennutkin tyhmyyttäni. Mutta ei siis edes yrittänyt.
Kävipä kuule samanmoisesti parhaalle kaverilleni tossa viime syksynä. Tosin toisin päin... eli kamu oli varattu ja jutskaili illan yhden mukavan miehen kanssa. Hänellekin kolahti! Ei ollut elämä entisensä sen jälkeen, ja nyt kuukausia myöhemmin he tapailevat tämän "ihastuksen" kanssa useita kertoja viikossa ja kamulla on edellisestä ero tulossa. Vaikea tilanne, mutta silloin kopsahti molempiin kuitenkin, ja nyt suunnittelevat yhteistä tulevaisuutta!!!
Joten, kyllä kaikki suttaantuu, jos se on tarkoitettu... tosin tällasilla mun tyyppisillä kamuilla on välillä osuutensa asiaan ;)
Näin kävi myös minulle...ja minä onneton luulin tavanneeni elämäni miehen...valitettavasti hän ei tuntenut samoin...
Minäkin ihastuin naimisissa olevaan mieheen mielettömästi. Sänkyyn emme menneet moneen viikkoon. Yritin irrottautua miehestä monta kertaa, mutta hän sinnikkäästi piti minuun yhteyttä. Suhdetta oli kestänyt jo parisen kuukautta, kun tajusin miten toivotonta kaikki oli. Piti tapailla salaa ja odotus tuntui pitkältä. Aloin kiintyä mieheen entistä enemmän ja sitä tuskallisemmalta erossa olo tuntui. Lopulta laitoin suhteen poikki vaikka se tuntui hirveältä. Erosimme sulassa sovussa. Nyt seurustelen vapaan miehen kanssa ja tunnen lopultakin itseni tyytyväiseksi.