Vieroittautuminen masennuslääkkeistä

Lopetin kylmä kalkkuna menetelmällä, enkä kysellyt lääkäriltä. Viekkareita kesti ehkä sellainen kaksi viikkoa. Perseestähän ne oli, mutta kun ne tunnistaa niin hyvin viekkareiksi, niin eipä niiden kanssa hirveästi tarvitse jäädä vatuloimaan.

Lopetin alkukesästä venlan, kun olin talven aikana ajautunut jamaan, että mikään ei kiinnostanut enää. Kävin töissä, tein ruoan ja lopun ajan makasin.
Kesäloman alkaessa nukuin älyttömästi.
Olin aiemmin varannut ajan yksityiselle psykiatrille ja päätin mennä sen juttusille. Määräsi brintellixin, jota kokeilin 2 vkoa. Mulla ei tullut lääkkeen sivuoireeksi puhuttua pahoinvointia, mutta aloitekyky katosi ihan lopullisesti ja meni yöunet, joten lopetin sen.
Tuosta on nyt 1,5 kuukautta ja toistaiseksi menee ilman lääkkeitä paremmin kuin keväällä venlan kanssa, mutta en usko vielä täysin lääkkeettömän elämään. Mulla on kolmella läheisellä ollut isoja terveyshuolia ja ne ajoi mut lääkkeiden aloitukseen, kun en enää jaksanut jatkuvasti kasvanutta arjen kuormitusta. Osa noista sairauksista on nyt vähän paremmassa tilanteessa ja osa taas pahemmassa eli päivä kerrallaan mennään.

Lopetin silloin parikymppisenä. Tästä on aikaa yli 20 vuotta. Vieroitusoireet kestivät kesän ajan. Pyörrytti ja väsytti. Töissä ihmettelivät, kun nukuin vaan sunnuntaisin. Vapaapäivisin tosin luulisi ihmisen saavan tehdä mitä haluaa.

Nyt keväällä vähensin kahdesta pilleristä puolikkaaseen yhden lääkkeen. Itkuisuus on lisääntynyt, mutta aina syksy ottaa koville. Voi se olla sitäkin ja muuta stressiä. Viime kevään ajan huimasi. Yhdistin sen lääkkeen vähentämisestä johtuvaksi.