Olen ollut jo kauan epätietoinen omasta terveydestäni. Sairauksia, oireita ja kaikenlaisia vaivoja on ollut jo vuosia. Selkävaivoista olen kärsinyt jo viisitoista vuotta vaihtelevin oirein. Mitään järkevää selitystä ei niihin vaivoihin ole löytynyt, oireen mukaisesti on hoidettu. Reilut kymmenen vuotta sitten alkoivat oikean puoleiset puudutusoireet, välillä niinkin rajusti, että puhekykykin hävisi. Mitään syytä ei tulloinkaan löytynyt, oireet hävisivät vähitellen ja uusiutuvatkin kyllä. Niiden kanssa vain oli opittava elämään.
Vuosia kului erilaisten oireiden ja vaivojen kanssa. Aloin odottamaan neljättä lastani (edellisestä 11 vuotta) ja sain kokea melkoisia yllätyksiä. Ensimmäiset oireet tulivat 15 rviikolla, ennenaikaisia supistusia, joita ei siksi uskottu. Sitten rviikolla 21 jouduinkin jo täysin makuulle ennenaikaisen synnytyksen pelossa. Makuuta kestikin sairaalassa 10 viikkoa ja kotona vielä kuusi. Terve poika syntyi rvkolla 36. Kolme vkoa ennen synnytystä alkoivat käsien sietämättömät puudutukset. Sanottiin, että se on normaalia ja menee ohi muutamassa pvässä synn. jälkeen!! Vaan minullapa se kesti kolme kuukautta hävitäkseen. Välillä olin täysin kyvytön hoitaakseni edes lastani, muita tekemisiä en voinut ajatellakaan! Kävin tk:ssa pariin otteeseen, vastaus oli tuttu: kyllä se ajan myötä häviää, kun tuota sairaalassa makuutakin on ollut niin pitkään... Puoli vuotta meni ja kyllästyin omaan olooni ja saamattomuuteeni, tiesin, etten ole kunnossa! Lisäksi suuret nivelet, kuten lonkat, olkapäät, kyynerpäät ja ranteet oireilivat tuntuvasti, muiden särkyjen lisäksi.
Menin yksityislääkärille, joka määräsi akuutit verinäytteet ym. ja kehotti tilaamaan heti aikaa reumalääkärille. Niin tein ja reumalääkärin tavattuani luulin "pääseväni taivaaseen", hän luki minua kuin avointa kirjaa ja sanoi minun sairastaneen SELKÄRANKAREUMAA jo ainakin 15 vuotta! Lisäksi Shjögrenin syndrooma oli heti todettavissa limakalvomuutosten myötä (jatkuva aivastelu, silmien ja suun kuivuminen ym.). Verikokeet ja röntgenkuvat otettiin ja lääkitys aloitettiin heti!! Kului kaksi viikkoa kun lääkkeiden ensivaikutus rupesi näkymään: Jalat ja kädet rupesivat toimimaan, kankeus häipyi ja oli huomattavasti virkeämpi olotila!!! Aloin siis elämään ja suurperheen hoitaminenkin tuntui taas mukavalta. Ensimmäisellä lääkärikäynnillä hän totesi, että sairasloma olisi tarpeen heti äitiysloman päätyttyä, mutta vointini koheni niin huimasti, että voin aloittaa työt koska vain. Niin on kyllä miellialakin olut huipussaan ja jaksanut olen aamusta iltaan raskaitakin hommia tehden. Aivan turhasta masennuksestakin taisin muutama vuosi sitten kärsiä, kun vaivoja oli tuolloinkin... Ja ennenaikainen synnytyksen uhkakin on nyt paremmin ymmärrettävissä.
Mikä hienointa, kun 18v. tyttönikin sai avun samaiselta tohtorilta ja elämä sai taas uutta potkua hänelläkin!! Oli siis perinyt sairauden äidiltään, kuten ehkä minäkin, tosin aitini reumasairaus on vielä diagnosoimatta, vaikka oireet ovat "liiankin" näkyvät.
Ei siis anneta periksi, aurinko hymyile jälleen!!!
Vuosia kului erilaisten oireiden ja vaivojen kanssa. Aloin odottamaan neljättä lastani (edellisestä 11 vuotta) ja sain kokea melkoisia yllätyksiä. Ensimmäiset oireet tulivat 15 rviikolla, ennenaikaisia supistusia, joita ei siksi uskottu. Sitten rviikolla 21 jouduinkin jo täysin makuulle ennenaikaisen synnytyksen pelossa. Makuuta kestikin sairaalassa 10 viikkoa ja kotona vielä kuusi. Terve poika syntyi rvkolla 36. Kolme vkoa ennen synnytystä alkoivat käsien sietämättömät puudutukset. Sanottiin, että se on normaalia ja menee ohi muutamassa pvässä synn. jälkeen!! Vaan minullapa se kesti kolme kuukautta hävitäkseen. Välillä olin täysin kyvytön hoitaakseni edes lastani, muita tekemisiä en voinut ajatellakaan! Kävin tk:ssa pariin otteeseen, vastaus oli tuttu: kyllä se ajan myötä häviää, kun tuota sairaalassa makuutakin on ollut niin pitkään... Puoli vuotta meni ja kyllästyin omaan olooni ja saamattomuuteeni, tiesin, etten ole kunnossa! Lisäksi suuret nivelet, kuten lonkat, olkapäät, kyynerpäät ja ranteet oireilivat tuntuvasti, muiden särkyjen lisäksi.
Menin yksityislääkärille, joka määräsi akuutit verinäytteet ym. ja kehotti tilaamaan heti aikaa reumalääkärille. Niin tein ja reumalääkärin tavattuani luulin "pääseväni taivaaseen", hän luki minua kuin avointa kirjaa ja sanoi minun sairastaneen SELKÄRANKAREUMAA jo ainakin 15 vuotta! Lisäksi Shjögrenin syndrooma oli heti todettavissa limakalvomuutosten myötä (jatkuva aivastelu, silmien ja suun kuivuminen ym.). Verikokeet ja röntgenkuvat otettiin ja lääkitys aloitettiin heti!! Kului kaksi viikkoa kun lääkkeiden ensivaikutus rupesi näkymään: Jalat ja kädet rupesivat toimimaan, kankeus häipyi ja oli huomattavasti virkeämpi olotila!!! Aloin siis elämään ja suurperheen hoitaminenkin tuntui taas mukavalta. Ensimmäisellä lääkärikäynnillä hän totesi, että sairasloma olisi tarpeen heti äitiysloman päätyttyä, mutta vointini koheni niin huimasti, että voin aloittaa työt koska vain. Niin on kyllä miellialakin olut huipussaan ja jaksanut olen aamusta iltaan raskaitakin hommia tehden. Aivan turhasta masennuksestakin taisin muutama vuosi sitten kärsiä, kun vaivoja oli tuolloinkin... Ja ennenaikainen synnytyksen uhkakin on nyt paremmin ymmärrettävissä.
Mikä hienointa, kun 18v. tyttönikin sai avun samaiselta tohtorilta ja elämä sai taas uutta potkua hänelläkin!! Oli siis perinyt sairauden äidiltään, kuten ehkä minäkin, tosin aitini reumasairaus on vielä diagnosoimatta, vaikka oireet ovat "liiankin" näkyvät.
Ei siis anneta periksi, aurinko hymyile jälleen!!!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Voisitko kertoa minkälaisella lääkityksellä ja kuntoutuksella olet kohentunut? Onko tarvinnut muuttaa ruokavaliota?
Lääkityksenä aloitetiin oxiklorin 100mg 1-3 päivässä ja panadol särkylääkkeeksi. Suurimpiin kipuihin ja lähinnä yöksi huomasin pronaxenin auttavan, joka määrättiin aluksi ikävään leukasärkyyn. Oxiklorin alkoi pienellä annoksella, koska imetän vielä, ja on joten kuten riittänyt edelleenkin. Ruokailua olen jonkin verran muuttanut: jätin vaalean leivän pois ja hiivatuotteita yleensäkin vältän, lihan käyttö on minimissä ja allergisoivat ruoka-aineet,kuten sitrukset ja herneet on hyvä välttää. Yleensäkin olen keventänyt ruokaani, joka on myös näkynyt painon putoamisena, hyvä niin!
Koska olo on keventynyt, on liikkuminenkin ollut helpompaa ja mielekkäämpää, ja siksikin eduksi koko kropalle.