Sopeutumisreformi kuin uusi ilmapallo?
Kaavailtu suuri sopeutuminen on kuin uusi ilmapallo, josta ei tiedä, miten, minne ja milloin se oikein laskeutuu, ja kenen päälle vai räjähtääkö se piakkoin tai vaikkapa vuosien päästä käsiin. Luottamus talouteen on tätä nykyä varsin heikko. Taantuma kurkkii oven takana. Korot ovat korkeat, on inflaatio, sähkölaskut- ja elinkustannukset korkeat, siinä lisukkeina vielä asepaketit ja varustautuminen, ei Nato lysti ole ilmainen, eikä uudistettu sosiaali- ja terveydenhuolto vieläkään pelaa. On jono, jono, mummokin odottaa yhä 24/7-hoitopaikkaa.
Kyykytetäänkö ja syrjitäänkö mahdollisilla tulevilla leikkauksilla tiettyjä ihmisryhmiä, jää nähtäväksi? Jääkö kuuleminen sitten seuraaviin vaaleihin?
Mureneeko hyvinvointivaltio sen polarisoituessa erilaisten säästöjen, supistusten ja leikkausten edessä? Nykyinen draama antaa ymmärtää, että velkaantuminen olisi tulevaisuudessa vähenemässä, odotukset ovat ainakin kovat, toivottavasti ei petytä. Oman mausteensa tulevaisuuteen antaa ikääntyminen. Nuorta voimaa tarvitaan kipeästi.
Sopeumisbudjetti (leikkauslistat) on ihmisen tekemä käsikirjoitus, jonka ympärillä esitetään vahvaa hyperbolanäytelmää ihmisten kirjoittamalla juonella, teemalla ja kapulakielelläkin. Se on valintoja. Sopeutumisnäytelmä tarjoaa huikeat kulissit, haasteet ja muutokset sekä mausteet, joita on tosin vaikea ymmärtää, kun konkretiaa ei juuri oikeasti ole vielä kuin jollain tapaa annettu tiedonanto rasismista ja vihapuheista.
Matriisi on hyvin epäselvä ja vaikea, hieman samanlainen kuin vuoden 2017 sote-reformit, joka jäi ilmapalloksi. Tapetilla on nyt työttömyysturva-, asumistuki-, indeksijäädytys-, väylänpito-, kehitysyhteistyö-, pakolais- ja maahanmuuttoasiat ja niin edelleen, niin edelleen. Ja onko oikein mitään objektiivisuuttakaan vai onko koko uudistamisreformi digiajan fantasiaa, jota käytännössä oikeudenmukaisesti, puolueettomasti, tasapuolisesti, yhdenvertaisesti ja demokraattisesti on mahdotonta toteuttaa? Sopeutumisissa saattaa törmätä myös mahdollisiin lakiongelmiin ja ties mihin oikeusvaltioperiaatteisiin, oppositio katsoo varmaan jo herkällä korvalla kieli pitkällä.
Onko sopeutumispallo kauhea fantasia, se nähdään tulevaisuudessa, ken elää, hän kokee ja näkee? Suuri kysymys on vielä auki, joutuvat lukuisat linja-autot lähtemään eri puolilta maata jossain vaiheessa kohti etelää, jos karvalakkilähetystöt eivät riitä.
Sinänsä tavoite on hyvä ja kaunis, ja ties vaikka 2123 ei ole enää valtion velkaa, eikä sitä mihinkään oteta. Maassa on täystyöllisyys, 100 prosenttisesti, ja kaikki tulevat palkallaan toimeen, kenenkään ei tarvitse tehdä kahta työtä tullakseen toimeen, mitään tukia ei tarvita, kun kaikki työhön kykenevät on työllistetty ihon väriin ja sukupuoleen katsomatta todella riittävällä palkalla.
Kaavailtu suuri sopeutuminen on kuin uusi ilmapallo, josta ei tiedä, miten, minne ja milloin se oikein laskeutuu, ja kenen päälle vai räjähtääkö se piakkoin tai vaikkapa vuosien päästä käsiin. Luottamus talouteen on tätä nykyä varsin heikko. Taantuma kurkkii oven takana. Korot ovat korkeat, on inflaatio, sähkölaskut- ja elinkustannukset korkeat, siinä lisukkeina vielä asepaketit ja varustautuminen, ei Nato lysti ole ilmainen, eikä uudistettu sosiaali- ja terveydenhuolto vieläkään pelaa. On jono, jono, mummokin odottaa yhä 24/7-hoitopaikkaa.
Kyykytetäänkö ja syrjitäänkö mahdollisilla tulevilla leikkauksilla tiettyjä ihmisryhmiä, jää nähtäväksi? Jääkö kuuleminen sitten seuraaviin vaaleihin?
Mureneeko hyvinvointivaltio sen polarisoituessa erilaisten säästöjen, supistusten ja leikkausten edessä? Nykyinen draama antaa ymmärtää, että velkaantuminen olisi tulevaisuudessa vähenemässä, odotukset ovat ainakin kovat, toivottavasti ei petytä. Oman mausteensa tulevaisuuteen antaa ikääntyminen. Nuorta voimaa tarvitaan kipeästi.
Sopeumisbudjetti (leikkauslistat) on ihmisen tekemä käsikirjoitus, jonka ympärillä esitetään vahvaa hyperbolanäytelmää ihmisten kirjoittamalla juonella, teemalla ja kapulakielelläkin. Se on valintoja. Sopeutumisnäytelmä tarjoaa huikeat kulissit, haasteet ja muutokset sekä mausteet, joita on tosin vaikea ymmärtää, kun konkretiaa ei juuri oikeasti ole vielä kuin jollain tapaa annettu tiedonanto rasismista ja vihapuheista.
Matriisi on hyvin epäselvä ja vaikea, hieman samanlainen kuin vuoden 2017 sote-reformit, joka jäi ilmapalloksi. Tapetilla on nyt työttömyysturva-, asumistuki-, indeksijäädytys-, väylänpito-, kehitysyhteistyö-, pakolais- ja maahanmuuttoasiat ja niin edelleen, niin edelleen. Ja onko oikein mitään objektiivisuuttakaan vai onko koko uudistamisreformi digiajan fantasiaa, jota käytännössä oikeudenmukaisesti, puolueettomasti, tasapuolisesti, yhdenvertaisesti ja demokraattisesti on mahdotonta toteuttaa? Sopeutumisissa saattaa törmätä myös mahdollisiin lakiongelmiin ja ties mihin oikeusvaltioperiaatteisiin, oppositio katsoo varmaan jo herkällä korvalla kieli pitkällä.
Onko sopeutumispallo kauhea fantasia, se nähdään tulevaisuudessa, ken elää, hän kokee ja näkee? Suuri kysymys on vielä auki, joutuvat lukuisat linja-autot lähtemään eri puolilta maata jossain vaiheessa kohti etelää, jos karvalakkilähetystöt eivät riitä.
Sinänsä tavoite on hyvä ja kaunis, ja ties vaikka 2123 ei ole enää valtion velkaa, eikä sitä mihinkään oteta. Maassa on täystyöllisyys, 100 prosenttisesti, ja kaikki tulevat palkallaan toimeen, kenenkään ei tarvitse tehdä kahta työtä tullakseen toimeen, mitään tukia ei tarvita, kun kaikki työhön kykenevät on työllistetty ihon väriin ja sukupuoleen katsomatta todella riittävällä palkalla.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.