Trollikka, vikaan lupaamaani ketjuun

Kaunis tyttö tuo Olivia oli mutta hänen itsetunto hajotettiin haukkumisella niin pahoin että hän uskoi olevansa ruma. Luonnetta nyt ei voi tietää kun oli tuntematon mutta tuon äidin kertomuksien mukaan ei kuulostanu inhottavalta ja pahalta vaan liian kiltiltä ja alistuvalta. Muita ajattelevalta.

Jos jotain positiivista voi tarinasta jossa 15 vuotias tehny itsemurhan hakee niin tytöllä oli hämmästyttävän lämmin ja avoin luottamussuhde äitiinsä.

Se puhui sille tilanteestaan koulussa ja puhui tunteistaan. Lähetti äidilleen viestejä pahoivoinnistaan koulupäivän aikanakin.

Itse en teininä ollut yhtä avoin. Mulla oli samanlainen tilanne koulussa mutta mulla ei jotenkin ollu ketään sellasta jolle ois voinu siitä puhua. Ei tullu mieleenkään laittaa koulupäivän aikana tekstaria (sillon 1998-2001 oli vielä älyluurit tulevaisuuden juttuja) vanhemmalleni siitä mikä hätä mulla oli.

Mä jotenkin sulkeuduin täysin enkä puhunu kellekään. Kun mua yritettiin saada avautuun asioistani niin kielsin kaiken. Multa kyseltiin kiusataanko mua. Vastasin ei. Kaikki on hyvin.

Vasta kun jouduin teholle itsemurhayrityksen takia ja alkoi olla ilmiselvää ettei kaikki tosiaankaan oo hyvin, mut saatiin avautuun asioistani.

Vanhemmilleni en silti jotenkin pystyny puhuun. Jotenkin suojelin niitå. Koin ettei ne kestä sitä. Ulkopuolisille oli helpompi kertoo totuus koko raakuudessaan.

Mustakin tehtiin lastensuojeluilmoituksia. Koulupinnauksen takia ja itsemurhayrityksien takia

T: Aloittaja

Anonyymi00004 kirjoitti:

Kaunis tyttö tuo Olivia oli mutta hänen itsetunto hajotettiin haukkumisella niin pahoin että hän uskoi olevansa ruma. Luonnetta nyt ei voi tietää kun oli tuntematon mutta tuon äidin kertomuksien mukaan ei kuulostanu inhottavalta ja pahalta vaan liian kiltiltä ja alistuvalta. Muita ajattelevalta.

Jos jotain positiivista voi tarinasta jossa 15 vuotias tehny itsemurhan hakee niin tytöllä oli hämmästyttävän lämmin ja avoin luottamussuhde äitiinsä.

Se puhui sille tilanteestaan koulussa ja puhui tunteistaan. Lähetti äidilleen viestejä pahoivoinnistaan koulupäivän aikanakin.

Itse en teininä ollut yhtä avoin. Mulla oli samanlainen tilanne koulussa mutta mulla ei jotenkin ollu ketään sellasta jolle ois voinu siitä puhua. Ei tullu mieleenkään laittaa koulupäivän aikana tekstaria (sillon 1998-2001 oli vielä älyluurit tulevaisuuden juttuja) vanhemmalleni siitä mikä hätä mulla oli.

Mä jotenkin sulkeuduin täysin enkä puhunu kellekään. Kun mua yritettiin saada avautuun asioistani niin kielsin kaiken. Multa kyseltiin kiusataanko mua. Vastasin ei. Kaikki on hyvin.

Vasta kun jouduin teholle itsemurhayrityksen takia ja alkoi olla ilmiselvää ettei kaikki tosiaankaan oo hyvin, mut saatiin avautuun asioistani.

Vanhemmilleni en silti jotenkin pystyny puhuun. Jotenkin suojelin niitå. Koin ettei ne kestä sitä. Ulkopuolisille oli helpompi kertoo totuus koko raakuudessaan.

Mustakin tehtiin lastensuojeluilmoituksia. Koulupinnauksen takia ja itsemurhayrityksien takia

T: Aloittaja

Miten sinulla tänä päivänä menee? Miten nykyisin? Ja varmasti tämä kuluva alkanut päivä ei ole se mukavin päivä, mutta osaat kaiketi katsoa asioita hieman toisella tavalla tai ainakin ei niin ahdistusta tuottavana verrattuna siihen aikaan, mitä se silloin aikoinaan on ollut.

Anonyymi00005 kirjoitti:

Miten sinulla tänä päivänä menee? Miten nykyisin? Ja varmasti tämä kuluva alkanut päivä ei ole se mukavin päivä, mutta osaat kaiketi katsoa asioita hieman toisella tavalla tai ainakin ei niin ahdistusta tuottavana verrattuna siihen aikaan, mitä se silloin aikoinaan on ollut.

Olen nyt 38 vuotias ja tuolloin olin 13-16 vuotias yläasteelainen.

Aikaa on siis välissä. Ne ajat on menneisyyttä jo mutta mun elämänitarinaa.

Mut huostaanotettiin kun olin 15 vuotias ja muutin toiselle paikkakunnalle perhekotiin.

Uudessa koulussa mua ei kiusattu mutta painin edelleen tilanteen laukaiseman vakavan masennuksen kanssa.

Sen kanssa elin nuoreksi aikuiseksi saakka ennen kuin masennus sitten hellitti ja lopulta parani kokonaan.

Mennyt on muisto joka opetti mut puolustaan itseäni ja lähteen meneen heti ystävyys, parisuhteista ja työpaikoista joissa alkaa haukkumista ja kiusaamista esiintymään.
En suostu enää samoin alistumaan.

Anonyymi00006 kirjoitti:

Olen nyt 38 vuotias ja tuolloin olin 13-16 vuotias yläasteelainen.

Aikaa on siis välissä. Ne ajat on menneisyyttä jo mutta mun elämänitarinaa.

Mut huostaanotettiin kun olin 15 vuotias ja muutin toiselle paikkakunnalle perhekotiin.

Uudessa koulussa mua ei kiusattu mutta painin edelleen tilanteen laukaiseman vakavan masennuksen kanssa.

Sen kanssa elin nuoreksi aikuiseksi saakka ennen kuin masennus sitten hellitti ja lopulta parani kokonaan.

Mennyt on muisto joka opetti mut puolustaan itseäni ja lähteen meneen heti ystävyys, parisuhteista ja työpaikoista joissa alkaa haukkumista ja kiusaamista esiintymään.
En suostu enää samoin alistumaan.

Ai sä oot noin vanha jo

Anonyymi00006 kirjoitti:

Olen nyt 38 vuotias ja tuolloin olin 13-16 vuotias yläasteelainen.

Aikaa on siis välissä. Ne ajat on menneisyyttä jo mutta mun elämänitarinaa.

Mut huostaanotettiin kun olin 15 vuotias ja muutin toiselle paikkakunnalle perhekotiin.

Uudessa koulussa mua ei kiusattu mutta painin edelleen tilanteen laukaiseman vakavan masennuksen kanssa.

Sen kanssa elin nuoreksi aikuiseksi saakka ennen kuin masennus sitten hellitti ja lopulta parani kokonaan.

Mennyt on muisto joka opetti mut puolustaan itseäni ja lähteen meneen heti ystävyys, parisuhteista ja työpaikoista joissa alkaa haukkumista ja kiusaamista esiintymään.
En suostu enää samoin alistumaan.

Mutta pikkuhiljaa kantsii opetelka muuttamaan kirjakieleen. Teini-ikä meni jo

Anonyymi00008 kirjoitti:

Ai sä oot noin vanha jo

Joo. Se aika on menneisyyttä jo vahvasti mutta tänään haluan nostaa asian esille koska on osa mun elämää ja jokasen pitäs muistaa kuten alla olevan trollin aamupaska kommentillaan että kiusattu ei oo se pahis vaan kiusaaja joka oman pahan olonsa ja kateudensa takia haluu rikkoo muita.

Anonyymi00009 kirjoitti:

Mutta pikkuhiljaa kantsii opetelka muuttamaan kirjakieleen. Teini-ikä meni jo

Kukaan ei puhu kirjakielellä paitsi jotkut ulkomaalaiset jotka opetellut puhuun puhdasta suomea

Me syntyjään suomalaiset opitaan alueemme murre eikä hifistellä mitään hienosto sekoilua

Anonyymi00006 kirjoitti:

Olen nyt 38 vuotias ja tuolloin olin 13-16 vuotias yläasteelainen.

Aikaa on siis välissä. Ne ajat on menneisyyttä jo mutta mun elämänitarinaa.

Mut huostaanotettiin kun olin 15 vuotias ja muutin toiselle paikkakunnalle perhekotiin.

Uudessa koulussa mua ei kiusattu mutta painin edelleen tilanteen laukaiseman vakavan masennuksen kanssa.

Sen kanssa elin nuoreksi aikuiseksi saakka ennen kuin masennus sitten hellitti ja lopulta parani kokonaan.

Mennyt on muisto joka opetti mut puolustaan itseäni ja lähteen meneen heti ystävyys, parisuhteista ja työpaikoista joissa alkaa haukkumista ja kiusaamista esiintymään.
En suostu enää samoin alistumaan.

Millaisena koit tuon perhekotiajan? Oliko se sinulle siihen hetkeen se paras mahdollinen paikka ja saitko sieltä sen turvan ja lämmön, kodin joka tuntui hyvältä paikalta olla? Oliko siellä mitään ongelmia ja vähenikö tai lisääntyikö tai ylipäätään vaikuttiko millään tavoin siihen itse kiusaamiseen? Entä itsetuntoon?

En kysele näitä huvin vuoksi vaan sen takia, että sinun kokemuksistasi voi hyvinkin olla apua muille, joita kohdellaan väärin tavalla tai toisella.

Anonyymi00011 kirjoitti:

Kukaan ei puhu kirjakielellä paitsi jotkut ulkomaalaiset jotka opetellut puhuun puhdasta suomea

Me syntyjään suomalaiset opitaan alueemme murre eikä hifistellä mitään hienosto sekoilua

Minä jos "puhuisin" murteella, niin silloin.....pitäsi viänttee savvoo silleen justtiisa niinkun tiällä suunnilleen puhuttaannii...

Mutta minä en tee niin, vaan käytän kirjakieltä, jota sinunkin tulee käyttää, sillä et ole enää teini, vaikka selkeästi yrität olla. Vai jäitkö sille asteelle?

Anonyymi00012 kirjoitti:

Millaisena koit tuon perhekotiajan? Oliko se sinulle siihen hetkeen se paras mahdollinen paikka ja saitko sieltä sen turvan ja lämmön, kodin joka tuntui hyvältä paikalta olla? Oliko siellä mitään ongelmia ja vähenikö tai lisääntyikö tai ylipäätään vaikuttiko millään tavoin siihen itse kiusaamiseen? Entä itsetuntoon?

En kysele näitä huvin vuoksi vaan sen takia, että sinun kokemuksistasi voi hyvinkin olla apua muille, joita kohdellaan väärin tavalla tai toisella.

Aika oli sekä positiivinen et negatiivinen.

Sieltä sai apua tilanteeseen mutta 12 paikkanen perhekoti jossa 11 muuta huostaanotettua murrosikäistä lasta joilla eri tyylisiä ongelmia niin kyllähän sielläkin kiusaamista esiintyi sekä toisiin nuoriin että henkilökuntaan kohdistettuna.

Osa henkilökunnasta vaihtoi työpaikkaa erilaisen kehonsa mittasuhteiden ja muun ulkonäön haukkumisen ja pilkkaamisen takia johon osallistui sekä perhekodin henkilökuntaa että nuoria.

Siellä myös oli sekä tyttöjen että poikien osalta tehtyä fyysistä väkivaltaa muita nuoria sekä henkilökuntaa kohtaan.

Näihin ei puututtu vaan teot hyväksyttiin jos kyse ”suosikkinuoresta” eli teinistä joka oli siellä ollu huostaanotettuna 8-10 vuotta jo.

Anonyymi00013 kirjoitti:

Minä jos "puhuisin" murteella, niin silloin.....pitäsi viänttee savvoo silleen justtiisa niinkun tiällä suunnilleen puhuttaannii...

Mutta minä en tee niin, vaan käytän kirjakieltä, jota sinunkin tulee käyttää, sillä et ole enää teini, vaikka selkeästi yrität olla. Vai jäitkö sille asteelle?

En ota käskyjä nettikiusaajalta.

Jos sä käsket niin mäkin!

Sun pitää puhua murteella koska käsken.

Jos et puhu niin vaikutat leuhkalta.

Anonyymi00015 kirjoitti:

Aika oli sekä positiivinen et negatiivinen.

Sieltä sai apua tilanteeseen mutta 12 paikkanen perhekoti jossa 11 muuta huostaanotettua murrosikäistä lasta joilla eri tyylisiä ongelmia niin kyllähän sielläkin kiusaamista esiintyi sekä toisiin nuoriin että henkilökuntaan kohdistettuna.

Osa henkilökunnasta vaihtoi työpaikkaa erilaisen kehonsa mittasuhteiden ja muun ulkonäön haukkumisen ja pilkkaamisen takia johon osallistui sekä perhekodin henkilökuntaa että nuoria.

Siellä myös oli sekä tyttöjen että poikien osalta tehtyä fyysistä väkivaltaa muita nuoria sekä henkilökuntaa kohtaan.

Näihin ei puututtu vaan teot hyväksyttiin jos kyse ”suosikkinuoresta” eli teinistä joka oli siellä ollu huostaanotettuna 8-10 vuotta jo.

Eli tuo sinun radikaali nuoruus selittää osin sen, miten olen täällä niin dramaattinen tapaus

Anonyymi00015 kirjoitti:

Aika oli sekä positiivinen et negatiivinen.

Sieltä sai apua tilanteeseen mutta 12 paikkanen perhekoti jossa 11 muuta huostaanotettua murrosikäistä lasta joilla eri tyylisiä ongelmia niin kyllähän sielläkin kiusaamista esiintyi sekä toisiin nuoriin että henkilökuntaan kohdistettuna.

Osa henkilökunnasta vaihtoi työpaikkaa erilaisen kehonsa mittasuhteiden ja muun ulkonäön haukkumisen ja pilkkaamisen takia johon osallistui sekä perhekodin henkilökuntaa että nuoria.

Siellä myös oli sekä tyttöjen että poikien osalta tehtyä fyysistä väkivaltaa muita nuoria sekä henkilökuntaa kohtaan.

Näihin ei puututtu vaan teot hyväksyttiin jos kyse ”suosikkinuoresta” eli teinistä joka oli siellä ollu huostaanotettuna 8-10 vuotta jo.

Suomessa joutuu noihin ns. perhekoteihin helpolla nykyään. Oikeastaan syyttä.
Ja jos nuorena ei järki päätä pakota ja möhlii, niin joutuuhan sinne toki sillon

Anonyymi00016 kirjoitti:

En ota käskyjä nettikiusaajalta.

Jos sä käsket niin mäkin!

Sun pitää puhua murteella koska käsken.

Jos et puhu niin vaikutat leuhkalta.

En minä tunne näiden avautumisies jälkeen minkäänlaista sääliä. Enkä myötätuntoa.

Mulle olet draamakunigatar joka käyttäytyy täällä kuin mikäkin sekopää

Anonyymi00018 kirjoitti:

Suomessa joutuu noihin ns. perhekoteihin helpolla nykyään. Oikeastaan syyttä.
Ja jos nuorena ei järki päätä pakota ja möhlii, niin joutuuhan sinne toki sillon

En tiiä nykypäivää mutta sillon 2000 kun musta tehtiin huostaanottopäätös niin tuntui että se venytettiin ihan viimeiseen asti.

Itse olin niin vanha ettei mulla ollu enää 18 vuotiaaksi montaa vuotta.

Tiiviimmin perhekotiarkeen osallistuin vain noin 1.5 vuotta ja sitten koulun jälkeen aloin hengaan mun poikaystävällä ja viikonloppusin joka toisen olin vanhemmillani ja joka toisen hengasin poikaystäväni kotona.

Pyrin oleen mahdollisimman vähän perhekodissa. Mut siihen puututtiin ja mulle tehtiin säännöt että ”kotiin” suoraa koulusta ja poikaystäväni ei saa tulla käymään kuin keskiviikkona ”meillä” koska viikot rauhotetaan perhekotiväen kanssa oleiluun ja läksyihin.

Mut mä luistin tosta kokoajan. Unohdin mukamas laittaa keittiön seinään oman lukujärjestyksen henkilökunnalle tiedoksi jotta ne tietää koska mun pitäs olla takas ”kotona” koulusta. Ja menin joka iltapäivä koulun jälkeen poikaystävälleni vaikkei ois saanu.

Koulu ei kärsinyt joten mua ei vahdittu vaikka osa henkilökunnasta varmaan arvas ettei mun jokanen koulupäivä voi neljään asti olla ja mä hiihdellä kotiin vasta viideltä

Anonyymi00015 kirjoitti:

Aika oli sekä positiivinen et negatiivinen.

Sieltä sai apua tilanteeseen mutta 12 paikkanen perhekoti jossa 11 muuta huostaanotettua murrosikäistä lasta joilla eri tyylisiä ongelmia niin kyllähän sielläkin kiusaamista esiintyi sekä toisiin nuoriin että henkilökuntaan kohdistettuna.

Osa henkilökunnasta vaihtoi työpaikkaa erilaisen kehonsa mittasuhteiden ja muun ulkonäön haukkumisen ja pilkkaamisen takia johon osallistui sekä perhekodin henkilökuntaa että nuoria.

Siellä myös oli sekä tyttöjen että poikien osalta tehtyä fyysistä väkivaltaa muita nuoria sekä henkilökuntaa kohtaan.

Näihin ei puututtu vaan teot hyväksyttiin jos kyse ”suosikkinuoresta” eli teinistä joka oli siellä ollu huostaanotettuna 8-10 vuotta jo.

Aivan. Jotain tuon tyylistä ajattelin esiintyvän. Onhan siellä kuitenkin muitakin nuoria omien ongelmiensa kanssa painimassa, ikä ja muut paineet siinä. Porukassa hierarkia, joka vielä jatkuu sinne henkilökuntaan saakka ja ainahan se tilanne ei ole hallussa.

Pääasia, että sinä selvisit siitä kaikesta ja olet siinä elävänä esimerkkinä ja varmastikin puolustamassa, jos näet jotain kiusattavan. Sinulla on kaiken kokemasi jäljiltä kuitenkin hyvä sydän, oikeudenmukainen. Onhan se muokannut sinusta sen, mitä sinä tällä hetkellä olet, muttei se kaikki ole pystynyt lannistamaan sinua.

Nostan hattua sinulle. Kenties olet jonkun nuoren ja mikset myös vanhemmankin henkilön suunnannäyttäjä tai mahdollisesti jopa hengenpelastaja ihan tuolla omalla esimerkilläsi.

Kiitos, kun kerroit ja toit meidän nähtäväksi tämän tärkeän asian. Minä kiitän.

Ootsä vähä pimeeee 😆

Oot siis ollu nuoresta asti psyko, ei ihme että jutut on täälläkin sen mukasia päivästä toiseen, viikosta kuukauteen ja kuukaudesta vuoteen. Tappofantasioita ynnä muuta. Draamaisa on elämäs

Siis mä meen kohta. Ribulii nyt ollu

Onko sinulla toisia miehiä eli esim tuota ”karoa” puhuttelevalla miehellä vähän paha elämä ja kerronnat lopussa?

Anonyymi00023 kirjoitti:

Onko sinulla toisia miehiä eli esim tuota ”karoa” puhuttelevalla miehellä vähän paha elämä ja kerronnat lopussa?

No jos edes väite aamuisesta tuotoksesta pysyy palstalta luetun perusteella niin voi aloittaa ensi viikon hyvällä mielellä