Hei, olen 19 vuotias nuori nainen, ja haaveena on hankkia tulevaisuudessa lapsia.
Rakas ystäväni on raskaana ja laskettu aika ensi viikon tiistaina (jännittää kamalasti hänen puolestaan) ja samalla kuitenkin odotan malttamattomana että pääsen tapaamaan kummipoikani masun ulkopuolella. :)
Mutta mieltäni kalvaa eräs asia, olen siis koko elämäni haaveillut saavani joskus itsekin lapsia sillä olen itse 7-henkisessä perheessä kasvanut ainut tyttö, minulla on siis neljä veljeä ja vanhemmat.
Kysymykseni siis Teille synnyttäneille kuuluu,
Repeääkö/leikataanko väliliha joka kerta kun synnytetään, repeävätkö paikat ja onko synnytyksen jälkeen yhtä tuskaa seuraavat päivät/2 kuukautta ja seksiä ei voi enää kuvitellakaan puoleen vuoteen, ja kuinka paljon siinä löystyy, eli jos on ennen ollut "tiukka", niin onko siitä enää toivoakaan???
Kuulostavat varmasti typeriltä huolenaiheilta, sillä lapsihan siinä on tärkein, mutta en ole enää varma olenko valmis pilaamaan oman vartaloni/seksielämäni sillä että synnytän lapseni itse, adoptio saattaisi tulla kyseeseen.
Pelkään nimittäin kaikista eniten sitä kipua, ja sitä että minut leikellään/repeydyn synnytyksessä riekaleiksi ja ihanaa seksiä jota nyt saan ei ikinä enää tulisikaan ja en voisi miehellenikään enää tuottaa minkäänlaista nautintoa jos löystyisin..
Toivoisin että minun kysymykseni/tämä kertomus saa aikaan kunnon asiallisia vastauksia, sillä en voi kuivitella synnyttäväni jos kaikki nuo asiat käyvät siinä toteen, vaikka oman lapsen niin kovasti haluaisinkin. :(
Rakas ystäväni on raskaana ja laskettu aika ensi viikon tiistaina (jännittää kamalasti hänen puolestaan) ja samalla kuitenkin odotan malttamattomana että pääsen tapaamaan kummipoikani masun ulkopuolella. :)
Mutta mieltäni kalvaa eräs asia, olen siis koko elämäni haaveillut saavani joskus itsekin lapsia sillä olen itse 7-henkisessä perheessä kasvanut ainut tyttö, minulla on siis neljä veljeä ja vanhemmat.
Kysymykseni siis Teille synnyttäneille kuuluu,
Repeääkö/leikataanko väliliha joka kerta kun synnytetään, repeävätkö paikat ja onko synnytyksen jälkeen yhtä tuskaa seuraavat päivät/2 kuukautta ja seksiä ei voi enää kuvitellakaan puoleen vuoteen, ja kuinka paljon siinä löystyy, eli jos on ennen ollut "tiukka", niin onko siitä enää toivoakaan???
Kuulostavat varmasti typeriltä huolenaiheilta, sillä lapsihan siinä on tärkein, mutta en ole enää varma olenko valmis pilaamaan oman vartaloni/seksielämäni sillä että synnytän lapseni itse, adoptio saattaisi tulla kyseeseen.
Pelkään nimittäin kaikista eniten sitä kipua, ja sitä että minut leikellään/repeydyn synnytyksessä riekaleiksi ja ihanaa seksiä jota nyt saan ei ikinä enää tulisikaan ja en voisi miehellenikään enää tuottaa minkäänlaista nautintoa jos löystyisin..
Toivoisin että minun kysymykseni/tämä kertomus saa aikaan kunnon asiallisia vastauksia, sillä en voi kuivitella synnyttäväni jos kaikki nuo asiat käyvät siinä toteen, vaikka oman lapsen niin kovasti haluaisinkin. :(
Vastaukset 16
Vanhimmat
sivuun muutamaksi vuodeksi, jotta saat rauhassa aikuistua ja elää omaa elämääsi. Vauvakuume tietty iskee, kun ystävät saa vauvoja, mutta jäitä hattuun.
Oliko tuo nyt kauniisti sanottu?
Toinenhan selitti, että lapsi tärkeintä.
Minä olen raskaana oleva nuori nainen ja totuushan on, että MISTÄÄN ei kuule rehellistä mielipidettä. Sanotaan, että mitäs niitä paikoista, jos lapsi on terve ja että kyllä se seksi sitten tulee takaisin kuvioihin, kun on seksin aika.
Kukaan ei missään informoi, tuntuuko seksi enää lainkaan samanlaiselta kuin ennen (lukuun ottamatta isien omaa palstaa...) tai kuinka pian ihan oikeasti tulee harrastettua seksiä synnytyksen jälkeen. Tosiasia kun on, että parisuhde koostuu myös rakastelusta.
enkä ole mikään iso ihminen. Kaikki lapset on alateitse synnytetty. Ja kyllä seksi maistuu synnytystenkin jälkeen. Itse asiassa vuosi vuodelta paremmalta. Jos tulee repeämiä tai välilihan leikkaus synnytyksessä, ne tikataan ja paranevat.
Seksi on pitkälti korvien välissä ja sydämessä. Jos toista rakastaa, niin suhde syvenee ja paranee vuosien myötä myös seksin osalta. Olen kokenut myös kumppanin vaihdon eron takia. Välissä yksinäisiä vuosia ja sitten uusi ihminen. Minusta ihminen kypsyy ja seksikin paranee sen myötä.
itse nautin seksistä ennen raskautta ja synnytystä todella paljon.nyt kun olen synnyttänyt nautin siitä vieläkin enemmän(usko tai älä)enemmän henkistä yhteenkuuluvuutta viimeinenki nolostus katoaa viimeistään synnytys pöydällä,muutenkin sitä on avonaisempi ja kokeilunhaluisempi kuin ennen lasta.itse kykenin paikoiltani ja haluiltani ekan kerran puolen toista kuukauden päästä rakasteluun mut se aika oli muutenki sitä uuden opettelua ettei siinä käynyt mulla eikä miehelläkään seksi mieles.se on loppujen lopuksi lyhyt aika vaik näin äkkiä tuntuu pitkältä.jotku pystyy jo parin viikonki kuluttua hyvin yksilöllistä!
seksi siis tuntuu siis paremmalta paikat kiinteytyy jumpalla mies ei ole valittanut.enkä minäkään koska meno tosiaan parempaa kuin koskaan ennen siinäpäs sulle totuutta!=) hyvää loppu odotusta!
väliliha multa leikattiin ja repesinki hieman.itse en koskaan aikonut tehdä lasta just tuon takia ku pelkäsin niin kovasti mut yllätyin ku olin niin sekaisin koko tilanteesta ja sit ku sano et leikattiin vähän en edes ollut kerenny tuntea!siis minä joka sitä pelkäsin enempi ku mitään.eli no panic sen suhteen ja sano etukäteen kätilölle ettei kerro ku sen tekee niin et sitä edes jännitä =)
Kyllä mitä olen noita synnytyskertomuksia nyt "muutaman" lukenut, niin voin antaa luvan sen leikkaamiseen (välilihan), sillä vaikuttaa paljon pahemmalta että se sitten yksinään repeää ja rikkoo esim. klitoriksen. O_o
En vielä lapsia ole tekemässäkään elämäntilanteeni takia, mies on jo löytynyt :), mutta opiskelut kesken. Vauvakuume on jo ja varmasti vielä pahentuukin kunhan ystäväni saa oman lapsensa, mutta sen kestän sillä vauva ei sovi nykyiseen elämäntilanteeseeni. Haluan järjestää kaiken ensin Hänelle valmiiksi, elämäntilanteen, pysyvän asunnon :D, oman ammatin, ennenkuin toivomme Häntä tähän maailmaan. :)
Kiitos vastauksista, ja saa vastata yhäkin jos haluaa :)
Mukavaa saada kannustavaa ja ystävällistä kommenttia "noin turhamaisten" juttujen takia, mutta sillä seksistäkin kysyin sillä vaikka sitä ei suhteessamme paljoa ole, niin se on sitäkin nautinnollisempaa, pieni kuolema kuvaa orgasmia hyvin, tästä en siis halua luopua. ;)
Vauva varmasti kyllä itselläkin ajankohtainen ja siksi niin paljon mielessä kun on seurannut toisen raskautta sivusta ja miettii kuinka hän mahtaa pärjätä.
Tsemppiä KAIKILLE lastensaamiseen, kyllähän se palkinto on huima ja kärsittyjen kipujen arvoinen vaikka ne pelottavatkin. :/
Hei!
Minusta ihan rohkeaa, että uskalsit kysyä näistä asioista, kaikkihan niitä kuitenkin pohdiskelevat...=)
Lapseni syntymästä on kulunut nyt vuosi ja voisin sanoa, että paikat (siis nimenomaan alapää) on suht ennallaan. Ihan niin tiukka ei tavara luonnollisestikaan ole kuin ennen synnytystä, mutta minäkin olen havainnut, että tuntemukset seksin aikana ovat jotenkin voimistuneet tai herkistyneet. Joten ei hirveästi syytä huoleen =)
Synnytyksestä ja repeämisen pelosta voisin sanoa, että minäkin pelkäsin synnytyksessä eniten juuri repeämistä ja välilihan leikkausta. Turhaan. Siinä synnytyksen tiimellyksessä en todellakaan olisi edes huomannut koko välilihanleikkausta, ellei kätilö olisi siitä erikseen maininnut. Samaten en tuntenut mitään repeämien syntymistä, en kyllä kovin pahoja repeämiä saanutkaan. Kyllähän sitä synnytyksen jälkeen meni joitakin päiviä, että sai liikkua aika varovaisesti, mutta loppujen lopuksi äkkiä siitä toipuu siihen nähden mitä on saanut aikaiseksi. =))
..noin rohkaisevia kommentteja, kun noita synnytyskertomuksia nimittäin lukee, niin kaikki aina repeävät ja leikelään ihan silpuksi, ja siinä sitten kerrotaan kuinka kuukausiin ei pystynyt istumaan saati käymään vessassa ja paikat eivät ikinä palanneet ennalleen ja seksin sai unohtaa. vauvahan se on se tärkein eikä seksi tai parisuhde..?
:/
Joten ymmärtänette etten niitä juttuja lukiessani ole ihan turhasta säikähtänyt tms..
Kyllä teidän kommenttienne ansiosta alkaa kuitenkin vaikuttaa siltä ettei se synnytys varmaankaan NIIN kauheaa ole, voisihan sitä lasta harkita ihan synnytyksen uhallakin xD
Rohkaisevia ja ihania äitejä olette, ihan tulee tippa silmään kun miettii sitä pientä ruttuista olentoa, elämän tarkoitusta. :)
kirjoittelee usein sellaset (siis niitä kauhujuttuja) äidit jotka sellaisen ovat kokeneet ja harvemmin kukaan kirjoittelee siitä että synnytys on ollut kivuton ym. Itellä kaksi synnytystä takana. Eka oli ihan ok. Nähän repesin ja sain tikkejä. Pari päivää kirveli alapää kun vessassa kävi, mut muuten en ollut ollenkaan kipeä. Toisessa synntyksessä sitten tunsin kun alapää repesi. Odotetiin 3600gr painavaa vauvaa, mut olikin melkein kilon isompi (4,5kg). Repeäminen sattui ja samoin se tikkaaminen. Heti sen jälkeen (vajaa tunti synnytyksestä) kuitenkin kävelin pois salista vauva sylissä. Alapää ei sen pahemmin ollut kipeä. Jälkisupistukset oli aika ilkeitä, mut siinä kaikki. Seksi on samanlaista kun ennenkin lapsia. Eli tälläsia "tavallia" synnytystarimoita tänne harvemmin kirjoitellaan, ainoastaan niitä kun poikkee siitä "normaalista".
Moikka.
Itselläni kävi niin, että ensimmäisen lapsen jälkeen nautin seksistä enemmän. Sain elämäni ensimmäisen orgasmin aktista.
En revennyt synnytyksessä, eikä leikattu. Sain muistaakseni kaksi tikkiä. Menin synnytykseen sillä asenteella, että tämä homma hoidetaan kotiin, sattui vähän tai paljon. Sen kivun olin valmis ottamaan vastaan, että saisin lapseni terveenä maailmaan. Se kipu oli se, joka auttoi minun lapseni maailmaan. Ja itse asiassa ensimmäisen synnytykseni muistan varsin ihanana ja maata järisyttävänä kokemuksena. Kaikki kivut unohtuivat samantien kun lapsen syliini sain. Sitten olinkin valmis vaikka juoksemaan maratonin (:D kirjaimellisesti).
Harrastin ensimmäistä kertaa seksiä neljä kuukautta synnytyksen jälkeen. Vartaloni tietysti muuttui, rinnat eivät olleet ihan samanlaiset kuin ennen. Nännit tietysti olivat uusi ihan mukava tuttavuus :D. Imetin lastani vuoden. Painoa ei jäänyt synnytyksestä lainkaan. Raskausarpia en saanut.
Toisessa synnytyksessä minuun sattui enemmän, mutta mielikuvilla sain kivun helpottamaan kummasti. Kuvittelin uivani alkukesän viileissä vesissä, samoilevani metsässä ja huljuttavani jalkoja mummolan kylmässä lähteessä. Välilihani jouduttiin leikkaamaan, koska poika oli puolitoista kiloa isompi siskoaan :/. Repesin silti aika pahasti, eikä kätilö suostunut synnytyksen jälkeen kertomaan monta tikkiä sinne jouduttiin pistämään ja sekin unohtui heti kun sain poikani syliin.
Paranin nopeasti, vatsanpohjan lihaksia harjoittelen päivittäin, nautin seksistä yhä edelleen, en saanut raskausarpia, rintani ovat samanlaiset kuin ensimmäisen jälkeen, painoa ei ole jäänyt. Lonkkani ovat leveämmät kuin ennen, mutta eivät pahalla tavalla, päin vastoin. On helpompi löytää housuja tavallisista vaatekaupoista. :D
Kaikki ne jäljet, jotka minun vartalossani on kertovat minun elämästäni. Niitä kannan, enkä niitä halua pois. Hankala selittää, mutta ne ovat minun saavutuksiani ja mitaleja eletystä elämästä.
On yksilöllistä miten kivun tuntee ja kuinka siihen reagoi, samoin se miten repeää, jos repeää. Toisella on liian ahtaat paikat saattaa lapsia alateitse maailmaan, toisella taasen ei. Joillakin seksielämä paranee, joillain ei. Nämä kaikki ovat niitä asioita, joita ei voi etukäteen ennustaa. Kuten se, että ensimmäinen synnytykseni oli ihana, toinen oli... aika kamala ja siinä meni kaikki pieleen. Eikä se poikakaan oikein vammoitta siitä selvinnyt, :/ Onneksi, onneksi on terve poika tänään.
Toivotan sinulle ihanaa jatkoa ja ihanaa kevättä. Hymyjä :D
olen ite saanut kaksi lasta -80 ja -83 molemmista leikattiin väliliha ja kivut (elikä ei pystynyt istumaan kunnolla)kestivät n.viikon, ekan lapsen jälkeen seksiä harrastettiin n.3 viikon päästä ja toisen n.1½ viikon päästä.Mutta isäntä sanoi "leikillään" noin viiden vuoden päästä synnytyksestä, että ekat kerrat oli "niinku olis ikkunasta ulos vedelly" Kyllä mua vähän loukkas, mut heti samaan hengenvetoon sano, että kyllä silti kannatti, kyllä noi on ihania, nyt jo täys ikäisiä ja hyvin on mennyt. Tsemppiä sulle ja älä mieti liikaa, kaikki ollaan samassa jamassa.
Toiset repeää, toiset ei. Ei kukaan voi sanoa ettetkö juuri sinä repeäisi. Mytta yleisempää kuitenkin on ettei repeä lainkaan, tai repeää vähän. Nykyisin ei enää "rutiinisti" epparia leikata. Miten äidilläsi on synnytykset (varsinkin eka) meeneet? Repeäminen on kiinni kudostyypistä, ja jonkin verran lapsen koostakin. Mitä seksielämään tulee, yllättävää kylläkin, naisen seksielämä parantuu usein alatiesynnytyksen jälkeen. Tämä johtuu siitä, että kertaalleen venynyt emätin ei ole enää niin poimuinen, jolloin tuntopintaa on enemmän -> seksi tuntuu paremmalta. Fysiologisesti emätin voi palautua kooltaan suunnilleen samaan mitä se oli ennen synnytystä. Sekin tietysti riippuu äidin perimästä. Sitkeä jumppa synnytyksen jälkeen kannattaa! Lantionpohjan lihasten hallinnalla saa seksistä muutenkin enemmän irti, sen huomaa mieskin ;)
Omaia kokemuksia sitten. Ensimmäisessä synnytyksessä minulta leikattiin väliliha, 2 vkoa oli istuminen hankalaa, siihen vikutti tosin mahtavat mustelmatkin alapäässä. Lapsi oli iso (lähes 5 kg) ja synnytys oli raju. Mutta epparin lisäksi ei muita vaurioita tullut, ja epparihaava parani hyvin. Muissa synnytyksissä on laitettu 0-2 kosmeettista tikkiä. Yhdyntään en ole suostnut ennen jälkitarkastusta (oli suosituksena kun sain esikoisen), minulla tosin oli jälkivuotoakin lähes sen 6 vkoa. Mies on ensimmäistä yhdyntää kuvannut "vähän kuin neitsyen kanssa olisi", eihän tuo alapää ihan ennallaan heti ole. Liukastusvoidetta kannattaa käyttää, jos siltä tuntuu, imetys kun kuivattaa limakalvoja.
Tietysti raskauden jäljet näkyy kropassa, minulla varsinkin, kun en asian hyväksi ole mitään tehnyt. Mutt aylpeänä kannan "taisteluarpeni", fyysisesti tunnen tulleeni naiseksi vasta raskauksien ja synnytysten myötä.
Tietysti jokainen synnytys on erilainen mutta mulla meni näin. Epistomiaa ei tehty, eikä mitään suurempia repeämiä tullut. Kolme tikkiä ommeltiin mutta istumaan pystyin heti synnytyksen jälkeen ihan normaalisti ja ilman kipuja.
Paikkojen löystymistä en ole huomannut eikä kuulemma ole miehenikään. En ole edes lantionpohjan lihaksia jumpannut sen kummemmin vaikka sitä aina suositellaankin.
Synnytyksen jälkeen harrastimme seksiä n. 5 viikon kuluttua. Aluksi paikat tietysti tuntui vähän aroilta mutta nyt 5 kk synnytyksestä eikä mitään eroa aikaisempaan ole.
välilihaa ei nykyään leikata kun tarvittaessa. katsotaan synnytyksessä tilanne kohtasesti. esim. iso vauva tai kun vauva pitää auttaa imukupilla ulos.
useimmille jonkinlainen repeämä tulee, mutta harvoille niin pahoja että ne tuottas pitkään ongelmia. leikkaus haava tai keskiverto repeämät paranee parissa viikossa. mulle laitettiin pari tikkiä ja istuminen oli hankalaa muutaman päivän. muuten parani ihan hyvin. synnytyksen jälkeen ensimmäiset vessakäynnit oli inhottavia kun haavat kirveli ja ulostaminen muistutti inhottavasti synnytystä.
meillä seksiä koitettiin muutaman viikon päästä synnytyksestä. se onnistu teknisesti ihan hyvin, mutta halujen puute hormoneista johtuen ja väsymys haittas. varmaan kaikilla menee jonkun aikaa ennen kun on aikaa ja intoa harrastaa usein/ säännöllisesti seksiä.
en itse eikä mieskään ole huomannut löystymistä. kai sitä paikat muuttuu, ei oo ainakaan liikaa löystyny. enemmän tuntuu mahaan tulleen löysää.
ihan turha on pelätä seksielämän puolesta. tietenkin äitiys muuttaa vartaloa, suhdetta mieheen ja seksielämää, mutta ei välttämättä huonoon suuntaan. ei enää ole aina aikaa seksille samalla lailla, mutta ne harvat hetket voi olla nautinnollisempia. itse koen vartaloni naisellisemmaksi niin kuin myös mieheni. kyllähän vartaloon jää jäljet raskaudesta, mutta kyllähän se myös palautuu. itse voi myös vaikuttaa palautumiseen.
et voi etukäteen tietää kuinka paljon repeydyt synnytyksessä ja miten palaudut, mutta kyllähän kätilöt synnytyksessä pystyy vaikuttamaan repeytymisiin ja haavat paranee. eikä sitä elämässä voi mitään tehdä jos pelkää hirveitä seurauksia.
Älä sinä tuollaisia vielä huoli :)
Et tietystikään syyttä mieti tuollaisia, tietystihän nämä asiat kiinnostaa.
Minulla näin:
Esikoisen, kun synnytin pitkän 14h 45min (siis ponnistin sen 45min) synnytyksen jälkeen, niin
en kyllä pahemmin revennyt, selvisin 2 tikillä välihaa ei leikelty.
Supistukset ja ponnistukset olivat kauheimmat :o
Enkä niistäkään osaa oikeen sanoa kumpi pahemmalta tuntui, ehkä se ponnistus, kun oli työn ja tuskan takana.
2. lapsi syntyi 4h ponnistusta 9min, mutta imukuppia tarvittiin, koska sydänäänet katosivat.
Kaikki oli kuitenkin ok, kun vauva tuli ulos :)
Silloinkaan ei leikelty, enkä tarvinnut yhtään tikkiä vaikka vauva olikin lähes kilon isompi, kuin esikoinen.
Istuminen sujui molemmilta hyvin.
Yhdyntää alettiin kokeilemaan jälkitarkastuksen jälkeen n. 5-6 viikkoa synnytyksestä.
Alapää oli ens alkuun kuivahko ja siksi en kauheesti nauttinut ensi alkuun...
Mutta pian tuli halut takaisin ja seksi tuntui mahtavemmalta, kuin aiemmin :)
Jälkitarkastuksissa ei molemmilla kerroilla ilmennyt mitään poikkeavaa, kohtu oli supistunut entisiin mittoihin.
2. synnytyksen jälkitarkastuksessa lääkäri sanoi kaiken olevan todella hyvin, ettei edes uskoisi jos ei tietäisi, että olisin 2 synnyttänyt tai edes yhtä lasta :D
Synnytyksen jälkeen tulee jälkisupistuksia ja ne johtuvat siittä, että kohtu pienenee.
Valankin imetyksen yhteydessä, joillakin ne voivat olla aika koviakin.
Mulla 2. lapsen syntymän jälkeen nämä olivat niin kipeitä, että oli pakko ottaa särkylääkettä.
Mutta lohdutukseksi kaikille, että ne kivut ja tuskat unohtuvat kyllä super nopeaa!
Pian huomaa ajattelevansa, etteihän se nyt niin kauheeta ollutkaan.
On tietysti poikkeuksiakin, jos on ollut joitain komplikaatioita synnytyksessä, mutta onneksi ovat harvinaisempia.
Ilolla odotan, että alkaisin odottamaan 3. lasta vaikka olen monasti sanonut ettei enään ikinä, mutta niin se vaan mieli muuttuu, että sinne rääkkiin vaan uudestaan ;)
Lapsemme ovat nyt pian 7v ja 2v2kk, aika iso ikäero tupsahti, mutta ei johtunut mistään kammoista, vaan uppuduin niin työn tekoon, että eräänä päivänä sitten huomasin, että kuinka iso esikoisemme jo onkaan ja tulikin kiire toista tehdä/yrittää.
Ja naisellisuudesta synnytyksen jälkeen, niin minua ei ollenkaan kaduta, että olen lantiokkaampi kuin ennen ( olin tosi laiha, en kuitenkaan anorektikko tms) ja rinnat nyt on vähän alempana ja pienemmät vähän ku kuivuneet rusinoiksi :)))) mutta näkyy kelpaavan miehelleni edelleen :D
Mutta kukapa sitä ei vanhemmuuden mittaan muutu ulkoapäin muutenkaan, se on tosiasia joka kaikilla edessä.
Minä en ainakaan mallin näköinen edes nykyisin halua ollakaan, vaan tykkään, että äiti ihmisellä pitää olla kurvia vähän siellä sun täällä :)
Muuten niistä synnytyskivuista, niin niihin on saatavilla montaa konstia ja kokeilemalla selviää mikä kellekin paras.
En ole kennenkään kuullut vielä repeytyvän, niin riekaleiksi etteikö seksiin olisi sen jäkeen kyvennyt ;)
Onnea elämässäsi eteenpäin!
Minulla on kaksi lasta.Ensimmäinen kun syntyi piti leikata kun ei olisi muuten mahtunut ulos tai paikat olisi repeytynyt.Leikkaus haava parani ajallaan,oli kyllä alussa aika kipeä.Olen synnyttänyt 3 vk sitten ja nyt ei tarvinnut leikata eikä koko synnytys tuntunut missään,vauva vain tuli ulos.Edellisestä synnytyksestä on 1,5 vuotta että varmaan se auttoi asiaa että nyt synnytys oli todella helppo.Seksi maistusi jo mutta jälkivuodon takia vielä vähän odotellaan.