Mä olen ihan poikki. Ja ihan yksin. Mua ei huvita mikään. Teen joka päivä töitä ja sitten menen yksin kotiin. Kaikki mun kaverit on perustanut perheen, mennyt naimisiin tai ainakin asustelee jonkun mimmin kanssa. Yritin mäkin, mutta se ei onnistunut.
Viikot päivätöissä tylsässä toimistossa kuuntelemassa jonkun merkonomin pahvinmakusia juttuja. Viikonloput yökerhossa duunissa ja siellä on jopa vielä tylsempää. Aina samat jutut, naamat, biisit, flirtit, tappelut... Mä olen alkanu taas dokamaan. Juon sellasia salakännejä yksin kotona valot pimeenä ja verhot kiinni. Treenaus loppui jo monta kuukautta sitten. Maha on alkanu näyttää jo jonkun vanhan äijän omaisuudelta, vaikka mä oon vasta(?) 26.
Kuinkahan mun elämästä tuli yhtäkkiä näin tylsää ja mitäänsanomatonta? Viikon kohokohta oli, kun kävin himassa. Mutsilla on vauvakuume. Tai siis mummokuume. Aina se kyselee että koskahan mä otan sellasen kivan tytön ja alan tekee pikkusia. Kun yritän selittää, että "ei se äiti ole ihan niin helppoo, että mennään vaan ja otetaan mimmi tosta noin ja mennään naimisiin ja tehdään lapsia ja otetaan lainaa jne..." Eihän se suostu kuuntelemaan. Vaikka kyllä sellanen mulle kelpais. Vittu ku vituttaa...
Kai tää jatkuu tällasena sitte vaan niin kauan kunnes kuolen. Hyi helvetti! Odotan sitä oikeen innolla...
Sorry vuodatus, joskus on IHAN pakko :)
M.
Viikot päivätöissä tylsässä toimistossa kuuntelemassa jonkun merkonomin pahvinmakusia juttuja. Viikonloput yökerhossa duunissa ja siellä on jopa vielä tylsempää. Aina samat jutut, naamat, biisit, flirtit, tappelut... Mä olen alkanu taas dokamaan. Juon sellasia salakännejä yksin kotona valot pimeenä ja verhot kiinni. Treenaus loppui jo monta kuukautta sitten. Maha on alkanu näyttää jo jonkun vanhan äijän omaisuudelta, vaikka mä oon vasta(?) 26.
Kuinkahan mun elämästä tuli yhtäkkiä näin tylsää ja mitäänsanomatonta? Viikon kohokohta oli, kun kävin himassa. Mutsilla on vauvakuume. Tai siis mummokuume. Aina se kyselee että koskahan mä otan sellasen kivan tytön ja alan tekee pikkusia. Kun yritän selittää, että "ei se äiti ole ihan niin helppoo, että mennään vaan ja otetaan mimmi tosta noin ja mennään naimisiin ja tehdään lapsia ja otetaan lainaa jne..." Eihän se suostu kuuntelemaan. Vaikka kyllä sellanen mulle kelpais. Vittu ku vituttaa...
Kai tää jatkuu tällasena sitte vaan niin kauan kunnes kuolen. Hyi helvetti! Odotan sitä oikeen innolla...
Sorry vuodatus, joskus on IHAN pakko :)
M.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Missäs on kaksosen kuuluisa optimismi ja myönteisyys?
Tuo dokaaminen ei ainakaan ole mikään ratkaisu. Itsekkin sorruin aikoinaan siihen ja yhä syvenevämpään masennukseen se johti. Pyristelin itseni siitä irti, aloin tehdä pieniä kavelyretkiä luontoon ja vähä kerralla elämä alkoi näyttää valoisampia puoliaan. Aloin kiinnostua elämästä, sain väriä poskiini ja hehkua silmiini. Muut ihmiset alkoivat kiinnostua minusta. Eihän itsesäälin vallassa olevasta kukaan ole kiinnostunut.
Sulla on vielä aikaa...loppuelämä. Kunhan muistat, että valo voittaa aina varjon. Myönteisyys johtaa onnistumisiin. Saat kaiken haluamasi. Älä anna kenenkään tai minkään itseäsi painostaa. Luonnon löytymisen kautta löydät omankin luontosi.
Mieti elämäs arvoja ja tavoitteita. Yritä saada niihin joku järki. Älä ota liikaa paineita, koskaan ei tiedä mitä huominen tuo tullessaan. Oot nyt 26v ja ikävuosia on viä tuplasti edessä, jos hyvin käy. Yritä päästä liiasta itsesäälistä ja avata silmät huomaamaan myös muut. Kaikilla meillä on omat murheemme ja tuskamme, mut niitä ei kannata päästää niskan päälle.
Kerä itsensä kasan. Aloita rakastamaan ITSEA, lehtiä puussa, kukkia, nurmikkoa…
Elämä on ihana ja sinulle tulossa hyvä aika. Sinä hymyilet ihmiselle ja saat hymy
takaisiin… sitten iloisena tytötkin löytyy helpommin…
Olen 50:nen ja aloitin elämän alusta, kun se romahti miehen uskottomuuden ja avioeron,
mutta minä löysin voimat oman takaa ei pullon pohjalla… Netistä löysin kaverin ja työn
puolesta toisen…
Sulla on kaikki edessä - toimi, herää ja katso - maailma on ihana ja sinä olet sen osa, sullakin oma
tarkoitus tässä, oma tehtävä, olet omalaatuinen yksilö… Laitta itseä edustavan kuntoon sinun
aika on nyt, ulos siitä kolosta… Tsempiä… ;))
Äläs nyt vaivu epätoivoon.. elämää on kuitenkin vielä jäljellä.. mulla on ittellä aika samanlainen tilanne.. teen kans toimistotöitä päivät pitkät ja viikonloputki menee kaikis muis töis.. yksin olen myös.. sitä ajattelee eniten silloin kun menee nukkuun ja huomaaki olevansa yksin.. sitä miettii mitä pahaa on oikee tehny ku kaikilla muilla on joku ja itte on ain kolmas pyörä ku menee kavereiden kans johki.. mutta oon oppinu et asioilla on kaks puolta.. mä jopa jo viihdyn ihan hyvin yksin.. ei tarvi välittää mistää ku vaihtaa vapaalle..:) ja perinteinen kaksonen ku olen niin vaadin kauheesti vapautta parisuhteeski.. eli yksin tai yhdes niin on loppujen lopuks aina yksin..:) ei yksin oleminen ole niin paha asia.. se kasvattaa ihmistä ja sit ku löytää sen erityisen ihmisen nii sit osaa arvostaa kaikkee yhteistä aikaa.. ei toivoo oo menetetty päinvastoin..;)
Kannattaa kokeilla jotain toista duunia, viestintä ala on kuin "nakutettu" kaksosille.. usko minua. Ja kannattaa kokeilla tutustua uusiin kasvoihin.. :)
auttaa kunnon treenit ja aloita harrastus jostain sellaisesta kuntolajista josta pidät.
Kuntoilu herättää mielekkäitä tuntemuksia kehossa: mm. stressin sietokyky lisääntyy ja myös elämä alkaa kuin uudestaan, on vain hyvä olo. Kokeile ainakin 2 vk , niin tulet yllättymään. Tsemppistä, pura paha olo tylsyys "pois".
Pitkästä aikaa kirjotus, joka vois olla kun mun elämästäni! Paitsi oon naispuolinen ja perse leviää, muuten myötätunto on täysin sun puolella! Mutta ikuisena optimistina ainakin uskon, että kyllä se tästä tämä tyhjyyden tunne hellittää ja on sitä itteä varsinkin peiliin kattominen ainakin omassa tapauksessa...
Olipa kivaa huomata että edes joku lukee näitä mun juttuja ja jopa vaivautuu vastaamaan. Maailman suurin kiitos kaikille teille mua zempanneille!
Kyl tää tästä alkaa paranee! Kävin tänään puntilla ja kyllä sitä rautaa nousee vieläkin ihan hyvin. Just äsken mun frendi soitti ja kertoi saaneensa pojan! Upeeta! Lähden tästä kohta onnittelureissulle. Kesä tulee ja kohta on synttärit. Siistiä!
Toivotan tosi kivaa kesää teille kaikille! Eipä sitä tiedä vaikka me jollain kumman tavalla nähtäisi vielä jossain...
Kesän kaksonen: Kerro, jos haluut jutustella lisää...
M.
Hei taas!
Valmistuminen koitti tossa viikonloppuna ja ens viikonloppuna muutto edessä, että eikö ne ala uudet tuulet puhaltaa täälläkin suunnassa!? Hyvä, kun piristyit!
Moi KaksosM ja kaikki muutkin kaksoset! Toi oli jännä juttu huomata, että itselläni on ollut kans samanlaiset fiilikset, kuin ensin kirjoittaneella KaksoM:llä. Mä olen kans päivätöissä ja aika kiireistä on mun työni ollut viimeiset 5 kk, työsuhde nimittäin alkoi tammikuun alussa. Alussa sitä jaksoi, kun oli kaikki uutta, sitten sitä väsähti, sitten taas piristyi jotenkin ja nyt taas on väsähtänyt. Sanotaan, että "kesä on kaksosten aikaa" ja tokihan se onkin. Mutta toisaalta kun tahti kiristyy (niin työ- kuin yksityielämässä) niin sitä helposti väsähtää. Mun ystäväpiirissä on myös tullut "babyja" viime aikoina... se on hienoa ja upea asia, mutta kyllä sitä toki vähän mietityttää, että pitäiskö itsekin toimia samoin. Emmä tiiä... tää kuulostaa ehkä lattealta, mutta kyllä "jokainen on oman onnensa seppä" eli kyllä se onni ja onnellisuus tulee usein sisältäpäin, mitä enemmän sitä odottaa ulkoapäin, niin sitä enemmän voi pettyä ja se taas sattuu. Mulla ei ikävä kyllä ole ollut mitään mukavaa (mies)suhdetta pitkähköön aikaan ja ehkä sekin jo masentaa hieman. Mutta kyllä me kaksoset ollaan "selviytyjiä" eli optimismimme ja uuden hakeminen ja uteliaisuutemme usein nostaa meidät aallon pohjalta. Vai mitä mieltä olette?
moi kaksonen! mies;)
mitä sain käsiystä sun viestistä, niin mukavan tuntunen=)kiinnostaisi kyllä mailata... kertoo sit lisää... t.kesän kaksonen :) (N)
Tulee vähän myöhään tää vastaus, mut olen ollut vähän lomilla:) Mutta täällä ollaan taas ja ihan fantsusti kaikki pyörii. Tylsää on, mut onpa kesä kuitenkin! Ei oo löytyny "sitä oikeeta" vieläkään, mutta eipä tuo just nyt haittaa pätkääkään. Jos nyt käyt vielä tätä zekkaamassa, niin vaihdetaan vaan osoitteita. Olis kiva kuulla susta jotain. Mä odotan...
M.
no...hmm.... missä oot??=)
ilmoittele itestäs=)!! kiitti ku vastasit kuitenkin !! ei haittaa vaik aikaa meni, sinkkuna sitä edelleen myös=)
...treffit --> tender78. Se oon mä. Eli siis [email protected] Hyvä kun jaksoit vilkaista tänne vielä:)
Kyllä se elämä vielä hymyilee Sinulekin! Jos mahdollista niin älä tee niin paljon töitä, väsyneenä ei aina jaksa katsoa elämän valoisia puolia. Minä olen tuplasti sinua vanhempi ja elämä on potkinut edestä ja takaa. Ei passaa antaa periksi. Ukkonikin löysi itselleen uuden ja on seikkaillut uutuutensa kanssa jo puolivuotta. Olen välillä aivan rikki asian vuoksi ja sitten taas päätän, että eihän minua niin vain lannisteta. Rakastan miestäni hänen seikkailuistaan huolimatta ja "uutuuskin" on tässä kevään myötä jäänyt jo unholaan. Ei muuta kuin tukka tuuleen ja kohti tuntematonta tulevaisuutta! Oikein hyvää kesää!!!
hellän hymyn kera moikkaan=)
oli kuin itsestäni olisit kertonut...ja vaihdoin työpaikkaa ja uudet ihmiset,teki nimittäin kutaa!!toki oma jännitys ja paniikki oli mutta kaksonen kun olen,kaipaan sitä haastetta ja vaihtuvuutta elämääni=))
älä jää yksin.olen sen pahuuden kokenut ja ystävä sai väkisin revittyä minut ihmisten ilmoille.rupesin juoksemaan ja kalastamaan(vanha harrastus)pyöräilemään.
toivon sinulle ihanaa ja lempeää kesää,nauti kaikesta minkä irti saat.vaikka sadepäivä,aina jotain hyvää.toivon tiellesi ihanaa naista joka rakastaa ja antaa hellyyttä sinulle,uskoa tulevaan!!itse ainakin olen hellyyden ja huomion kipeä.hellän hymyn ja lentopusun myötä voimia=)))
Kuulostaa aika tyypilliseltä kaksosen "tylsistymiseltä" Itse olen kokenut vähän samantyyppisiä oireita: nythän sinulla pitäisi olla menoa ja meininkiä kun on kaksi eri työtä ja siten erilaisia mielenkiinnon kohteita sekä vaihtelua, mutta: kun on liikaa vaihtelua niin on liikaa vastuuta! eikä kaksos (varsinkaan Miestä) ole luotu johonkin niin arkipäiväiseen kuin vastuunottamiseen, ainakin työelämässä!!tai siis: tylsien vastuiden ottamiseen, en yhtään epäile, etteikö sinusta joskus olisi perheen isäksi, sittenkun olet omat seikkailusi seikkallut, kaksosilla pysyvän parisuhteen luomiseen tarvitaan vain niitä seikkailuja vähän enemmän kuin muilla merkeillä, että onpahan sitten eletty, eikä tarvitse enää "viuhtoa"ympäriinsä kun on oikeasti joku jota rakastaa ja jota haluaa pitää lähellään loppuun asti.
Ehkäpä ymmärrät vuodatukseni, olen itsekin kaksonen (nainen) pikkuisen humalassa, tällä hetkellä(siksi kun vitutti). eikä se maailma pariin känniin kaadu, kaksosta kun vituttaa, niin vituttaa kaksinverroin!
Yhteenvetona siis: koita etsiä jotain hieman haasteellisempaa työympäristöä ja selvitä itsellesi mitä todella haluat tässä vaiheessa, jos haluat bilettää, niin tee se, jos haluat vakiintua johonkin tiettyyn henkilöön, niin kerro se hänelle, mutta älä leikittele tunteilla, niinkuin kaksosilla kai on tapana (tai siis on) ..
Sinun pitäisi mennä ammattiauttajan luo juttelemaan! ..Ihan oikeesti, se auttaa,, lupaan sen! ..Ei ehkä ihan heti, mutta jonkin ajan kuluttua. Jos et halua mennä sinne itsesi takia, niin mene edes läheistesi takia, -niin, ja minun. Ole niin kiltti.. Sieltä saat varmasti apua ongelmaasi! Lupaan sen! Kokeile edes. Ei siitä voi haittaakaan olla, ainahan voi yrittää! Eiks je? Kirjoittelehan sitten uudestaan, ku oot parantunut. Ok?