Mitenköhän sinuun vaikuttaa taikka liikuttaa maailman tilanne?
Mitä jos aika on vähissä ja suuri onnettomuus on käsillä?
Entä jos muuten tietäisit aikasi olevan lopussa?
Miten tahtoisit tai aikoisit viimeiset hetkesi viettää?
Saisiko varma loppu ja kuolema sinut liikkeelle?
Kadutko sinäkin sitten vanhainkodissa asioita joita et koskaan tehnyt?
Kadutko hukkaan heitettyä elämää?
Kun viimein pääsisi, niin ei pysty, harmittaisiko se?
Rakensitko koko elämän vanhainkotia varten jossa sinun olisi nyt hyvä olla ja muistella sitä elämää jonka olisit tahtonut, mutta et koskaan elänyt?
Elämä on nyt, älä tuhlaa sitä.
Mitä jos aika on vähissä ja suuri onnettomuus on käsillä?
Entä jos muuten tietäisit aikasi olevan lopussa?
Miten tahtoisit tai aikoisit viimeiset hetkesi viettää?
Saisiko varma loppu ja kuolema sinut liikkeelle?
Kadutko sinäkin sitten vanhainkodissa asioita joita et koskaan tehnyt?
Kadutko hukkaan heitettyä elämää?
Kun viimein pääsisi, niin ei pysty, harmittaisiko se?
Rakensitko koko elämän vanhainkotia varten jossa sinun olisi nyt hyvä olla ja muistella sitä elämää jonka olisit tahtonut, mutta et koskaan elänyt?
Elämä on nyt, älä tuhlaa sitä.
Vastaukset 40
Vanhimmat
Toivottavasti en kuole vanhainkodissa.
Siihen voi itse vaikuttaa.
Tahtoa ja uskallusta se vaatii.
👍👍👍
Kenelle sinä elät elämääsi?
Kenen kanssa sen jaat?
Kenen kanssa nautit?
Kenen kanssa jaat ilot ja surut?
Rakkaus puuttuu, aito rakkaus on kateissa.
Kulisseja voi pystyttää, näytelmiä voi esittää, mutta missä on se aito rakkaus?
Liian monta kysymystä kerralla.
Kyllä yksi ihminen voi täysin ymmärtää mua. Mutta ei kukaan muu. 😉 siis täysin.
Maailman tilanne liikuttaa ja vaikuttaa kyllä, mutta se kuuluu tänne irl elämään .
No jos ei ihmeitä satu, niin taidan tietää aikani olevan pian lopussa.
En tahdo viimeisiä hetkiä ainakaan palstalla viettää.
En voi katua hukkaan heitettyä elämää, koska se ei ole hukkaan heitetty.
" kun viimein pääsisi, niin ei pysty" ehkä oon "tyhmä" mutta en ymmärrä tuota.
Ja kyllä, elämä on nyt, ja aion sen Elää.
Se on siellä kun lähestyy eläkeikää.
Kun viimein on aikaa, on jo niin huonossa kunnossa ettei pääse.
Parhaat ajat jo takana, ei edes jaksa.
Nauti siinä sitten sairastelusta ja vaivoista.
juuuu... se on harmillista kun ei ne sairaudet kysy lupaa tulla, tai että koska sopii tulla.
mutta se helpottaa kun pystyy nauttimaan elämästä ja asioista, niistä pienen pienistäkin. eikä anna sairauksille valtaa.
Ehkä, enpä tiiä.
En itse oikein pysty pienistä nauttimaan, ellei mua siihen pakoteta.
Että saan edes ruokaa sen verran että elossa selviän, se on jo ihme minulle täällä suomessa.
Joidenkin ihmisten kimpussa on sellanen määrä viranomaisia, että eläminen on tehty lähes mahdottomaksi.
Siihen tilanteeseen pääsee helposti, ei tarvitse kuin nähdä heidän rikoksensa ja uhata heidät käräyttää.
Siinä tulee koko saatanan piiri hiljentämään ja vaientamaan sinua.
Että pois pitäisi päästä täältä korruption keskeltä.
Höh.. 🌻
Mua pelottaa tää maailma lasten tulevaisuuden kannalta. Jollain tavalla koen elämäni olevani niin turhaa ja sen olevan surullista jos kuolisin nyt en tiedä olisko sillä merkitystä oikeastaan kellekään. Varmaan lapsille mutta nekin siitä selviäisi. En mieti vanhuutta koska koskaan ei voi tietää elääkö sinne asti edes.
Millaista esimerkkiä näytät lapsillesi?
Mitä elämänohjeita heille kerrot?
Hyvää. En tuo ikäisille kerro vielä mitään elämänohjeita. Mitä se sinulle kuuluu?
Kunhan kysyin, ei sinun tarvitse kertoa.
En mielelläni puhu lapsiini liittyvistä asioista täällä. Täällä niin epävakaata porukkaa.
Elän tässä ajassa en menneessä enkä tulevassa. Olen saanut elämältä monta minulle tärkeää asiaa ja olen niistä kiitollinen päivittäin. Tietenkin unelmia jäisi kokematta, jos nyt kuolisin. Tiedän kuitenkin saavuttaneeni minulle tärkeimmät asiat. Elämä on paljon ottanut ja paljon olen myös saanut.
Nainen, kun sinut löydän, me lähdemme matkustamaan.
Menemme kauneimpiin paikkoihin katselemaan, vaeltamaan ja viettämään aikaa ja oleskelemaan.
Kierrämme vaikka koko maailman ja näemme ja koemme kaiken mitä tahdomme nähdä ja kokea.
Asetumme minne haluamme ja siksi ajaksi kuin tahdomme.
Emme jää paikoilleen vaan voimme aina lähteä ja vaihtaa paikkaa kun siltä tuntuu.
Meillä on vapaus ja me olemme vapaita.
Mikään ei sido meitä minnekään eikä mitenkään.
Mielenkiintoisia kommentteja siinä mielessä aloituksen lisäksi, että niistä huokuu sellainen asenne, että jollei ole koko ajan menossa niin elämä jää elämättä. Ei kaikilla ole sellainen luonne, että matkustelu ja kaiken mahdollisen näkeminen ja kokeminen tekisi onnelliseksi.
Joitakin ahdistaa ihmismassat lentokentillä ja jatkuva meno ja hälinä ympärillä. Joidenkin onni löytyy vaikkapa puutarhan hoidosta ja pihakeinussa istuen lintujen laulua kuunnellen.
Juurikin noin. On tullut matkustelua riittävästi.
Kuulostaa hyvälle.
Näin minäkin haluan että teemme.
Itse mietin, että miksi ihmeessä lähteä matkalle, kun loma on vaan omassa asennoitumisessa? Jos tuntuu siltä että se on just se, niin ehkä matkustan jonnekin. Mutta en millekään kahden viikon pakettimatkalle, matkaahan teen koko ajan. Ja silti en näy tuolla missään. Se on mun elämää, ei kenenkään muun.
Tarpeetonta hölinää.
Ei tarvitse lukea eikä kommentoida.
Kuka syliis vasten painautuu?
Unelmiisi kanssas vain vaipuu?
Kuka sai sun sormuksen?
Kuka on sun viimeinen?
Toivon hyvää kuitenkin.
Kadun vain sitä etten hakeutunut äidinkielen lehtoriksi. Rakastan niin paljon sivistyssanoja <3
Mä taas kaduin että hakeuduin. Tasan ei käy onnen lahjat
Koskaan ei liian myöhäistä, et tarvitse kuin maisterin tutkinnon ja pedagogiset. Muista myös ottaa oikea aineyhdistelmä, muuten joudut tekemään 60 opintopistettä lisää. Kun toimit työelämässä hyvä suorittaa erityisopettaja (60 ops) ja opinto-ohjaajan pätevyydet sekä mahdollinen pätevyys toiseen opetettavaan aineeseen (60 ops). Lisäksi on hyvä olla vähintään jatko-opinto-oikeus ja tavoitella tohtorin tutkintoa (60 ops + väitöskirja)
Helppoa kuin heinäntekoon
Jep. Pidetään hoks-keskustelu seuraavan 15+ vuoden osalta Teamsissa
Ehkä joku n 500 ops vähintään
Tiedän että se on niin. Siksi olen tehnyt niin kuin olen tehnyt. Halusin olla rakkaan ihmisen lähellä.
Vaikka kaikki muu häviäsi , rakkaus jäisi.
Mutta kun ei puhuttu tarpeeksi , oli varmaan väärinkäsitystä puolin jos toisinkin ja se aiheutti hämmennystä ja epävarmuutta molemmille.
Lopulta kuitenkin loit minuun uskoa meistä. Sillä sitkeydelläsi. Huomasin myös ehkä ns. taisteluväsymystä mikä on ihan ymmärrettävää sillä tunnen sitä myös itsekin. Mutta haluan yhä uskoa meihin.
n->m
Ehkä haluan. En saa ajatuksista sinua pois
Tarviiko sun saadakkaan? Sun olisi hyvä tietää mitä haluat. Mutta en halua tai ala painostaa sua mitenkään.
Ehkä hän ei tiedä mitä haluaa. On vaan tunteita.
Minusta taas tuntuu että hän on itsevarma ja hyvinkin tietää mitä haluaa ja toteuttaakin sen .
Emmä niin kauhee ole kuin vois luulla :)
En tuhlaakaan.. Olen menossa eteenpäin. Pois tieltä risut ja kannot.
Olen sen luonteinen, että en välttämättä kaipaa ihmisiä jatkuvasti ympärilleni. Minulla on minun omat projektini. Yritän hankkia itselleni toisen ammatin. Tykkään tehdä käsillä asioita. En tässä ala luettelemaan. On ihan kiva joskus jutella ja nähdä kavereita, mutta en ole supersosiaalinen.
Voisin hyvin kuvitella, että jos tulisi maailmanloppu, menisin järven rannalle katsomaan maisemaa.
Viimeiset hetket tahtoisin viettää perheeni kanssa.
Varma loppu ja kuolemakaan ei saisi minua liikkeelle. Päinvastoin.
En halua elää vanhaksi.
Jos elän vanhaksi ja joudun laitokseen toivon, etten muista enää mitään enkä ymmärrä mitään.
En halua enää mitään, en odota mitään, en toivo mitään enkä aio mitään.
Mihin pitäisi päästä?
Mitä tarkoittaa hukkaan heitetty elämä? Ei sellaista ole.
Elämä on juurikin nyt ja elän enemmän hetkessä kuin koskaan.
Tuskin kadun mitään. Tärkein asia on omat lapset. Kunhan saisi tehdä itselle mieluisaa työtä vielä monta vuotta!