Jos jossain työntekijä saa laiskotella ja juoruilla palkallisella työajalla, on paikkana tyypillinen suomalainen psykiatrinen sairaala. Kysyttäessä hoitohenkilökunta (lääkäri mukaanlukien) ilmoittaa töykeästi, että ao. paikassa annetaan "koululääketieteen" mukaista hoitoa. Tällä taas tarkoitetaan niitä ns. tieteellisiä havaintoja, joita lääkeyhtiöiden rahoittamissa ja tarkoin valvomissa "tutkimuksissa" on havaittu. Lääketeollisuus on lahjonut suuren osan lääkärikunnastamme ja aamusta iltaan sairaalahenkilökunnan kahvituvassa istuskelevat ja tarinoivat hoitajat ovat älyllisesti laiskoja, aloitekyvyttömiä perässähiihtäjänahjuksia.
Puolet tyypillisen psykiatrisen osaston palkkasummasta onkin verovarojen tuhlausta.
Sairaalan OMAN potilaskirjanpidon mukaan kaikki sinne tulevat ovat pahasti sairaita ja uloskirjoitettavat "lääketieteellisesti perusteltua ja asianmukaista hoitoa" saaneita. Juu, juu.
Puolet tyypillisen psykiatrisen osaston palkkasummasta onkin verovarojen tuhlausta.
Sairaalan OMAN potilaskirjanpidon mukaan kaikki sinne tulevat ovat pahasti sairaita ja uloskirjoitettavat "lääketieteellisesti perusteltua ja asianmukaista hoitoa" saaneita. Juu, juu.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Pitäisikö sitten hyppiä täydenkuun aikaan alasti pellolla ympyrää käsillään ja rukoilla suurta sinikuonopeikkoa vai mikä olisi parempi hoitokeino sinun mielestäsi?
Onkohan Petteri oikeasti noin vähälahjainen - vai pelleileekö hän vakavalla asialla?
Olen täysin samaa mieltä.Pari kertaa olen ollut psykiatrisella hoidettavana ja hoitajien työaika meni suurilta osin keskenään juoruamiseen. Potilaat sai olla keskenään. Olisin halunnut jutella hoitajien kanssa mieltä painavista asioista, mutteivat juurikaan ehtineet.
Iloinen naurunremakka kuului heidän huoneestaan...
Viesti on aika vanha, mutta lueskellessani näitä juttuja halusin kuitenkin kommentoida tätä.
Tietysti riippuu osastosta, mutta monenlaisilla osastoilla työskennelleenä voin suositella, että keskeyttäisit hoitajien rentouttavan kahvittelun ja pyytäisit keskustelua. Uskon, että aina löytyy joukosta hoitaja, jolla on työmoraalia ja keskustelee potilaan kanssa tämän mieltä painavista asioista. Siihen miksi hoitajat eivät oma-aloitteisesti tarjoa keskustelumahdollisuuksia potilaille on varmaan monta syytä, mutta potilaana kannattaa muistaa se, että hoitajat ovat työssä HOITAMASSA potilaita ja valitettavasti joskus potilaan täytyy vaatia itselleen tätä hoitoa. Tiedän paljon kollegoja, jotka pitävät työtä mielisairaalassa unelmahommana, jossa ei tarvitse muuta kuin tehdä jotain rutiineja (jakaa lääkkeitä tms.) ja muu aika istuskella mukavien työtovereiden seurassa.
Itse olen työssäni pyrkinyt siihen, että ns. omat potilaani tapaan lyhyesti jokaisessa työvuorossa ja pyrin sopimaan jokaisen oman potilaani kanssa viikottaisia keskusteluja 1-3 krt à 45 min, potilaan tarpeen mukaan. Sovin keskustelut etukäteen, merkitsen ne omaan kalenteriini sekä osaston kalenteriin, jotta osaston päiväohjelmaa suunniteltaessa minun ja potilaani keskustelu otettaisiin huomioon.
tuon on. Itse olin avolla pari viikkoa. Hoitajat oli kyllä asiallisia, siis käytökseltään, mutta suurimmaksi osaksi lukivat lehtiä ja katselivat telkkaria. Mietinkin, että mitähän ne mahtaa tienata.
Hoitajat voisivat hoitaa paremmin tehtäviään eli hoitaa potilaita mielisairaaloissa. Osastokohtaiset erot saman sairaalan sisällä saattavat olla aika isoja siinä, kuinka hoitajat viettävät aikaa potilaiden kanssa. Viimeksi kun olin suljetulla, niin minulla oli vain yksi omahoitajakeskustelu kuukauden aikana. Ehdottomasti jokaisen potilaan kanssa pitäisi mielstäni keskustella viikossa vähintään pari kertaa.
sairaalassa, kun omaa hoitajaa näin monta kertaa viikossa, lisäksi tuli tutuksi muutkin hoitajat ja kolmen kanssa oli oikein vakavia keskusteluja sairaudesta, elämästä ja selviytymisestä. Ja tätä tapahtui yö ja päivä aikaan. Itse asiassa jäin kaipaamaan yökköjen kanssa käymiäni keskusteluja. Fiksua porukkaa suurin osa.
Hyviä sairaaloita tai osastoja ja hyviä yksilöitä hoitohenkilökunnassa löytyy. Mutta maamme kokonaistilanne on synkkä. Esimerkiksi Helsingissä sairaalahenkilökunnan toiminta perustuu henkilökuntaa koskevien sääntöjen laiminlyöntiin, alistamiseen, nöyryyttämiseen ja oikeuksiaan peräävien potilaiden tapauksessa jopa kostoon.
Ainahan voit mennä Lidliin hoitoon, siellä ei ainakaan juoruilua suvaita työntekijöiden osalta. Toisaalta jos sinulla on selvästikin ylivertaisena ihmisenä esittää jokin nerokas uudistus ongelman ratkaisuksi ja vielä kerrotkin sen, niin sinusta tulee varmasti kuuluisa ja menestynyt (kenties jopa kuningas).
Täytyy sanoa että olen itsekin samaa mieltä siitä, että psykiatrisella puolella hoitajilla on motivaation puutetta/ laiskuutta. Mielestäni potilaiden kanssa tulee käydä päivittäin lyhyitä ja spontaanneja keskuteluita, toki myös pidempiä jos potilas niin haluaa. Hoitajien tulee kunnioittaa potilaita ja keskustella potilaiden kanssa aina kun on tarpeen, sillä hoitajat ovat töissä potilaita varten. Jos minulla on keskutelu meneillään jonkun potilaan kanssa, tai jos ohjaan jotakuta potilasta jossain asiassa, en todellakaan mene siinä välissä kahville, vaikka olisikin kellonajan mukaan kahvitauon aika. Muut hoitajat katsovat minua tästä syystä hieman vihaisesti ja halveksuvastikin, mutta en välitä siitä. Olen töissä potilaita varten, en kahvitaukoja tai muita hoitajia varten. Tiedän että minusta varmasti juorutaan aika paljon, sillä en ole muiden hoitajien kanssa juoruamassa tai "tekemässä ei mitään" vaan olen mahdollisimman paljon potilaiden parissa. Haluan tarjota potilaille mahdollisimman hyvää hoitoa, vaikkakin sillä kustannuksella, ettei muut hoitajat hyväksy minua tai minun tapaani toimia. Vaatii siis aika paljon uskallusta ja rohkeutta irtautua siitä motivaatio-ongelmaisesta hoitajaporukasta, sillä monet haluavat kuitenkin tulla hyväksytyksi työyhteisössä ja katsovat siksi tärkeämmäksi olla hyvissä väleissä hoitajien kanssa kuin potilaiden kanssa, jotka kuitenkin vaihtuvat tiiviiseenkin tahtiin, mutta samat motivaatio-ongelmaiset hoitajat pysyvät työpaikalla ja heidän kanssa pitäisi siksi pystyä tekeen yhteistyötä.