Viisi vuotta haluttoman miehen kanssa voin sanoa, että ennen niin pirteä seksuaalisuuteni on... lakastunut. Tai jotain. Rauhoittunut? Nyt rytmimme käyvät paremmin yksiin, enkä kuole seksittömään kuukauteen, mitä mieheni minulle usein tarjoaa. Kai se on hyvä, tavallaan. Ainakin olen itse tyytyväisempi, en edes ajattele seksiä usein. Itsetyydytyskin alkaa olla vieras ajatus, ei vain huvita.
Eläkäämme sitten muuten niin täydellistä elämäämme lähes selibaatissa, kun se nyt molemmille tuntuu luonnolliselta vaihtoehdolta. Mutta täytyy kyllä sanoa, että jos mies joskus yltyy himokkaammaksi, niin ostan sille runkkuhanskan. Enkä tunne sääliä.
Eläkäämme sitten muuten niin täydellistä elämäämme lähes selibaatissa, kun se nyt molemmille tuntuu luonnolliselta vaihtoehdolta. Mutta täytyy kyllä sanoa, että jos mies joskus yltyy himokkaammaksi, niin ostan sille runkkuhanskan. Enkä tunne sääliä.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Jos on tilanne, että itse haluaa usein ja mies ei, niin jos hän kerrankin ehdottaa, niin on vähä "pakko" suostua, vaikka itsellä ei niin haluttaisi juuri silloin. Miten sen selittäs, no mut siitä turhautuu.. Muita samaa mieltä?
Kuulostaa tuokin tutulta, mutta minun kohdalla se loppui noin 4 vuoden jälkeen.
partneri, kyllä on ihanaa sen jälkeen....
Ratkaisuhan se tuokin on, mutta itse pidän suhteessa muutamia muita seikkoja selvästi seksiä tärkeämpänä. Ja minulla on - kaikesta huolimatta - omalla mittapuullani aivan ihana parisuhde.
Hei,
ekaksi lohdutuksen sana, meillä on ihan samanlainen tilanne. Olemme seurustelleet ja asuneet yhdessä vuosikausia ja vaivihkaa se ihana rakkauden roihu on päässyt lakastumaan. Olen äärettömän romanttinen ja eroottinen ihminen mutta mieheni haluttomuus on saanut minunkin haluni vähenemään.
Muuten meidän parisuhteessa ei ole moittimista. Kuitenkin tämä kumppanin haluttomuus on sen verran nakertanut itseluottamustani, etten koe olevani haluttava mieheni silmissä ja tuohon ajatukseen kun uskoo, ei ihme jos toinen ei syty?
Kovasti kaipaisin vinkkejä, miten te muut olette hoitaneet vastaavanlaisen ongelman? Ja varsinkin sinä "näin se on" nimimerkki, laitathan palstalle vastauksia miten tilanteenne etenee! Toivon kovasti että tekin löydätte sen rakkauden roihun taas toisistanne...
Mie olen kokeillut tuohon vaivaan kaikkea "älykästä". Ensiksi keskustelua, sitten aggressiivista keskustelua, tämän jälkeen nalkuttavaa muistuttelua, painostusta, uhittelua ja loppujen lopuksi itkua ja itsesääliä. Jotta kaikkien ei tarvitsisi käydä tuota läpi, voin nyt jo kertoa, että eipä toiminut =)
Lopulta totesin, että rakastan miestäni ihan seksittäkin, ja jatkuvan kinastelemisen sijaan keskityin nauttimaan yhteisestä ajasta muiden hommien parissa. Välillä tilanne kohenikin, kun riitely väheni.
Myöhemmin seksin määrä on taas käynyt vähenemään päin, mutta tässä matkan varrella ehdin nuorena ihmisenä kasvaa ja kehittää hyvä itsetunnon. Ja opin senkin, miljoonien vakuuttelujen jälkeen, että vika ei ole minussa. Toiset ihmiset vain haluavat harvemmin. Tiesinhän minä tuon periaatteessa, mutta nyt se vain loksahti... se tietysti heikentää tulevaisuuden näkymiä tuolla saralla, mutta nosti samalla epäonnistuneisuuden taakan harteiltani.
Joka kerta, kun päätän aktiivisesti hyväksyä asian ja kikatella miehen sylissä ilman eroottisia odotuksia, tilanne paranee hieman. Korjaantunut se ei kuitenkaan ole.
Osaratkaisu tähän ongelmaan oli hullunvilkas kuluva kouluvuosi: Olen tämän kevätkauden keskittynyt muihin hommiin, ja vapaa-aika menee kivasti kainalossa loikoille, joten en ole älynnyt seksiä niin ankarasti ikävöidäkään... Mitenhän kesälomalla tilanne kehittyy, kun pitäisi periaatteessa olla sitä aikaa ja energiaa?
Joten tiivistettynä: Välillä se haittaa enemmän välillä vähemmän, mutta ei ole enää mikään elämää häiritsevä seikka. Se taas on vain asennoitumisen ja sopeutumisen ansioita. Korjausvinkkejä itse "vikaan" ei siis minulla ole. Kuuntelen mielelläni muiden ehdotuksia =)
Niin ja sivuhuomautuksena, se vähä seksi mitä meillä on, on kyllä edelleen loistavaa. Roihuaa kunnolla, mutta harvoin.
Lelut, välineet, aineet jotka kiihottavat klitorista, aineet ja stimulantit penikselle..
Lääkäri, psykologi, seksologi, henkilökohtainen seksologi, tantra..
Varmaan aika iso homma tossa alkaa väsäämään suhdetta uusiksi. Seksi kun on seksiä ja seksillä voi kokea raukeaa oloa ja lähentää parisuhdetta ja kokea olevansa jotain muutakin, vaikka sen autuuden kadota universumiin.
Itellä on se ongelma, ettei mieheni halua suudella kamalasti minua vaikka koen sen todella lämmittävänä ennen rakastelua. Onneksi seksi sentään sujuu vielä. Tosin se, että tietäisi kumppaninsa olevan suhteeseen 100%:sti sitoutunut vähentäisi tressiä ja sais vauvakuumeen aikaiseksi yms.
Tsemppiä teille:)
En tiedä kenelle viestisi oli osoitettu, mutta ei meillä sentään onneksi ole tarvetta alkaa "väsätä suhdetta uudestaan". Hyvä suhde on ja pysyy, jos siihen joskus saa mausteeksi tiheämmän seksielämän niin en usko että vastustan. Mutta meille seksi ei todellakaan ole suhteen perusta tai keskus. Onneksi.
Jos jollekin on, en väheksy sitä yhtään.
sitten valitat seksin puutetta....??? jos ei kerran ole suhteessasi tärkeä !!
Käsittääkseni en sanonut, että seksi ei olisi tärkeää? Ei ainakaan ollut tarkoitus. Sanoin että se ei ole tärkeintä, ja siinä on vissi ero. Voihan sitä miettiä mistä kaikesta elämässä tulee natistua, epäonnistuneesta täytekakusta hiertäviin kenkiin, vaikka eivät ne varmaankaan ole elämässä tärkeintä?
Ei tartte suhtautua niin äkäisesti, ei kai se keneltäkään pois ole, vaikka hyvältä, kestävältä suhteeltani toivon vielä jotain lisää?