Olen ollut mieheni kanssa vakituisesti yhdessä nyt viisi, kohta kuusi vuotta. Tänä aikana olemme harrastaneet penetroivaa seksiä kaksi tai kolme kertaa. Kadun menneeni myöntämään miehelle etten nauti seksistä samalla tavalla kuin hän, niin nyt hän ei suostu siihen ollenkaan että harrastaisimme seksiä millään tavalla niin, että minä suostun siihen pelkästään hommana joka nyt vain täytyy tehdä. Edellisissä parisuhteissa tämä ei ole ollut ongelma, aikaisemmat miesystäväni eivät ole panneet pahakseen että suostun seksiin vain ollakseni mieliksi.
Minulle seksi on samanlainen asia kuin pyykkien viikkaaminen tai kuntosalilla käynti - jos saman lopputuloksen saisi ilman siihen sisältyvää työtä, en harrastaisi, mutta mielummin teen kuin olen ilman. Puolisoni taas on sellainen ihminen joka periaatesyistä kieltäytyy siitä että hänen hyväkseen tai puolestaan tehdään yhtään mitään - viimeisen viiden vuoden aikana hän ei ole suostunut neuvomaan minulle kuinka laittaa ruokaa jota hänkin pystyisi ruokarajoitteisena syömään, hän haluaa mielummin että syömme eri ruokia kuin että minä joutuisin opettelemaan laittamaan ruokaa eri tavalla kuin mihin olen itse tottunut, vaikka kuinka yritän inttää että HALUAN laittaa ruokaa mielummin meille molemmille kuin että hän laittaa itselleen jotakin muuta kuin mitä minä kokkaan itselleni.
Ennen kuin menin myöntämään että seksi on minulle pelkästään arkiaskare, harrastimme ei-penetroivia, häneen keskittyviä konsteja joihin hän ei sitten nyt suostu myöskään. Psykoterapeuttini ehdotti että yrittäisimme minuun kohdistuvana esim. oraaliseksiä niin, että sovimme etukäteen että voimme lopettaa heti kun minusta alkaa tuntua pahalta. Ongelmana tässä on se, että "alkaa tuntua pahalta" iskee päälle jo asiaa miettiessä, jo siinä vaiheessa kun rupean miettimään asian puheeksi ottamista. Myöskin tätä kirjoittaessa. Sen enempää ei terapeuttini suostunut asiaan syventymään, sillä hän ei ole seksuaaliterapeutti eikä uskonut omaan ammattitaidossaan asiassa, mutta antoi muutaman tuntemansa seksuaaliterapeutin yhteystiedot josko he osaisivat auttaa.
Kelan tukema kolmen vuoden psykoterapiani meni umpeen tänä vuonna, enkä ole saanut aikaiseksi ottaa seksuaaliterapeutteihin yhteyttä koska en ole varma saanko asiani selitettyä ymmärrettävästi. Mutta eihän parisuhde niin voi toimia että se joka tahtoo ei suostu, ja se joka suostuu ei tahdo.
Auttaisiko ammattiapu tähän?
Minulle seksi on samanlainen asia kuin pyykkien viikkaaminen tai kuntosalilla käynti - jos saman lopputuloksen saisi ilman siihen sisältyvää työtä, en harrastaisi, mutta mielummin teen kuin olen ilman. Puolisoni taas on sellainen ihminen joka periaatesyistä kieltäytyy siitä että hänen hyväkseen tai puolestaan tehdään yhtään mitään - viimeisen viiden vuoden aikana hän ei ole suostunut neuvomaan minulle kuinka laittaa ruokaa jota hänkin pystyisi ruokarajoitteisena syömään, hän haluaa mielummin että syömme eri ruokia kuin että minä joutuisin opettelemaan laittamaan ruokaa eri tavalla kuin mihin olen itse tottunut, vaikka kuinka yritän inttää että HALUAN laittaa ruokaa mielummin meille molemmille kuin että hän laittaa itselleen jotakin muuta kuin mitä minä kokkaan itselleni.
Ennen kuin menin myöntämään että seksi on minulle pelkästään arkiaskare, harrastimme ei-penetroivia, häneen keskittyviä konsteja joihin hän ei sitten nyt suostu myöskään. Psykoterapeuttini ehdotti että yrittäisimme minuun kohdistuvana esim. oraaliseksiä niin, että sovimme etukäteen että voimme lopettaa heti kun minusta alkaa tuntua pahalta. Ongelmana tässä on se, että "alkaa tuntua pahalta" iskee päälle jo asiaa miettiessä, jo siinä vaiheessa kun rupean miettimään asian puheeksi ottamista. Myöskin tätä kirjoittaessa. Sen enempää ei terapeuttini suostunut asiaan syventymään, sillä hän ei ole seksuaaliterapeutti eikä uskonut omaan ammattitaidossaan asiassa, mutta antoi muutaman tuntemansa seksuaaliterapeutin yhteystiedot josko he osaisivat auttaa.
Kelan tukema kolmen vuoden psykoterapiani meni umpeen tänä vuonna, enkä ole saanut aikaiseksi ottaa seksuaaliterapeutteihin yhteyttä koska en ole varma saanko asiani selitettyä ymmärrettävästi. Mutta eihän parisuhde niin voi toimia että se joka tahtoo ei suostu, ja se joka suostuu ei tahdo.
Auttaisiko ammattiapu tähän?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ei auta terapeutit, mies vaihtoon vaan...
En minä mihinkään tahdo vaihtaa kun löysin parhaan mahdollisen. Parisuhteen alkupuolella tultiin asiasta jo siihen lopputulokseen että jos minä en halua erota enkä olla kenenkään muun kanssa, eikä hän halua erota tai olla kenenkään muun kanssa, niin minun ei ole mitään järkeä jokaisen ahdistuspiikin kohdalla pistää suhdetta poikki ja tulla sitten muutaman päivän, viikon, tai jopa tunnin päästä katumapäällä takaisin kun tulin järkiini. Verotin miehen mielenterveyttä aika rankasti tuon ravaamisen kanssa ennen kuin tulin siihen lopputulokseen että minun täytyy hakeutua terapiaan.
todella vaikea tilanne, ymmärrän miestäsi. Olisi todella epämiellyttävää harrastaa seksiä sellaisen kanssa, jonka koko kroppa ja olemus huutaa: en halua tätä, pakko tehdä toisen vuoksi, maksaisin mitä vain jos saisin olla muualla...
Mielummin siis runkkaisin, tai avaisin keskustelun vieraasta naisesta jonka kanssa voisin alkaa seksisuhteeseen. Minusta kuulostaa sille, että sinä ansaitsisit miehen joka ei halua seksiä ja miehesi naisen joka nauttii seksistä. Tai, annat miehellesi luvan tyttöystävään jonka kanssa saa seksiä.
Ja asiaa tarkemmin miettien, mikäli seksi on sinulle vähän kuin siivoaminen tai ruoanlaitto, niin vieras nainen miehesi nautintokaverina ei pitäisi tuntua pahalle. Sinä syöt keittoa, kiva homma. Miehesi voisi syödä pihviä, suo se hänelle.
Ei seksi hänen kanssaan ole ollut mitenkään sietämätöntä, ei sen enempää kuin tiskien peseminen. Ymmärrän kyllä että hän haluaisi että se olisi minulle enemmän kuin vain siedettävää, mutta parhaat seksikokemukset mitkä minulla on ollut ovat olleet hänen kanssaan, ja nimenomaan vain kivutonta ja siedettävää. Hänen kanssaan en ole joutunut kammoamaan etukäteen että mies tekee aloitteen, olen itse tehnyt aloitteita joista hän nyt sitten kieltäytyy.
Ulkopuolisia mies ei parisuhteeseen halua, vaikka pyytäisin tai käskisin etsimään. Hän on mielummin ilman kuin kenenkään muun kanssa, ja on mielummin ilman kuin velvollisuusseksiä.
Meistä puolisoni on se, joka ei tahdo ulkopuolisia. Minua se ei haittaisi jos hän tyydyttäisi tarpeensa toisen naisen tai miehen kanssa, mutta hän ei suostu sellaiseen.
No sitten vaihtoehtoina terapia tai ero, tuollainen suhde ei tule kantamaan pitkässä juoksussa. Mies katkeroituu ajan myötä, tahtomattaan, ja sitten tulee vieraita tai ero.
Koita puhua vieraasta ihmisestä seksikumppaniksi, nätisti ja asiallisesti, pragmaattisesti asian juurta jaksain selittäen.
Katsokaa vaikka yhdessä hänelle kumppani, ehkä tilanne helpottuu kun sinä olet vähän kuin kaverina, kumppanina mukana tervehdyttäessä suhdettanne.
Siitä terapiasta minä nimenomaan olin täällä kysymässäkin.
Puoliso on sen verran kovan tason introvertti, että hän nimenomaan inhoaa uusien ihmisten tapaamista, ei ole tahtonut tutustua edes minun kavereihini, eikä tapaa omia ystäviään muuta kuin kerran kahdessa vuodessa. Ei hän halua nähdä mitään vieraita ihmisiä.
Paiterapia on humpuukia. Pariterapiaan menevät eroavat kuitenkin. Prosessi vain pitkittyy ja tuottaa enemmän tuskaa, kuin ilman 'terapiaa'. Kannatta lukea tarkoin edellisen kirjoittajan kommentti 2023-09-22 12:04:26.
Itsellenikin olisi mahdotonta seksi naisen kanssa, joka feikkaa nauttivansa.