Kun tietää että ihminen ei muutu ja se ajanjakso on lopullisesti taaksejäänyttä aikaa. Elämä on kuitenkin rajallista ja on hyvä miettiä miten haluaa loppuelämän viettää. Oman ikäisiä alkaa jo kuolemaan. Luin yhdestä tutusta joka kuoli syöpään muutama vuosi sitten. Kuulin siitä vasta nyt. Ei voi enää elää sitku-elämää. Jos elää pitkään voi elää loppuelämän huonokuntoisena.
Tunnen enimmäkseni välinpitämättömyyttä
Anonyymi-ap
10385
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kuinka typerä olet
Tavja ja kolmen suunnan häiriö.
Juuu, ainut että joillain aloituksessa mainittukin on.
Neljäkymmentä täytettyäni heräsin oivallukseen, että tässä alkoi nyt viimeinen puolikas. Mietin miten sen haluan elää. Tuhlaanko viimeiset vuosikymmenet kantamalla kaunaa menneistä asioista ja ihmisissuhteista joilla ei puolen vuosisadan päästä ole mitään merkitystä, koska kaikki asianosaiset on kuolleet? Elänkö loppuelämäni raahaten jokaista virhettäni mukanani? Tuntui hyvin turhalle ajankäytölle, varsinkin kun näin jälkeenpäin miettien ei edes ymmärrä kaikkia asioita joista otti niin itseensä aikoinaan. Kun olisi elänyt viisaammin niin ei olisi tarvinnut olla niin paljon ongelmissa. Jos olisi elänyt viisaammin ja harkitsevammin olisi elämäkin ollut vähemmän kuluttavaa. Onneksi voimme oppia ja elää viisaasti ja harkitsevasti tästä eteenpäin kiitollisena opetuksista mitä elämä on antanut.
Eipä ole asiat noin.
Minä oon elänyt lapsuuden, nuoruuden, nuorena ikuisuuden niin värikkäästi etten kaipaa näin Keski ikäsenä enään mitään muuta kuin rauhaa ja rakkautta.
Korjaan nuorena aikuisena niin värikkäästi...
Ihmiset pystyvät muuttumaan aika paljonkin, jos on halua ja/tai jotain isoa tapahtuu. Itsekin huomaan muutoksen itsessäni koko ajan, kun masennus helpottaa ja elämä alkaa sujua.
Minusta on hyvä miettiä, miten pystyy realistisesti parantamaan itseään ja elämäänsä. Vaikka takapakkejakin tulee väistämättä, niin askel kerrallaan parempaan suuntaan.
Minäkin olen muuttunut mutta se vaatii eroamista haitallisista ihmisistä ja asioista. Siihen taas menee aikaa että pystyy irroittautumaan ja se on tehtävä pakolla. Pakollisessa koulussa ei pysty irroittautumaan ja vaikeaa se on työelämässäkin mutta sieltä kaikki pahuus elämään tulee.
Nadia, Tania