Alkoholismin kasvot

Moni kuvittelee ettei ole alkoholisti mutta suurin osa viikonloppu ryyppäjistä on alkoholisteja. Juodaan joka viikonloppu nyt vähintään yhtenä iltana, usein kahtena.
Kuvitellaan että kun juodaan vain kerran viikossa ja selviydytään arjesta ja töistä niin ei voi olla alkoholisti.
Sunnuntai tasoitellaan tai maataan sängyssä väsyneenä ja surraan sitä kun maanantaina pitäisi mennä taas töihin ja viikonloppuna on vielä väsyneempi mitä oli vapaalle jäädessä.
Maanantaina vituttaa kun taas oli rankka viikonloppu takana ja väsyttää niin piristi. On ehkä morkkis siitä mitä tuli puhuttua ja tehtyä viikonloppuna kännissä. Keskiviikkona aletaan jo odottamaan viikonloppua ja ajatukset pyörii alkoholissa. Mitä ostaisi perjantaina Alkosta. Montakohan tölkkiä riittäisi viikonloppuna... Minne sitä lähtisi humalassa pyörimään.
Perjantaina ollaan kuin tulisilla hiilillä ja niin hyvällä päällä kun töiden jälkeen pääsee nollamaan. Mutta entäs sitten kun viikonloppu ei olekaan vapaa vaan joutuu olemaan töissä?
Purraan hammasta ja huomaa olevansa kiukkuinen. Vapaat edessä vasta viikon alussa.
Alkoholismia ei määritä vain juodut määrät. Yksi tölkkikin alkoholia voi olla alkoholismia jos se on pakko saada ja olo muuttuu kiukkuiseksi jos ei voi juoda edes sitä yhtä.
Ajatellaan että kun suoriutuu töistä ettei ole alkoholisti. Alkoholistit on yleensä pirun hyviä töissä. Työn tekoon panostetaan täysillä jotta voi työviikon tai jopa työpäivän jälkeen vetää alkoholia hyvällä omallatunnolla. Jos alkoholin juominen ja juhliminen pyörii jo ennen vapaita mielessä on se suht varma merkki siitä, että on alkoholisti.