Voitko kertoa milloin tapasit

Ei mun tarvitse sitä kertoa.

Viime kesänä muutti pysyvästi. Tuleva vaimoni jos siihen suostuu.

En ole vielä tavannut sellaista ihmistä. Haussa on suunnilleen ikäiseni mies ja parisuhde. Kiinnostunut olen muutamasta joiden nimeä en edes tiedä.

No sinä olet jumissa, sillä oikoluen tuollaisen kesäläskin todistuksen, ihan omiksi juonikseen.

Oletko milloinkaan ollut helpottunut?

T.minä huomasin


https://m.youtube.com/watch?v=pVZ2NShfCE8

Noin 2 vuotta sitten. Oon päässyt tosi paljon eteenpäin, mutta silti olen jumissa. Jep. :D

Vuosia sitten, pääsin yli ja eteenpäin :)

Eikä me olla edes tavattu https://www.hs.fi/politiikka/art-2000009846507.html

Onhan tästä aikaa pääsin eteenpäin, Tääl on muutenkin tylsää 🦄

Noin vuosi sitten tapasin hänet. Jäin jumiin enkä irrota itseäni ellei hän pyydä niin tekemään.

Hetken aikaa luulin olevani jo irti - se oli vuoden 2020 loppua kun jäin jumiin sulosointuihin...💔

Reilu vuosi sitten.

Jos olisin päässyt eteenpäin, en kävisi täällä.

Siitä on jo aikaa. Hain apua eikä olisi kannattanut. En tule koskaan olemaan kunnossa muuten kuin muuttamalla toiseen maahan jossa kukaan ei tunne minua ja se ei ole tällähetkellä mahdollista.

Tapasimme noin kymmenen vuotta sitten.
Sitten tauko.
Kohtasimme uudestaan noin vuosi sitten.
Elokuussa näimme viimeeksi.
Jäin jumiin.
Hämmentävää. Ikävöin.💌📧

Tuollaiset asiat tajuaa vasta viiveellä. Kuka muuttaa elämän kulkua ja jääkö jumiin tai ei. Ne on pitkän matkan juttuja. Minä menin kerran yhteen uuteen paikkaan ja kohtasin heti samana päivänä ihmisen, johon ihastuin paljon myöhemmin. Vuoden päästä vasta tajusin että se kohtaaminen oli merkityksellinen minulle.

Minä en jäänyt.

Hän jäi.jumiin todella.

Tutustuin Ihastukseniin noin pari vuotta sitten... En saanut Sinusta kiinni... Miksi?

En ole tavannut mitään milloinkaan, enka halua tavatakaan yks ja sama.

2020 kesällä harrastuksessa tapasin. En ole päässyt yli, enkä eteenpäin. Mies olen.

Pari vuotta on tunnettu... Mutta koville ottaa... Maaliin on vielä matkaa...
Haluaisin Hänet elämääni vaikka heti...

4.4.2007 tapasin eksäni. Ainoa nainen, joka on minua todella rakastanut. Ainoa, jota olen todella ihaillut. Kenelläkään ei ole ollut hänen luovuuttaan, hänen älyään, hänen upeaa ulkonäköään, hänen syvällisyyttään, hänen ymmärrystään, hänen intohimoaan.

Viime vuosina kohdannut paljon ihmisiä. Osalla suuri merkitys ja osalla pieni. Hyvässä ja pahassa. Varmasti tuleva mieheni, kaikesta huolimatta, niistä suurin merkityksissä.

Reilu pari vuotta sitten tavattiin. Tunteet kehittyneet vähitellen.

Yli kymmenen vuotta, kun hänet tapasin. Kolmisen vuotta sitten hän jäi päähäni asumaan. Ja siellä turvallisesti pysyy. Hän ihana M-nainen. ❤

En vielä mitään niin mullistavaa ole kohdannut, mutta toivottavasti kohtaan 💓 sydän täynnä odotusta.

Reilu kymmenen vuotta sitten tapasin, myöhemmin seurusteltiin. Kaipaus kestää aikansa, en sitä nopeuta enkä pitkitä. Vielä jumissa.

Olen lähtöviivalla... Sillä samalla... Kumpa voisin juosta satasen kanssasi...

Lokakuussa 2021 tapasin erään miehen. Olen hyväksynyt kauan sitten, että se oli vain yksipuolinen ihastus, mutta en ole edelleenkään häntä unohtanut.

11.7.2015 tavattiin. Enimmäkseen päässyt yli mutten täysin.

En tavannut mutta ihastuin mieheen joka tervehti minua ystävällisesti ja aika oli tämä kesän alku. Se oli sydämen menoa sitten. Olen viimeksi ihastunut johonkin noin 10v.sitten eli en ihastu kunnolla ihan helposti. 10v.siis on ollut ns. kuivaa kautta ja perhottomuutta vatsan pohjassa.
Jäin jumiin, tein pöljä ratkaisuja tunteen vuoksi. Olin muuttamassa pois paikkakunnalta(suunnitelma) ennen Joulua mutta ihastumisen vuoksi peruin muuton.
Olen vältellyt henkilöä koska tunteet on niin kovat että "nitroja" tarvitaan jos törmätään... Eikä ole mikään vitsi.
En tiedä tietääkö hän igastumisestani? Syy ikävä palstalle oli kesällä juuri tämä purkaa tunnetta hänestä tänne.
Mutta erehdys oli suuri sillä sainkin stalkkerin ja vainoajan niskaani. Elämä mullistui tuon kautta.Stalkkeri on joku muu kuin tämä kehen ihastuin.

Aina ja yhä uudelleen. Mutta halusin tehdä siitä mikä jo oli verrattain kauheaa, paljon pahempaa, vain jotta voisin olla varma sen kohtalokkuudesta. Aivan kuten ajattelen hänet suojelemassa itseään ajattelemalla, että minun täytyy vihata häntä.

Kun on ehdollistunut olento erittämässä sylkeään milloin missäkin niin se jo yksin riittää tuomioksi tällä demonien pyhiinvaelluksella missä mitä tahansa voi tahrata assosiaatiolla, ja kun niitä alkaa olla tarpeeksi mustenee koko maailma.

Minä itse kun käänsin uuden lehden elämässä, karsin ylimääräiset huonot ihmissuhteet pois ja saanut hyviä vahvistettua.

Itse kysyisin, pääseekö vääryyden kokemisesta eroon koskaan. Siitä jää pysyvä jälki, mut pääseekö sellaisen yli sillai, että uskaltaisi joskus vielä luottaa toiseen ihmiseen? Olen kyvytön puolustamaan itseäni, jos toinen haluaa olla ilkeä ja koston haluinen (ensi kokemus itselle, jota oli vaikea ymmärtää), jostain kokemastaan, jota itse en näe (molemminpuolinen stalkkaus). Hän oli se aloitteellisempi stalkkauksen suhteen. Kun jälkeenpäin miettinyt asiaa, miksi häneen alunperin lämpenin (oli virhe, josta syytän itseäni).

Pelkona on kohdata uudelleen itselleni vääränlaisen ihmisen, josta haluaisin uskoa enemmän hyvää, koska niitä on toivon mukaan olemassa (haluan uskoa siihen). Olenko minä liian kiltti ja siten hyväksikäytettävissä helposti? Tunne itsellä, että on sen takia kykenemätön suhteeseen. Avioerolapsi, ehkä siksi vaikea luottaa muihin? Periaatteen (hyvien, en koston haluinen, vaikka aihetta voisi olla siihenkin, mutta tiedän sen, että se on väärin) mies olen. Liian hyväntahtoinen? Haluan uskoa enemmän hyvään.

Periaate itsellä, että lähtisin koston tielle vaatisi se suurta haittaa omaan arkeen ja liikkumiseen. Kerran mietin oikeustoimia, kun toinen raivosi ja uhkasi henkeäni, sitten tuli se empatian tunne, että toinen on kokenut paljon pahaa (juteltiin aiemmin paljon asioita, näkemyserot asioihin oli suuria) ja en halunnut lisätä hänen kurjuutta enempää (skitsofreeninen oli, lääkitys ilmeisesti jäänyt ottamatta?). Jäi yhteen kertaan, mutta välttelen kohtaamisia. Nämä muuttanut omaa eloa, ehkä pysyvästi?

Ei ole jääty jumiin.. Eteenpäin on menty, mut osasta ex kumppaneista erityisen hyvät muistot.. Paras oli 2004-2006 ajan jaksolla oleva ihminen. Ainutlaatuinen oli

Käräjäoikeuden tuomari O. W käänsi elämäni suunnan ylimitoitetulla tuomiolla johon ei muutosta saatu myöhemmissäkään oikeusasteissa. Olen nyt jumissa tässä bizarressa päiväni murmelina luupissa josta vapaudun aikaisintaa 6 vuoden kuluttua. Lomat onneksi pyörii.

Viikko sitten jäin jumiin ja kiinni.

Muutama vuosi sitten tulin lukituksi tähän kehään missä hypnotisoimme toisiamme.

Se oli puhelinkoppien aikaa. Se oli sellainen korkea Hoassin talo. Alakerrassa oli kolikkopuhelin. Menin vappuaattona soittamaan kavereille oliko ne jääneet kauppunkiin vai menneet käymään kotona. Siinä oli pari kaveria soittamassa. Ne oli sellaisia pieniä juntti kavereita. Kysyivät kiinnostaisiko mua lasillinen. Kiinnosti kyllä, vaikka pyyntö yllätti. Niillä oli kämpillä kahden hengen vappubileet.
Tarjosivat mulle toisenkin. Mäkin tarjosin niille.