Minulla on vaan jotenkin häntä ikävä. Kun maailma on niin kylmä ja julma, olisi vaan kiva jutella pitkästä aikaa ja nauraa kaikenmaailman jutuille niinkuin silloin ennen. Miksi kaiken pitää olla aina niin vakavaa? Ajat ovat kovat. Kyllähän minä tiedän, ettei meistä tullut mitään, mutta silti jossain sielun sopukoissa on häntä ikävä. Olisi mukavaa kertoa kaikkea, mitä tässä välissä ehti tapahtumaan. Kaikki ei ole niin hauskojakaan juttuja. Tätä se on. Aika kulkee eteenpäin.
Maailma on kylmä, mutta sydämeni lämmin
Anonyymi-ap
10411
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kiitos! Tämä oli mukavaa luettavaa. Sitä kylmyyttä on kova kokea, ja juuri siksi tulet niin usein mieleen.
Kiva kuulla, että oli mukavaa luettavaa. Olen toisinaan vakava ajatuksiltani ja teen kovasti töitä, mutta toisinaan minusta löytyy iloa pirskahteleva kevyt puoli, josta olen saanutkin palautetta, etten ota asioita riittävän vakavasti. Ei se mene niin. Otan asiat vakavasti, mutta en jaksa aina olla niin raskas. Täällä on lähes kaikki raskaita. Joskus on pakko kaivaa ilo vaikka kiven sisästä.
Toimit mua kohtaan niin paskasti ettet kyllä ansaitse kuulla musta enää yhtään mitään.
Tuo ei kyllä pidä paikkansa. En ole häntä kohtaan käyttäytynyt paskasti.
Ikävä on tosiaan ja kaipaus.
Samoin. Ehkä tämä menee joskus ohi. Olen vain nyt vähän väsynyt ja suojaukset puuttuvat. Mutta kohta nukkumaan. Täytyy suojella itseään.
Hei, sun vaatimukset jostain isännän riioleesta, eivät kohdanneet minua, vaan huomasin sun tarpeet. Ei tänne palata takaisin suksilla tällä säällä. Sun.keleillä
T.muisteles pikkusen puhelinkeskua, muisteles...
Mmmmmmoro.
https://m.youtube.com/watch?v=-hRCwByLb-E
Totta, hänen kanssaan oli mukava jutella.
https://youtu.be/RT8McP2xjXg
-
-
Olen ihminen, joka jää helposti kantamaan toistenkin murheita, siksi pysyttelen periaatteellisesti erossa aloituksessa kuvailluista eräänlaisista kirjekaveriansoista. Niissä saisi helposti toisen murheet murehdittavakseen, mutta kanssakäymisen etäisyyden vuoksi ei voisi olla aidosti läsnä niissä tukemassa ja niistä selviämisen ilossa.
En koskaan anna ihastumiseen tai rakastumiseen edenneen ihmissuhteen taantua terapiapalveluksi.
Niin. Ymmärrän. Minulla ei edennyt terapiapalveluksi, mutta ehkä muotoilin huonosti tekstini. Todellakaan ei ole ollut kysymys kirjekaveriansasta tai terapiapalvelusta. Rakkaussuhteet ovat asia erikseen.