Välillä tuntuu, että kuvittelen häntä milloin mihinkin. Sitten en enää ole varma, olikohan se hän vai joku muu.
En taida enää edes tunnistaa
Anonyymi-ap
12423
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Niin minäkin pavittelen, eli palstakuvittelen juuri hänet joidenkin kommenttien taakse. It's A Hard life. :(
No M nä puhun ihan irl elämästä. Palsta on sitten toinen tarinansa.
Siis "minä" sana piti olla tuossa.
Tarkoitatko, että esimerkiksi kadulla kulkijoita erehdyt luulemaan häneksi? Sivusta
Jotain sinne päin :)
Minulla oli tuo sama vaihe. Nykyään en juurikaan katsele ympärilleni. Ehkä se silloin aiemmin pohjautui enemmänkin toiveajattelulle. Tai ikävälle, että näki "hänet" lähes jokaisessa kulkijassa kadulla. Toivollekin. Eli toiveajattelulle vissiinkin.
Minä unohdin hänen nimensä sekunnin murto-osaksi tänään. Kauhistuin sitä itsekin.
Et rakasta häntä enää. Se on sen merkki. Alat unohtamaan hänet koska hän ei ole tärkeä enää sulle. Välinpitämätön asia. Eikä hänen ajattelu enää satuta
Minulla taas meni todella pitkään ennen kuin opin kaivattuni sukunimen. Unohdin sen jatkuvasti ja jouduin muistelemaan. Nyt jo muistan kun niin monta kertaa kerrannut. sivusta
Aika tekee tehtävänsä.
En minäkään enää tunnistaisi häntä.
☀️
Minäkin kuvitelen sänkyyn ja suihkuun. Mutta en oo ihan varma onko hän vai joku muu.
En tunnistaisi. Joskus näen samanmittaisen samalla värityksellä, ja jään katsomaan. Mutta ei se koskaan ole hän. Tunnistaisinkokaan, vaikka olisi?