Naapurin kissalaumasta neljä on vähän niinkuin mun

🥰🐈🥩 kun ne on duunattu mun ulkorakennuksen vintillä saunan savupiipun vieressä. Se vanhin emokissa on kivan näköinen, aina kun mennään koiran kanssa ohi. Voiko kissa sen vihaisemmalta näyttääkään. Mielipide kyllä tulee selväksi. Ei sentään suhise. Ei se älynnyt eilenkään, että vein sille herkkuja. Koiran luomukalkkunapatee ei käynyt neidin vatsalle. Siitä seurasi sellainen souvi, etten jaksanut alkaa totuttelemaan sen suolistoa uuteen ruokaan vaan vein loput purkit kissoille. Olihan tuo kalkkuna meille tilapäinen ratkaisu, kun kanapatee oli kaupasta loppunut. Koira ei itse kyllä hienostele ruokiensa suhteen. Kaikki menee alas mitä lähistöllä näkyy. Kun on lounasaika, niin en kerro mitä kaikkea se ehti kissojen jäljiltä heinikosta ahmimaan ennenkuin ehdin hätiin juoruillessani naapurin kanssa😳

Mulla on itsellä tänään lounaana sienikastiketta lähimetsän antimista (karvalaukkuja). Lisukkeena naapurin tomaattia, kurkkua ja kesäkurpitsaa. Ruokamaku on yksilöllinen, joten samoja ruokia mun kanssa ei tarvitse syödä. Tuo sienikastike tosin tuoksuu kovasti sieniltä ja kaaliloota kaalilta.