Olen sitä miettinyt enkä sitä halua. . Jos tunteet ei ole molemminpuolisia niin parasta ettei nähdä enää koskaan ja unohdetaan toisemme kokonaan.
En halua olla vain ystävä kaivatulleni
Anonyymi-ap
39540
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 39
Vanhimmat
Minä en halua pelkkää ystävää, haluan parisuhteen miehen kanssa johon olen ihastunut, hän on ikäluokkaa 50+.
Joku vanha kalju ukko jolla ei seiso ja käyttää vaippoja ota nuarempi
Minä en ole mies.
Sellaisessa tilanteessa jossa noin on, on parempi unohtaa ja mennä eteenpäin. Menetät turhaan aikaa ja sen ajan voisit käyttää uuden sinua kiinnostavan henkilön etsimiseen!
Olen eri mieltä. Meistä voisi vielä tulla rakkauspari. Minua ei kiinnosta kukaan muu kuin hän enkä minä etsi ihmisiä missään tilanteessa. Uskon että rakkaus tulee kun vähiten odotat, Minä rakastan nyt häntä. Kommenttisi oli vähintään outo. Luepa aloitus vaikka uudelleen ja keskity.
Sinä kirjoitit että on parasta unohtaa hänet kokonaan ja siksi minä kirjoitin että niin on hyvä toimia tuollaisessa tilanteessa, koska et voi pakottaa ketään rakastamaan sinua, jos hän näkee sinut pelkkänä ystävänä! Uusi ihastuminen voi tietysti tulla jossain vaiheessa yllättäen, mutta kannattaa ruveta irrottamaan itseään siitä ketä rakastat nyt, koska se on vain itsensä kiusaamista jos haaveilee kohteesta joka ei sinua rakasta!
Luin itse aloituksen parikin kertaa uudelleen ja en yhtään ymmärrä kommenttiasi.
Minähän nimenomaan kirjoitin, että jos tunteet ei ole molemminpuolisia niin parempi ettei enää nähdä. Sitten tulet sinä ja käsket jatkaa eteenpäin ja etsiä jonkun muun? Minähän sanoin sen jo itse "parempi ettei enää nähdä". Oletko sinä jotenkin yksinkertainen?
Minä kuitenkin rakastan häntä ja haluan hänet loppuelämän kumppaniksi, joten sinä voisit oikeastaan lopettaa kaikkialle tuon saman hokemisen: "mene eteenpäin, etsi joku muu". Rakastunut ei edes pysty niin tekemään, joten ehkä keksit jotain uutta kirjoitettavaa välillä?
En minä aio pakottaa ketään rakastumaan itseeni. TIETENKÄÄN. Hän saattaa jo olla rakastunut minuun! Ei meidän suhde ole sellainen, että asiasta olisi tietoa suuntaan tai toiseen. Ne selviää aikanaan. Kerroin vaan että en halua olla vain ystävä. Muu on vielä auki.
Sinä oletit heti että hän ei rakasta minua? Miksi ihmeessä? En minä ole sinä enkä minä kaipailisi enää ihmistä, jos tietäisin että hän ei voi rakastaa minua. Aloitushan oli jossittelua.
Elämähän on aika pitkältä jossitteluakin. Mutta hyvä on väliin ojentaa tommosia eteenpäin syöksyjiä. Osa on harkitsevampia ja vakaampia muutoinkin elämässään.
Samaa ajattelen omalla kohdallani. En pystyisi olemaan pelkkä ystävä.
Se olisi liikaa vaadittu. Ystävyys voi syntyä parisuhteen jälkeen kun on erottu. Exäni on hyvä ystäväni. Mutta ei se näin rakastuneena onnistuisi.
Kyllähän sitä parisuhteessa on oltava niin rakas kuin ystävä toisilleen. Arvostetaan ja kunnioitetaan, vaikka joskus ottaisikin päähän niin maan perhanasti. Niin se on jokaisella jossain vaiheessa. Ei silti tarvitse polkea toista maahan tai nimitellä. Ihmisiä ihmiselle. Ystävänä ja rakkaana. Pelkän ystävyyden varassa oleva parisuhde ei toimi tai ei ainakaan siten kuin rakkauden. Se tunne ja tunneside ovat monin verroin vahvemmat. Ymmärrän aloittajaa hyvin.
On eri asia olla ystävä parisuhteessa. Kirjoitin VAIN ystävä ihan tarkoituksella.
Tuntuu että kaikki ymmärtää nyt vähän väärin. Tahallaanko?
Vain ystävä kaivatulle, kirjoitit. Siitä päättelin, että kyseessä on rakastetun kanssa ystävä.
Olen samaa mieltä ensin tulee ihastuminen ja sitten rakastuminen. Minä olen nyt ihastumisvaiheessa 50+ mieheen, vaikka en tiedä edes hänen nimeään. Niin ajattelen minäkin että kumppani on minulle sekä rakas että ystävä.
Enhän minä tänne kirjoittelisi, jos olisin jo suhteessa häneen. Kaivattu tarkoittaa ihmistä jota kaipaan KOSKA EMME OLE SUHTEESSA.
Tämä ei ole aloittaja sitten. Tiedän kyllä miehen nimen.
Rakastaa voi, vaikkei olisi suhteessa huom! Otitko sen huomioon? Minä otin ja siksi kirjoitin vastaukseni noin.
Ja kaivata voi nimenomaan, jos ei ole suhteessa. Tämä jatkoa tuohon edelliseen multa.
Niinpä. Minäkin kaipaa miestä johon olen ihastunut.
Todellakin voi kaivata vaikkei tietäisi henkilöstä kuin hänen nimensä tai vaikka pelkän ulkonäön. Raastavaa se kyllä voi olla.
Ei voi kaivata pelkän ulkonäön tai nimen perusteella. Kaipaus on jotain jo ollutta kohtaan. Vähimmillään jonkun seuraa, josta olet saanut aiemmin nauttia, mutta nyt jommankumman elämänmuutoksen myötä menetettyä kohtaan. Koiranpenturakastumiset ovat teinien hormonipurskeisiin verrattavia oikkuja, joilla ei ole mitään tekemistä kaipuun kanssa.
Et pysty viemään tuolla skeidalla tunnettani sitte millään. Hyvää loppuelämää katkero.
Aloittajan viesti oli selvää suomea ja täysin ymmärrettävä jokaiselle normaalihoksottimiselle ihmiselle.
terv. Mies, joka ajattelee samoin omasta ihastuksestaan.
Minä ajattelen niin, että voin olla ystävä ihmiselle, joka kaipaa minua tai jota minä kaipaan, vaikka hän ei rakastaisi minua.
Todellisia ystäviä ei ole koskaan liikaa. Tämän olen oppinut elämän varrella.
Rakastaminen voi olla erilaista eri ihmisten kanssa.
Ihanaa, että joku ajattelee samoin kuin minä. Monet tuntuvat kammoksuvan tuota yhtälöä.
Minä en ajattele noin, koska en koe tarvitsevani pelkkää ystävää kenestäkään. Olen ihastunut yhteen mieheen, joka vastaa miesihannettani. En tiedä edes hänen nimeään, mutta ajattelen häntä paljon ja paljon energiaa kuluu hänen ajattelemiseen. Sen lisäksi uusi työpaikka ja se vie paljon energiaa. Siksi tarvitsen paljon omaa aikaa työpäivän jälkeen, eikä siihen kuvioon mahdu enää muita kuin ihastukseni ajatteleminen.
Tuossa on hyväksyttävä syy. Myös sairaudet vaikuttaa siihen että karsii elämästä kaiken minimiin,aikaa jää vain aivan pieneen porukkaan energioiden vuoksi.
Kyllä. Minullakin on sairaus joka hankaloittaa elämää jonkin verran. Osaan hoitaa sitä, mutta jos on paljon stressiä se vahvistaa oireita!
Sivusta totean. Suomi on todella pieni maa ja välttely on vaikeaa, vaikka etäisyyttä on satoja kilometreja. Aina on vaara törmätä. Siksi otan vastaan sen minkä päivä tuo. Emme ole ystäviä. Emmekä edes entisiä rakastavaisia. Ikävä on silti💔
Olisin ollut valmis olemaan vaikka ystävä. Yritinkin olla. Häntä ei minun elämäni kiinnostanut. Niin mitäpä turhia.
Tai sitten kiinnosti, mutta nopeasti osoittautui liian raadolliseksi seurata vierestä menettämänsä aarteen siirtymistä toisiin käsiin.
Oletko saanut asiasta varmistuksen vai kuuntelitko juorukelloja?
En koskaan kuuntele juorukelloja missään asiassa, koska olen jo elämässäni nähnyt niin valtavia paskanjauhajia, että olen ymmärtänyt luottaa lähinnä omiin aisteihini. Tarkoitin tuossa edellä myös sitä, että voi ymmärtää olevansa kykenemätön seuraamaan läheltä jotain mitä ei vielä ole tapahtunutkaan ja siksi toimii itseään säästäen jo ajoissa.
Älä selitä typeryyksiä. Toinen teistä oli varattu ja siksi mahdotonta. Mutta kumpi teistä oli syyllinen välirikkoon?
En jotenkin jaksa uskoa tuollaiseen. Minä nyt olin hänelle hälläväliä ihminen.
Ääh, ei mulla ole ylpeyttä tippaakaan, otan murut pöydältä, jos en saa muuta. Käy sekin, että ollaan vain tuttuja ja näen häntä kaukaa muiden kanssa. Kunhan näen. Nainen sivusta
Samoin ajattelen yhdestä naisesta. Ollaan kyllä kumpikin sitä mieltä.