Olisitko nainen halunnut oikeasti

En tiedä kyllä kuka olet, mutta eräässä puhelussa hän kerran lipsautti, että ei luota minuun.

Kyllä halusin ja haluaisin olla, mutta eihän tämä minulle ollut.

- Yxvaa

Tietysti halusn olla tekemisissä, jos yhteyttä otan.

Kyllä jos oisit hän.Vastaat milloin näit minut 2 viimeisellä kerralla?Kuvaile se tilanne.

Minusta tuntuu että koitat sotkea minun päätäni...

Lenkillä

Tottakai haluan olla tekemisissä jollain tapaa. Tiedät etten luota keneenkään, tiedän ettet sinäkään. En odottanut mitään mutta jotain sait sisälläni tapahtumaan :)

🥱 kannattaa nauttia vapaudesta, asia jota arvostaa sitten kun sitä ei ole

No enpä muuten olisi kai täällä.
En vaan usko että merkkaan enää mitään, joten en paljon toiveita elättele myöskään, joten aika hissukseen taustalla välillä ollut.
Lukenut niin ristiriitaisia juttuja täältä vaikka tiedän ettei ehkä minua koske, silti pistää miettimään..
Samanlainen olen kyllä, en hevillä luota jos en tunne.

☀️

Tietysti halusin olla. Nyt ymmärrän, että oltiin liian erilaisia. Mä luotin, enkä pelkää.

Ei sun pää musta ole sekaisin. Mutta oisin halunnut. Oikeesti.

Ei hän oo täällä ja parempi niin typerä oon kun ajattelen edes sitä ihmistä t. Aloittaja

Olisin jonkun kanssa.

Tämä niin turhaa tänne mitään kirjoittaa. Asiat ei selviä.

Ehkä taivaassa joskus voidaan selvittää.

18 kommenttia jo nyt. Mitä mieltä olet ap, onko hyvä tunniste tuo? Kaikki suomalaiset naiset tunnistaa itsensä siitä.

Vähän vaikeaa yksin.

Mitä kyselin ja missä?

Vähän vaikeaa yksin selvittää.

Olisin joo. En jaksa enempää selittää. En halunnut pelata mitään.

Olisin, mut aika pian kävi selväks ettei merkinnyt sulle samaa.

Olin aidosti kiinnostunut s.s miehestä joka sai jalat alta yksinkertasesti 🙃

Siis missä kyseli? Täälläkö vai jossain muualla? Kyllähän nyt joku muualla lähestyy niin jotain kielii.

Tunniste toissa iltapäivänä mahdollisuus kusi reisille.

Up, up

Up, up

Suihin!

Olisin halunnut hänen kanssaan. Käsitin lopulta, että häntä ei kiinnosta esimerkiksi kun ei viimeiseen viestiin tullut vastausta. Turha se on yksin haluta kun homma ei etene.

Tottakai haluaisin viettää aikaa kaivattuni kanssa.
Sitä häneltä kyselin. Mutta, koska hänellä tuntuu aina olevan kiireistä ja muuta, en tungettele, enkä myöskään anele.
Ei on ei. Harmi.

Totta helvetissä olisin halunnut olla hänen kanssa tekemisissä.
Mä kyllä luotan ensisijaisesti ihmisiin kunnes toisin todistetaan. En mä pelkää lähelle päästämistä mut sinne pääsee vaan harvat ja valitut.

Ensisijaisesti tämä on tiedon omaksumisen, ei selkään puukotuksen, aika. Saimme läksyn, sinä ja minä. Kasvoimme henkilökohtaisesti. Kiitollisuus tästä kasvusta on oikea vastaus. Kiitollisuus ja varovaisuus, ettei koskaan tee samaa virhettä kahdesti.

En ole paha. Aina ei pysty vastaamaan itsestään. Kunpa voisin lakata toivomasta. Kunpa voisin sanoa sydämelleni: Luovu. Ole yksin ikuisesti. On aina musiikkia, omenakakkua ja naapuruston lapsia riemuissaan ja syksyn lehtipeite märällä katolla. Mutta ei. Sydämeni on jonkinlainen kahjo kalastaja.

Tein virheen kun näin sinut kiinteänä ja vakaana ja laskin tuon varaan ottaessani tuon askeleen. Olit ohimenevä energiapurkaus. Ja minä jolla kaikki syyt maailmassa tietääkin tämä. Luodun hetkestä toiseen yhä uudelleen. Tulit tyhjästä ottaen rakastetun muodon, ja pakotettu palasit tyhjyyteen. En vain uskonut, että se olisi niin pian. Tai että se olisi edeltänyt meitä. Ei sitä koskaan usko. Kaksi ohimenevää tilapäisyyttä luomassa tunteita toisiaan kohtaan. Kaksi savun kiehkuraa ihastumassa toisiinsa. Pidin sitä vakautena, ja nyt minun on maksettava.