Ihan suora kysymys.
Perustuuko ikävöintinne omaan kokemukseen vai onko seassa tieto siitä että toinen välittää?
Itse olen neljäkymppinen mies jota kukaan ei ole romanttisesti rakastanut.
Seksiä toki on harrastettu, mutta ei tunnepohjalta. Eikä koskaan suudeltu oikeasti välittäen.
Toki minullakin on kriteerini ja joku epätoivoisesti ihastusta etsivä ei ole kelvannut.
Kaipaan ihmistä olemaan ihminen, mutta sen lisäksi kaipaan ihmistä olemaan persoona nimenomaan minun persoonalleni.
Hämmentynyt mihin vähän sillä vaikuttaa olevan merkitystä naisille.
Perustuuko ikävöintinne omaan kokemukseen vai onko seassa tieto siitä että toinen välittää?
Itse olen neljäkymppinen mies jota kukaan ei ole romanttisesti rakastanut.
Seksiä toki on harrastettu, mutta ei tunnepohjalta. Eikä koskaan suudeltu oikeasti välittäen.
Toki minullakin on kriteerini ja joku epätoivoisesti ihastusta etsivä ei ole kelvannut.
Kaipaan ihmistä olemaan ihminen, mutta sen lisäksi kaipaan ihmistä olemaan persoona nimenomaan minun persoonalleni.
Hämmentynyt mihin vähän sillä vaikuttaa olevan merkitystä naisille.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Tuuri taitaa sen suhteen olla useimmilla yhtä huono, silti suhteeseen monet alkavat.
On rakastanut tai ainakin niin on sanottu. Ainakin itse olen rakastunut en pystyisi edes etenemään muuten mihinkään. Olen kait outo sitten naiseksi mutta sellainen vain olen.
En usko että on samalla tavalla tuntenut. Joskus oli hullaantunut, mutta se oli lähinnä himoa. Mistä tiedän? Ei ollut kiinnostunut asioistani aidosti. Ei ole koskaan halunnut oikeasti tietää minusta mitään, vaan on itse halunnut muodostaa jonkin vinoutuneen käsityksen. Kohdellut huonosti. Ansaitsen paljon parempaa, hän ei ilmeisesti pysty parempaan.
Noita tulee varmasti vastaan monella. Miehillä ei niinkään tai ei kukaan ole ollut minusta hullaantunut. Liian normaali sellaiseen.
Totta, varmasti ansaitset ja ansaitsemme parempaa. Ei vähempään tarvitse tyytyä.
*****Kaipaan ihmistä olemaan ihminen, mutta sen lisäksi kaipaan ihmistä olemaan persoona nimenomaan minun persoonalleni.*****
Kolahti toi kohta. Ja nainen olen. En oo etsinyt ihastusta ihastuksen takia, vaan just tuollainen olisi se mitä haluan, toivon ja odotan.
Oma ikäväni tällä hetkellä, tässä ainakin vielä jossain vaiheessa hän välitti.
Itse tunsin rakkautta, hänestä en tiedä mitä todellisuus oli.
(sussa jotain .... )
Hienoa jos joku joskus välitti. Se on kiva tunne. Ja voi välittää takaisin.
Itse näen että vaikea tuntea rakkautta jos toinen ei tunne jotain samankaltaista.
Teidän väleistä en tiedä, mutta yritä ratkaista asia. Itseäni on helpottanut lopulta tieto että toinen ei välitä tai kiinnostaa lähinnä paneskelu/ihastelu yleisesti miesten kanssa. Se jotenkin antaa vapautta siitä toisesta ja tunteesta kun tajuaa ettei toinen ole "tarkoitettu" itselle.
sussa jotain?
Olen ollut parisuhteissa. Pisin kesti yli vuotta. Kyllä siihen romantiikkaakin mahtui luulisin.
Yli 10 vuotta.
Ei varmaankaan. En tiedä. Siis vaikka naimisissa olen.
Etsit itsellesi jotain persoonaasi sopivaa. Voin sinulle kertoa ettei sellaista ole. Ehkä alussa voi näin tuntuamutta kun vuodet vierii ja elämä kouluttaa meidän kaikkien persoonallisuus, mieltymykset, elämäntavat ja arvokin muuttuvat.
Ihmisellä ei ole käsikirjoitusta, elämä tuo ja elämä vie. Vain ihmisen rakkaus ja rakastaminen pitää ihmiset yhdessä. Ihmisen joustavuus ja halu rakentaa yhteistä elämää pitää rakkautta yllä.
Ihmiset jotka haluaa itselle jotakin ennen kuin on edes tavannut ketään kuulostaa teoreettiselta ei niin oikealta.
Pöh, moni hukkaa persoonansa nuorena aikuisena (epävarmuustekijä) mutta löytää sen uudelleen myöhemmällä iällä.
JOO JA ON RAKASTETTU, mutta ei minua ,vaan mun roolihahmoa.T.N
Kyllä minua on rakastettu romanttisesti. Ainakin välitetty syvästi. Näin uskon, vaikka suoraan ei ole sanottu, enkä ole niitä sanoja itsekään suoraan sanonut. En tiedä, olenko oikeasti rakastanut. Ehkä en, mutta syvästi kyllä kiintynyt ja välittänyt. Tästä on aikaa, edellisestä suhteesta. Yksipuolisesti olen kyllä ollut ihastunut.
Kaikki me ollaan romanttisia romanttisessa romantiikassa romanttisesti?
On tuntunut siltä että minua on rakastettu romanttisesti.
Eräs exä sanoi että rakastaa minua aina. Se on jäänyt mieleen. Vaikka itselläni kohde on vaihtunut.
Uskon kun katson häntä, kaipaamaani miestä , että olen hänelle tärkeä , ehkä jopa rakas. Olemme katselleet niin paljon toisiamme silmiin että ei tunnu siltä että olisin väärässäkään.
Minua ei koskaan kukaan ole rakastanut romanttisesti. Pari miestä on ollut kiinnostunut vuosikymmenten varrella, mutta koskaan se ei ole rakkaudeksi ehtinyt kasvaa. Joskus mietin, minkälainen elämäni olisi ollut, jos olisin jo nuorena kokenut sen, että joku hyväksyy minut juuri sellaisena kuin olen, romanttisessa mielessä.
EEEEN USKO, jos olet hän. Kyllä varmaan joku on rakastanut. Tai sitte olet asunut liian pienissä ympyröissä.?
Vastaan kysymykseesi, en tiedä tykkääkö toinen mutta väliäkö sillä kun kuitenkin käyttäytyy hyvin, mikä juuri mulle on tärkeintä ihmisessä. Ottaa muut huomioon. Ei ne sanat mutta ne teot on tärkeää.
Joka aamu
katan pöytään
kaksi kuppia.
Joka ilta
laitan sänkyyn
kaksi tyynyä.
En odota ketään,
eikä kukaan tule.
Nuoruudentoiveet
ovat toteutuneet,
olen vapaa,
teen mitä tahdon.
Juon, valvon, menen...
En ymmärrä.
Tommy Tabermann
WAU!
Kuvastaa aika hyvin omaa elämää, kyllä. -sivusta heitän
Yksi on rakastanut minua kuten nyt tunne-elämältään jääkaapin kaltainen voi rakastaa toista. Ei ikinä enää tunnekylmää ihmistä kumppaniksi, vaikka tiedän, että tunnetyypin kanssa on varmasti kiihkeämpää hyvässä ja pahassa.
- Sivusta.