Moniko ihminen vastustaa ay-liikkeiden

Minä vastustan ulosmarsseja ja poliittisia lakkoja.

Vasemmistopopulisteja on 25% kansasta. Näistä radikaaleja ehkä 5%. Eli pari prosenttia. Ay-demarit pakottavat ihmisiä lakkoilemaan, mikä on lainvastaista.

AY-liikkeiden jäsenmäärä kertoo siitä, ettei jäsenet ole olleet tyytyväisiä minimikorotuksiin palkoissa vaan vaaditaan isompia korotuksia jotta ostovoima kasvaa. Samoin ollaan oltu tyytymättömiä ettei edes ole haluttu taistella näiden korotusten puolesta, eli lakkoilla.

Pitäskö tehdä töitäkin välillä tun ostovoiman eteen eli heiluttaa hanskoja niin sitten on mukava ostaa akalle Ikean krääsää jos sitten lohkeaisi...

Moni ja enemmän kuin moni vastustaa mielenilmauksia.

Kysymys on vasemmistopopulismista, demareiden kiukuttelusta valtaan päässeille puolueille. Ei näin maata kehitetä. Lindtman, Li Andersson, Riku Aalto, Elorantanta, Rytkölä, ...

Naurettavaa, että Tehy kiusaa työnantajaa ulosmarsseilla seuraavassa virkkeessä jo itkee apua työnantajalta häirinnän karsimiseksi. Ammattiliitot ovat munattomia ja monet heidän johtajistaankin. Ei näin maata kehitetä.

Meidän firman henkilökunnasta noin 8% kuuluu liittoon, ilmeisesti liki kaikki kassaan. Tämä oli viime kevään tilanne, tuskin isoa muutosta tullut.

YTK:ssa jäseniä eri toimialoilta yli 500 000. Ansiosidonnaisen saa kassasta, eikä tarvitse maksaa liitoille joka tilistä. Sama palkka olet liitossa tai et. Kuka haluaa lakkoilla ja vittuilla työnantajalle, kun ollaan samassa veneessä? Työnantaja antaa töitä, ei ammattiliitto.

Parasta työsuhdeturvaa on yrityksen hyvä kannatavuus. Parasta sosiaaliturvaa on mennä töihin.

SAK on Suomen suurin työttömyyden aihauttaja ja ylläpitäjä. Ei mitään yleishyödyllistä. Onko ulosmarssit ja lakoilla uhkailu, hyökkäys demokraattisesti valittua Eduskuntaa kohtaan yleishyödyllistä? Ei ole. Osingot verolle ja äkkiä.

Ainakaan lakkoporteilla ei kukaan tullut ole koskaan vastustamaan kusiruuttapartioitamme jotka ruiskuttavat siankusta ja lietettä rikkurien päälle lakon vallitessa.
Talkoo-Taavetti

Itse en ole lakkoillut koskaan enkä kuulunut liittoihin vaikka olen ollut aina huonolla palkalla pätkätöissä.

Minua ei haittaa ollenkaan nämä mielenilmaukset, parasta toki on lakkojen aikaan kun hommia saa painaa niin paljon kuin jaksaa ja ylityöprosentit juoksevat.

Itse kannustan meillä lakkoilemaan ihan reippaasti.

Ulosmarssit ja lakot ovat vasemmistoliittolaisten ja ay-demareiden masinoimia, kun puolueet ovat oppositiossa. Niitä nähtiin Sipilän hallituksen aikana, niitä esiintyy nyt Orpon hallituksen aikana. Hallituksen ohjelma ei ole se pääsyy, vaan veruke. Marinin hallituksen ohjelmassa oli suurempia työelämämuutoksia, kuten eläkeputken poisto ja työttömien työhakupakko kakkosen käyttöönotto. Silloin ei ollut ulosmarsseja, mielenosoituksia eikä lakkoja. Miksi? Siksi, että kysymys on politiikasta. Poliittisista lakoista, kuten on jo kerrottu. Ei asiakysymyksistä, vaan politiikasta.

Vasemmistopuolueita kannattaa noin 25% suomalaisista. Kuinka paljon vastustaa vasemmiston poliittisia toimenpiteitä? Siis ainakin 75% suomalaisista.

Suomalainen normiduunari on laumasielu, lampaita pitää paimentaa muka niiden parhaaksi. No lihoiksihan ne laitetaan kun on ensin hyväksikäytetty. Luottamusmies tekee mitä liitto käskee.

Ay-pomot ne tässä masinoivat näitä mielenilmauksia ja lakkoja. Nämä on sitten nätisti naamioitu että työväki vastustaa hallituksen kaavailemia välttämättömiä uudistuksia.

Todellisuus on toinen. Alati kuihtuva Ay-liike huolestuttaa ammattiliittojen herroja. Jos jäsenistö katoaa heidän ympäriltään, niin miten näille poloisille sitten käy? Menisikö vaikka teknologialiiton pomo telakalle hitsaamaan tai rakennusliiton pomo raksalle lautoja kantamaan?

Herätkkää, rehellistä työtä tekevät Suomen tyäläiset! Ei nämä Ay-herrat välitä teistä pätkääkään, omaa etuaan ne tässä ajavat. Istuvat teidän prc:llä tuleen!

Lakkovahtien avustusryhmät, ruuttaryhmät ruiskuttaen siankusta ja lietettä rikkurien päälle , estäen lakonalaisen työn tekemisen, estävät sen osaltaan että periksi ei nyt annetakaan kuten joskus aiemmin on totuttu suostumaan kiltisti kaikkiin huononnuksiin.

https://suomivalta.blogspot.com/ Tässä linkissä on kaikki mitä tarvitsee tietää , miten asiat on

Ahtisaari ei pitänyt ammattiliittojen kabinettipolitiikasta.

(Helsingin Sanomat, nettisivun kirjoitus)
"Marraskuussa 1993 Martti Ahtisaari puhui Sdp:n puolue- ja ammattiyhdistyseliitille Helsingin työväentalolla. Puhe synnytti vastaanottajissa suuren tunnekuohun.

Tunnelma oli aluksi jossain uteliaan ja uneliaan välillä, kunnes yhtäkkiä kaikki muuttui. Kesken puheen Ahtisaari ilmoitti herättävänsä kaikki ne, jotka olivat siihen asti ehkä nukkuneet. Hän tempaisi povitaskustaan paperin ja herätti yleisön huomion kertomalla ”ystävän kirjeestä”, jonka hän luki läsnä olevalle puolue- ja ammattiyhdistyseliitille vasten kasvoja. Puhe muuttui radikaaliksi.

”Meidän valtiosääntömmehän ei tunne puoluelaitosta. Sen mukaan valta kuuluu kansalle, jota käyttää sen valitsema eduskunta. Käytäntö on kuitenkin muodostunut sellaiseksi, että kansan mielestä sen itsensä valitsema eduskunta on joukko valtaa vailla olevia epäitsenäisiä onnenonkijoita. Todellista valtaa käyttävät puolue-eliitit, jotka hämärissä kabinettineuvotteluissa keskenään ja muiden korporaatioiden napamiesten kanssa sopivat, mitä kansanedustuslaitos ja hallitus päättävät. Groteskiudestaan huolimatta tämä kuva paljastaa mielestäni paremmin kuin ’valtiollistuminen’, mikä on kansanvallan ongelma. Kysymys on vallan ja vastuiden oikeasta jaosta. Historiallisen kehityksen seurauksena puoluelaitokselle on luisunut vääränlaista valtaa ja enemmän kuin se kykenee kunnialla kantamaan.”

Seisoin Helsingin työväentalon parvella vieressäni pitkään sosiaalidemokraattista puoluetta töikseen seurannut Helsingin Sanomien toimittaja Unto Hämäläinen. Huomasin Hämäläisen valahtaneen paperinvalkeaksi. ”Mitä ihmettä täällä tapahtuu?” hän totesi puoliääneen.

Salissa alkoi levitä epäuskoinen mouru. Ahtisaaren ystäväkirje jatkui:

”-- Mitä vähemmän puolueet käyttävät suoranaista päätäntävaltaa, sitä uskottavampia ne ovat mielipidevallan käyttäjinä. En usko, että maahamme säädetty puoluelaki on ollut eduksi demokratian kehittymiselle. Puolueille ei olisi koskaan pitänyt antaa oikeutta valtiollisten ja kunnallisten vaalien ehdokasasetteluun, tämä oikeus olisi pitänyt säilyttää pelkästään tarkoitusta varten perustetuilla valitsijamiesyhdistyksillä.”

Kirjeen oli Ahtisaarelle lähettänyt kansandemokraatti Kalevi Suomela, rauhanliikkeen aktivisti, Sadankomitean perustaja, Suomen Rauhanliiton pitkäaikainen puheenjohtaja, vapaa kirjoittaja ja kolumnisti. Kirjoittajan nimeä Ahtisaari ei tilaisuudessa kertonut, ja tämän henkilöllisyyden selvittämisestä syntyi ajojahti.

Tilanne työväentalolla oli kaoottinen, osa yleisöstä halusi poistua paikalta mahdollisimman pian ja näyttävästi. Tunnekuohussa moni unohti takkinsa tai salkkunsa kokouspaikalle. Muuan ay-liikkeen keskeinen johtaja ilmaisi puheen jälkeen itseään suorasanaisesti: ”Päätitte sitten kusta ikonostaasiin.”

MIELIPAHALLE oli aiempaa pohjaa. Ahtisaari oli jo Sdp:n järjestämässä esivaalissa tuhonnut puolueen itseoikeutetun presidenttiehdokkaan ja pitkäaikaisen puheenjohtajan Kalevi Sorsan kuningastien. ...

... Esivaalin tuloksen ei kuitenkaan olisi pitänyt jättää sijaa jossitteluille. Ahtisaari sai 75 649 ääntä, Sorsa 42 442. Esivaalissa oli pyydetty laittamaan ehdokkaat paremmuusjärjestykseen. Ehdokkaita oli viisi, ja äänestäjistä kolmannes ei sijoittanut Sorsaa lainkaan kahden parhaan joukkoon.

Eliitti eli sumussa ja vihassa. Tulosta ei voinut selittää edes sillä, että vaaliin olivat saaneet osallistua muutkin kuin puolueen jäsenet – toki sitäkin selitystä käytettiin. Ja kun maailmalta saapunut Ahtisaari nyt käytännössä ehdotti yhteiskunnalliseen päätöksentekoon ja elinkeinoelämään laajasti ulottuneen demarimafian kastroimista, muuttui aiempi epäluulo vastenmielisyydeksi. Ahtisaaren ja puolue-eliitin välit eivät korjaantuneet koskaan.

Ahtisaari kritisoi liiallista ja vääriin paikkoihin tunkeutunutta puoluevaltaa. Tälle näkemykselle oli varmasti perusteita myös Suomen ulkopolitiikan ja erityisesti ulkoministeriön piiristä. On ilmeistä, että Ahtisaari oli itse nähnyt monen lahjakkaan henkilön joutuneen työssään sivuraiteelle tai tulleen ohitetuksi ministeriön nimityksissä väärän puoluekannan tai henkilökohtaisten kaunojen takia.

Ahtisaari oli myös tehnyt jo esivaalin aikana kylmäävän havainnon. Puolue-eliitit eivät vaikuttaneet tuntevan niitä suomalaisia, joita hän itse kohtasi matkoillaan. Hän luki epätoivoisia kirjeitä ja näki, kuinka laman myötä kaiken menettäneet ihmiset pidättelivät kyyneleitä ja kokoilivat itsetuntonsa rippeitä. Ahtisaareen luotettiin tavalla, jota valtaosa poliitikoista ei koskaan tullut tuntemaan.

Yksi Ahtisaaren kampanjatiimin politiikan kieleen tuomista sanoista oli kansalaisyhteiskunta. Sosiaalidemokraattisen puoluekoneiston rattaissa termistä aluksi ilahduttiin, sillä se kuulosti hyvältä syyltä ohjata lisää valtion rahaa puolueen piirissä tapahtuvaan järjestötoimintaan.

Mutta presidenttiehdokkaan kampanjabussissa kansalaisyhteiskunnan ajateltiin tarkoittavan jotakin aivan muuta."

Tuossa aiemmin joku kirjoitti että lakkovahdilla musta silmä ?
Mitähän kun me lakkovahtien avustusryhmän jäsenet työnnämme siankusiruutan rikkurin " mustasta silmästä" sisään ja ruuttaamme sankoruiskulla siankusta sisään ja samalla suditaan tärpätillä munat ?
Mitenkäs sitten suu pannaan ?

Talkoo-Taavetti