että rakastan Sinua. Onneks emme asu yhdessä, tämä ois varmaan maan päällinen taivas, niin taivaallista, etten henkeä sais. Tämä on liian hyvää ollakseen totta, joten pidetään tätä harhana ja epäonnistumisena. Turhana, arkipäiväisenä, epätodellisena.
Vastustellaan kovasti, juostaan karkuun, katkotaan välejä, etsitään tekosyitä.
Nämä asiat me osataan,
muttei lähentyy.
Vastustellaan kovasti, juostaan karkuun, katkotaan välejä, etsitään tekosyitä.
Nämä asiat me osataan,
muttei lähentyy.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Niin on kumma juttu. Kokemusta samasta. Yksi hymy ja jonkinlainen avoin lähestyminen minun suuntaan paikkaisi jo paljon.
Mull on kokemus vaan karkuun juoksemisesta ja vähättelystä, välttelystä, Staattisesta tilasta, jossa ei muutoksia synny. Odotellaan vaan täysikuuta, ja sitten taas odotellaan, että aurinko nousee. ja Sama toistaen.
Huhhuh...on se rankkaa. Minulla se toinen osapuoli poistui ihan kuvioista. Viimeksi näin kesällä ohimennen ja hänen reaktio oli aika konkreettinen, sanoisinko.
Yritän itse vaan päästä tunteellisesti jaloilleni ja hyväksyä, ettei meitä vaan yksinkertaisesti tule.
Ehkä hän tuntee jotenkin samoin tai ei edes halua minua enää. Ihan varmasti varattu ainakin välillä.
Palstalla olo helpottaa, mutta herättää aina turhia toiveita, mut jossen palstaile ja puhu hänestä, niin minut saa valtaansa ihan kaameista kaamein tunne.
On yhtä helvettiä nähdä häntä eikä mitään tapahdu ja yhtä helvettiä kun ei nää ollenkaan. Sydämestäni toivon, että hänellä olisi vähintään yhtä paha olo. Ehkä vielä miehekkäällä syyllisyydellä maustettuna.
Vielä olisi kokematta se parisuhdehelvetti😛
Hei pitkä hoikka mies, ollaanko ensin kavereita, kidutaan, teeskennellään välinpitämätöntä ja järjestetään sitten kummankin elämän pahin parisuhdekokemus? Olisin jo valmis! Kuivaharjoittelukausi on jo käyty läpi!