Syynä siis se, etten saanut toivottua vastakaikua, ja lisänä menneisyyden kaltoinkohtelut. Ymmärrän, ettet voi ymmärtää etkä kykene asettumaan asemaani. Olisin ollut täysin toinen, jos olisin kokenut arvostusta, jos olisin ollut odotettu. Jos ei saa mitään, ei voi antaakaan mitään. Tai voi, mutta antaa sitä, mitä on saanut itse kokea, kylmyyttä, selän kääntämistä ja kalseita sanoja.
Ehkä olet ajatellut asiaa ja kykenet joskus näkemään asiat myös minun kantiltani.
Ehkä olet ajatellut asiaa ja kykenet joskus näkemään asiat myös minun kantiltani.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Olen ajatellut asiaa hyvin paljon nämä viikot. Se on ollut mukanani kaikkialla öin ja päivin
Myös minä voin olla ihan toisenlainen
Tuo on ollut ongelma itselläni myös naisten suhteen.
Iskee aikamoinen takapakki kun toinen kohtelee välinpitämättömästi, kylmästi tai antaa ymmärtää ettei ole kiinnostava.
Sitä on aika turha yrittää muuttaa jälkikäteen enää.
Henk.koht. olen sopinut itseni kanssa että...
1) ei enää turhia haihatteluja, jos ei toinen vaikuta kiinnostuneelta tai yritä kiinnostustaan osoittaa tai ota minun kiinnostusta ilolla vastaan niin
2) jos toinen ei ole aktiivinen nainen vaan passiivinen hyvien kokemusten odottelija ja huomion hakija niin
3) henkilö on negatiivinen ja muka positiivinen jolle tunteet ovat joku vuoristorata jossa toisia ihmisiä voi käyttää omien tunteiden moottorin polttoaineena niin
Tällaisilla naisilla tulee olemaan enintään pakollisen statistin rooli elämässäni.
"Syynä siis se, etten saanut toivottua vastakaikua, ja lisänä menneisyyden kaltoinkohtelut. Ymmärrän, ettet voi ymmärtää etkä kykene asettumaan asemaani."
Kuulostaa juuri asennevammaisen tekstiltä.
Itse olet kumppanisi tai ehdokkaasi valinnut ja syytät myös tulevia OMISTA virheistäsi jonka jälkeen odotat että muut asettuvat sinun asemaan.
Narsistinen pikkuluuseri.
Ymmärsitkö, mitä kirjoitin?
Voi kun harmittaa kun taidan olla ollut hänelle just tuo kylmä. Arvostan ja odotan , arvostin ja odotin vain kaukaa ja hiljaa.
En antanut tai anna mitään.
Jotkut vain kuten minä on tosiaan epäkelpoja yksilöitä, vaikka mitään ilkeyttä tai vastaavaa ei olekaan.
No toivottavasti hän tietää olevansa silti hieno. Impeccable.
Parhaita puolia?
Kulöä pn taas niin sääliselityksiä millä oikeuttaa oma käytös että huh huh. Tee toiselle niin kuin toivoisit itsellesi tehtävän. Luulisi että tietäisit paremmin.
Aloin kääntää selän ja vältellä sen jälkeen kun kaikki asialliset aloitteeni oli torjuttu kaikenlaisilla verukkeilla. Ehdotin kahville lähtemistä, syömistä, keikalle menemistä ym. Ei sitä kovin monta torjuntaa tarvitse ymmärtääkseen olevansa vastenmielinen toisen mielestä. Jos haluaa jotain, kyllä sillä toisellakin osapuolella on vastuunsa asioiden etenemisestä. Jos ei johonkin pääse, sitten voi sanoa, että sori kun silloin mulle ei käynyt, mutta mulla olis vapaata tuona toisena päivänä.
Jos ei saa toivomaansa vastakaikua, niin asiahan on selvä - ei kannata loputtomiin lyödä päätä seinään.
Oletko itse toiminut noin? Vai roikkunut vuosia kaipauspalstoilla ja pommittanut viesteillä ja kuvitellut mustan muuttuvan valkeaksi?
Jep, en pommita yhtään ketään. Kunhan kommentoin.
Sivusta kommentoin, että ihmisen tulisi aina näyttää parhaimmat puolensa eikä jäädä kiinni vanhoihin huonoihin juttuihin. Tiedän omasta kokemuksestani, että se on vaikeaa. Jos esim. yrittää luoda jotain uutta asiaa elämäänsä, niin aina löytyy vanhoista piireistä vastustajia, jotka muistuttavat vanhan minästä ja sanovat, että ei sinusta ole tuohon. Kyllä on. Ihmisestä on vaikka mihin, jos luottaa itseensä.
Pidän tänään hieman vapaata (10 viikkoa putkeen ilman kunnollisia vapaapäiviä).
Minäkään en näyttänyt parhaita puolia itsestäni. Ja siihen on pätevät syynsä. Ei maksanut vaivaa, kun ei kerran kiinnostanut.
Hyvä aloitus ym. Tunnen samaistumispintaa, oma kohteista. Luovutin, enkä tuonut itsestäni lopulta mitään hyvää julki, enkä ollut läheskään noin aloitteellinen kuin aloittaja oli. Enemmän oli kaikki mielikuvituksen varassa olevaa. Passivoiduin.
En puolustanut itseäni valheita vastaan, tavallaan luovutin, kun näin miten pahana ja ikävästi toinen ajatteli minusta. Oli mustamaalaava, valehtelija. En nähnyt häntä enää samalla tavalla rakastettavana naisena. Enemmän raukkamaisena naisena.
Todennäköisesti hän oli kokenut todella kovia aiemmin, koska miksi muuten olis noin ehdoton ja jyrkkä mielipiteissään minusta? Nämä on ilmeisesti luonne asioita, toiset kehuu itseään helpommin kuin toiset. Samoin puolustavat paremmin itseään, kun sille on tarvetta.
Voi voi kun sulla niitä parhaita puolia ei ole.
Tällä palstalla haukutaan naisia mutta ei uskalleta keskustella oikean henkilön kanssa oikeassa elämässä.
Voi miten surullista elämää.
Nyhveröitä kaikki tyynni. Misogyynejä nyhveröitä.