Verovähennys varusteista

Niin, Puttehan se ei ole asehullu vaan sinusta ne jotka varautuvat psykoosinatsikalsarinmyrkyttäjän seuraavaan päähänpiatoon.

Maastoasu kuuskekkonen niille päälle ja sorsalippis päähän väärinpäin.

Olen sitä mieltä että lähes kaikki osaavat ampua rynnäkkökiväärillä vihollista kohden.
Reserviläisten taktinen ammunta on hieman leikkiä. Rata nähdään selvästi ja on turvallista edetä. Ei tarvitse varoa ollenkaan että taulut ampuu takaisin.
Ihan väärään suuntaan menossa reserviläisharrastus. Media hehkuttaa tätä SRA-ammuntaa sekä ylipäätään reserviläisten ammunta harrastusta.
Siinä lähdetään puuhun perse edellä.
Fyysinen kunto on lähes tärkein taistelukentällä.
Ilman hyvää fyysistä kuntoa ei ole merkitystä muulla osaamisella.
Maitohapot kun jyllää ja henki salpautuu niin vaikeaa on tärisevin käsin edes lippaan vaihto, se ei sujukaan niin kuin SRA-ammunnoissa.
Käsittämätöntä ettei suuri osa reserviläisistä tätä tajua ja hoida kuntoaan.
Itse en osallistu ammuntoihin. Osaan kyllä käsitellä rynkkyä ja osaan sen suunnata kohti vihollista ja painaa liipaisinta.
Itselläni on reserviläisharrastus sitä että harrastan liikuntaa, liikun enimmäkseen metsissä, patikoin, suunnistan. Valitsen määränpään ja valitsen kartalta reitin, suorimman ja helpoimman välttäen suot ja jyrkänteet sekä mahdolliset avoimet hakkuuaukeat joilla nykypäivänä hyvin vaikea kävellä puujätteen sekä maapohjan muokkauksen takia.
Uskon siihen että Suomessa suurin osa taisteluista käytäisiin vielä metsissä ja murto-osa kaupunki olosuhteissa.
Kokeilkaapa joskus. Hyvin äkkiä käy niin että reitti onkin mahdottomuus ja joudutte koukkaamaan takaisin.

Anonyymi kirjoitti:

Olen sitä mieltä että lähes kaikki osaavat ampua rynnäkkökiväärillä vihollista kohden.
Reserviläisten taktinen ammunta on hieman leikkiä. Rata nähdään selvästi ja on turvallista edetä. Ei tarvitse varoa ollenkaan että taulut ampuu takaisin.
Ihan väärään suuntaan menossa reserviläisharrastus. Media hehkuttaa tätä SRA-ammuntaa sekä ylipäätään reserviläisten ammunta harrastusta.
Siinä lähdetään puuhun perse edellä.
Fyysinen kunto on lähes tärkein taistelukentällä.
Ilman hyvää fyysistä kuntoa ei ole merkitystä muulla osaamisella.
Maitohapot kun jyllää ja henki salpautuu niin vaikeaa on tärisevin käsin edes lippaan vaihto, se ei sujukaan niin kuin SRA-ammunnoissa.
Käsittämätöntä ettei suuri osa reserviläisistä tätä tajua ja hoida kuntoaan.
Itse en osallistu ammuntoihin. Osaan kyllä käsitellä rynkkyä ja osaan sen suunnata kohti vihollista ja painaa liipaisinta.
Itselläni on reserviläisharrastus sitä että harrastan liikuntaa, liikun enimmäkseen metsissä, patikoin, suunnistan. Valitsen määränpään ja valitsen kartalta reitin, suorimman ja helpoimman välttäen suot ja jyrkänteet sekä mahdolliset avoimet hakkuuaukeat joilla nykypäivänä hyvin vaikea kävellä puujätteen sekä maapohjan muokkauksen takia.
Uskon siihen että Suomessa suurin osa taisteluista käytäisiin vielä metsissä ja murto-osa kaupunki olosuhteissa.
Kokeilkaapa joskus. Hyvin äkkiä käy niin että reitti onkin mahdottomuus ja joudutte koukkaamaan takaisin.

Lue lisää

Olen täsmälleen samaa mieltä.

Nuo ammunnat pitäisi tehdä niin että ensin vedettäisiin 5km lenkki ja punnerruksia/maahan ylös-juttuja reppu selässä. Sitten siitä ampumaan. Mitenköhän sujuisi? Tuollainen näyttäisi konkreettisesti sen, miten avuton huono-, tai edes keskitasokuntoinen taistelija on oikeasti taistelussa. Kroppa piipussa ja kädet hapoilla voisi ammunta olla vähemmän kiva kokemus.

Tässä on nyt käynyt niin että taktisuus ja siisteys on vienyt voiton niiltä asioilta, jotka oikeasti merkitsee ihan saakelisti enemmän valtaosalle reservistä. Mutta lienee osittain pakkokin koska muuten kiinnostuneita tuskin olisi murto-osaakaan siitä määrästä mitä noilla "kivoilla jutuilla" (aseet ja ammunta) on saatu hommaan houkuteltua.

Anonyymi kirjoitti:

Olen täsmälleen samaa mieltä.

Nuo ammunnat pitäisi tehdä niin että ensin vedettäisiin 5km lenkki ja punnerruksia/maahan ylös-juttuja reppu selässä. Sitten siitä ampumaan. Mitenköhän sujuisi? Tuollainen näyttäisi konkreettisesti sen, miten avuton huono-, tai edes keskitasokuntoinen taistelija on oikeasti taistelussa. Kroppa piipussa ja kädet hapoilla voisi ammunta olla vähemmän kiva kokemus.

Tässä on nyt käynyt niin että taktisuus ja siisteys on vienyt voiton niiltä asioilta, jotka oikeasti merkitsee ihan saakelisti enemmän valtaosalle reservistä. Mutta lienee osittain pakkokin koska muuten kiinnostuneita tuskin olisi murto-osaakaan siitä määrästä mitä noilla "kivoilla jutuilla" (aseet ja ammunta) on saatu hommaan houkuteltua.

Lue lisää

Sodassa ei todellakaan olla missään ampumaradalla ampumassa tauluihin vaan tilanne vaihtuu nopeasti. Päällä on fyysistä ja psyykkistä kuormaa. Juokset raskaat varusteet selässä välillä maasta ylös ja takaisin. Koko ajan ammutaan kohti, vierestä kaatuu kaveria. Et näe kunnolla vihollista missä se on. Kypärä valuu välillä silmille. Rasitus ja äärimmäisen jännitys ja pelko saa kädet tärisemään. Kaikki tapahtuu nopeasti ja ennakoimattomasti eikä kuten ampumaradalla. Lepotaukoja ei tule kuten rauhanajan harjoituksissa joissa voi vetää lonkkaa. Niidenkin aikana voi tapahtua mitä tahansa ja vihollinen voi koska vain olla niskassa. Ampumaradalla oli helpompaa kun taulut eivät ammu takaisin ja tähtää sinua. Nyt vastapuoli yrittää kaikin keinoin saada sinut ammutuksi. Se toimii juuri kuten sinä. Jos vihollinen on ampumaetäisyydellä ja näet hänet, niin olet sinäkin ampumaetäisyydellä ja hän näkee sinut . Selviytyminen on myös sattumasta kiinni. Keskitys voi tulla päälle koska tahansa. Juokset, nouset, ryömit ja hypit, ammut. Tätä toistuu kokoajan ja täysin ennakoimattomasti. Vierestä kaatuu miehiä joita tunnet. Jalat ja kädet ovat hapoilla ja välillä tuntuu ettei henki kulje johtuen juoksemisesta. Aseesi jumittuu samaan aikaan kun vihollinen on alle 50m päässä tulittamassa sinua ja et havainnoi tovereitasi ovatko he lähelläsi suojaamassa tulella sinua vai ovatko he kaatuneet. Kädet tärisevät kokoajan hermorasiruksesta ja kovasta fyysisestä rasituksesta. Vihollinen ei anna sinulle aikalisää vaan pyrkii eliminoimaan sinut. Sinulla ei ole aikaa tähtäillä kauaa ja maalisi liikkuvat ja niihin on vaikea tähdätä. Ympärille tulee keskityksiä ja joka puolella räjähtelee. Et näe onko taivaalla drone yläpuolellasi. Taas nouset ja juokset, maastousut, ryömit, nouset, juokset, ryömit.

Anonyymi kirjoitti:

Sodassa ei todellakaan olla missään ampumaradalla ampumassa tauluihin vaan tilanne vaihtuu nopeasti. Päällä on fyysistä ja psyykkistä kuormaa. Juokset raskaat varusteet selässä välillä maasta ylös ja takaisin. Koko ajan ammutaan kohti, vierestä kaatuu kaveria. Et näe kunnolla vihollista missä se on. Kypärä valuu välillä silmille. Rasitus ja äärimmäisen jännitys ja pelko saa kädet tärisemään. Kaikki tapahtuu nopeasti ja ennakoimattomasti eikä kuten ampumaradalla. Lepotaukoja ei tule kuten rauhanajan harjoituksissa joissa voi vetää lonkkaa. Niidenkin aikana voi tapahtua mitä tahansa ja vihollinen voi koska vain olla niskassa. Ampumaradalla oli helpompaa kun taulut eivät ammu takaisin ja tähtää sinua. Nyt vastapuoli yrittää kaikin keinoin saada sinut ammutuksi. Se toimii juuri kuten sinä. Jos vihollinen on ampumaetäisyydellä ja näet hänet, niin olet sinäkin ampumaetäisyydellä ja hän näkee sinut . Selviytyminen on myös sattumasta kiinni. Keskitys voi tulla päälle koska tahansa. Juokset, nouset, ryömit ja hypit, ammut. Tätä toistuu kokoajan ja täysin ennakoimattomasti. Vierestä kaatuu miehiä joita tunnet. Jalat ja kädet ovat hapoilla ja välillä tuntuu ettei henki kulje johtuen juoksemisesta. Aseesi jumittuu samaan aikaan kun vihollinen on alle 50m päässä tulittamassa sinua ja et havainnoi tovereitasi ovatko he lähelläsi suojaamassa tulella sinua vai ovatko he kaatuneet. Kädet tärisevät kokoajan hermorasiruksesta ja kovasta fyysisestä rasituksesta. Vihollinen ei anna sinulle aikalisää vaan pyrkii eliminoimaan sinut. Sinulla ei ole aikaa tähtäillä kauaa ja maalisi liikkuvat ja niihin on vaikea tähdätä. Ympärille tulee keskityksiä ja joka puolella räjähtelee. Et näe onko taivaalla drone yläpuolellasi. Taas nouset ja juokset, maastousut, ryömit, nouset, juokset, ryömit.

Lue lisää

Taisteluvarustuksessa jo pelkkä eteneminen, välillä maahan mennen ja siitä ylösnousten on ihan saakelin rasittava juttu, vaikka kukaan ei edes ampuisi kohti. Kun niskassa on 20-30 kiloa usein epäergonomista kuormaa (kertasingot, kk-patruunat, nyssäkkää ja kaikenlaista remmiä), on jo pelkkä toistuva maasta/polvelta ylös punnertaminen suurimman osan kunnolle aivan liian haastava suoritus. Ja kun fysiikka viedään äärirajoille ja pelkkä hengityskin on jo työn ja tuskan takana, iskee putkinäkö ja kaikki muut kauhut siihen päälle. Paniikki ei tuossa tilassa ole kaukana jos vastassa on vihulainen.

Tähän sitten tottakai läskireservissä todetaan että on tullut täyspakkausmarssittua "silloin joskus intissä", vaellettua ja reppukäveltyä, että piece of cake tuo on. No eipä ole lainkaan sama juttu löntystellä rauhassa, kuin että joutuu sykähtelemään täysillä ja menemään ylös/alas sen saman painon kanssa.

Eli: ammunta, SRA ja muu tacticool luo aivan liian "siistin" ja "kivan" kuvan nykyaikaisesta jalkaväkitaistelusta liian monelle. Jos jo pelkkä puolen tunnin juoksulenkki ja voimaharjoittelu rauhan ajan olosuhteissa on useimmille aivan liian epämukavaa touhua henkisesti ja fyysisesti, on tuollainen taistelumeininki täyttä utopiaa jos oikeasti siinä meinaisi pärjätä edes välttävästi.

Anonyymi kirjoitti:

Sodassa ei todellakaan olla missään ampumaradalla ampumassa tauluihin vaan tilanne vaihtuu nopeasti. Päällä on fyysistä ja psyykkistä kuormaa. Juokset raskaat varusteet selässä välillä maasta ylös ja takaisin. Koko ajan ammutaan kohti, vierestä kaatuu kaveria. Et näe kunnolla vihollista missä se on. Kypärä valuu välillä silmille. Rasitus ja äärimmäisen jännitys ja pelko saa kädet tärisemään. Kaikki tapahtuu nopeasti ja ennakoimattomasti eikä kuten ampumaradalla. Lepotaukoja ei tule kuten rauhanajan harjoituksissa joissa voi vetää lonkkaa. Niidenkin aikana voi tapahtua mitä tahansa ja vihollinen voi koska vain olla niskassa. Ampumaradalla oli helpompaa kun taulut eivät ammu takaisin ja tähtää sinua. Nyt vastapuoli yrittää kaikin keinoin saada sinut ammutuksi. Se toimii juuri kuten sinä. Jos vihollinen on ampumaetäisyydellä ja näet hänet, niin olet sinäkin ampumaetäisyydellä ja hän näkee sinut . Selviytyminen on myös sattumasta kiinni. Keskitys voi tulla päälle koska tahansa. Juokset, nouset, ryömit ja hypit, ammut. Tätä toistuu kokoajan ja täysin ennakoimattomasti. Vierestä kaatuu miehiä joita tunnet. Jalat ja kädet ovat hapoilla ja välillä tuntuu ettei henki kulje johtuen juoksemisesta. Aseesi jumittuu samaan aikaan kun vihollinen on alle 50m päässä tulittamassa sinua ja et havainnoi tovereitasi ovatko he lähelläsi suojaamassa tulella sinua vai ovatko he kaatuneet. Kädet tärisevät kokoajan hermorasiruksesta ja kovasta fyysisestä rasituksesta. Vihollinen ei anna sinulle aikalisää vaan pyrkii eliminoimaan sinut. Sinulla ei ole aikaa tähtäillä kauaa ja maalisi liikkuvat ja niihin on vaikea tähdätä. Ympärille tulee keskityksiä ja joka puolella räjähtelee. Et näe onko taivaalla drone yläpuolellasi. Taas nouset ja juokset, maastousut, ryömit, nouset, juokset, ryömit.

Lue lisää

Hohhoijaa taas joku näsäviisas sivaripelle joka ei tiedä sotimisesta yhtään mitään tulee antamaan jota f**ing amatilaisnäkemyksiä. Sulla ei ole oikeutta tula neuvomaan kun et tiedä sotimisesta yhtään mitään. Ehkä te pelkurihomot taistelette noin mutta ei tosimiehet ja naiset.

Anonyymi kirjoitti:

Taisteluvarustuksessa jo pelkkä eteneminen, välillä maahan mennen ja siitä ylösnousten on ihan saakelin rasittava juttu, vaikka kukaan ei edes ampuisi kohti. Kun niskassa on 20-30 kiloa usein epäergonomista kuormaa (kertasingot, kk-patruunat, nyssäkkää ja kaikenlaista remmiä), on jo pelkkä toistuva maasta/polvelta ylös punnertaminen suurimman osan kunnolle aivan liian haastava suoritus. Ja kun fysiikka viedään äärirajoille ja pelkkä hengityskin on jo työn ja tuskan takana, iskee putkinäkö ja kaikki muut kauhut siihen päälle. Paniikki ei tuossa tilassa ole kaukana jos vastassa on vihulainen.

Tähän sitten tottakai läskireservissä todetaan että on tullut täyspakkausmarssittua "silloin joskus intissä", vaellettua ja reppukäveltyä, että piece of cake tuo on. No eipä ole lainkaan sama juttu löntystellä rauhassa, kuin että joutuu sykähtelemään täysillä ja menemään ylös/alas sen saman painon kanssa.

Eli: ammunta, SRA ja muu tacticool luo aivan liian "siistin" ja "kivan" kuvan nykyaikaisesta jalkaväkitaistelusta liian monelle. Jos jo pelkkä puolen tunnin juoksulenkki ja voimaharjoittelu rauhan ajan olosuhteissa on useimmille aivan liian epämukavaa touhua henkisesti ja fyysisesti, on tuollainen taistelumeininki täyttä utopiaa jos oikeasti siinä meinaisi pärjätä edes välttävästi.

Lue lisää

Eräs mikä varusteissa tympäsi ole se edellisen mallin taisteluvyö pakkauksineen. Makuultaan ammuttaessa ne etupakkaukset jäivät juuri ilkeästi vatsan kohdalle. Sen seurauksena selkä taipui mutkalle ja kun sen takia ammuttaessa piti vielä kääntää päätä enemmän taaksepäin jottei olisi ollut ihan linkussa ja että ylipäätään pystyi tähtäämään aseella, niin se taas työnsi kypärää takaraivolta silmille. Todella veemäinen ampuma-asento ja itse en tuohon aikaan ollut mitenkään ylipainoinen vaan sellainen 20 nuori laiha luikku. Tämä riippui toki maastosta mutta ne liivit olivat kyllä enemmän haittana kuin hyötynä. Monta kertaa mietin että miten mahtaa noilla olla virkaa tositilanteessa. Itse olisin varmaan heittänyt ne veke.

Iso osa retkeilyvälineistä (rinkat, reput kantolaitteet jne.) ja -vaatteista ei sovellu sotakäyttöön. Materiaalit ei (yleensä) kestä sotarääkkiä, eivät ole palosuojattuja ja loistavat valonvahvistimissa. Sama koskee halpis sotilaskamaa, joka soveltuu lähinnä poseeraukseen ja airsoftiin. Toki esim. trangiat, astiat, villavaatteet ja sellaiset on täysin kuranttia.

Siksi tuo homma on tärkeä tehdä keskitetysti ja selvästi ohjatusti, mikäli sellainen aiotaan toteuttaa. Eli on määriteltävä soveltuvat kamat.

Anonyymi kirjoitti:

Iso osa retkeilyvälineistä (rinkat, reput kantolaitteet jne.) ja -vaatteista ei sovellu sotakäyttöön. Materiaalit ei (yleensä) kestä sotarääkkiä, eivät ole palosuojattuja ja loistavat valonvahvistimissa. Sama koskee halpis sotilaskamaa, joka soveltuu lähinnä poseeraukseen ja airsoftiin. Toki esim. trangiat, astiat, villavaatteet ja sellaiset on täysin kuranttia.

Siksi tuo homma on tärkeä tehdä keskitetysti ja selvästi ohjatusti, mikäli sellainen aiotaan toteuttaa. Eli on määriteltävä soveltuvat kamat.

Lue lisää

Mitä väliä noilla varusteilla on mitä ne kestää kun keskimääräinen reserviläissotilaan elinaika ukrainan sodan kaltaisessa lihamyllyssä rintamalla on muutama viikko. Jotkin materiaalijutut on siinä sivussa merkityksettömiä. Parhaimminkin varustettu sotilas voi kuolla vuorokauden sisällä rintamalle tultuaan. En vaivaisi noilla asioilla liikaa päätäni onko asustelen halpis ns merkkituote. Nämä jutut alkaa olla jo samaa luokkaa kuin se iänikuinen 5.56 vs 7.62 keskustelu.

Anonyymi kirjoitti:

Mitä väliä noilla varusteilla on mitä ne kestää kun keskimääräinen reserviläissotilaan elinaika ukrainan sodan kaltaisessa lihamyllyssä rintamalla on muutama viikko. Jotkin materiaalijutut on siinä sivussa merkityksettömiä. Parhaimminkin varustettu sotilas voi kuolla vuorokauden sisällä rintamalle tultuaan. En vaivaisi noilla asioilla liikaa päätäni onko asustelen halpis ns merkkituote. Nämä jutut alkaa olla jo samaa luokkaa kuin se iänikuinen 5.56 vs 7.62 keskustelu.

Lue lisää

No on niillä aika oleellinen merkitys joukon toimintakyvyn kannalta ja sen, että se pystyy sitä sotaa käymään. Mitä siitäkin tulee jos joku halpis retkireppu ei kestä esim. kk-patruunalaatikoiden painoa (200ptr laatikko 7kg) ja teräviä särmiä, vaan kk-patruunat on levinneinä pitkin metsiä? Tai että retkiasusteet ja varusteet sulaa sotilaiden päälle äkillisessä kuumuudessa, kun kohdalle osuu ensimmäinen tykistökeskitys, telamiinan poksahdus tai venäläisten yleisesti käyttämien thermobaaristen aseiden isku? Tai että dronen pimeänäkölaite havaitsee joukon kilometrien päästä, kun siviilikama hohtaa kuin joulukuusi ip-valotaajuuksilla?

Maksaa verot? Lähes 900 000 mieheltä? Taidat olla demari.