Vanhoillislestadiolaisten mukaan vain he voivat antaa synninpäästön, koska vain uskovaisella (eli heillä) on Pyhä henki ja valta siihen. Epäuskoisen (siis periaatteessa kaikki muut kirkkokunnat ja heihin kuuluvat uskovaiset) antamalla synninpäästöllä ei ole vaikutusta.
Minusta tässä on kuitenkin ongelma, koska miten me voimme koskaan tietää kenenkään sydämentilaa? Asia on ollut ongelma jo satoja vuosia sitten. Myöhäisantiikin aikana n. 300-luvulla ns. donatolaisista muodostui kirkon sisällä opposiotioliike, jotka puolustivat kirkon puhtautta eivätkä pitäneet vainoissa myönnytyksiä tehneitä tosi kristittyinä, minkä vuoksi he ajattelivat, että kompromissiin ajautuneiden pappien toimittamat sakramentit eivät olisi päteviä.
Augustinus, joka on siis läntisen kristikunnan merkittävimpiä teologeja, oli tätä ajattelua vastaan. Hän korosti, että kirkko on pyhistä ja syntisistä koostuva yhteisö, joten pyhyys ei ole kirkon jäsenten pyhyyttä, vaan sen pään, Kristuksen, pyhyyttä. Tämän vuoksi: SAKRAMENTTIEN PÄTEVYYS EI RIIPU NIIDEN TOIMITTAJAN HENKILÖKOHTAISESTA HURSKAUDESTA VAAN JUMALAN SANASTA, JOKA LUO SAKRAMENTIN. Augustinus sanoi myös näin: "Apostolin ja juopon välillä on suuri ero, mutta apostolin toimittaman kristuksen kasteen ja juopon tomittaman Kristuksen kasteen välillä ei ole lainkaan eroa".
Tästä pääsemmekin asiaan, eli eikö vanhoillisten mukaan ajattelussa, jonka mukaan vain vl-uskovainen voi antaa synninpäästön, joka on pätevä, ole mitään ongelmia? Jos synninpäästön vaikutus on sidottu henkilön hurskauteen, niin eikö ketju olisi katkennut ajat sitten? Jos katsotaan historiaa, niin Kristinuskoa on viety miekalla ja taisteluilla, ja Pohjoismaihinkin usko on tullut pakolla. Aluksi ihmisten uskonnollisuus oli pelkää kuorta, eikä todellista uskoa ollut syntynyt. Hiljalleen usko kuitenkin omaksuttiin. Jos siis ajatellaan, että vain tosiuskovainen voi antaa synninpäästön siten, että sillä on jotain merkitystä, niin ketjuhan olisi katkennut aikoja sitten ja voisimme ajatella ettei esim. vanhoillislestadiolaistenkaan antamat synninpäästöt merkitse mitään. Tämä siis sen takia, että realistinen tosiasia on, että usko on levinnyt etupäässä epäuskoisten kautta, ja koska näin on, niin myöskään tänä päivänä ei voisi olla todellista uskoa, koska lähtökohta on ollut epäusko. Puolestaan jos ajattelemme niin, että pätevyys sakramentteihin ja synninpäästöihin riippuu vain ja ainoastaan Jumalan sanasta (jota Raamattu koko ajan kuljettaa aikojen läpi), niin silloin voimme ajatella, että vanhoillislestadiolaisten (ja kaikkien muidenkin) synninpäästöt ovat päteviä.
Koskaan me ihmiset emme voi tietää onko joku henkilö todella uskovainen vai ei, joten emme voisi koskaan olla varmoja myöskään saamamme synninpäästön pätevyydestä. Vanhoillislestadiolasia tämä koskettaa siinäkin mielessä läheltä, jos mietitään 70-luvun tapahtumia. Eikö ole jo myönnetty, ettei kaikilla ollut oikeaa henkeä. Jos ei ollut, niin ovatko näiden henkilöiden antamat synninpäästöt päteviä?
Eikö tärkeintä ole vain se, että Jumala on toiminut ihmisen kautta? Täten myös epäuskoisen (tai teidän mielestänne epäuskoisten) toimittamat synninpäästöt olisivat päteviä.
Mitä mieltä asiasta?
Minusta tässä on kuitenkin ongelma, koska miten me voimme koskaan tietää kenenkään sydämentilaa? Asia on ollut ongelma jo satoja vuosia sitten. Myöhäisantiikin aikana n. 300-luvulla ns. donatolaisista muodostui kirkon sisällä opposiotioliike, jotka puolustivat kirkon puhtautta eivätkä pitäneet vainoissa myönnytyksiä tehneitä tosi kristittyinä, minkä vuoksi he ajattelivat, että kompromissiin ajautuneiden pappien toimittamat sakramentit eivät olisi päteviä.
Augustinus, joka on siis läntisen kristikunnan merkittävimpiä teologeja, oli tätä ajattelua vastaan. Hän korosti, että kirkko on pyhistä ja syntisistä koostuva yhteisö, joten pyhyys ei ole kirkon jäsenten pyhyyttä, vaan sen pään, Kristuksen, pyhyyttä. Tämän vuoksi: SAKRAMENTTIEN PÄTEVYYS EI RIIPU NIIDEN TOIMITTAJAN HENKILÖKOHTAISESTA HURSKAUDESTA VAAN JUMALAN SANASTA, JOKA LUO SAKRAMENTIN. Augustinus sanoi myös näin: "Apostolin ja juopon välillä on suuri ero, mutta apostolin toimittaman kristuksen kasteen ja juopon tomittaman Kristuksen kasteen välillä ei ole lainkaan eroa".
Tästä pääsemmekin asiaan, eli eikö vanhoillisten mukaan ajattelussa, jonka mukaan vain vl-uskovainen voi antaa synninpäästön, joka on pätevä, ole mitään ongelmia? Jos synninpäästön vaikutus on sidottu henkilön hurskauteen, niin eikö ketju olisi katkennut ajat sitten? Jos katsotaan historiaa, niin Kristinuskoa on viety miekalla ja taisteluilla, ja Pohjoismaihinkin usko on tullut pakolla. Aluksi ihmisten uskonnollisuus oli pelkää kuorta, eikä todellista uskoa ollut syntynyt. Hiljalleen usko kuitenkin omaksuttiin. Jos siis ajatellaan, että vain tosiuskovainen voi antaa synninpäästön siten, että sillä on jotain merkitystä, niin ketjuhan olisi katkennut aikoja sitten ja voisimme ajatella ettei esim. vanhoillislestadiolaistenkaan antamat synninpäästöt merkitse mitään. Tämä siis sen takia, että realistinen tosiasia on, että usko on levinnyt etupäässä epäuskoisten kautta, ja koska näin on, niin myöskään tänä päivänä ei voisi olla todellista uskoa, koska lähtökohta on ollut epäusko. Puolestaan jos ajattelemme niin, että pätevyys sakramentteihin ja synninpäästöihin riippuu vain ja ainoastaan Jumalan sanasta (jota Raamattu koko ajan kuljettaa aikojen läpi), niin silloin voimme ajatella, että vanhoillislestadiolaisten (ja kaikkien muidenkin) synninpäästöt ovat päteviä.
Koskaan me ihmiset emme voi tietää onko joku henkilö todella uskovainen vai ei, joten emme voisi koskaan olla varmoja myöskään saamamme synninpäästön pätevyydestä. Vanhoillislestadiolasia tämä koskettaa siinäkin mielessä läheltä, jos mietitään 70-luvun tapahtumia. Eikö ole jo myönnetty, ettei kaikilla ollut oikeaa henkeä. Jos ei ollut, niin ovatko näiden henkilöiden antamat synninpäästöt päteviä?
Eikö tärkeintä ole vain se, että Jumala on toiminut ihmisen kautta? Täten myös epäuskoisen (tai teidän mielestänne epäuskoisten) toimittamat synninpäästöt olisivat päteviä.
Mitä mieltä asiasta?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Eihän avaintenvaltaa voi olla niillä, jotka eivät sitä tunnusta, ja opettavat monia teitä vanhurskauttamiseen:
Raamatussa on Sana: ”Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan,
niin kaikki tämä teille annetaan.” Ylösnoustuaan Jeesus sanoi opetuslapsilleen:
”Rauha olkoon teille! Niin kuin Isä Minut lähetti, niin myös Minä lähetän teidät.”
Ja kun Hän nämä sanonut oli, puhalsi Hän heidän päällensä ja sanoi heille: ”Ottakaa Pyhä Henki: Joille te synnit anteeksi annatte, niille ne anteeksi annetaan, ja joilta te ne pidätätte, niille ne ovat pidätetyt.” Joh.20: 21-23
--Turhaanhan Jeesus olisi omilleen (Pyhän Hengen papeille) tämän vallan ja voiman hänessä antanut antaa syntejä anteeksi, jos se olisi eriseuraisella/epäuskoisella.
Room. 1:17 Sillä siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon, niin kuin kirjoitettu on: "Vanhurskas on elävä uskosta”: Tämä usko ei ole siis mitään opinnollista kirjanoppineisuutta, vaan siirtyy uskosta uskoon.
Jumalan valtakunnan raja on mielestäni hyvin selvä:
Tiit.3:9. Mutta hulluja tutkimisia, polvilukuja, riitoja ja kilvoituksia laista vältä; sillä ne ovat turhat ja kelvottomat.
10. Eriseuraista ihmistä pakene, kun häntä kerta taikka kahdesti neuvottu on,
11. Tietäen, että senkaltainen on käännetty pois ja syntiä tekee, niinkuin se, joka itsensä tuominnut on.
Väärien profeettojen luona ei siis ole Jumalan lapsia, eikä voi pelastua vahingossakaan, sillä hänen omansa pakenevat niitä:
4. Ja kuin hän omat lampaansa päästää ulos, käy hän heidän edellänsä, ja lampaat seuraavat häntä, sillä he tuntevat hänen äänensä.
5. Mutta ei he muukalaista seuraa, vaan pakenevat häntä; sillä ei he tunne muukalaisten ääntä.
On hyvä, että Jeesuksesta julistetaan tavalla tai toisella, että hänen nimensä tulee tunnetuksi, mutta todellista elävää uskoa, ei väärien julistus synnytä. Raamatussa on esimerkkejä tästä. Näin myös edellä JOh.10, antaa ymmärtää.
Joh. 1.Joh.4:6. Me olemme Jumalasta: ja joka Jumalan tuntee, hän kuulee meitä; joka ei Jumalasta ole, ei hän kuule meitä. Siitä me tunnemme totuuden hengen ja eksytyksen hengen.
apt.17:11. Sillä he olivat jalompaa sukua kuin ne, jotka Tessalonikassa olivat, ja ottivat juuri mielellänsä sanan vastaan ja tutkivat joka päivä Raamatuita, jos ne niin olisivat.
eri kysymys se, että miten vain vain vanhoillislestadiolaisuus olisi juuri se ainoa oikea seurakunta. Ennen kuin me voimme keskustella synninpäästöstä, niin sinun pitäisi perustella, miten vain vanhoillislestadiolaiset ovat ainoita uskovaisia, joilla on Jeesuksen antama valta? Sillä onhan toki muitakin kuin vl:iä, jotka tunnistavat avainten vallan.
Eikö vanhoillisten mukaan Martti Luther saanut synninpäästön munkilta? Miten se on ollut pätevä, jos henkilö on ollut katolilainen? Eikö se tarkottaisi samalla sitä, että voisimme tänäkin päivävä saada katolilaiselta henkilöltä synninpäästön?
Jos luterilainen pappi julistaa synninpäästön, niin sinusta se ei ole pätevä? Entä jos ihminen luulee saavansa koko ajan synninpäästön, joka on pätevä, mutta todellisuudessa tämä henkilö/henkilöt ei olisikaan Jumalalla otollinen (tätä ei tienkään synninpäästön vastaanottaja tiedä), niin olisiko tämä henkilö auttamattomasti pelastuksen ulkopuolella?
*********
Jumalan valtakunnan raja on mielestäni hyvin selvä:
Tiit.3:9. Mutta hulluja tutkimisia, polvilukuja, riitoja ja kilvoituksia laista vältä; sillä ne ovat turhat ja kelvottomat.
10. Eriseuraista ihmistä pakene, kun häntä kerta taikka kahdesti neuvottu on,
11. Tietäen, että senkaltainen on käännetty pois ja syntiä tekee, niinkuin se, joka itsensä tuominnut on.
*******
Ihan vain huomautuksena, että kirjeessä Titukselle Paavali tuomitsee harhaoppisiksi ne, jotka pidättäytyvät laissa, eli juutalaisessa perinteessä, luullen, että lain noudattaminen pelastaa, eikä armo. Se ero voisi olla nykyäänkin eriseuran määritelmä.
Tit.3:5 Hän pelasti meidät, ei meidän hurskaiden tekojemme tähden, vaan pelkästä armosta. Hän pelasti meidät pesemällä meidät puhtaiksi, niin että synnyimme uudesti ja Pyhä henki uudisti meidät.
Käytännöstä vielä: yritättekö ihan tosissanne aluksi käännyttää teidän mielestänne eriseuraisen ja vasta sen jälkeen kartatte häntä, vai onko tyyli se, että ei alunperinkään olla missään tekemisissä?
Niin VL:ä on ihmisten keksimä nimi, mutta missä tahansa on samaa ainoaa oikeaa uskoa, nimestä riippumatta, se on oikeata ja elävää uskoa.
Niin, tässä uskossa uskotaan, että ei ole monia teitä vanhurskauttamiseen, vaan se siirtyy uskosta uskoon (Room.1:17), eli uskovaiselta toiselle.
Kun Jeesus antoi vallan omilleen= (Pyhän Hengen papeille) hänen voimastaan antaa syntejä anteeksi.
1.Piet.2:8. Nimittäin niille, jotka itsensä sanaan loukkaavat, ja ei sitä usko, johonka he myös asetetut olivat.
9. Mutta te olette valittu suku, kuninkaallinen pappeus, pyhä kansa, omaisuuden kansa, ilmoittamaan sen voimaa, joka teitä pimeydestä ihmeelliseen valkeuteensa kutsunut on,
10. Jotka ette muinen kansa olleet, mutta nyt olette Jumalan kansa: jotka ette muinen armossa olleet, mutta nyt te armossa olette.
Turhaanhan Jeesus olisi omilleen vallan ja voiman hänessä antanut antaa syntejä anteeksi, jos se valta olisi eriseuroilla/ epäuskoisilla.
Mutta ei sitä valtaa voi olla niillä, jotka sitä eivät tunnusta.
Olen usein kuullut mielestäni itsekkäitä ajatuksia monilta suomalaisilta, myöskin ihan uskoviksi itseään sanovilta: "Minulla on suora yhteys Jumalaan, en tarvitse kirkkoja tms."
Tällainen ajattelu on mielestäni omavanhurskautta ja farisealaisuutta. Kuvitellaan omaavaansa suuri voima ja yhteys, Jumalaan. Raamattu ei opetta näinkään.
Miksi sitten käsketään saarnata evankeliumia jos varmuus hyvästä omastunnosta tulee omananhurskauden keinoin?
"...Saarnattaman hänen nimeensä parannusta ja syntein anteeksi antamusta kaikissa kansoissa, ruveten Jerusalemista. Mutta te olette näiden todistajat" (Luuk.24:47-48).
Kol.3:13: Ja kärsikäät toinen toistanne ja anteeksi antakaat toinen toisellenne, jos jollakin on kannetta toista vastaan; niinkuin myös Kristus teille on anteeksi antanut, niin myös tekin tehkäät.
On niin etteivät muut kuin "lestat" tee eroa Pyhän Hengen papin ja muiden välillä. Kuitenkin Pyhän Hengen pappi ja hänen valtuutensa on niin useassa kohdassa raamattua, ja ne sokeasti sivuutetaan.
Raamatussa on Sana: ”Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan,
niin kaikki tämä teille annetaan.” Ylösnoustuaan Jeesus sanoi opetuslapsilleen:
”Rauha olkoon teille! Niin kuin Isä Minut lähetti, niin myös Minä lähetän teidät.”
Ja kun Hän nämä sanonut oli, puhalsi Hän heidän päällensä ja sanoi heille: ”Ottakaa Pyhä Henki: Joille te synnit anteeksi annatte, niille ne anteeksi annetaan, ja joilta te ne pidätätte, niille ne ovat pidätetyt.” Joh.20: 21-23
Room. 1:17 Sillä siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon, niin kuin kirjoitettu on: "Vanhurskas on elävä uskosta”: Tämä usko ei ole siis mitään opinnollista kirjanoppineisuutta, vaan siirtyy uskosta uskoon
Mielestäni Raamatussa ei ole monenlaisia totuuksia ja monenlaisia uskoja ja uskomuksia. Nuo laittamani kohdat Raamatusta, olivat ihan sen omaa sanaa, joten vesitys on turhaa.
Raamattu myös sanoo, että on oltava kuuliaisia seurakunnan paimenten opetukselle, eikä yksittäisen ihmisen opetuksille. Tämäkin on Jumalan sanaa, joten sitä on mielestäni turha vesittää.
Näin tulisi lähteä seuraamaan meitä ja Herraa, kuten Raamattu sanookin. 1.Tes.1:6. Ja te olette meitä ja Herra seuraamaan ruvenneet ja olette sanan monessa vaivassa, ilolla Pyhässä Hengessä, ottaneet vastaan.
Jos avaimia ei tunnusta, niitä ei voi olla: Ei ole monia keinoja tulla autuaaksi, vaan Jumalan vanhurskaus siirtyy uskosta uskoon (Room.1:17): Siis Pyhän Hengen papilta toiselle ja näin myös samanmielisyys.
21. Ja Jesus taas sanoi heille: rauha olkoon teille! niinkuin Isä minun lähetti, niin minä myös lähetän teidät.
22. Ja kuin hän nämät sanonut oli, puhalsi hän heidän päällensä ja sanoi heille: ottakaat Pyhä Henki:
23. Joille te synnit anteeksi annatte, niille ne anteeksi annetaan, ja joille te ne pidätte, niille ne ovat pidetyt.
18. Mutta ne kaikki ovat Jumalasta, joka meitä on itse kanssansa sovittanut Jesuksen Kristuksen kautta, ja antoi meille viran sovinnosta saarnata. 19. Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itse kanssansa, ja ei lukenut heille heidän syntiänsä, ja on meissä sovintosaarnan säätänyt. 20. Niin olemme me Kristuksen puolesta käskyläiset; sillä Jumala neuvoo meidän kauttamme. Niin me rukoilemme siis Kristuksen puolesta, että te Jumalan kanssa sovitte.
21. Sillä hän on sen, joka ei mitään synnistä tietänyt, meidän edestämme synniksi tehnyt, että me hänessä tulisimme siksi vanhurskaudeksi, joka Jumalan edessä kelpaa.
1. Mutta me niinkuin apulaiset neuvomme teitä, ettette Jumalan armoa hukkaan ottaisi.
"Tämä usko ei ole siis mitään opinnollista kirjanoppineisuutta, vaan siirtyy uskosta uskoon."
Mitä tämä "fraasi" oikein tarkoittaa? Ymmärrätkö itsekään? Ajatelepa mitä sanot: Usko siirtyy uskosta uskoon.
Avaintenvalta-leikki jota vanhoilliset leikkivät on vanhoillisten oma juttu.
Avaintenvallasta siinä mielessä kuin Jeesus tarkoittaa ette (te vanhoillislestadiolaiset) käsitä hölynpölyä. Te käännätte koko homman aivan päinvastaiseksi. Teiltä puuttuu Hengen antama ymmärrys asiasta. Teillä ihmisliha on nostanut itsensä Jumalan paikalle ja pudottanut Jumalan valtaistuimelta. Oikea "avainten" käyttö tapahtuu yhteistyössä Pyhä Hengen kanssa ja tässä tiimityössä ihmisellä on PALVELIJAN EIKÄ POMON rooli.
vastannut näihin kysymykseen: Eikö vanhoillisten mukaan Martti Luther saanut synninpäästön munkilta? Miten se on ollut pätevä, jos henkilö on ollut katolilainen? Eikö se tarkottaisi samalla sitä, että voisimme tänäkin päivävä saada katolilaiselta henkilöltä synninpäästön?
Jos luterilainen pappi julistaa synninpäästön, niin sinusta se ei ole pätevä? Entä jos ihminen luulee saavansa koko ajan synninpäästön, joka on pätevä, mutta todellisuudessa tämä henkilö/henkilöt ei olisikaan Jumalalla otollinen (tätä ei tienkään synninpäästön vastaanottaja tiedä), niin olisiko tämä henkilö auttamattomasti pelastuksen ulkopuolella?
Vastaa siis suoraan, että kyllä tai ei.
ja ainoastaan uskontokuntien ja -suuntauksien nimityksistä. Kyllä Lutherin aikaan saattoi olla paljonkin oikeassa uskossa olevia katolilaisia. Suomessa ja Venäjällä oli etenkin herätyksen alkuaikoina paljon ortodokseja, jotka ottivat vastaan evankeliumin. Ja on niitä vielä nykyisinkin. Ei sillä ole väliä, onko ulkoisesti ortodoksi, katolinen vai luterilainen, sydämen usko ratkaisee.
> Eikö vanhoillisten mukaan Martti Luther saanut
> synninpäästön munkilta? Miten se on ollut pätevä,
> jos henkilö on ollut katolilainen? Eikö se
> tarkottaisi samalla sitä, että voisimme tänäkin
> päivävä saada katolilaiselta henkilöltä
> synninpäästön?
valinnut ne ihmiset jo ennen maailman luomista, joille on autuuden valmistanut. Mutta me emme tiedä kenessä Jumala on työnsä aloittanut.
Me emme tiedä myöskään kuka meistä pääsee perille.
Uskomme kuitenkin, että kaikki ne, jotka Isä on Pojalleen antanut johdatettaviksi, pelastuvat. Meillä armahdetuilla on lupa uskoa olevamme siinä joukossa.
Jumala hallitsee kaikkea, vaikuttaa kaikessa ja on kaikessa. Hän on jopa meidän sydämissämme Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa.
Jeesus antoi kaikkensa meidän pelastumiseksemme. Hän rukoili pahantekijöilleen armoa ristillä tuskissaan.
Me olemme niin rakkaita Jeesukselle, ettei Hän halua yhtäkään meistä kadottaa. Jumala ei ole antanut meille mitään lähimmäistemme vahingoksi vaan palvelemiseksi.
Siksi ei myöskään avainten vallalla voi leikkiä. En ymmärrä jatkuvaa vl:ien tarvetta korostaa jotain etuoikeuttaan avainten valtaan, onko tuo riidanhalua vai vallanhalua?
Ei omassa vanhurskauden tilassa oleva huomaa veljeänsä Lasarusta tai hänellä ei ole halua nähdä häntä. Mutta mitä Jeesus opettaa meille vertauksellaan? Että, vaikka Lasaruksella ei ollut enää mitään kunniaa eikä kunniallisia ystäviä, synninmätä vain valui paiseista, mutta yksi hänellä oli, usko Kristukseen.
Tuo vertaus on yksi niistä lukuisista, joissa näytetään meille, että usein sellaiset pelastuvat ja saavat parhaan osan, joita me halveksimme tai joita luulemme Jumalan hylkäämiksi.
oikein uskossa olevalla? Sehän nyt on selvää, että munkki oli katolilainen. Ajatteletteko te (otaksun, että olet vl.?), että tämä munkki oli oikeassa uskossa, koska uskoi kaikissa asioissa kuten te nykyään? Itse en voi sitä millään uskoa, vaan kyllä tämä katolilainen munkki on ollut katolilainen siinä mielessä, että on uskonut seitsemään sakramenttiin ja kaikkiin muihin opillisiiin kysymyksiin kuin katolilaiset tuohon aikaan, eli hän on ollut opillisesti eri linjoilla kuin vl:t nykyään. Lutherhan piti katolista johtoa pahana, koska katsoi, että he eivät välittäneet Jumalasta, vaan olivat täysin rappeutuneita ja rahanahneita jne. Uskon kuitenkin munkin omanneen oikein sydämenuskon, eli pitänyt vilpittömästi Jeesusta herranaan. Ei yksinkertaisesti ole mahdollista, että opillisissa asioissa ollaan oltu historian aikana samoilla linjoilla kuin luterilaiset tai nykyajan vanhoilliset.
Eli jos katolilainen munkki, joka on ollut opillisesti eri linjoilla kuin nykyajan vanhoilliset, mutta omannut sydämenuskon, joka ollut vilpittömästi Herraa rakastava, voi antaa synninpäästön Lutherille, niin eikö samalla tavalla voi tapahtua nykyäänkin?
Ilmeisesti olemme siis samoilla linjoilla, että sydämenusko ratkaisee, ei ulkoiset muodot. Yritin vain sitä kysyä, että luuletko esim. tämän munkin uskoneen opillisesti kuten vanhoilliset nykyään. Jotenkin olen saanut sen käsityksen usein vl:lien puheista, että he todella uskovat samanlaisen uskon (siis opillisesti) jatkuneen alkuseurakunnasta tähän päivään. Ikävä kyllä se ei ole millään mahdollista, mutta sen allekirjoitan, että todellista sydämenuskoa on löytynyt historian (kuten tämä katolinen munkki) aikana eri yhteisöistä ja niin sitä löytyy nykyäänkin.
Jumalan valinneen ihmiset, jotka pelastuvat, mutta loput joutuvat kadotukseen? Minusta tuossa ei ole mitään järkeä...mitä sellainen armo on, että toiset on jo valmiiksi valittu ja valitsematta jääneet joutuvat pelastuksen ulkopuolelle, kärventymään helvetin tuliin?
Jos tämä on asian laita, niin eikö Jumala ole aika (!) epäoikeudenmukainen? Mikä Jumala se sellainen on, joka rankaisee ihmistä laittamalla hänet helvettiin, vain sen takia, että ei ole itse häntä valinnut?
Kerrataan vielä ymmärsinkö sanomasi oikein: On Jumala, joka on valinnut jo ennen maailman luomista ihmiset, jotka tulevat pelastumaan. Loput eivät pelastu, vain siitä syystä, että Jumala ei ole heitä valinnut? Eikö kenenkään mielestä tuo kuulosta hieman epäoikeudenmukaiselta?? Onko tämä Raamatun opetusta? Jos tuo on totta, niin minäkin pelkkänä ihmisenä olen oikeudenmukaisempi.
kysymys, johon et vastannut: Käytännöstä vielä: yritättekö ihan tosissanne aluksi käännyttää teidän mielestänne eriseuraisen ja vasta sen jälkeen kartatte häntä, vai onko tyyli se, että ei alunperinkään olla missään tekemisissä?
En tiedä miten te toimitte, mutta minusta joskus vain tuntuu, että jo valmiiksi ette ole missään tekemisissä "eriseuraisten" kanssa. Miten siis käytännössä asia toimii?
ei ole mitään merkitystä uskonasioissa, koska se ei tule Jumalasta, vaikka se kuinka kiiltäisi ja loistaisi, ei se mitään ole. Ihminen tekee paljon sellaista, jota Jumala ei ole käskenyt, siksi on niin paljon kaikenlaisia ihmissääntöjä ja -oppeja, jotka eivät ole kestäviä.
Mutta Jumala toimii kaikkien lastensa kautta. Siksi jokaisella elävällä kristityllä on aina elävää vettä kielensä alla ja hän voi saarnata synnit anteeksi.
Uskoa ei kukaan ihminen toiselle ihmiselle anna.
Kyllä jokaisen kristityn usko tulee Jumalalta ja sen määrä myös, Hän rakas Taivaan Isämme kyllä tietää miten omiansa johdattaa.
Mutta uskon alkaja ja päättäjä on Jeesus ja onneksi autuutemme ei ole kenenkään ihmisen käsissä vaan Taivaan Isän armollisissa käsissä.
Aamenta päälle vaan !
Ei tämä synninpäästö oikeutus tai palastumisen lupaus olekaan raamatusta, toisin kuin larssi yrittää kovasti raamatunlauseiden valossa niin meille kertoa. Edelleenkään kukaan ei ole löytänyt sitä raamatunkohtaa, missä nämä asiat olisi luvattu vain vanhoillislestadiolaisille. Tulkitahan aina voi.
Jos Jumala olisi säätänyt siten, että 1900 vuotta Jeesuksen jälkeen muodostuu uskovien yhteisö kylmään pohjolaan, joilla ainoastaan on oikeus synninpäästöön ja taivaspaikkaan, ihan varmasti se lukisi hyvin selvästi raamatussa, eikä sitä tarvitsisi lukea rivien välistä Tiituksen tai Johanneksen luvusta.
Mutta arkihistorioitsijana katson asiaa eri suunnalita. Vanhoillislestadiolaisuus on vahvasti valtajärjestelmä, vaikkakin uskonnon asuun puettu. Järjestelmä ei pysyisi koossa, jos ei olisi pelotteita ja lupauksia. Varsinkin nykyajan yhteiskunnassa näin vanhoillisilla opeilla on vaikeaa ja raskasta elää. Seuroissakin usein puhutaan, kuinka jumalanlasta koetellaan maailmassa. Täytyy siis olla jotain kättäpidempää, jotta jumalanlapset jaksaisivat uskoa (=olla mukana). Luvataan taivaspaikka "yksinoikeudella", luvataan synninpäästön ja anteeksisaamisen oikeutus "yksinoikeudella"
luterilaisen kirkon, vaikka sen papit eivät ole päteviä synninpäästön antajia. Eikö sellaisen seurakunnan ehtoollinenkin ole periaatteessa väärin, entä sellaisen papit kuolevalle toimittama siunaus tai hautaan siunaus....hmmm mielenkiintoista, erittäin mielenkiintoista.