yksinäisyys on suuri ongelma, kun ei voi jakaa ajatuksiaan kenenkään kanssa. Minä olen asunut yksin hyvin vähän aikaa elämäni aikana, enkä tykkää asua yksin. Lapsia on useampia ja heistä saan seuraa.
Okei nyt ymmärrän
Anonyymi-ap
3310
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olen asunut lähes koko aikuisikäni yksin. Olisi pitänyt opetella puhumaan seinille. Se helpottaa kyllä jos on tuttuja keille puhua. Mieli jotenkin turtuu ja olo on tyhjä tai ontto kun joutuu olemaan eristyksissä. Toisilla on elämässä tällainen rooli.
Ei kuulosta hyvältä roolilta.
Olin yhtenä vuonna 7 vuotta puhumatta kellee sivulliselle.
Miehän tilasin ajan lääninkirjailijalle.
Puhuttiin niitä näitä. Sitten se sanos, että rupia kirjoittamaan.
Niin minä tehinkiin. Ostin Liiton kaupasta tiskipaperia; kuulakärkikynii niitä kuin läpinäkyviä.
Tiesin, että kirjoittaessa harjoittaa itseterapiaa.
Marraskuussa ne suosittelivattenkii jo psykiatrille menoo.
- mitää öisii, meluisii riittimenoi pitän!
- kutiainen -