Hei! Tarvitsisin hiukan neuvoja.
Olen lukiolainen ja minun veljeni käy ylä-astetta. Veljeni on laihtunut huomattavasti lähi aikoina, vaikka pituutta ei kovasti ole tullut. Veljeni myöskin kieltäytyy täysin tulemasta päivälliselle ja jos hänet käsketään tulemaan seuraksemme ja syömään, hän syö hyvin vähän ja menee sitten takaisin pelaamaan videopelejä. Häntä on koulukiusattu pienempänä ja haukuttu lihavaksi, joten epäilen että se olisi saattanut aiheuttaa hänelle syömishäiriön.. En tiedä näistä asioista paljoa enkä tiedä mitä asialle tehdä.
Hän vaikuttaa muutenkin myös kovin harmistuneelta ja pahantuuliselta, eikä hän ikinä tahdo mukaan minnekkään. Hän vain istuu kotona ja pelaa videopelejä kaiket päivät. Jopa hänen koulunkäytinsä on kärsinyt tästä huimasti.
Olen yrittänyt sanoa äidilleni että olen huolissani veljestäni, mutta äitini vain sanoo sen olevan videopeliriippuvuutta. Äitini mielestä asialle ei ole mitään tehtävissä, koska veljeni ei kuulemma suostu puhumaan kuraattorille tai terapeutille. Olen myös yrittänyt kysyä veljeltäni mikä on vialla, mutta tähän hän vain vastaa kieltämällä koko asian tai sanomalla että se ei kuulu minulle.
Mitä siis pitäisi tehdä, kun käyn eri koulua kuin veljeni, äitini ei suostu auttamaan, eikä veljeni kuuntele minua tai ketään muutakaan joka yrittäisi auttaa? Ylireagoinko? Pitäisikö uskoa että veljelläni on kaikki hyvin?
Olen lukiolainen ja minun veljeni käy ylä-astetta. Veljeni on laihtunut huomattavasti lähi aikoina, vaikka pituutta ei kovasti ole tullut. Veljeni myöskin kieltäytyy täysin tulemasta päivälliselle ja jos hänet käsketään tulemaan seuraksemme ja syömään, hän syö hyvin vähän ja menee sitten takaisin pelaamaan videopelejä. Häntä on koulukiusattu pienempänä ja haukuttu lihavaksi, joten epäilen että se olisi saattanut aiheuttaa hänelle syömishäiriön.. En tiedä näistä asioista paljoa enkä tiedä mitä asialle tehdä.
Hän vaikuttaa muutenkin myös kovin harmistuneelta ja pahantuuliselta, eikä hän ikinä tahdo mukaan minnekkään. Hän vain istuu kotona ja pelaa videopelejä kaiket päivät. Jopa hänen koulunkäytinsä on kärsinyt tästä huimasti.
Olen yrittänyt sanoa äidilleni että olen huolissani veljestäni, mutta äitini vain sanoo sen olevan videopeliriippuvuutta. Äitini mielestä asialle ei ole mitään tehtävissä, koska veljeni ei kuulemma suostu puhumaan kuraattorille tai terapeutille. Olen myös yrittänyt kysyä veljeltäni mikä on vialla, mutta tähän hän vain vastaa kieltämällä koko asian tai sanomalla että se ei kuulu minulle.
Mitä siis pitäisi tehdä, kun käyn eri koulua kuin veljeni, äitini ei suostu auttamaan, eikä veljeni kuuntele minua tai ketään muutakaan joka yrittäisi auttaa? Ylireagoinko? Pitäisikö uskoa että veljelläni on kaikki hyvin?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hei,
Hyvä, että kirjoitit tänne ja on hienoa, että olet veljesi tukena.
On olemassa matalan kynnyksen auttavia tahoja, joista voi jutella mielessä olevista huolista turvallisessa ympäristössä ja luotettavasti. Voit ottaa yhteyttä itse tai vinkata näistä veljellesi.
- Tukinet.net - Tukipisteesi netissä https://tukinet.net/
Tukinetistä saa itselleen tukihenkilön, jonka kanssa voi keskustella kahden kesken mistä tahansa hankalasta elämäntilanteesta tai mielessä olevasta huolesta. Tukihenkilö löytyy esimerkiksi Mieli Tukisuhteesta https://tukinet.net/teemat/mieli-tukisuhde/tukisuhteet/
Tukinetissä on myös monenlaisia ryhmächattejä ja keskusteluryhmiä, joista voi saada vertaistukea sekä ammattilaisten neuvoja. Esim. SaapasChatit on suunnattu nuorille ja niissä on aina avoin teema. https://tukinet.net/teemat/saapaschat/ryhmachatit/
Syömishäiriöliitolla on Tukinetissä SYLI-chattejä joissa voi jutella kehosuhteesta ja syömishäiriöistä. https://tukinet.net/teemat/syli-chat-1903200558/ryhmachatit/
Tukinetin kaikki palvelut saa käyttöönsä rekisteröitymällä palveluun anonyymisti. Osaa palveluista voi käyttää ilmankin rekisteröitymistä.
https://sekasin247.fi/
Sekasin-chat nuorille on auki vuoden jokaisena päivänä, maanantaista perjantaihin klo 9-24 sekä lauantaisin ja sunnuntaisin 15-24. Chatissa päivystävät mielenterveyden ammattilaiset sekä koulutetut vapaaehtoiset.
Ystävällisin terveisin
MIELI Kriisikeskus Helsinki/Kata
Muista myös oma jaksaminen,veljesi on alaikäinen ja vastuu vanhemmilla.Tuputtaminen,käskeminen tai jankuttaminen ei auta.Joskus jos mikään kotiruoka ei maistu niin menee kuitenkin jokin ja se on tärkeintä,olkoonkin vain pelkkää nuudelia tai makaronia pääasia että jotain syö.Voit olla veljesi tukena,hienoa kun on välittävä sisarus.