Kysyisin teiltä vaikean synnytyksen kokeneilta äideiltä. Voiko vauvan verenkiertoon joutua puudutusainetta selkäydinpuudutuksen yhteydessä ja voiko lapsen rintakehä painua/rusentua kasaan rajussa imukuppi synnytyksessä???? Meillä avovaimon kanssa syntyi poika to 26.5. RV40 5 eli hieman yli, kaikki arvot ja liikkeet koko raskauden tarkistuksissa mutta, synnyttyä reagoimaton, veltto ja äänetön. Pulssi tuntui koko ponnistusvaiheen ajan. Rintakehä painunut pahasti kasaan. Vietiin heti teholle ja lääkäri ilmoitti parin tunnin kuluttua että pulssi ok, hengittää itse mutta edelleen veltto ja reagoimaton. Avovaimolle yritettiin kolmesti epiduraalipuudutusta ja kahdesti siinä epäonnistuttiin koska joku kandi ei löytänyt kanavaa. Olisiko tapahtunut jonkinlainen hoitovirhe vai miksi vatsassa niin eläväinen poika muuttuukin syntyessään lähes elottomaksi??? Onko kenelläkään kokemuksia, ajatuksia tai ehdotuksia????
Huolestunut isukki
Huolestunut isukki
287026
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
kesti? En ole mikään lääkäri, tavallinen äiti vain ja todella pahoillani, että teillä on alku näin kinkkistä. Oliko napanuora ok vai kiertyneenä kaulan ympäri?
Kaikki oli ok vielä ponnistus vaiheessa joka kesti tunnin verran. Napanuorakin ihan normaalisti, lisäksi napanuorasta otettavat hapetusarvot aivan normaalit. Se tässä kummastuttaakin jos kaikki on normaalia niin miksi poika on niin huonossa kunnossa.
se imukuppirysäys. Oma poikani (keskimmäinen) juuttui synnytyskanavaan pariksi tunniksi. Ruhjeita tuli hänellekin, muttei mitään korjaamatonta. Uskoisin, ettei puudutusta anneta liian myöhäisessä vaiheessa lainkaan. Keuhkot, jos on menneet kasaan niin on ollut hetken hiljaista. Sanoit, että hengittää jo omin voimin. Se on iso juttu. Toivottavasti tokenee muutenkin. Itku meinaa tulla vaikken teitä tunnekaan. Tiedän, mitä on huoli ipanoista.
Toivotaan niin. Ensi tiistaina saamme kuulla tulokset ja tuomion koska kuvat, näytteet yms. tiedot lähtivät tyksiin tutkittavaksi koska teho-osaston lääkäri sekä hoitajat eivät tienneet syytä pojan tilaan. Ilmoittivat vain pe:na että poika on pahasti sairas ja vaurioitunut. Järkyttyneenä, huolestuneena ja unettomana tässä odotellaan, ja haetaan tietoja ja vastauksia täältä.
meillä myös tämä nuorimmainen juuttui synnytyskanavaan melkein kolmeksi tunniksi, ja jatkuvien ponnistamisten takia voimieni loputtua otettiin avuksi imukuppi. Vauva vietiin heti syntymän jälkeen teholle sen vuoksi että oli kovin hiljainen ja veltto, kuulemma vain "narisi" ja hengitti heikonlaisesti ja epäilivät vasemmassa kädessä Erbinpareesia (olkahermohalvausta).
Selvisimme kuitenkin säikähdyksellä, vauva toipui parin tunnin teholla olon jälkeen ja käsivarressakin oli ilmeisesti vain arkuutta koska se oli jäänyt jumiin ulostulovaiheessa. Kyllä mekin olemme miettineet monta kertaa, että miksi synnytystä pitkitetään liian pitkään jos kerran selvästi huomataan että vauva jää jumiin? Meilläkin oltiin jo sektiovalmiudessa koska vauvan sydänäänet katosivat pariin otteeseen, mutta eipä viety sektioon ei. Onneksi ei käynyt huonommin!
Alkuperäiselle kirjoittajalle voimia, toivoa kuitenkin on!
Voimaa Sinulle ja lapsen äidille. Oma poikani oli kunnossa ennen synnytystä, kuoli synnytyksessä, saatiin elvytettyä, mutta hiipui pois samana päivänä.
Vaikka en ole kovin uskonnollinen, rukoilen poikasi ja Teidän puolestanne.
Jos haluat purkaa sydäntäsi, mailaa: a piste maatta ät gmail.com
ei tää oo enään todellista... eikö siellä hemmetin porissa osata mitää??? mene sinne sitten synnyttämään, ei hyvältä näytä.... =(
Palattiin juuri poikaa katsomasta. Mitään uutta ei ole ilmennyt. Tuloksia odotellaan edelleen. Paikallisen teho-osaston lääkäri ja hoitajat eivät osaa sanoa tai kertoa miksi poika on tuollaisessa tilassa. Jatkuvasti kuulee vain, että poika täytyy olla pahasti sairas tai vammautunut koska hällä on niin pitkät sormet??? Onko olemassa sairautta tai vammaa jonka pystyy määrittelemään sormien pituudesta???
että jos ei mitään kummallisuutta huomattu ultrissakaan, niin kyllähän tollaiset on täytynyt tulla synnytyksessä.
Epiduuraalia en usko aiheuttajaksi, mutta tapahtuiko synnytystilanteessa jotain?
Imukupilla omanikin kiskaistiin, kun äänet katosivat, mutta ei jäänyt mitään jälkiä vauvaan tms. vikoja.
Kuinka keuhkot nyt 1 2 kasaantuu...
Voi ihmettä.
Tekivätkö elvytystä? Oisko siinä rusentunut keuhkot? En kyllä tiiä.
Voi, pisara valuu pitkin poskea, kun eläydyn niin teidän tilanteeseen.
Toivotaan, että asiat loksahtavat paikoilleen ja vauvan kasvaessa kehkotkin kohenisi.
Sormien pituudesta en kyllä ole koskaan kuullutkan, että niistä voisi jotakin päätellä...
Peukkuja pidän, olisi mukava kuulla jatkossakin miten tilanne edistyy, jos vain jaksatte kirjoitella tänne.
Kiitoksia lohdutuksen sanoista. Ei mitään tavallisuudesta poikkeavaa huomattu rakenneultrassa eikä kolmena synnytystä edeltävänä viikkona tehdyssä koonarviointiultrassa. Keskivartalon muoto oli jokaisessa ultrassa normaali ovaalin mallinen. Kokoarviot vaihtelivat 3.8-4.1 kiloon -600grammaa. Ei tapahtunut mitään elvytystä ainakaan salissa, eikä lääkärikään ole kertonut elvyttämistarpeesta,on vain sanottu että hengitys ja sydän on toiminut kokoajan mutta poika ei reagoinut ja oli veltto. Pitää varmaan pyytää pojan siirtoa isompaan sairaalaan, koska nykyisessä vain katsellaan ja voivotellaan ettei tiedetä missä vika.
Olen kyllä totisesti ymmälläni, jos ei kerran elvytystä tarvittu, että mistä se sitten johtuu, että keuhkotkin kasassa...
Hurja tapaus.
Minkä kokoinen poika oli syntyessään?
Onko painossa tapahtunut muutosta vielä?
Kai kuvaavat pään ja mitä sähkökäyriä ne pystisivät ottamaankaan?
Ja onko niistä tuloksista kuulunut vielä ja muistatko mitä kokeita ovat ottaneet?
Minä varmasti kans tahtoisin siirtoa isompaan sairaalaan.
Kai ne nyt ees jotain osaisivat epäillä syyksi tällaiseen.
Kiinostaa tilanne, kun itse yritämme 3. lasta ja tällaisia kun kuulee, niin alkaa kyllä mietityttämään nuo synnytykset, että uskaltaakohan enään.
Mieheni suvussa muutama vuosi sitten eräällä sattui niin, että raskauden aikana lapsivettä oli poikkeuksellisen paljon ja punktiossa totesivat vaikeasti kehitysvammaiseksi tai vaikea sydän sairaus.
Oisivat vieä voineet keskeyttää raskauden jos oisivat halunneet vaikka oli jo pitkällä...
Lapsi syntyi sydän vikaisena ja kaikkea muuta pientä oli mukana...
Loppua en kerro :(
Alkaisitte muutenkin miettimään kaiken näköisiä, mutta kun heidän vauvalta ottivat kaiken laisia kokeita päästä aivotoiminnan takia.
Että jos tällaisilla kokeilla selviäsi teidänkin tilanteessa jotain, ettei vaan arpoisivat.
En minäkään lääkäri ole ja muutenkaan mikään neuvomaan, mutta ymmärrän huolenne ja sitä varmasti haluaisi nopeita tekoja lääkäreiltä.
Kyllä varmasti ultrassa olisi selvinnyt vammaisuuden mahdollisuus.
Onko vastaavaa sitten tapahtunut missään päin suomea?
Kirjoittakaa kaikki mahdolliset mieltä askarruttavat kysymykset paperille, niin muistaa kysyä lääkäreiltäkin, kun monesti sitä on paniikissa ja muissa maailmoissa eikä muista kaikkea kysyä.
Voimia ja koittakaa lehvähtää ja syödä hyvin, että jaksatte taistella vauvanne puolesta!
läheskään aina selviä vammaisuus. Joten kyse voi olla myös jostain sellaisesta. Mutta kuulostaa oudolta tuo sormien pituudesta päättely...
Toivon alkuperäiselle parempaa jatkoa. Ehkä poika siitä vielä tokenee ja kaikki onkin lopulta kunnossa. Niin voi toivoa, kunnes toisin todistetaan.
aina selviäkään, mutta jos kovin paljon poikeva oisi, niin uskoisin sen huomattavan.
Tietysti aina riskinsä niissäkin luottavuuden suhteen.
Millaisia sitten ne uusimmat ultrajutut ovat nykyisin (en muista millä nimellä ne on) ja onko luotettavuus parempi?
Oireisiin kuuluu pitkät raajat, vauvassa huomio kiinnittyy pitkiin sormiin kuitenkin ensin. En tiedä voisiko tärpätä, mutta tuli mieleen, että olen jostain kuullut tällaisen... Ei ole kai kovin yleinen. Yritän hiukan etsiä lisätietoa, jos jostain saisin...
Siskoni soitti tästä ja kysyi tiedänkö mitään kun pitkät sormet mainittiin. Mieheni veljellä on Marfan syndrooma ja soitin anopille, joka aikoo käydä illalla kertomassa asiasta täällä. Alkuperäiselle voimia!
olen myös etsinyt ja hakenut tietoa ja faktaa netin tietokannoista.
Oireet sopisivat kolmeen syndroomaan mutta kaksi niintä vaatisivat myös jonkinlaisia rakennemuutoksia kasvoissa esim. suussa, silmissä ja korvissa olisi joitakin kehitysvammaisille tyypillisiä piirteitä. Pää ja kasvot näyttävät kuitenkin "normaaleilta". Olen itsekin päätynyt ainakin toistaiseksi juuri marfansyndroomaan (se kolmas vaihtoehto), koska edelleenkään ei mitään tutkimustuloksia ole tullut ja tunnusmerkit sopisivat siihen, mutta mitään sydänvikaa ei ole sydänkäyrissä havaittu. Tänään näin myös röntgenkuvat ja luin lausunnon ja juttelin lääkärin kanssa, luustossa ja sen rakenteessa ei mitään normaalista poikkeavaa. Paino on noussut alkuperäisestä 3350stä 3620een. Mutta hän säilyy edelleen arvoituksena sekä lääkäreille että meille vanhemmille kunnes saadaan varmaa tietoa. Kiitoksia jälleen kaikille jotka yrittävät ratkaista arvoitusta. Päivä kerrallaan eteenpäin.
Olin kirjottanut tosi pitkästi ku tytär kävi painamassa jotain ja se teksti katosi.Hän haluaa mua jo nukkumaan eikä ihmekkää ku kello on jo vaikka kuin paljon:(
marfanista löytyy tietoa www.marfan.fi
Mulla meni odotus ja synnytys ihan ok.Diaknoosi saatiin pojan ollessa n.3vuotias.Epäilykset lähtivät silmän "välkähdyksestä" ja johtivat tarkempiin tutkimuksiin.Poika on nyt 11v.Hän on aivan "normaalin" näköinen mutta pitkä ikäisekseen.Nyt jotain 162cm pitkä.Hoikkakin hän on.(En saa tällä näppiksellä pilkkua...)Sormet on pitkät ja kapeat.
Pahinta meidän tapauksessa on että aortta on pullistunut.Siihen aloitettiin beetasalpaajalääkitys ekaluokalla.Perjantaina on taas vuosittainen sydänkontrolli.Jossain vaiheessa on edessä korjausleikkaus.
Onnea teille vauvan johdosta! Ja jaksamista epätietoisuuden keskelle.
Saimme tänään ilosempia ja huojentavampia tuloksia turusta. Kromosomitutkimuksissa ei ole löytynyt mitään poikkeavaa. Poika on kuitenkin lähes samassa tilassa. Lääkärit eivät edelleenkään tiedä missä vika olisi. Aivotoiminta ollut normaalia koko viikon samoin sydän, keuhkot ja luusto normaalit ainoastaa kuoppa rintakehässä edelleen. Nyt lähdetään tutkimaan muita asioita jos vastauksia löytyisi muualta. Poika säilyttää arvoituksensa edelleen. Lähipäivien/viikkojen aikana saadaan lisätietoja. Iso kivi poistui sydämeltä kun kuuli ettei hän olekkaan kromosomistoltaan poikkeava.
Varmaan kuulostaa tyhmältä ihan ventovieraan sanovan näin, mutta olen itsekin helpottunut saamastanne vastauksesta! :)
Onneksi nykypäivän lääketiede kehittynyt, että voidaan tutkia pitkälle ja korjauksiakin tehdä.
Pidän teille peukkuja! :)
Eli onko nyt niin, että se marfan-jttu on pois suljettu?
Marfan ja muut kromosomipoikkeamat ovat ainakin tulosten mukaan poissuljetut, ainakin lääkäri sanoi niin. Tosin hän kyllä sanoi että jos ei muissakaan tutkimuksissa löydy selventäviä vastauksia niin kromosomitutkimuksia jatketaan vielä tarkemmin kunnes arvoitus ratkeaa. Ilmoittelen taas kunhan saadaan lisää tuloksia. Kiitoksia taas jaetuista murheista ja ilon pilkahduksista.
Hei,
Aluksi onnittelut perheenlisäyksen johdosta. Olen lukenut tämän ketjun ja kovasti ihmetellyt toimintaa terveydenhuollon osalta. Tuntuu, että tiedonsaantioikeus taitaa olla vähän vaillinnainen teidän tapauksessanne. Voimia odotukseen ja terveisiä pienokaiselle.
Olen seurannut tarinaanne ja olen järkyttynyt siitä itsekin. Lupasit kirjoittaa lisää,kun kuulet enemmän... Onko mitään selvinnyt??
Viimeisten parin viikon aikana on tullut eri kokeiden tuloksia. Poika siirrettiin jopa turkuun muutamaksi päiväksi tehokkaampaan hoitoon ja tutkimuksiin. Mutta ei mitään valaisevaa edelleenkään. Kromosomi tutkimukset puhtaat, geneetikoilta puhtaat paperit ei pelättyä dystrofiaa, elimet tutkittu ultralla ei vikoja, aivot tutkittu sähkökäyrällä ja magneettikuvauksessa ei vikoja. Päivä päivältä kuitenkin liikuttaa ja heiluttaa käsiään ja jalkojaan enemmän. Edelleenkään ei kuitenkaan niele itse. Jumppari käy jumppauttamassa ja hermoratatutkimus tehdään varmaan pian toivottavasti. Ehkä kaikki johtuukin lopulta siitä mitä olen alusta saakka epäillyt, että synnytyksessä ovat hermoradat vaurioituneet. Ai niin ja tämän hetken mitat ovat jo 4105g ja 58,5cm. Katsellaan ja koetetaan mennä päivä päivältä parempaan. Ilmoittelen jälleen.
poika kasvaa vissiin normaalisti,mutta onko mitään selvyyttä asiaan löytynyt???
Ei mitään uutta. Poika kasvaa ja kehittyy. Lomilta palailevat hoitajat ihmettelevät onko sama vauva enää kyseessä, jonka he ennen lomia näkivät. Hermoratatutkimus tehtiin viime viikolla ja sieltä löydettiin jotain häiriöitä mutta lääkärit väittivät etteivät ne voi johtua vaikeasta synnytyksestä. Sanoivat että synnytysvammat tulevat vain yhteen raajaa ei kaikkiin, mutta epäilen jos niska on jotenkin venynyt niin että se on vaurioittanut hermoja niin se kyllä vaikuttaa kaikkiin raajoihin. Fysioterapeutti käy päivittäin ja kädet ja jalat heiluvat reilusti jo itsekin. Nieleminen ei edelleenkään onnistu, mutta tarvitaanhan siihenkin lihaksia ja hermoja. Lastenneurologi tulee parin viikon kuluttua lomilta ja silloin vasta saadaan lopullinen diagnoosi hermoratojen kunnosta. Eli jälleen odottelua, loppusi jo ja saisi pojan lopultakin kotiin.
ja niska oli synnytyksessä ja raskauden aikana venyttynyt. tiukassa oli ja ponnistuksen yht. jouduttiin vähän voimakkaammin auttamaan ulos. ei hänellä kyllä mitään hermovaurioita tullut vaan torticollis eli toisella puolen lihaskiristystä ja kaulajänne on jäänyt kireäksi. se on kyllä kanssa elinikäinen ongelma ,mutta ei se niin vaikea ole etteikö sen kanssa pärjää.
Hei!
Mitäs teille nyt kuuluu? Ootteko kenties kotona jo?
Kerro nyt jotain...
Ei ole poika päässyt vieläkään kotiin. Pian kolme kuukautta mennyt eikä mitään diaknoosia ole saatu. Ainoastaan hermoradoissa on sanottu olevan jotain vikaa, neurologi piti jo kolme viikkoa sitten lomalta palattuaan ottaa pojan tarkempiin tutkimuksiin mutta ei ole vielä kuulunut eikä näkynyt. Verikokeita ja virtsanäytteitä lähetellään ympäri suomea, mutta ei niissä ennenkään ole mitään löytynyt. Alkuviikosta lääkäri suunnitteli ja puhui siirrosta helsinkiin. Toivottavasti siellä sitten tutkitaan hermoradat kunnolla eikä vain makuuteta poikaa viikko tolkulla sängyssä tutkimatta mitään. Painoa rupee olemaan jo reilut viisi kiloa ja pituutta pian 63 cm. Kesä ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan, kun lähes päivittäin tuli käytyä moikkaamassa poikaa. Toivottavasti pari lähi kuukautta tuo jo tilanteeseen selvyyden ja loppuu lopulta sairaalassa istuminen ja saadaan olla kotona. Ai niin äidin jälkitarkastuskin johti sairaalalähetteeseen. Huonosti neulottu ylimääräisiä lihasäikeitä roikkuu, toisen asteen repeämiä ja peräsuolen haavaumia. Leikkaus tod.näk odottaa. Kai tuokin jotain kertoo synnytyksen rajuudesta ja antaa syyn epäillä pojan tilan johtuvan siitä.