Elettiin useita vuosia avoliitossa. Useamman loppuvuoden suhde oli lähes, ja lopulta kokonaan seksitön. Mies ei halunnut. Ei ollut kolmansia osapuolia, eikä vikakaan kuulemma ollut minussa. En tiedä missä vika oli. En mikään rumiluskaan ollut, laihdutuskaan ei auttanut. Kuitenkin, se oli melkoinen kolaus nuorehkon naisen naiseudelle ja itsetunnolle. Sitä tuskaa ja piinaa kesti liian kauan, olisi pitänyt lähteä jo ajat sitten. Sitä vaan aina toivoi, että kaikki kääntyy vielä parhaaksi. Ja paskat. Erosta on muutama kuukausi. Muutaman kuukauden olemme asuneet eri osoitteissa. Erosimme hyvissä väleissä, ja ollaan erinäisistä syistä johtuen oltu tekemisissä lähes päivittäin. Muuttokin on vielä osittain kesken.
Mitä mieltä olette? Haluaisin sanoa exälleni muutamia kipeitä totuuksia. Tässä muutama esim. en halua mitään tavaroista, jotka sijaitsivat makuuhuoneessamme, sillä en halua mitään muistuttamaan itseäni sen makuuhuoneen tapahtumista, siis sitä että mitään ei tapahtunut, en halua sellaisia epäonnistumisia mukaani. Toisekseen loppuaikoina harrastuksenani oli kerätä erästä tiettyä tavaraa, joka oli minulle silloin niin rakasta, kolusin sitä kaikkialta. Silloin se oli mukava ja haasteellinenkin harrastus. Nyt se on menettänyt merkityksensä. Niiden tavaroiden (vaikka kauniita ovatkin) katselu saa minut aistimaan täysin merkityksettömän ajan elämässäni. Toisin sanoen se tunne saa minut jopa inhoamaan niitä ennen rakkaita asioita. Ne vaan assosioi mieleeni ajan, joka oli täysin tyhjää ja turhaa. Haluaisin myydä ne tavarat. Ex ihmettelee miksi.
No sitäpä tässä juuri olen kysymässä, että voinko kertoa hänelle miksi? Satuttaisiko se liikaa? Samalla kuitenkin haluaisin sanoa esim nuo asiat juuri satuttaakseni häntä. Hänkin satutti minua. Onko se oikein, että pidän sen tuskan sisälläni? Näistä asioista mitkä eroon johti, olisi puhuttu minun aloitteestani tuhannesti, mutta mies ei puhu. Vai olisiko oikein sanoa asiat halki, etteivät jää painamaan? Vaikka se rikkoisi ystävyytemme, ja veisi hänen itsetuntonsa totaalisen pohjiin?
Mitä mieltä olette? Haluaisin sanoa exälleni muutamia kipeitä totuuksia. Tässä muutama esim. en halua mitään tavaroista, jotka sijaitsivat makuuhuoneessamme, sillä en halua mitään muistuttamaan itseäni sen makuuhuoneen tapahtumista, siis sitä että mitään ei tapahtunut, en halua sellaisia epäonnistumisia mukaani. Toisekseen loppuaikoina harrastuksenani oli kerätä erästä tiettyä tavaraa, joka oli minulle silloin niin rakasta, kolusin sitä kaikkialta. Silloin se oli mukava ja haasteellinenkin harrastus. Nyt se on menettänyt merkityksensä. Niiden tavaroiden (vaikka kauniita ovatkin) katselu saa minut aistimaan täysin merkityksettömän ajan elämässäni. Toisin sanoen se tunne saa minut jopa inhoamaan niitä ennen rakkaita asioita. Ne vaan assosioi mieleeni ajan, joka oli täysin tyhjää ja turhaa. Haluaisin myydä ne tavarat. Ex ihmettelee miksi.
No sitäpä tässä juuri olen kysymässä, että voinko kertoa hänelle miksi? Satuttaisiko se liikaa? Samalla kuitenkin haluaisin sanoa esim nuo asiat juuri satuttaakseni häntä. Hänkin satutti minua. Onko se oikein, että pidän sen tuskan sisälläni? Näistä asioista mitkä eroon johti, olisi puhuttu minun aloitteestani tuhannesti, mutta mies ei puhu. Vai olisiko oikein sanoa asiat halki, etteivät jää painamaan? Vaikka se rikkoisi ystävyytemme, ja veisi hänen itsetuntonsa totaalisen pohjiin?
Vastaukset 22
Vanhimmat
vie ne omasi varastoon. Niin minä tein. Ja sitten, kun ei enää tehnyt kipeää, pystyin kaivamaan ne sieltä käyttöön. Mm. sänky jne.
Tuosta puhumisesta en tiedä. Se on itsesi päätettävä puhutko miehelle vai jollekin ystävälle.
Mulla on ollut todella samanlainen tilanne. Siis siinä mielessä, ettei ollut seksiä jne. Ollaan exän kanssa ystäviä edelleen, mutta mulle taas (toisin kun sinulle) ne tutut tavarat ja huonekalut ym. ei ole tuottanut ongelmia. Oikeastaan on ihan hyvä, että niitä on, niin jää jotakin siitä aikaisemmasta elämästäkin muistoksi.
Eihän niitä ikäviä asioita toki halua muistella, mutta mulle on jäänyt päällimmäisiksi ne hyvät muistot ja asiat on saatu puhuttua selväksi.
Tavaroiden laittaminen varastoon hetkeksi voi olla hyvä asia, koska sen jälkeen kun ero-asiasta pääsee yli ja elämään tulee uusiakin juttuja, niin sitten vasta tietää, että mikä kiinnostaa jatkossa ja mikä ei. Ei kannata vielä heittää mitään roskiin.
Puhuminen kannattaa yleensä, mutta jos suhde on ohi niin ettei enää mitään seurustelua haluta yrittää, niin ei kaikkia asioita kannata välttämättä toiselle kertoa. Keskustele muiden ystävien kanssa tai anna vaan ajan kulua. Ystävyys exään on hyvä säilyttää, mutta ei se voi olla enää kovin läheinen, jos vaikka löytyisi joku uusi mies.
Sinänsä mitään tunteiluja niihin tavaroihin ei liity, tunteet siitä suhteesta olivat tainneet kuolla jo paljon aiemmin kuin sitä tajusinkaan. Lähinnä ne tunteet niitä materialistisia juttuja kohtaan ovat inho ja pettymys...
Sehän siinä onkin, olishan helpottavaa puhua jollekkin ystävälle. Mutta no A) ei ole niin läheistä ystävää (paitsi ex), jolle voisi jotain niin henkilökohtaista puhella. Ja B) haluanko tunnustaa jollekkin tutulle ihmiselle sen ettei minulla ollut suhteessa minkäänlaista seksielämää, tai sen erään vastaajan lahna-epäilyn ym... Se on niin helppoa jutella näin anonyymisti ;)
yrittää sanoa loukkaamatta häntä, että suhteenne seksittömyys loukkasi sinua niin paljon, ettet halua asioita siitä muistuttamaan.Mutta älä loukkaa tarkoituksella, ei hänkään varmaan ole tahtonut sinua tahallaan loukata.
Hmm, tämä kuulostaa siinä mielessä hyvältä, että haluaisin vielä jollain tasolla puhua asiasta, mutten loukatakkaan totaalisesti =)
kun seksittömyyden syy jäi teillä epäselväksi niin muista että kertomalla exälle voi olla että hänkin intoutuu kertomaan jotain myös sinulle ja se voi myös sattua. Meinaan vaan että oletko valmis kuulemaan että olet huono sängyssä, aina sama asento, täys lahna, et osaa ottaa suihin, väljät paikat, sai sinulta kondylooman jne. Toisaalta puhdistuisipa ilma. Se että ei ole rumilus ei takaa hyvää seksiä eikä hyvää suhdetta.
Vikaa on yleensä molemmissa osapuolissa!
Jos et saanut sanottua silloin kuin olitte yhdessä niin miksi enää. Kysyn vain.
Ongelmaa olsi voinut jutella pariterapiassa. Olisi voinut auttaa.
Jos et saanut sanottua silloin kuin olitte yhdessä niin miksi enää. Kysyn vain.
Ongelmaa olsi voinut jutella pariterapiassa. Olisi voinut auttaa.
Vastaan vain, mielenrauhani vuoksi, koska asioita ei koskaan puitu kunnolla läpi perinpohjaisesti. Minä yritin kyllä ihan kahdenkeskistä pariterapiaa niin tuhannet kerrat, mutta onko miehillä tapana puhua?! No eipä taida olla, tai ei ainakaan tällä yksilöllä. Meni ihan totaalisen lukkoon niissä tilanteissa. Saati sitten että olisi jonkun ammattilaisen kanssa oikein keskusteltu...
"Kahdenkeskistä pariterapiaa"?? Voi äiti.
Tässähän on tällä hetkellä se tilanne, että sinä et halua mennä keskustelemaan traumastasi ja katkeruudestasi jonkun ammattiauttajan kanssa, vaan ratkaiset asian "kahdenkeskisellä pariterapialla", joka kertomasi mukaan tarkoittaa sitä, että viimeisen kerran haluat kääntää puukkoa haavassa ja kostaa (kuten kerroit), vaikka itsekin tiedät murskaavasi toisen itsetunnon.
Et kai ihan oikeasti luule että miehesi oli tahallaan haluton, ihan vain sinua loukatakseen? Että hän ei vaan kiusallaan halunnut puhua asiasta, ei suinkaan niin että se vain olisi miehelle niin kova paikka? Ja pitäisikö tässä nyt suhtautua positiivisesti vimmaasi KOSTAA haluttomuus????
Jätä ne tavarat sinne, jos haluat. Ei siitä tarvitse tehdä numeroa miksi ne jäävät, jollet halua olla draamakuningatar ja loukata. Oletat todennäköisesti että miehesi kunnioittaa sinun tunteitasi erossa, mitäpä jos teet saman? Jos sinulla ei ole ketään jonka kanssa puhua, mene terapeutille, HUOM oikealle, älä järjestä yhdenkeskistä yksilöterapiaa.
Jos et halua antaa kamojasi eksälle, lahjoita hyväntekeväisyyteen tai ekokeskukseen, Tulevat jopa noutamaan.
Eksäsi kärsii jo haluttomuudesta, mikä varmasti vaikeuttaa hänen elämäänsä ihan tarpeeksi. Olet jo moneen kertaan puhunut ja selittänyt asian. Miksi pitäisi tehdä vielä selväksi minkä vuoksi et kamoja halua? MIKSI? Sano yksikin syy, poislukien kostonhimosi ja halusi loukata, koska sinua on loukattu?
"Kahdenkeskistä pariterapiaa"?? Voi äiti, se nyt oli vaan sellainen heitto, etkö huumoria ymmärrä?!
"...ratkaiset asian "kahdenkeskisellä pariterapialla", joka kertomasi mukaan tarkoittaa sitä, että viimeisen kerran haluat kääntää puukkoa haavassa ja kostaa (kuten kerroit)..."
Sillä "kostamisella" tarkoitan kai lähinnä sitä, että haluaisin hänen kuitenkin tietävän sen, että se loukkasi minua. Ilmeisesti et ole koskaan itse kokenut vastaavaa, ja hyvä jos et ole.
Sillä viimeisellä "puukonkäännöllä" haluaisin myös testata sen, haluaisiko hän kuitenkin vielä purkaa sitä asiaa, sillä tiedän että se on hänelle myös kipeä asia. Sillä eihän mies voisi sitä kenellekkään kaverilleen puhua ja samalla tunnustaa. Ja onko miehillä tapana mennä edes lääkäriin saati sitten puhua henkilökohtaisista asioistaan maksullisesti?!!
Minä olen ainoa, joka siitä tietää, minullehan hän periaatteessa voisi puhua ja purkaa, sillä minä tiedän sen jo valmiiksi. Siinä sinulle vastaus SIKSI, JA MIELESTÄNI SE EI OLE JULMAA....
Ja ihan vakavissaan kuvittelet, että miehesi ei tiedä että hänen kyvyttömyytensä loukkaa sua?
Tietysti jos sulla ei ole sydäntä antaa toisen toipua, nii anna mennä. Älä tuu selittään, että haluat viimesen kerran potkasta että voisit auttaa. Eiköhän se oo ihan tarpeeks kova paikka se miehen oma kyvyttömyys.
"Mä oon ny lähössä ja aattelin vielä kertoo että sun haluttomuutes sai mut katuun koko suhdetta niin paljon, että pelkkä sen aikasten tavaroiden näkeminen inhottaa, niin että nyt sä varmaan haluat avautua mulle siitä traumasta jonka tää aiheuttaa?"
Se on ihan inhimillistä että sä haluat että sillä on paha olo koska sullakin on. Älä silti hurskastele ja väitä että haluut aiheuttaa sille pahan olon ihan että voisit sit auttaa sitä juttelemalla kuinka pahan olon se sulle aiheuttaa.
mutta mitä väliä, eihän sinun tarvitse enää tunteitasi pidätellä. Ei tarvitse mielistellä, joten paukauta totuus, vaikka ihan vaihtelun vuoksi!
Miksi et kärrää niitä tavaroita vaikkapa kaatopaikalle? Ei toista kannata turhaan loukata! Luuletko tosiaan, että miehesi tahallaan oli haluamatta sinua? Haluttomuus on miehelle valtava häpeä!!! Yleiset odotuksethan lähtevät siitä, että miehen TÄYTYY haluta ja vaikuttaa siltä, että tällaisia ovat myös sinun odotuksesi. Luuletko TODELLA että eronne ja miehesi kyvyttymöös eivät jo olisi riittäviä rangaistuksia?! Kuvitteletko, että miehesi teki jossain vaiheessa valinnan olla haluamatta sinua? Tosi asiassa haluttomuuteen vaikuttavat niin suuret biologiset ja hormonaaliset menetelmät, että oman pahan olon purkaminen toisia syyllistämällä on täysin turhaa!!!
Miehesi menetti jo sinut haluttomuutensa takia, ja sinun mielestä hänen kuuluisi kostoksi vielä menettää itsetuntonsakin?
Kuinka julma voit oikein olla? Pura oma paha olosi johonkin muuhun, ja paranna traumasi etsimällä mies jolle olet haluttava (ei pitäisi olla naiselle kovin vaikeaa).
Miksi et kärrää niitä tavaroita vaikkapa kaatopaikalle?
-Koska ovat osittain melko arvokkaitakin, rahallisesti.
-En halua myydäkkään, koska välttämättä en saisi omiani pois, vielä. Niiden rahallinen arvo nousussa vuosien mittaan.
Luuletko tosiaan, että miehesi tahallaan oli haluamatta sinua? Kuvitteletko, että miehesi teki jossain vaiheessa valinnan olla haluamatta sinua?
-en luule enkä kuvittele, sillä tiedän että Haluttomuus on miehelle valtava häpeä! Siksihän hän ei siitä halunnut puhuakkaan. Haluaisin puhua siitä myös hänen vuokseen, en toivo hänelle kuin onnellista elämää!!!!
Yleiset odotuksethan lähtevät siitä, että miehen TÄYTYY haluta ja vaikuttaa siltä, vaikuttaa myös siihen miten valtavaa häpeää minä siitä tunnen. Siksi en voikkaan siitä ystävilleni puhua.
Muuten haluttomuus ja kyvyttömyys ovat kaksi eri asiaa.
Joo, yleensä paras apu tollasen valtavan häpeän käsittelyyn on se, että asian takia kotoa lähdössä oleva ex-rakas kertoo että "toi asia paitsi on sulle valtava häpeä, se pilas munkin asiat".
Ai kun kiva kun tollain halut auttaa!
on noin tollo , ettei mene vaikka nyt lääkärille niin olis minusta hyvä sanoa miksi otit "lopputilin".
Minä jos olis minun asiani haluaisin kuulla mikä meni väärin.
Aikaisemmin mainitsemani kaatopaikka oli ainoastaan esimerkki siitä, että tavaroista voi päästä eroon myös tekemättä numeroa siitä, että ei itse halua niitä (olettaen ettei kerro entiselle kärränneensä niitä sinne). Joku muukin jo kirjoitti tästä, mutta myös minulle tulee sellainen olo, että haluat tehdä tavaroista numeron ainoastaan pahoittaaksesi toisen mielen ja kostaaksesi toiselle. On aivan eri asia yrittää keskustella asiasta kuin haastaa riitaa. Ja riidan haastamiselta tuo ensimmäinen kirjoituksesi ainakin minusta kuulosti. Jos kerran tiedät, että asia hävettää miestäsi niin, miten luulet, että tavaroista puhuminen sitä vähentää?
Ei ole mitään syytä levittää ympärilleen negatiivisuutta, ei se mitään auta. Itsellesi tulee vaan vielä pahempi olo: asiat jotka sanotaan ääneen ovat todentuntuisempia, ja jos vastapuolelta ei saa mitään palautetta, kaikki pahimmat aavistelut muuttuvat faktoiksi. Sen sijaan, että muistelisit katkerana vanhoja, suuntaudu tulevaisuuteen. Myy tavarat, lahjoita hyväntekeväisyyteen, pistä varastoon, mutta älä missään nimessä vie niitä uuteen asuntoosi muistuttamaan menneestä katkeruudesta ja tyhjyydestä.
Aloita uuden, sensuaalisesti itsetuntoisen identiteetin rakentaminen hankkimalla uusia vaatteita,käymällä kampaajalla, käymällä uusissa paikoissa, sisustamalla eri tavoin kuin aiemmin. Vietä joka päivä pari tuntia sellaisten ihmisten seurassa, joiden kanssa viihdyt oikeasti, mielellään ulkona tai uudessa asunnossasi, jotta hekin pystyvät ymmärtämään, että olet muutosvaiheessa, että et ole enää sama ihminen kuin pari kuukautta sitten. Älä hanki uutta ihmissuhdetta ennen kuin koet olevasi jälleen sensuaalisesti eheä ihminen, mutta vakipano tai platoninen deittailu saattaa auttaa eheytymisprosessissa, kun huomaat, että sinua halutaan.
Voimina ja jaksamista, ja nauti kesästä!
Tämä toimi minulle, kun olin vuosi sitten samassa tilanteessa kuin sinä. Minä myin myös television pois ja aloin lukemaan klassista kirjallisuutta sen sijaan, mikä tuntuu eheyttäneen käsitystäni ihmissuhteista, mutta en näe tätä mitenkään välttämättömänä muille.
Miksi eksälle pitäisi kertoa, miksi haluat myydä omat tavarasi? MIKSI? Myyt jos huvittaa, omia kamojasi.
Ellei sitten ainoa motiivisi ole tuo loukkaaminen, ja se tavarahomma on tekosyy.
Ei ole oikein sanoa niitä asioita exällesi satuttaaksesi häntä. Ei ole oikein myöskän itseäsi kohtaan tehdä niin. saat nimittäin sitten omatunnon tuskia jälkeenpäin.
Kosto ei ole terveellistä.
Mene elämässäsi eteenpäin, ei sinun tarvitse niellä sitä pahan olon tunnetta mikä miehesi haluttomuudesta tuli sinulle. mutta älä purkaa sitä häneen KOSTAAKSESI. silloin et vapaudu hänestä.
mene metsään lenkille ja huuda puille, tai purkaudu ystävillesi.
Voit kyllä sanoa miehellesi ettet halua niitä esineitä, ja jos hän kysyy miksi voit rauhallisesti sanoa että ei vain tunnu siltä. Älä lähde purkamaan vihaa häneen.
keskity naiskauneuteesi ja siihen mitä haluat miehelle (uudelle) antaa.