Koskaan aiemmin en tänä kyseisenä päivänä ole joutunut onnettomuuksiin, mutta tänään heti aamuseiskalta näin kävi.
Olin menossa töihin ja loikin portaat alas seitsemmänestä kerroksesta, koska hissi oli taas ykkösessä ja sen tulo kestää aina ihan älyttömän kauan.
Jatkoin ulkona vielä toiset jyrkät portaat loikkimalla joka kolmannelle askelmalle, kuten myös rapussa.
Aloin juosta tasamaata kohti pysäkkiä ja ajattelin juuri, että täytyykin alkaa harrastaa juoksemista, kun tuntui niin hyvältä, varsinkin hapekkaan aamuilman hengittäminen.
Varmaan aika samalla hetkellä mätkähdin mahalleni asfalttiin, jossa oli kuoppia kun aloin kaivaa laukkuani samalla kun juoksin. :(
Löin molemmat kämmeneni sekä oikean polven asfalttiin sekä juuri eteen siirtäneeni kangaskassin, ettei juomapullo löisi juostessa minua. kaatumisen voimasta vahvaan ja paksuun kangaskassiini tuli kaksi komeaa reikää ja molempiin kämmeniini asfaltti-ihottumaa ja polveen kipua sekä pari nirhamaa, mutta onneksi vaatteet säilyivät ehjinä. :)
Töissä kerroin episodista ja myös sen, että olen nyt näköjään niin "ei suomalainen", kun kirosin tämän maan kielellä faaaan! :DD
Matkalla metrolle näin bussissa ollessani vielä toisenkin epäonnenpäivänonnettomuuteen joutuneen. Bussi alkoi hidastamaan juuri ennen pysäkkiä kun poliisit kurvasivat pyörätielle. Bussi pysähtyi, vaikkei olisi tarvinnut ja meillä oli suora näköyhteys tapahtumapaikalle. maassa makasi vatsallaan vaatetuksesta päätellen nuorehko naishenkilö. Eräs paku oli jo pysähtynyt ja ilmeisesti hälyttänyt apua. Bussi seisoi siinä usean valonvaihtumisen ajan, kunnes sanoin, että hän voi hyvin ajaa siitä ohitse, joka sanoi että katu on suljettu. Sanoin, että vain yhdellä kaistalla on paku hätävilkut päällä, koska oli mennyt auttamaan naista... Lopulta kusk ymmärsi jatkaa matkaa. i En tiedä olisiko pyörä törmännyt tähän onnettomaan, koska kyseisessä mäessä pyöräilijät ajavat varmasti yli 50 kilometriä tunnissa.
No, lopulta näistä tapahtumista huolimatta päädyin töihin, enkä edes myöhässä.
Olin menossa töihin ja loikin portaat alas seitsemmänestä kerroksesta, koska hissi oli taas ykkösessä ja sen tulo kestää aina ihan älyttömän kauan.
Jatkoin ulkona vielä toiset jyrkät portaat loikkimalla joka kolmannelle askelmalle, kuten myös rapussa.
Aloin juosta tasamaata kohti pysäkkiä ja ajattelin juuri, että täytyykin alkaa harrastaa juoksemista, kun tuntui niin hyvältä, varsinkin hapekkaan aamuilman hengittäminen.
Varmaan aika samalla hetkellä mätkähdin mahalleni asfalttiin, jossa oli kuoppia kun aloin kaivaa laukkuani samalla kun juoksin. :(
Löin molemmat kämmeneni sekä oikean polven asfalttiin sekä juuri eteen siirtäneeni kangaskassin, ettei juomapullo löisi juostessa minua. kaatumisen voimasta vahvaan ja paksuun kangaskassiini tuli kaksi komeaa reikää ja molempiin kämmeniini asfaltti-ihottumaa ja polveen kipua sekä pari nirhamaa, mutta onneksi vaatteet säilyivät ehjinä. :)
Töissä kerroin episodista ja myös sen, että olen nyt näköjään niin "ei suomalainen", kun kirosin tämän maan kielellä faaaan! :DD
Matkalla metrolle näin bussissa ollessani vielä toisenkin epäonnenpäivänonnettomuuteen joutuneen. Bussi alkoi hidastamaan juuri ennen pysäkkiä kun poliisit kurvasivat pyörätielle. Bussi pysähtyi, vaikkei olisi tarvinnut ja meillä oli suora näköyhteys tapahtumapaikalle. maassa makasi vatsallaan vaatetuksesta päätellen nuorehko naishenkilö. Eräs paku oli jo pysähtynyt ja ilmeisesti hälyttänyt apua. Bussi seisoi siinä usean valonvaihtumisen ajan, kunnes sanoin, että hän voi hyvin ajaa siitä ohitse, joka sanoi että katu on suljettu. Sanoin, että vain yhdellä kaistalla on paku hätävilkut päällä, koska oli mennyt auttamaan naista... Lopulta kusk ymmärsi jatkaa matkaa. i En tiedä olisiko pyörä törmännyt tähän onnettomaan, koska kyseisessä mäessä pyöräilijät ajavat varmasti yli 50 kilometriä tunnissa.
No, lopulta näistä tapahtumista huolimatta päädyin töihin, enkä edes myöhässä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.