NOJATUOLI !

Minä olen tässä viime aikoina seurannut eurosportilta snookerturnausta, jota nyt pelataan Kiinassa. Samat huiput pelaavat keskenään vuodesta toiseen, ja palkkiosummat ovat valtavat, ja lisäksi voittajalle ojennetaan mahtipontinen pysti. Puoli metriä korkea krumeluuri.
Äsken juuri väläytettiin katsojille kiinalaisen maun mukaan suunniteltu pysti, ja myötätuntoni voittajan vaimoa kohden heräsi silmänräpäyksessä sen näyn edessä.
Mihin herrannimessä nämä maailman valiot panevat palkintonsa! Ei kai vain olohuoneen kaapin päälle.
Joku maailmanvalio on jossakin haastattelussa kertonut rakentaneensa vessaan hyllyn, johon pystit mahtuvat. Hyvä ajatus. 😀😃
Urheilulla on nurjat puolensa.
Hyvää urheilullista sunnuntaita kaikille. Täällä aurinko paistaa.
Mkr.

Anonyymi kirjoitti:

Minä olen tässä viime aikoina seurannut eurosportilta snookerturnausta, jota nyt pelataan Kiinassa. Samat huiput pelaavat keskenään vuodesta toiseen, ja palkkiosummat ovat valtavat, ja lisäksi voittajalle ojennetaan mahtipontinen pysti. Puoli metriä korkea krumeluuri.
Äsken juuri väläytettiin katsojille kiinalaisen maun mukaan suunniteltu pysti, ja myötätuntoni voittajan vaimoa kohden heräsi silmänräpäyksessä sen näyn edessä.
Mihin herrannimessä nämä maailman valiot panevat palkintonsa! Ei kai vain olohuoneen kaapin päälle.
Joku maailmanvalio on jossakin haastattelussa kertonut rakentaneensa vessaan hyllyn, johon pystit mahtuvat. Hyvä ajatus. 😀😃
Urheilulla on nurjat puolensa.
Hyvää urheilullista sunnuntaita kaikille. Täällä aurinko paistaa.
Mkr.

Lue lisää

Äsken aurinko helotti niin kirkkaana. Nyt ei enää.

Yks tyyppi anto ymmärtää, nottei turhanpäiväsiä kenenkää pitäin kirjotella.

Mitä halavattua se sille kuuluu? Ei sit Kitkan viisaan verran.
Tiiän, että Kitkan järvet ovat Itä-Suomessa ja ne viisaat ovat ehkä muikui?

Huomenta vaihteeksi sateettomasta Savosta.
Puolissa on jo lokakuukin, minne tämä aika oikein kiirehtää, kiirettä pitää, vaikka näin jouten ollen pitkältä voisi tuntua.
Syyslomat koulukkailla, radiossa kyselivät tekemisiään loman aikana, nukkuminen yksi suosiollinen, kavereiden kanssa oleminen, matkustaminenkin sai suosiota.
Tutkimustuloksia on vapaa-ajan käyttämisestä ja pelkkä nukkuminen on suotavaa, se rentouttaa ja näin opiskelu sujuu paremmin koulun alkaessa.
Tuosta asiasta kallistun samaan mielipiteeseen, illalla rättiväsyneenä sänkyyn ja aamulla elämä hymyilee, uni teki tehtävänsä.
Kuulin myös miten nuorille on joka puolin järjestetty ohjelmaa, uimahalliin ilmaiseksi ja ulko kuin sisä liikkumista monella tapaa ohjaillaan.
Tuli mieleen oma nuoruus, itse sitä touhunsa keksi ja kavereiden kanssa sitä vaan mentiin, mieleen ei mikään ilkeyden teko.
En muista koinko loman virkistäneen, koulu oli yksi ohjelmanumero sinänsä, ei siitä mitään ongelmaa ollut.
No minulle sanotaan, kun vanhoja puhun, ei pidä verrata, no ei voikaan, aika on niin paljon muuttunut.
Hyvää lomaa nuorille toivotan.

Ano 10,46, kiitos kiitoksista, aina on mieltä ylentävää huomata, että on jollakin tapaa onnistunut, vaikka ei sitä haekaan.
Olen sen verran itsekäs, että oma mieleni kaipaa tämän kaltaista ystävyyttä, kirjoittelen oman mieleni hyväksi, näin ainakin uskon.
Olisin varmasti aika turhautunut, jos ei kirjoittelu täällä luonnistu, on kuin itseään hoitaisi virikkeitä saaden;)

Tuli noista palkintopokaaleista mieleen tyttärenpojanvaimo jolla harrastuksena on koirien kanssa kilpailussa käyminen.
Heidän kaksi poikaansa painivat ja pokaaleita kertyi silloinkin, nyt kuitenkin koirilta on pokaalit yhden huoneen seinät täyttänyt.
Pojat paininsa lopettivat, mutta koirien kanssa on vauhti jo miehenkin osallistuen vaan lisääntynyt.
Koirat ovat hyvinkin perheen jäsenenä tärkeät ja harrastuksena oivat ajankulumiselle.

Tuollaista Kitkan järveä en tiedä, mutta varmaan jossain on, onhan Savon alue melkoisen suuri.
Turhanpäiväistähän on melkein kaikki, ainakin jonkun mielestä, mutta se on vaan mielipide, mitäpä siitä.

Meillä ei penkkejä enää montakaan ole reittini varrella, siksipä ei lenkkeily oikein houkuta, pitäisi kyllä, voimat hiipuu ihan silmissä.
Intoa vaan lenkeillesi korppis.

Nyt tuli remonttimies korjaamaan lattiaani, ihana kun on tuollaisia auttavia naapureita, pienet korjaustyöt sujuvat, kun on taito hyppysissä.
Pistäytykää kertoilemassa mitä itsekullekin kuuluu;)

SkillaN kirjoitti:

Huomenta vaihteeksi sateettomasta Savosta.
Puolissa on jo lokakuukin, minne tämä aika oikein kiirehtää, kiirettä pitää, vaikka näin jouten ollen pitkältä voisi tuntua.
Syyslomat koulukkailla, radiossa kyselivät tekemisiään loman aikana, nukkuminen yksi suosiollinen, kavereiden kanssa oleminen, matkustaminenkin sai suosiota.
Tutkimustuloksia on vapaa-ajan käyttämisestä ja pelkkä nukkuminen on suotavaa, se rentouttaa ja näin opiskelu sujuu paremmin koulun alkaessa.
Tuosta asiasta kallistun samaan mielipiteeseen, illalla rättiväsyneenä sänkyyn ja aamulla elämä hymyilee, uni teki tehtävänsä.
Kuulin myös miten nuorille on joka puolin järjestetty ohjelmaa, uimahalliin ilmaiseksi ja ulko kuin sisä liikkumista monella tapaa ohjaillaan.
Tuli mieleen oma nuoruus, itse sitä touhunsa keksi ja kavereiden kanssa sitä vaan mentiin, mieleen ei mikään ilkeyden teko.
En muista koinko loman virkistäneen, koulu oli yksi ohjelmanumero sinänsä, ei siitä mitään ongelmaa ollut.
No minulle sanotaan, kun vanhoja puhun, ei pidä verrata, no ei voikaan, aika on niin paljon muuttunut.
Hyvää lomaa nuorille toivotan.

Ano 10,46, kiitos kiitoksista, aina on mieltä ylentävää huomata, että on jollakin tapaa onnistunut, vaikka ei sitä haekaan.
Olen sen verran itsekäs, että oma mieleni kaipaa tämän kaltaista ystävyyttä, kirjoittelen oman mieleni hyväksi, näin ainakin uskon.
Olisin varmasti aika turhautunut, jos ei kirjoittelu täällä luonnistu, on kuin itseään hoitaisi virikkeitä saaden;)

Tuli noista palkintopokaaleista mieleen tyttärenpojanvaimo jolla harrastuksena on koirien kanssa kilpailussa käyminen.
Heidän kaksi poikaansa painivat ja pokaaleita kertyi silloinkin, nyt kuitenkin koirilta on pokaalit yhden huoneen seinät täyttänyt.
Pojat paininsa lopettivat, mutta koirien kanssa on vauhti jo miehenkin osallistuen vaan lisääntynyt.
Koirat ovat hyvinkin perheen jäsenenä tärkeät ja harrastuksena oivat ajankulumiselle.

Tuollaista Kitkan järveä en tiedä, mutta varmaan jossain on, onhan Savon alue melkoisen suuri.
Turhanpäiväistähän on melkein kaikki, ainakin jonkun mielestä, mutta se on vaan mielipide, mitäpä siitä.

Meillä ei penkkejä enää montakaan ole reittini varrella, siksipä ei lenkkeily oikein houkuta, pitäisi kyllä, voimat hiipuu ihan silmissä.
Intoa vaan lenkeillesi korppis.

Nyt tuli remonttimies korjaamaan lattiaani, ihana kun on tuollaisia auttavia naapureita, pienet korjaustyöt sujuvat, kun on taito hyppysissä.
Pistäytykää kertoilemassa mitä itsekullekin kuuluu;)

Lue lisää

Tuo onkin hienoa meille
mummoille ja usomummoille, kun saadaan lastenlasten ja lastenlastenlasten tekemisiä seurata. Saadaan olla ylpeitä ja iloisia heidän menestyksestään ja kyllä nuo pokaalit ovat tärkeitä koko suvulle. Meille on kaksi syyslomalaista tulossa pariksi päiväksi, mennään porukalla vesipuistoon.

SkillaN kirjoitti:

Huomenta vaihteeksi sateettomasta Savosta.
Puolissa on jo lokakuukin, minne tämä aika oikein kiirehtää, kiirettä pitää, vaikka näin jouten ollen pitkältä voisi tuntua.
Syyslomat koulukkailla, radiossa kyselivät tekemisiään loman aikana, nukkuminen yksi suosiollinen, kavereiden kanssa oleminen, matkustaminenkin sai suosiota.
Tutkimustuloksia on vapaa-ajan käyttämisestä ja pelkkä nukkuminen on suotavaa, se rentouttaa ja näin opiskelu sujuu paremmin koulun alkaessa.
Tuosta asiasta kallistun samaan mielipiteeseen, illalla rättiväsyneenä sänkyyn ja aamulla elämä hymyilee, uni teki tehtävänsä.
Kuulin myös miten nuorille on joka puolin järjestetty ohjelmaa, uimahalliin ilmaiseksi ja ulko kuin sisä liikkumista monella tapaa ohjaillaan.
Tuli mieleen oma nuoruus, itse sitä touhunsa keksi ja kavereiden kanssa sitä vaan mentiin, mieleen ei mikään ilkeyden teko.
En muista koinko loman virkistäneen, koulu oli yksi ohjelmanumero sinänsä, ei siitä mitään ongelmaa ollut.
No minulle sanotaan, kun vanhoja puhun, ei pidä verrata, no ei voikaan, aika on niin paljon muuttunut.
Hyvää lomaa nuorille toivotan.

Ano 10,46, kiitos kiitoksista, aina on mieltä ylentävää huomata, että on jollakin tapaa onnistunut, vaikka ei sitä haekaan.
Olen sen verran itsekäs, että oma mieleni kaipaa tämän kaltaista ystävyyttä, kirjoittelen oman mieleni hyväksi, näin ainakin uskon.
Olisin varmasti aika turhautunut, jos ei kirjoittelu täällä luonnistu, on kuin itseään hoitaisi virikkeitä saaden;)

Tuli noista palkintopokaaleista mieleen tyttärenpojanvaimo jolla harrastuksena on koirien kanssa kilpailussa käyminen.
Heidän kaksi poikaansa painivat ja pokaaleita kertyi silloinkin, nyt kuitenkin koirilta on pokaalit yhden huoneen seinät täyttänyt.
Pojat paininsa lopettivat, mutta koirien kanssa on vauhti jo miehenkin osallistuen vaan lisääntynyt.
Koirat ovat hyvinkin perheen jäsenenä tärkeät ja harrastuksena oivat ajankulumiselle.

Tuollaista Kitkan järveä en tiedä, mutta varmaan jossain on, onhan Savon alue melkoisen suuri.
Turhanpäiväistähän on melkein kaikki, ainakin jonkun mielestä, mutta se on vaan mielipide, mitäpä siitä.

Meillä ei penkkejä enää montakaan ole reittini varrella, siksipä ei lenkkeily oikein houkuta, pitäisi kyllä, voimat hiipuu ihan silmissä.
Intoa vaan lenkeillesi korppis.

Nyt tuli remonttimies korjaamaan lattiaani, ihana kun on tuollaisia auttavia naapureita, pienet korjaustyöt sujuvat, kun on taito hyppysissä.
Pistäytykää kertoilemassa mitä itsekullekin kuuluu;)

Lue lisää

Hei Skillan.
Kysyin asiaa paljon minua tietävämmältä Googlelta Kitkajärven sijaintia.

Jo vain. Järvi Kuusamossa, Ylä- ja Alakitka.
En osaa kopsata linkkiä netistä, vaikka paikallinen nettiguru kävi tarvittavat tiedot nettiini asentamassa.

Syksyn ensimmäinen uunilämmitys (pönttöuuni) onnistui, koska olin joku päivä polttanut siinä roskia.

Usaeamman vuosikymmenen käytössä olleet uunit pitää lämmittää tuulisella säällä.
Silloin korsteenit "vetävät".

Kiitän Skillania huomioisestani.
(oikeasti olen Toivo Lång 85v.)

Suomen "etelässä" on ollut aamuja kun huopakatoilla on
ollut jo kuuraa.

Sitä vaan, että lehet pysyvät kauemmin puissa kun ei vielä ole kovia ollut yöpakkasia.

Säätiedotukset varoittavat jo kuuraliukkaista Keski-Suomessakin.

Monta viikkoo tarvi varttuu kun jo lunta sataa maahan asti.
. vikaeeraaja.

Niin monta suurta menetystä on lapsella ollut vähän ajan sisällä, niin surullista mutta kuitenkin se on luonnollista. Lapsi on saanut kuitenkin tuntea nuo rakkaat ihmiset ja se keskinäinen rakkaus jää voimavaraksi ja kauniiksi muistoiksi elämään.

Huomenta tavanomaisesta syksysäästä,
Surullisia uutisia saimme eilen Martti Ahtisaari on kuollut, osanottoni omaisille.
Olemme saman vuoden lapsia, hänelle matkaaminen maan kamaralla oli paljon hyviä asioita aikaansaaneena, historian kirjat hänet muistavat.
Näitä suurmiehiä/naisia mahtuu Suomen historiaan paljon, yksi meitä kaikkia yhdistää, elämän loppuminen.

Näin se on, matkalle on mukava lähteä, mutta kotiin palaaminen on juhlaa .
Muistoja matkaltasi keräsit, niitä voi sitten talven pakkasessa muistella.

Soittelin kaksostyttärien äidille, kun aikoihin emme ole tavanneet, tytöt jo nelikuukautisia, pitävät äitiä kiireessä, kun isän loma jo loppui.
Isä kuljettaa kaksi ja puolivuotiaan päiväkotiin työhön mennessään, hakee poiskin, onneksi on joustava työaika, on pojallani töissä.
Illat on tiukkoja kasvatus toimia vaativia, sillä tällä pienellä neidillä on vahva luonne aina ei yhtä mieltä vanhempien kanssa ole.
Äiti kertoili, että ei mielellään kyläreissuja tee, kun kahden kanssa olisi kovin vaikeaa, ymmärrän hyvin.
Onneksi on hänellä apuna mummot ja ukit, pientä irtiottoa voi vaikka vaan kauppareissun tiimoilta ottaa.
Minun lapsenlapsenlapsilla on vielä kaikki mummit ja ukit elossa, iso-vanhempia ei montakaan, taitaa kolme olla ja minä vanhin.

Näit vaivaa selviteltyäsi tuon Kitkajärven sijainnin ano 12,22 (Toivo), minulta jää aina vajaaksi kaikki tiedot, en Googleta juuri mitään.
Taitoa vaatii kesän jäljiltä tuo uuniin tulenteko, kokemusta on, jonkun kerran savun kanssa taistellut.

Hurskainen aikaisin aamiaista nauttii, no niin sitä olen tehnyt minäkin suurimman eloni ajan, nyt opettelen nukkumaan pidempään, onnistunkin.
Minulla radio auki aina, ohimennen jotain aina korvaan sattuu, musiikkia etupäästä, uutisia en kuuntele, en katsele, niin paljon pahoja asioita päällimmäisenä joka puolelta.

Ano 20,19, kovin näytti jäisiltä jo katu, kun katselin aamuaikaisin, liukkaus alkaa olla ajankohtainen, radiosta kuuluu räntäsade uhkauksia, huonot kelit meidät tavoittaa.
Puissa on vielä paljon lehtiä, mutta värin ovat muuttaneet, ehkä seuraavan kovan tuulen mukaan lähtevät.
Joulukuulle usein nuo pysyvät lumentulot jäävät, toivoisi sään kuivuvan, roudan maahan iskevän, sitten lumikin pysyväksi muuttuu.

Toivottavasti on monelle lapselle jäänyt rakkautta sisältävät muistot mummeista, ukeista ja iso-vanhemmista, ne kantaa pitkälle.

Nyt odotan naapuria viimeistelemään eilisen homman, liima kaiketi on kuiva, rahaa ei kelvannut vaivanpalkaksi, mutta hyvillään oli sukista mitkä käteen laitoin. vaimollekin sukat laitoin siitä hyvästä, kun miehensä raaskii näihin hommiin laittaa;)
Ehkä kohta sukka-mummona saan kuulla olevani;)
Erittäin mukava pariskunta, aina apua antamassa, jos tarvitsen.

Anonyymi kirjoitti:

Huomenta tavanomaisesta syksysäästä,
Surullisia uutisia saimme eilen Martti Ahtisaari on kuollut, osanottoni omaisille.
Olemme saman vuoden lapsia, hänelle matkaaminen maan kamaralla oli paljon hyviä asioita aikaansaaneena, historian kirjat hänet muistavat.
Näitä suurmiehiä/naisia mahtuu Suomen historiaan paljon, yksi meitä kaikkia yhdistää, elämän loppuminen.

Näin se on, matkalle on mukava lähteä, mutta kotiin palaaminen on juhlaa .
Muistoja matkaltasi keräsit, niitä voi sitten talven pakkasessa muistella.

Soittelin kaksostyttärien äidille, kun aikoihin emme ole tavanneet, tytöt jo nelikuukautisia, pitävät äitiä kiireessä, kun isän loma jo loppui.
Isä kuljettaa kaksi ja puolivuotiaan päiväkotiin työhön mennessään, hakee poiskin, onneksi on joustava työaika, on pojallani töissä.
Illat on tiukkoja kasvatus toimia vaativia, sillä tällä pienellä neidillä on vahva luonne aina ei yhtä mieltä vanhempien kanssa ole.
Äiti kertoili, että ei mielellään kyläreissuja tee, kun kahden kanssa olisi kovin vaikeaa, ymmärrän hyvin.
Onneksi on hänellä apuna mummot ja ukit, pientä irtiottoa voi vaikka vaan kauppareissun tiimoilta ottaa.
Minun lapsenlapsenlapsilla on vielä kaikki mummit ja ukit elossa, iso-vanhempia ei montakaan, taitaa kolme olla ja minä vanhin.

Näit vaivaa selviteltyäsi tuon Kitkajärven sijainnin ano 12,22 (Toivo), minulta jää aina vajaaksi kaikki tiedot, en Googleta juuri mitään.
Taitoa vaatii kesän jäljiltä tuo uuniin tulenteko, kokemusta on, jonkun kerran savun kanssa taistellut.

Hurskainen aikaisin aamiaista nauttii, no niin sitä olen tehnyt minäkin suurimman eloni ajan, nyt opettelen nukkumaan pidempään, onnistunkin.
Minulla radio auki aina, ohimennen jotain aina korvaan sattuu, musiikkia etupäästä, uutisia en kuuntele, en katsele, niin paljon pahoja asioita päällimmäisenä joka puolelta.

Ano 20,19, kovin näytti jäisiltä jo katu, kun katselin aamuaikaisin, liukkaus alkaa olla ajankohtainen, radiosta kuuluu räntäsade uhkauksia, huonot kelit meidät tavoittaa.
Puissa on vielä paljon lehtiä, mutta värin ovat muuttaneet, ehkä seuraavan kovan tuulen mukaan lähtevät.
Joulukuulle usein nuo pysyvät lumentulot jäävät, toivoisi sään kuivuvan, roudan maahan iskevän, sitten lumikin pysyväksi muuttuu.

Toivottavasti on monelle lapselle jäänyt rakkautta sisältävät muistot mummeista, ukeista ja iso-vanhemmista, ne kantaa pitkälle.

Nyt odotan naapuria viimeistelemään eilisen homman, liima kaiketi on kuiva, rahaa ei kelvannut vaivanpalkaksi, mutta hyvillään oli sukista mitkä käteen laitoin. vaimollekin sukat laitoin siitä hyvästä, kun miehensä raaskii näihin hommiin laittaa;)
Ehkä kohta sukka-mummona saan kuulla olevani;)
Erittäin mukava pariskunta, aina apua antamassa, jos tarvitsen.

Lue lisää

Ukit ja mummot ovat isovanhempia, sitä edellinen polvi isoisovanhempia eli isomummoja ja isoukkeja.

Anonyymi kirjoitti:

Huomenta tavanomaisesta syksysäästä,
Surullisia uutisia saimme eilen Martti Ahtisaari on kuollut, osanottoni omaisille.
Olemme saman vuoden lapsia, hänelle matkaaminen maan kamaralla oli paljon hyviä asioita aikaansaaneena, historian kirjat hänet muistavat.
Näitä suurmiehiä/naisia mahtuu Suomen historiaan paljon, yksi meitä kaikkia yhdistää, elämän loppuminen.

Näin se on, matkalle on mukava lähteä, mutta kotiin palaaminen on juhlaa .
Muistoja matkaltasi keräsit, niitä voi sitten talven pakkasessa muistella.

Soittelin kaksostyttärien äidille, kun aikoihin emme ole tavanneet, tytöt jo nelikuukautisia, pitävät äitiä kiireessä, kun isän loma jo loppui.
Isä kuljettaa kaksi ja puolivuotiaan päiväkotiin työhön mennessään, hakee poiskin, onneksi on joustava työaika, on pojallani töissä.
Illat on tiukkoja kasvatus toimia vaativia, sillä tällä pienellä neidillä on vahva luonne aina ei yhtä mieltä vanhempien kanssa ole.
Äiti kertoili, että ei mielellään kyläreissuja tee, kun kahden kanssa olisi kovin vaikeaa, ymmärrän hyvin.
Onneksi on hänellä apuna mummot ja ukit, pientä irtiottoa voi vaikka vaan kauppareissun tiimoilta ottaa.
Minun lapsenlapsenlapsilla on vielä kaikki mummit ja ukit elossa, iso-vanhempia ei montakaan, taitaa kolme olla ja minä vanhin.

Näit vaivaa selviteltyäsi tuon Kitkajärven sijainnin ano 12,22 (Toivo), minulta jää aina vajaaksi kaikki tiedot, en Googleta juuri mitään.
Taitoa vaatii kesän jäljiltä tuo uuniin tulenteko, kokemusta on, jonkun kerran savun kanssa taistellut.

Hurskainen aikaisin aamiaista nauttii, no niin sitä olen tehnyt minäkin suurimman eloni ajan, nyt opettelen nukkumaan pidempään, onnistunkin.
Minulla radio auki aina, ohimennen jotain aina korvaan sattuu, musiikkia etupäästä, uutisia en kuuntele, en katsele, niin paljon pahoja asioita päällimmäisenä joka puolelta.

Ano 20,19, kovin näytti jäisiltä jo katu, kun katselin aamuaikaisin, liukkaus alkaa olla ajankohtainen, radiosta kuuluu räntäsade uhkauksia, huonot kelit meidät tavoittaa.
Puissa on vielä paljon lehtiä, mutta värin ovat muuttaneet, ehkä seuraavan kovan tuulen mukaan lähtevät.
Joulukuulle usein nuo pysyvät lumentulot jäävät, toivoisi sään kuivuvan, roudan maahan iskevän, sitten lumikin pysyväksi muuttuu.

Toivottavasti on monelle lapselle jäänyt rakkautta sisältävät muistot mummeista, ukeista ja iso-vanhemmista, ne kantaa pitkälle.

Nyt odotan naapuria viimeistelemään eilisen homman, liima kaiketi on kuiva, rahaa ei kelvannut vaivanpalkaksi, mutta hyvillään oli sukista mitkä käteen laitoin. vaimollekin sukat laitoin siitä hyvästä, kun miehensä raaskii näihin hommiin laittaa;)
Ehkä kohta sukka-mummona saan kuulla olevani;)
Erittäin mukava pariskunta, aina apua antamassa, jos tarvitsen.

Lue lisää

Iltapäivää ! Martti Ahtisaarta on nyt muistettu, minäkin katsoin pari ohjelmaa. Totta tuo, mitä korostettiin, että hän profiloitui enempi rauhanvälittäjänä, globaalina vaikuttajana, kuin Suomen presidenttinä ja Rauhan Nobel toi tietysti kunniaa Suomelle. Ison vaikutuksen minuun teki myös Sauli Niinistön puhe: miten hän osaakin valita sanansa, ilmaista " kansan" tuntoja vähäeleisesti ja mieleenpainuvasti. Oikein surettaa, että hän jättää tehtävänsä ensi vuonna.

Eliaana tuolla muistutti minua(kin) siitä, että vanhana kaikki taudit väistyvät hitaasti, ei ollut minunkaan tautini ohi kuumeen laskettua. Vasta tänään jäykkyys ja säryt hellittivät. Ehdin jo pelätä, että jään tämmöiseksi: keskittymiskyvyttömäksi ja raihnaiseksi.

Tämä valoisa syksyn päivä tuli taas kuin lahjana: kävelin parin kilometrin päähän kauppaan (kun oli hyviä tarjouksia !) ja vaikka ylämäessä hengästyin, jaksoin askeltaa ne neljä kilsaa, ihailla ruskan värejä ja vähän haravoidakin pihalla. Hyvä minä, kiitos ilmojen haltia ..))

Mira kirjasi tuolla lapsenlapsensa menetyksiä. Surun tunnelmissa eletään meilläkin. Kai pitäisi ajatella sitä, mitä on saanut, eikä sitä mitä menettää. Eikä menetyksiltä välty kukaan meistä, eletään sellaista aikaa.
Kun mieli on herkillä, osaa nähdä arkensakin toisin silmin. Tänäänkin olin otettu kun sain huomata, miten uusi kauppias on nähnyt vaivaa pienen myymälänsä sisustamisessa ja tuotteiden esille asettamisessa. Henkilökunta oli iloista ja innostunutta, asiakas huomattiin ja häntä palveltiin. Kun annoin heille palautetta he ilahtuivat siitä.
Kunpa vain jaksaisivat pitää yllä hyvää mieltä silloinkin, kun läheisestä koulusta tullaan joukolla ostamaan sitä yhtä suklaapatukkaa ja pitämään iloa yllä. Tai jaksaisivat vielä senkin jälkeen kun kauppa ryöstetään keskellä päivää, tai puukkomies iskee toista asiakasta.
Kaikkea tätä tämänkin kaupan historiaan on mahtunut, vaikka itse olen saanut siellä asioida kaikessa rauhassa.
Ystävällistä väkeä SkillaNkin on tavannut. Kyllä mieltä lämmittää tuollainen apu: hyvästä sydämestä annettu. Sitä saa sentään kokea täälläkin välillä.

Kyllä kaksosten äiti on varmasti lujilla. Ei voi oiken kuvitellakaan miten pärjäävät. Veljentyttö sai kaksoset nelikymppisenä, asuivat vielä ulkomailla silloin. Aupair-tyttöjä saivat avuksi, mutta ei sekään ihan ongelmatonta ollut. Suomeen muutettuaan hekin saivat isovanhemmat avuksi ja silloin oli helpompaa. Ulkopuoliselle kaksosia on tietysti hauska seurata: nämäkin veljekset "juttelivat" keskenään alle vuoden ikäisinä ja selvästi ymmärsivät toisiaan..))

Onkohan niin, että tämä isot, vakavat tapahtumat, joita nyt joudumme seuraamaan päivittäin, ovat vaikuttaneet ihmismieliin niin, että ihmiset tahtovat tulla lähemmäs toisiaan, minullekin on tullut toiveita tapaamisesta ihan lapsuudenystävistä alkaen: halutaan jakaa muistoja, kertoa miten elämä meni ja mitä tehdään jos elämä kurjistuu entisestään. Vai liittyykö kaikki vain ikään ? Vanhuuteen.

Tuohon valitusvirteen tulevista menoleikkauksista en kyllä rupea. Kun itse kävin terveyskeskuksessa, sain ensin olla sairaanhoitajan puheilla, sitten lääkärin, joka määräsi joukon kokeita, myös keuhkoröntgenin. Tämä kaikki ei ollut ihan halpaa lystiä (veronmaksajille) ja kun tänään sain laskun käynnistä summa oli 16.70 !

AamuTV:ssä Heikki Pursiainen jo vähän paheksuikin sitä, että eläkkeet nousevat ! Me eläkeläiset senkun porskutamme..)) Minäkin alle köyhyysrajan..))'

Kyllä kai meidän ikäpolvi sentään asennoituu yhteiskunnan palveluihin niin, että ne eivät ole "oikeus" vaan etuoikeus. Näin ainakin itse koen. Eli kyllä me kaikki lottovoittajia ollaan kun on Suomeen saatu syntyä, eikö ?
demeter1

demeter1 kirjoitti:

Iltapäivää ! Martti Ahtisaarta on nyt muistettu, minäkin katsoin pari ohjelmaa. Totta tuo, mitä korostettiin, että hän profiloitui enempi rauhanvälittäjänä, globaalina vaikuttajana, kuin Suomen presidenttinä ja Rauhan Nobel toi tietysti kunniaa Suomelle. Ison vaikutuksen minuun teki myös Sauli Niinistön puhe: miten hän osaakin valita sanansa, ilmaista " kansan" tuntoja vähäeleisesti ja mieleenpainuvasti. Oikein surettaa, että hän jättää tehtävänsä ensi vuonna.

Eliaana tuolla muistutti minua(kin) siitä, että vanhana kaikki taudit väistyvät hitaasti, ei ollut minunkaan tautini ohi kuumeen laskettua. Vasta tänään jäykkyys ja säryt hellittivät. Ehdin jo pelätä, että jään tämmöiseksi: keskittymiskyvyttömäksi ja raihnaiseksi.

Tämä valoisa syksyn päivä tuli taas kuin lahjana: kävelin parin kilometrin päähän kauppaan (kun oli hyviä tarjouksia !) ja vaikka ylämäessä hengästyin, jaksoin askeltaa ne neljä kilsaa, ihailla ruskan värejä ja vähän haravoidakin pihalla. Hyvä minä, kiitos ilmojen haltia ..))

Mira kirjasi tuolla lapsenlapsensa menetyksiä. Surun tunnelmissa eletään meilläkin. Kai pitäisi ajatella sitä, mitä on saanut, eikä sitä mitä menettää. Eikä menetyksiltä välty kukaan meistä, eletään sellaista aikaa.
Kun mieli on herkillä, osaa nähdä arkensakin toisin silmin. Tänäänkin olin otettu kun sain huomata, miten uusi kauppias on nähnyt vaivaa pienen myymälänsä sisustamisessa ja tuotteiden esille asettamisessa. Henkilökunta oli iloista ja innostunutta, asiakas huomattiin ja häntä palveltiin. Kun annoin heille palautetta he ilahtuivat siitä.
Kunpa vain jaksaisivat pitää yllä hyvää mieltä silloinkin, kun läheisestä koulusta tullaan joukolla ostamaan sitä yhtä suklaapatukkaa ja pitämään iloa yllä. Tai jaksaisivat vielä senkin jälkeen kun kauppa ryöstetään keskellä päivää, tai puukkomies iskee toista asiakasta.
Kaikkea tätä tämänkin kaupan historiaan on mahtunut, vaikka itse olen saanut siellä asioida kaikessa rauhassa.
Ystävällistä väkeä SkillaNkin on tavannut. Kyllä mieltä lämmittää tuollainen apu: hyvästä sydämestä annettu. Sitä saa sentään kokea täälläkin välillä.

Kyllä kaksosten äiti on varmasti lujilla. Ei voi oiken kuvitellakaan miten pärjäävät. Veljentyttö sai kaksoset nelikymppisenä, asuivat vielä ulkomailla silloin. Aupair-tyttöjä saivat avuksi, mutta ei sekään ihan ongelmatonta ollut. Suomeen muutettuaan hekin saivat isovanhemmat avuksi ja silloin oli helpompaa. Ulkopuoliselle kaksosia on tietysti hauska seurata: nämäkin veljekset "juttelivat" keskenään alle vuoden ikäisinä ja selvästi ymmärsivät toisiaan..))

Onkohan niin, että tämä isot, vakavat tapahtumat, joita nyt joudumme seuraamaan päivittäin, ovat vaikuttaneet ihmismieliin niin, että ihmiset tahtovat tulla lähemmäs toisiaan, minullekin on tullut toiveita tapaamisesta ihan lapsuudenystävistä alkaen: halutaan jakaa muistoja, kertoa miten elämä meni ja mitä tehdään jos elämä kurjistuu entisestään. Vai liittyykö kaikki vain ikään ? Vanhuuteen.

Tuohon valitusvirteen tulevista menoleikkauksista en kyllä rupea. Kun itse kävin terveyskeskuksessa, sain ensin olla sairaanhoitajan puheilla, sitten lääkärin, joka määräsi joukon kokeita, myös keuhkoröntgenin. Tämä kaikki ei ollut ihan halpaa lystiä (veronmaksajille) ja kun tänään sain laskun käynnistä summa oli 16.70 !

AamuTV:ssä Heikki Pursiainen jo vähän paheksuikin sitä, että eläkkeet nousevat ! Me eläkeläiset senkun porskutamme..)) Minäkin alle köyhyysrajan..))'

Kyllä kai meidän ikäpolvi sentään asennoituu yhteiskunnan palveluihin niin, että ne eivät ole "oikeus" vaan etuoikeus. Näin ainakin itse koen. Eli kyllä me kaikki lottovoittajia ollaan kun on Suomeen saatu syntyä, eikö ?
demeter1

Lue lisää

Nämä suru-uutiset vievät mielen matalaksi.
Sotaa ja kuolemaa!
Putinin haluaa luopua ydinasekiellosta.
Kuinka tarpeellinen Ahtisaari olisikaan maailman monien konfliktien ratkaisussa.
Mkr.

Tule hakemaan minulta lautasia! Minulla on monta lähes käyttämätöntä 12 hengen astiastoa.

Anonyymi kirjoitti:

Tule hakemaan minulta lautasia! Minulla on monta lähes käyttämätöntä 12 hengen astiastoa.

Mahtaa sinulla olla isot kaappitilat, kun on noin monta 12 hengen astiastoa. Minulla ei kaksiossani ole liiemmin tilaa astioillekaan, jos ei monelle muullekaan tavaralle.

Mira

Anonyymi kirjoitti:

Mahtaa sinulla olla isot kaappitilat, kun on noin monta 12 hengen astiastoa. Minulla ei kaksiossani ole liiemmin tilaa astioillekaan, jos ei monelle muullekaan tavaralle.

Mira

Lue lisää

Kuka on sanonut, että minulla on vain kaksio😄?

Anonyymi kirjoitti:

Kuka on sanonut, että minulla on vain kaksio😄?

Mira mainitsi omansa. Missä sinun asunnostasi on puhuttu?

Huomenia jälleen, pilvipoutaa, ihan ulkoilupäiväksi sopiva sää.
Kerhoon aion kävellen mennä, matka on aika pitkä minun kyvyille, mutta yritys hyvä kymmenen.
Mikä siinä onkaan, kun ennen ilolla joka paikkaan menin, nyt ei halua riitä tähän joka toinen viikko tapahtuvaan kerhoonkaan.
Ohjelmaryhmän vetäjä soitteli ja kysyi voisinko jotakin ohjelmaa suorittaa, sanoin en todellakaan, etsi joku nuorempi tekijä.
Ymmärrän kyllä hänenkin harminsa, kun nuoremmilla ei rohkeutta ole esiin tulla, vai onko kynnys vaan liian korkea.
Minä viimeiset kaksikymmentä vuotta olen ollut valmis melkein kaikkeen, nyt olen oppinut sanomaan, ei kiitos.

Tämän päivän politiikka menojen ja tulojen sekamelskaa ja velkaa on tämänkin hallituksen pakko ottaa.
Sitä viisasta naista tai miestä ei taida löytyä joka asian korjaisi.
Tuloja olisi saatava, veronmaksajat loppuvat ja jos vielä helpotusta veroihin suurituloisille tuntuu aika kohtuuttomalle.
Tuo työhän menokin on vaikea juttu, työtä ei kaikille löydy ja osalle ei mikään kelpaa,.
Paluu tähän minun ikäluokan nuoruuteen, työtä otetiin mikä eteen sattui, ei ollut avustuksia.
Itsensä piti elättää, siitä sitten sopivampaa työtä sopi etsiä, päästä haluamaansa.
Tämä ei tarkoita sitä, että olisi huono asia nuo työttömyysrahat kuin muutkin tätä ongelmaa sivuavat avut, ketään ei saa jättää ilman apua, jos työtä vaan ei löydy.
Maailma on muuttunut, nyt ei työpaikat helpolla löydy, , työntarjoojat vähentyneet ja vaatimus tasoista on noussut.
Jos osaisi asian tolalleen laittaa, sen tekisin.

Demeter olen samaa mieltä kanssasi, maailman tuska eikun kasvaa, mitäpä voi pieni ihminen tehdä, katsella ja kuunnella sydän sykkyrällä.
Helppo on mielipiteitään lennättää, mutta useinkin käy niin, että kun nokka maahan kopsahtaa, pyrstö ilmaan nousee, siis tekipä sitä tai tätä aina joku joutuu kärsimään.
Vanhuudesta mainitsit, kyllä minä aika paljon näitä vaivojani iän piikkiin laitan, myötään saisi lääkäriä vaivata jos joka nipistyksestä apua hakemaan lähtisi.
Olen kuunnellut omia kipujani ja huomannut, että ne tulee ja menee, ilmaantuen taas uudesta kohdasta.
Ei minunkaan laskut lääkärissä ja yleensä palveluita terveyden tiimoilta ole ollut kuin 20 euron luokkaa.
Ihan tyhjästä en verorahoja itseeni käytä, en edes tykkää lääkäriin mennä.
Toivon kovin, että olosi kohentuu, kyllä kuume heikentää, sitäkään en ole tarvinnut monasti kokea, mutta voimattomaksi vetää sen tiedän.
Ei kuunnella noita eläkkeennousuista purnaavia, olemme kilvoitelleet siinä missä kaikki toisetkin, maksaneet kohonneet kustannukset, nytkö meille ei sitten kuuluisi lisät kuten toisillekin.
Veroja maksamme, laskumme maksamme, vaikka kulueräksi saa kuulla kuuluvansa.
Uhkana vielä kaikkien tukijasaavien osuus, pienestä vielä nyhjästään.

Viisautta tarvitsemme tämän maailman menoon, samaa mieltä mkr, kunpa joku viisautta omaava esiin nousisi.

Kirpputorit oiva paikka hankkia tarvitsevaansa, hyvää tavaraa löytyykin.
Onko niin, että liian kärkkäitä olemme vastaamaan, miettimiselle ja asian oikean laidan huomaaminen katoaa.

Tähän loppuun hyvä huomio ano 20,24, muutama kuukausi ja alamme valosuudeen lisääntymistä ilolla seuraamaan.
Toivotaan elämän sujuvan, toivoa toivottomille ja muutakin kivaa kaikille;)

SkillaN kirjoitti:

Huomenia jälleen, pilvipoutaa, ihan ulkoilupäiväksi sopiva sää.
Kerhoon aion kävellen mennä, matka on aika pitkä minun kyvyille, mutta yritys hyvä kymmenen.
Mikä siinä onkaan, kun ennen ilolla joka paikkaan menin, nyt ei halua riitä tähän joka toinen viikko tapahtuvaan kerhoonkaan.
Ohjelmaryhmän vetäjä soitteli ja kysyi voisinko jotakin ohjelmaa suorittaa, sanoin en todellakaan, etsi joku nuorempi tekijä.
Ymmärrän kyllä hänenkin harminsa, kun nuoremmilla ei rohkeutta ole esiin tulla, vai onko kynnys vaan liian korkea.
Minä viimeiset kaksikymmentä vuotta olen ollut valmis melkein kaikkeen, nyt olen oppinut sanomaan, ei kiitos.

Tämän päivän politiikka menojen ja tulojen sekamelskaa ja velkaa on tämänkin hallituksen pakko ottaa.
Sitä viisasta naista tai miestä ei taida löytyä joka asian korjaisi.
Tuloja olisi saatava, veronmaksajat loppuvat ja jos vielä helpotusta veroihin suurituloisille tuntuu aika kohtuuttomalle.
Tuo työhän menokin on vaikea juttu, työtä ei kaikille löydy ja osalle ei mikään kelpaa,.
Paluu tähän minun ikäluokan nuoruuteen, työtä otetiin mikä eteen sattui, ei ollut avustuksia.
Itsensä piti elättää, siitä sitten sopivampaa työtä sopi etsiä, päästä haluamaansa.
Tämä ei tarkoita sitä, että olisi huono asia nuo työttömyysrahat kuin muutkin tätä ongelmaa sivuavat avut, ketään ei saa jättää ilman apua, jos työtä vaan ei löydy.
Maailma on muuttunut, nyt ei työpaikat helpolla löydy, , työntarjoojat vähentyneet ja vaatimus tasoista on noussut.
Jos osaisi asian tolalleen laittaa, sen tekisin.

Demeter olen samaa mieltä kanssasi, maailman tuska eikun kasvaa, mitäpä voi pieni ihminen tehdä, katsella ja kuunnella sydän sykkyrällä.
Helppo on mielipiteitään lennättää, mutta useinkin käy niin, että kun nokka maahan kopsahtaa, pyrstö ilmaan nousee, siis tekipä sitä tai tätä aina joku joutuu kärsimään.
Vanhuudesta mainitsit, kyllä minä aika paljon näitä vaivojani iän piikkiin laitan, myötään saisi lääkäriä vaivata jos joka nipistyksestä apua hakemaan lähtisi.
Olen kuunnellut omia kipujani ja huomannut, että ne tulee ja menee, ilmaantuen taas uudesta kohdasta.
Ei minunkaan laskut lääkärissä ja yleensä palveluita terveyden tiimoilta ole ollut kuin 20 euron luokkaa.
Ihan tyhjästä en verorahoja itseeni käytä, en edes tykkää lääkäriin mennä.
Toivon kovin, että olosi kohentuu, kyllä kuume heikentää, sitäkään en ole tarvinnut monasti kokea, mutta voimattomaksi vetää sen tiedän.
Ei kuunnella noita eläkkeennousuista purnaavia, olemme kilvoitelleet siinä missä kaikki toisetkin, maksaneet kohonneet kustannukset, nytkö meille ei sitten kuuluisi lisät kuten toisillekin.
Veroja maksamme, laskumme maksamme, vaikka kulueräksi saa kuulla kuuluvansa.
Uhkana vielä kaikkien tukijasaavien osuus, pienestä vielä nyhjästään.

Viisautta tarvitsemme tämän maailman menoon, samaa mieltä mkr, kunpa joku viisautta omaava esiin nousisi.

Kirpputorit oiva paikka hankkia tarvitsevaansa, hyvää tavaraa löytyykin.
Onko niin, että liian kärkkäitä olemme vastaamaan, miettimiselle ja asian oikean laidan huomaaminen katoaa.

Tähän loppuun hyvä huomio ano 20,24, muutama kuukausi ja alamme valosuudeen lisääntymistä ilolla seuraamaan.
Toivotaan elämän sujuvan, toivoa toivottomille ja muutakin kivaa kaikille;)

Lue lisää

Ennen muutettiin työn perässä vaikka Ruotsiin, nyt ei haluta lähteä kun sosiaalituilla voi elää missä vaan. Saa enemmän tukina kuin pienipalkkaisissa tössä,

Anonyymi kirjoitti:

Ennen muutettiin työn perässä vaikka Ruotsiin, nyt ei haluta lähteä kun sosiaalituilla voi elää missä vaan. Saa enemmän tukina kuin pienipalkkaisissa tössä,

Kyllä näin on.
Itsekin opiskelin omavelkaisella rahalla, jota nykyopiskelijat eivät voi pitää hyväksyttävänä.
Valmistumisen jälkeen jouduin työpaikan perässä kulkemaan ympäri Suomea.
Työkokemusta kertyi ja löysin vakituisen työpaikan.
Palkansaajana siis yhteiskunnan bruttokansantuotetta rakensin. Yrittäjyyden aloittaminen kyllä nuorena kävi monta kertaa mielessä.
Nyt on velat maksettu jo ajat sitten.
Harkinnassa on testamenttien teko lapsenlapsille, joita lapsia on useita.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä näin on.
Itsekin opiskelin omavelkaisella rahalla, jota nykyopiskelijat eivät voi pitää hyväksyttävänä.
Valmistumisen jälkeen jouduin työpaikan perässä kulkemaan ympäri Suomea.
Työkokemusta kertyi ja löysin vakituisen työpaikan.
Palkansaajana siis yhteiskunnan bruttokansantuotetta rakensin. Yrittäjyyden aloittaminen kyllä nuorena kävi monta kertaa mielessä.
Nyt on velat maksettu jo ajat sitten.
Harkinnassa on testamenttien teko lapsenlapsille, joita lapsia on useita.

Lue lisää

Samantapainen tarina minulla ja vaimollani. Asuimme muutama vuodi eri paikkakunnilla töiden takia, kunnes saatiin töitä samalta paikkakunnalta. Samaan aikaan maksettiin opintolsinoja ja asuntolainaa, saatiin kolme lasta joilla oli hoitaja kotona. Viisikymppisinä oltiin velattomia ja mökkikun maksettu, lapset yliopistossa ja yksi jo valmistunut. Nyt on hyvä nauttia työelämän tuloksista ja opiskelevia lastenlapsia avustella. Testamentit heidän hyväkseen on jo tehty. He ovat näitä Suomen tulevaisuuden tekijöitä,

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä näin on.
Itsekin opiskelin omavelkaisella rahalla, jota nykyopiskelijat eivät voi pitää hyväksyttävänä.
Valmistumisen jälkeen jouduin työpaikan perässä kulkemaan ympäri Suomea.
Työkokemusta kertyi ja löysin vakituisen työpaikan.
Palkansaajana siis yhteiskunnan bruttokansantuotetta rakensin. Yrittäjyyden aloittaminen kyllä nuorena kävi monta kertaa mielessä.
Nyt on velat maksettu jo ajat sitten.
Harkinnassa on testamenttien teko lapsenlapsille, joita lapsia on useita.

Lue lisää

Kuljitko ympäri Suomea sinkkuna vai kera puolison ja lapsikatraan?

Jäikö edelliselle paikkakunnalle kenties velkainen talo, jota kukaan ei halunnut ostaa, syystä, että kyseisellä paikkakunnalla oli kaikki työpaikat loppuneet. Tehtaat yms menneet konkkaan tai siiretty muualle?

Ennen oli ennen ja nyt on nyt.

Anonyymi kirjoitti:

Kuljitko ympäri Suomea sinkkuna vai kera puolison ja lapsikatraan?

Jäikö edelliselle paikkakunnalle kenties velkainen talo, jota kukaan ei halunnut ostaa, syystä, että kyseisellä paikkakunnalla oli kaikki työpaikat loppuneet. Tehtaat yms menneet konkkaan tai siiretty muualle?

Ennen oli ennen ja nyt on nyt.

Lue lisää

"Ennen oli ennen ja nyt on nyt"
Niin, onko tämä aika parempi kuin entinen?
Oliko ennen pienemmät verot, niin että pystyttiin elämään pienemmillä veloilla ja maksamaan ne pois?
Ennen ei ollut yhteiskunnan tukia opiskelijoille, alivuokralaisasunnoissa saivat opiskelupaikkakunnilla asua. Opintolainat yritettiin pitää matalina, töissä kesäkaudet siellä, mistä töitä sai.
Vanhemmilla oli tarkan markan ajat, kun maksoivat oppikoululaistensa lukukausimaksut eka luokalta asti, ja joutuivat ehkä lähettämään heidät toiselle paikkakunnalle koulua käymään.
Jos perhekin vielä joutui muuttamaan paikasta toiseen oman työn perässä, oli oltava tarkkana kaikessa.
Ihaillun Kekkosen aikaan muutti Ruotsiin satoja tuhansia ihmisiä työnhakuun. Maaseutu tyhjeni.
Nyt tyhjenevät tehdaspaikkakunnat.
Nyt eletään velalla ja hyvin toimeentulevien ihmisten, niitten "rikkaiden", maksamilla veroilla. Asenne pyrkii jakamaan kansan kahtia ja syyttämään osaa kansalaisista ahneiksi ja itsekkäiksi, jotka haluavat paeta verojaan. Vaikutelmaksi jää, että ihmisellä ei ole oikeutta omiin ansioihinsa, vaan hänen velvollisuutensa on luovuttaa valtaosa veroina valtiolle, joka voi sitten ylläpitää osaa kansasta tuilla ja avustuksilla.
Tietysti se on väärä ajatus, mutta sellainen herää kuitenkin monelle tämän äänekkään verotuskeskustelun aikana.
"Ennen oli ennen jne. . . ."

SkillaN kirjoitti:

Huomenia jälleen, pilvipoutaa, ihan ulkoilupäiväksi sopiva sää.
Kerhoon aion kävellen mennä, matka on aika pitkä minun kyvyille, mutta yritys hyvä kymmenen.
Mikä siinä onkaan, kun ennen ilolla joka paikkaan menin, nyt ei halua riitä tähän joka toinen viikko tapahtuvaan kerhoonkaan.
Ohjelmaryhmän vetäjä soitteli ja kysyi voisinko jotakin ohjelmaa suorittaa, sanoin en todellakaan, etsi joku nuorempi tekijä.
Ymmärrän kyllä hänenkin harminsa, kun nuoremmilla ei rohkeutta ole esiin tulla, vai onko kynnys vaan liian korkea.
Minä viimeiset kaksikymmentä vuotta olen ollut valmis melkein kaikkeen, nyt olen oppinut sanomaan, ei kiitos.

Tämän päivän politiikka menojen ja tulojen sekamelskaa ja velkaa on tämänkin hallituksen pakko ottaa.
Sitä viisasta naista tai miestä ei taida löytyä joka asian korjaisi.
Tuloja olisi saatava, veronmaksajat loppuvat ja jos vielä helpotusta veroihin suurituloisille tuntuu aika kohtuuttomalle.
Tuo työhän menokin on vaikea juttu, työtä ei kaikille löydy ja osalle ei mikään kelpaa,.
Paluu tähän minun ikäluokan nuoruuteen, työtä otetiin mikä eteen sattui, ei ollut avustuksia.
Itsensä piti elättää, siitä sitten sopivampaa työtä sopi etsiä, päästä haluamaansa.
Tämä ei tarkoita sitä, että olisi huono asia nuo työttömyysrahat kuin muutkin tätä ongelmaa sivuavat avut, ketään ei saa jättää ilman apua, jos työtä vaan ei löydy.
Maailma on muuttunut, nyt ei työpaikat helpolla löydy, , työntarjoojat vähentyneet ja vaatimus tasoista on noussut.
Jos osaisi asian tolalleen laittaa, sen tekisin.

Demeter olen samaa mieltä kanssasi, maailman tuska eikun kasvaa, mitäpä voi pieni ihminen tehdä, katsella ja kuunnella sydän sykkyrällä.
Helppo on mielipiteitään lennättää, mutta useinkin käy niin, että kun nokka maahan kopsahtaa, pyrstö ilmaan nousee, siis tekipä sitä tai tätä aina joku joutuu kärsimään.
Vanhuudesta mainitsit, kyllä minä aika paljon näitä vaivojani iän piikkiin laitan, myötään saisi lääkäriä vaivata jos joka nipistyksestä apua hakemaan lähtisi.
Olen kuunnellut omia kipujani ja huomannut, että ne tulee ja menee, ilmaantuen taas uudesta kohdasta.
Ei minunkaan laskut lääkärissä ja yleensä palveluita terveyden tiimoilta ole ollut kuin 20 euron luokkaa.
Ihan tyhjästä en verorahoja itseeni käytä, en edes tykkää lääkäriin mennä.
Toivon kovin, että olosi kohentuu, kyllä kuume heikentää, sitäkään en ole tarvinnut monasti kokea, mutta voimattomaksi vetää sen tiedän.
Ei kuunnella noita eläkkeennousuista purnaavia, olemme kilvoitelleet siinä missä kaikki toisetkin, maksaneet kohonneet kustannukset, nytkö meille ei sitten kuuluisi lisät kuten toisillekin.
Veroja maksamme, laskumme maksamme, vaikka kulueräksi saa kuulla kuuluvansa.
Uhkana vielä kaikkien tukijasaavien osuus, pienestä vielä nyhjästään.

Viisautta tarvitsemme tämän maailman menoon, samaa mieltä mkr, kunpa joku viisautta omaava esiin nousisi.

Kirpputorit oiva paikka hankkia tarvitsevaansa, hyvää tavaraa löytyykin.
Onko niin, että liian kärkkäitä olemme vastaamaan, miettimiselle ja asian oikean laidan huomaaminen katoaa.

Tähän loppuun hyvä huomio ano 20,24, muutama kuukausi ja alamme valosuudeen lisääntymistä ilolla seuraamaan.
Toivotaan elämän sujuvan, toivoa toivottomille ja muutakin kivaa kaikille;)

Lue lisää

80- kumppisillä on ollut aikaa maksaa asuntonsa ja velkansa, sitäpaitsi inflaatio söi suuren osan velasta. Mihin vanhukset tarvii aina vaan lisää eläkettä, kun ei ole huollettavia. Kyllä pitäisi olla säästöjäkin kun kaikki kehuu rastaneensa töissä rippikouluikäsestä asti ja eläneet nuukasti.

Anonyymi kirjoitti:

"Ennen oli ennen ja nyt on nyt"
Niin, onko tämä aika parempi kuin entinen?
Oliko ennen pienemmät verot, niin että pystyttiin elämään pienemmillä veloilla ja maksamaan ne pois?
Ennen ei ollut yhteiskunnan tukia opiskelijoille, alivuokralaisasunnoissa saivat opiskelupaikkakunnilla asua. Opintolainat yritettiin pitää matalina, töissä kesäkaudet siellä, mistä töitä sai.
Vanhemmilla oli tarkan markan ajat, kun maksoivat oppikoululaistensa lukukausimaksut eka luokalta asti, ja joutuivat ehkä lähettämään heidät toiselle paikkakunnalle koulua käymään.
Jos perhekin vielä joutui muuttamaan paikasta toiseen oman työn perässä, oli oltava tarkkana kaikessa.
Ihaillun Kekkosen aikaan muutti Ruotsiin satoja tuhansia ihmisiä työnhakuun. Maaseutu tyhjeni.
Nyt tyhjenevät tehdaspaikkakunnat.
Nyt eletään velalla ja hyvin toimeentulevien ihmisten, niitten "rikkaiden", maksamilla veroilla. Asenne pyrkii jakamaan kansan kahtia ja syyttämään osaa kansalaisista ahneiksi ja itsekkäiksi, jotka haluavat paeta verojaan. Vaikutelmaksi jää, että ihmisellä ei ole oikeutta omiin ansioihinsa, vaan hänen velvollisuutensa on luovuttaa valtaosa veroina valtiolle, joka voi sitten ylläpitää osaa kansasta tuilla ja avustuksilla.
Tietysti se on väärä ajatus, mutta sellainen herää kuitenkin monelle tämän äänekkään verotuskeskustelun aikana.
"Ennen oli ennen jne. . . ."

Lue lisää

Vieläkö joka omahyväinen "rikas" luulee, että rikkaitten veroilla yhteiskunta pyörii
ja muut elävät ?
Rikkaat maksavat korkeintaan saman verran veroa kuin keskituloiset
palkansaajat, koska he voivat kiertää veroja "verosuunnittelulla".

Lisäksi verotuloista vain noin 10 % koostuu ansiotuleveroista, että se niistä
rikkaitten veroista.

Anonyymi kirjoitti:

Vieläkö joka omahyväinen "rikas" luulee, että rikkaitten veroilla yhteiskunta pyörii
ja muut elävät ?
Rikkaat maksavat korkeintaan saman verran veroa kuin keskituloiset
palkansaajat, koska he voivat kiertää veroja "verosuunnittelulla".

Lisäksi verotuloista vain noin 10 % koostuu ansiotuleveroista, että se niistä
rikkaitten veroista.

Lue lisää

Mistä on syntynyt se käsitys, että "rikkaiden" tehtävä on maksaa veroina enemmän kuin muiden, koska ovat rikkaita ja heillä on parempi palkka? Omiahan ne ovat isotkin ansiot.
Turha väittää, että rikkaat eivät työtä tee, monilla on oma yritys, joka vien ajan 24/7.
Itse en ole rikas, pienellä leskeneläkkeellä elän, mutta en muuta tarvitse.
Terveyskeskuksessa käyn, jos lääkäriä tarvitsen, mutta hampaani olen aina hoidattanut yksityisellä.
Lasten neuvolassa olen aikoinani käynyt ja saanut lapsilisää. Sen rahan käytin huolellisesti lasten vaatteisiin ja muihin menoihin.
Lasten koulutukseen en saanut yhteiskunnan tukea, vaan koulumaksut ja kirjat maksoin palkastani, kenenkään ei myöskään tarvinnut ottaa opintolainaa, asuivat kotona ja tein kahta työtä, jos yksi palkka ei riittänyt. Myöhemmin kouluttautuivat sitten omin avuin pitemmälle.
Tähän hätään en muita henkilökohtaisia yhteiskunnan tukia muista nauttineeni.
Palkastani ja eläkkeestäni maksan verot, joten hyvällä omallatunnolla kävelen yhteiskunnan ylläpitämillä teillä, käyn kirjastossa ja ajan raitiovaunulla, katson, että ne kuuluvat minulle siinä kuin muillekin. Kirkonverot olen myös maksanut, joten seurakuntalaisena pääsen hautaan ilman suurempia kustannuksia.

Mutta suon kyllä jokaiselle sen elintason, minkä he ansioillaan voivat hankkia. Tellervo Koivisto muistaakseni sanoi, että on ilo masaa veroja, ja olen oikeastaan samaa mieltä, kun verot ovat oikeassa suhteessa ansioihin. Mutta niitä korkeita veroprosentteja en ole ikinä ymmärtänyt.

Anonyymi kirjoitti:

Mistä on syntynyt se käsitys, että "rikkaiden" tehtävä on maksaa veroina enemmän kuin muiden, koska ovat rikkaita ja heillä on parempi palkka? Omiahan ne ovat isotkin ansiot.
Turha väittää, että rikkaat eivät työtä tee, monilla on oma yritys, joka vien ajan 24/7.
Itse en ole rikas, pienellä leskeneläkkeellä elän, mutta en muuta tarvitse.
Terveyskeskuksessa käyn, jos lääkäriä tarvitsen, mutta hampaani olen aina hoidattanut yksityisellä.
Lasten neuvolassa olen aikoinani käynyt ja saanut lapsilisää. Sen rahan käytin huolellisesti lasten vaatteisiin ja muihin menoihin.
Lasten koulutukseen en saanut yhteiskunnan tukea, vaan koulumaksut ja kirjat maksoin palkastani, kenenkään ei myöskään tarvinnut ottaa opintolainaa, asuivat kotona ja tein kahta työtä, jos yksi palkka ei riittänyt. Myöhemmin kouluttautuivat sitten omin avuin pitemmälle.
Tähän hätään en muita henkilökohtaisia yhteiskunnan tukia muista nauttineeni.
Palkastani ja eläkkeestäni maksan verot, joten hyvällä omallatunnolla kävelen yhteiskunnan ylläpitämillä teillä, käyn kirjastossa ja ajan raitiovaunulla, katson, että ne kuuluvat minulle siinä kuin muillekin. Kirkonverot olen myös maksanut, joten seurakuntalaisena pääsen hautaan ilman suurempia kustannuksia.

Mutta suon kyllä jokaiselle sen elintason, minkä he ansioillaan voivat hankkia. Tellervo Koivisto muistaakseni sanoi, että on ilo masaa veroja, ja olen oikeastaan samaa mieltä, kun verot ovat oikeassa suhteessa ansioihin. Mutta niitä korkeita veroprosentteja en ole ikinä ymmärtänyt.

Lue lisää

Eiköhän se ole ihan inhimillistä ajattelua se,että se kenellä on enemmän, voi myös antaa enemmän. Ymmärrän hyvin oikeistolaisen ajattelun, jossa pyritään antamaan enemmän niille, joilla jo on mutta tästä porvariasenteesta puuttuukin humaanius.

On paljon rikkaita, joiden palkka on täysin käsittämätön siihen nähden mikä heidän merkityksenstä on esim. yritykselle mutta tähän on tultu ja tähän ollaan entistä enemmän menossa.

Ennen oli ennen ja nyt on nyt, onneksi!

Anonyymi kirjoitti:

Eiköhän se ole ihan inhimillistä ajattelua se,että se kenellä on enemmän, voi myös antaa enemmän. Ymmärrän hyvin oikeistolaisen ajattelun, jossa pyritään antamaan enemmän niille, joilla jo on mutta tästä porvariasenteesta puuttuukin humaanius.

On paljon rikkaita, joiden palkka on täysin käsittämätön siihen nähden mikä heidän merkityksenstä on esim. yritykselle mutta tähän on tultu ja tähän ollaan entistä enemmän menossa.

Ennen oli ennen ja nyt on nyt, onneksi!

Lue lisää

Pimeästä Savosta tervehdys aamuunne, aikaisissa olen, on kampaajalle meno heti yhdeksältä, siksi kai herätti jo näin aikaisin.
Eilen kerhossa oli kirjastotäti kertomassa kirjastomme annista ja onhan sitä vaikka mitä.
Muistissani on ensimmäisen kirjastontilat jotka olivat silloisen Kansalaisopiston tiloissa, sisareni ensimmäinen kirjastotyötekijä, oli johtaja ja siskoni, nykyään 10 kirjastohoitajaa.
Sieltä alkoi minunkin lukuharrastukseni ja paljon tuli luettua, eipä ollut juuri muuta harrastusta iltaisin, radio lisänä lukemiselle.
Kuunnelmat kuuntelin ja lauantain toivotut levyt, työmiehenradio nämä mainitakseni.
Illat oli tarkassa kontrollissa, ilta kahdeksan oli kotiintulo aika.
Siitä alkoi myös käsityöharrastukseni, kuuntelin radiota ja neuloin, sikäli kun sai lankaa ostettua.
Vaatimaton elämänmuoto myös niiltä ajoin peruna, se oli sitä sodan jälkeistä aikaa pulaa kaikesta, myös rahasta.

On ollut puhetta ketjussa myös eläkeikäisten elämästä, aiemmin ja nyt.
Naimisiin menin alle kaksikymmentä vuotiaana tyhjätaskuna, molemmat sitä olimme, neljä vuotta vuokralla omakotitalon yläkerrassa, siitä sitten pankin asiakkaaksi velan ottaen.
Velankorko oli yli 11% ja nuukasti sitä elettiin, joka penni venytettiin, siiten yli viisikymppisenä asunto oli maksettu, sitten mökki velalla ja taas maksettiin, autokin pankkivelalla hankittiin.
Mieheni jäätyä eläkkeelle olimme omavaraisia, mutta ei vieläkään juhlimiseen ei riittänyt tulot, kaikki tämä oli hankittu kovalla työllä ja menojen tiukalla karsimisella.
Verojen maksusta en ole koskaan kapinoinut, kaikki maksettu ajallaan.
Nyt on katto pääni päällä ja hyvin selviän laskuistakin, tosin lääkekuluja ei liioin ole.
Eläminen kallistuu meille kaikille, palkat neuvotellaan ja korotuksia tulee, joskin niukasti, kyllä eläkeläinen on oikeutettu heille kuuluviin korotuksiin, joskus aikoja sitten eläkeläisiltä lainaa otettiin ja luvattiin maksaa myöhemmin, se on vieläkin saamatta.
Kyllä eläkeläisten verotus on samalla tapaa kovaa kuin työtätekevilläkin, joten ei ehkä kademieltä kannattaisi kenenkään tuntea.
Ne pienet säästöt menevät elämisiin ja hyvä jos jotakin säästöä olisi kertynyt, omin kustannuksin voisi loppuelämän elää, turvautumatta yhteiskunnan apuihin.
Eläkerahastot aloittivat 1962 toiminnan ja siinä minunkin osalta jäi liki 10 vuotta eläkkeen kertymästä pois.

Rikkaat siis paljon ansaitsevat maksavat tietenkin tulojen mukaan veroa, mutta kun on paljon ansioita jää vielä suuri osa elämiseenkin ja toisaalta ehkä on ymmärrystä myös niitä "porsaanreikiä" hyväksi käyttää.
Elämässä ei kaikkia onnista yrityksistä huolimatta, joillekin epäonni kaiken suhteen, pärjääpä siinä sitten vaikka kuinka yrittäisi.
Terveys voi rajoittaa yrittämistä, taikka muu vastoinkäyminen koettelee, silloin on kohtuullista auttava käsi tarjota yhteiskunnanpuolelta, sitä varten verojakin maksetaan.
Tämän päivän politiikka on vienyt kaiken uskottavuuden rehellisiin toimiin nähden ja se minua pelottaa, mikä onkaan kansalaisten kohtalo, jos raha kaiken ratkaisee, missä on empatia ja solidaarisuus tulevaisuudessa.
Kaveria ei jätetä oli sota-ajan iskulause, mikä onkaan tänä päivänä.
Rikkautta ei ole, mutta en sellaista kaipaakaan, kunhan toimeen tulen, perintöä ei ole juurikaan jättää, mutta hyvä, että jälkeläiseni ovat näyttäneet työtä tehden selviävän, olen iloinen veronmaksaja, en katkeroidu mistään.

Nyt kirvoitti sanasen arkun annin nuo päivän tärkeät asiat, ehkä tarpeettomastikin, mutta näin tuli näpyteltyä, jatkakaa muista aiheista, jos jotain keksitte.

SkillaN kirjoitti:

Pimeästä Savosta tervehdys aamuunne, aikaisissa olen, on kampaajalle meno heti yhdeksältä, siksi kai herätti jo näin aikaisin.
Eilen kerhossa oli kirjastotäti kertomassa kirjastomme annista ja onhan sitä vaikka mitä.
Muistissani on ensimmäisen kirjastontilat jotka olivat silloisen Kansalaisopiston tiloissa, sisareni ensimmäinen kirjastotyötekijä, oli johtaja ja siskoni, nykyään 10 kirjastohoitajaa.
Sieltä alkoi minunkin lukuharrastukseni ja paljon tuli luettua, eipä ollut juuri muuta harrastusta iltaisin, radio lisänä lukemiselle.
Kuunnelmat kuuntelin ja lauantain toivotut levyt, työmiehenradio nämä mainitakseni.
Illat oli tarkassa kontrollissa, ilta kahdeksan oli kotiintulo aika.
Siitä alkoi myös käsityöharrastukseni, kuuntelin radiota ja neuloin, sikäli kun sai lankaa ostettua.
Vaatimaton elämänmuoto myös niiltä ajoin peruna, se oli sitä sodan jälkeistä aikaa pulaa kaikesta, myös rahasta.

On ollut puhetta ketjussa myös eläkeikäisten elämästä, aiemmin ja nyt.
Naimisiin menin alle kaksikymmentä vuotiaana tyhjätaskuna, molemmat sitä olimme, neljä vuotta vuokralla omakotitalon yläkerrassa, siitä sitten pankin asiakkaaksi velan ottaen.
Velankorko oli yli 11% ja nuukasti sitä elettiin, joka penni venytettiin, siiten yli viisikymppisenä asunto oli maksettu, sitten mökki velalla ja taas maksettiin, autokin pankkivelalla hankittiin.
Mieheni jäätyä eläkkeelle olimme omavaraisia, mutta ei vieläkään juhlimiseen ei riittänyt tulot, kaikki tämä oli hankittu kovalla työllä ja menojen tiukalla karsimisella.
Verojen maksusta en ole koskaan kapinoinut, kaikki maksettu ajallaan.
Nyt on katto pääni päällä ja hyvin selviän laskuistakin, tosin lääkekuluja ei liioin ole.
Eläminen kallistuu meille kaikille, palkat neuvotellaan ja korotuksia tulee, joskin niukasti, kyllä eläkeläinen on oikeutettu heille kuuluviin korotuksiin, joskus aikoja sitten eläkeläisiltä lainaa otettiin ja luvattiin maksaa myöhemmin, se on vieläkin saamatta.
Kyllä eläkeläisten verotus on samalla tapaa kovaa kuin työtätekevilläkin, joten ei ehkä kademieltä kannattaisi kenenkään tuntea.
Ne pienet säästöt menevät elämisiin ja hyvä jos jotakin säästöä olisi kertynyt, omin kustannuksin voisi loppuelämän elää, turvautumatta yhteiskunnan apuihin.
Eläkerahastot aloittivat 1962 toiminnan ja siinä minunkin osalta jäi liki 10 vuotta eläkkeen kertymästä pois.

Rikkaat siis paljon ansaitsevat maksavat tietenkin tulojen mukaan veroa, mutta kun on paljon ansioita jää vielä suuri osa elämiseenkin ja toisaalta ehkä on ymmärrystä myös niitä "porsaanreikiä" hyväksi käyttää.
Elämässä ei kaikkia onnista yrityksistä huolimatta, joillekin epäonni kaiken suhteen, pärjääpä siinä sitten vaikka kuinka yrittäisi.
Terveys voi rajoittaa yrittämistä, taikka muu vastoinkäyminen koettelee, silloin on kohtuullista auttava käsi tarjota yhteiskunnanpuolelta, sitä varten verojakin maksetaan.
Tämän päivän politiikka on vienyt kaiken uskottavuuden rehellisiin toimiin nähden ja se minua pelottaa, mikä onkaan kansalaisten kohtalo, jos raha kaiken ratkaisee, missä on empatia ja solidaarisuus tulevaisuudessa.
Kaveria ei jätetä oli sota-ajan iskulause, mikä onkaan tänä päivänä.
Rikkautta ei ole, mutta en sellaista kaipaakaan, kunhan toimeen tulen, perintöä ei ole juurikaan jättää, mutta hyvä, että jälkeläiseni ovat näyttäneet työtä tehden selviävän, olen iloinen veronmaksaja, en katkeroidu mistään.

Nyt kirvoitti sanasen arkun annin nuo päivän tärkeät asiat, ehkä tarpeettomastikin, mutta näin tuli näpyteltyä, jatkakaa muista aiheista, jos jotain keksitte.

Lue lisää

Tämän ketjun piti olla hyväntuulinen jutusteluketju arkisten asioiden keskellä mutta vaikuttaa siltä, että nykyinen maailmanmeno ei salli kepeyttä meillekään, vaan pohdiskelemme "syntyjä syviä" pessimistisinä.
Muistan lapsuudestani ikivanhan sukulaistädin 1800- luvulta, ja hänen käytösohjeensa. Mm. nojatuolissa tytön piti istua etureunalla kädet polvilla, eikä MISSÄÄN TAPAUKSESSA saanut nojata selkänojaan. Sopimatonta.
No kaikeksi onneksi saamme nyt romahtaa siihen kaikella ylipainollamme ja jutustella mukavia. Palataanko siihen aikaan! Muumimukillinen kahvia kouraan. 😀
Mkr.

Anonyymi kirjoitti:

Tämän ketjun piti olla hyväntuulinen jutusteluketju arkisten asioiden keskellä mutta vaikuttaa siltä, että nykyinen maailmanmeno ei salli kepeyttä meillekään, vaan pohdiskelemme "syntyjä syviä" pessimistisinä.
Muistan lapsuudestani ikivanhan sukulaistädin 1800- luvulta, ja hänen käytösohjeensa. Mm. nojatuolissa tytön piti istua etureunalla kädet polvilla, eikä MISSÄÄN TAPAUKSESSA saanut nojata selkänojaan. Sopimatonta.
No kaikeksi onneksi saamme nyt romahtaa siihen kaikella ylipainollamme ja jutustella mukavia. Palataanko siihen aikaan! Muumimukillinen kahvia kouraan. 😀
Mkr.

Lue lisää

Eiköhän oteta vielä virtuaalipullaa kahvin kanssa, kuten ennen kahvipirtissä. Varsinkin uuden pirtin avajaisissa oli pöytä koreana, oli aina myös SkillaNin valitsemat sesongin mukaiset harmoniset tekstiilit, kynttilät ja kukat silmänruokana. Minulla olisi nyt tarjota siemennäkkäriä, inventoin näet jauhokaappini ja käytin siihen kaurahiutaleita ja erilaisia siemeniä, etteivät jää vanhenemaan. Tulikin erityisen rapeaa ja ohutta, päälle sopii yrttinen tuorejuusto.

Eikös tämä nojatuoli olekin sellainen laiskanlinnantyyppinen, joka suorastaan kutsuu rojahtamaan uumeniinsa ja jalatkin saa nostaa tuoliin erään paheksutun Elämäni biisin osallistujan tyyliin, vai olisiko tässä erillinen jalkarahi. Tytöillä hameet ovat rajoittaneet istumatyylejä ja koska sääret täytyi pitää istuessa sievästi kiinni toisissaan ja hiukan viistosti jalkaterien siroa asentoa unohtamatta, ei siinä selkä oikein edes ylettynyt selkänojaan asti. Muistan, miten lukion luokkakuvissa valokuvaajakin tarkisti, että kaikkien tyttöjen sääret olivat sopivassa asennossa ja muodostelma naisellinen, ja elettiin sentään 1960-lukua.

Kotona meillä oli vanha konsti hyvän ryhdin ylläpidossa varsinkin silloin kun kasvoimme murrosiässä hurjaa vauhtia. Kävelimme painava kirja pään päällä ja ruokapöydässäkin piti muistaa suora selkä. Olihan meillä myös rekki, jossa roikkumalla sama asia hoitui ja pojille riitti se. Olen ollut tästä opista kiitollinen, sillä ryhti vaikuttaa niin monella tavoin hyvinvointiin ja olemukseen. Kuorossakin ryhdistä muistutettiin , samoin kunnon hengityksestä. Olen ihaillut aina niitä kaukaisten maiden naisia, jotka kantavat painaviakin koreja päänsä päällä uljasryhtisinä ja kävelevät joustavin askelin.

Anonyymi kirjoitti:

Tämän ketjun piti olla hyväntuulinen jutusteluketju arkisten asioiden keskellä mutta vaikuttaa siltä, että nykyinen maailmanmeno ei salli kepeyttä meillekään, vaan pohdiskelemme "syntyjä syviä" pessimistisinä.
Muistan lapsuudestani ikivanhan sukulaistädin 1800- luvulta, ja hänen käytösohjeensa. Mm. nojatuolissa tytön piti istua etureunalla kädet polvilla, eikä MISSÄÄN TAPAUKSESSA saanut nojata selkänojaan. Sopimatonta.
No kaikeksi onneksi saamme nyt romahtaa siihen kaikella ylipainollamme ja jutustella mukavia. Palataanko siihen aikaan! Muumimukillinen kahvia kouraan. 😀
Mkr.

Lue lisää

Aamupäivää ! Voisinpa noudattaa tuota Makriinan haastetta keveyden saavuttamiseksi !..)) Olen joskus kuvannut itseäni sanomalla, että olen optimisti pessimistisyydestäni huolimatta..))

Leinon sanoin: "yks´syntyy meistä riemuun ja toinen murheeseen". Vaikka itse kuulun ilman mitään tuohon murheelliseen joukkoon, arvostan silti suuresti niitä, jotka osaavat elää kevyemmin, olla luottavaisia ja elää ilman turhaa (?) painolastia, ilman sitä kuuluisaa maailmantuskaa.
No. Luonne on kohtalo, sanotaan. Sitä ei mielestäni voi paljon muuttaa, oppia vain sietämään, hyväksymään se ja nähdä Kahlil Gibranin tavoin: "mitä syvemmälle, suru uurtaa olemustanne, sitä enemmän iloa voi teissä olla"...

Eli itse tunnustan olevani se, joka ei aina oikein pysty tavoittamaan sitä harmoniaa, joka syntyy, kun ollaan samalla aaltopituudella, sovussa itsemme ja "maailman" kanssa, ollaan "valmiita"... Itse koen vielä olevani pahasti kesken, mutta silti mukaan mahtuva..))

Makriina on usein korostanut hyvän käytöksen merkitystä. Sehän tunnustetaan jo laajemminkin: KKK = kunnioitus, kuuntelu, kohtaaminen. Niitä haetaan nyt keskustelun pohjaksi muuallakin. Makriina puhui myös koulukiusaamisen sijasta kouluväkivallasta. Nyt siitä puhutaan kaikkialla. Eli kyllä Antti Tuuria on uskominen: "viisaus on vanhoissa naisissa"... Kuunnellaan heitä (ja itseämme)..))
demeter1

Ramoona kirjoitti:

Eiköhän oteta vielä virtuaalipullaa kahvin kanssa, kuten ennen kahvipirtissä. Varsinkin uuden pirtin avajaisissa oli pöytä koreana, oli aina myös SkillaNin valitsemat sesongin mukaiset harmoniset tekstiilit, kynttilät ja kukat silmänruokana. Minulla olisi nyt tarjota siemennäkkäriä, inventoin näet jauhokaappini ja käytin siihen kaurahiutaleita ja erilaisia siemeniä, etteivät jää vanhenemaan. Tulikin erityisen rapeaa ja ohutta, päälle sopii yrttinen tuorejuusto.

Eikös tämä nojatuoli olekin sellainen laiskanlinnantyyppinen, joka suorastaan kutsuu rojahtamaan uumeniinsa ja jalatkin saa nostaa tuoliin erään paheksutun Elämäni biisin osallistujan tyyliin, vai olisiko tässä erillinen jalkarahi. Tytöillä hameet ovat rajoittaneet istumatyylejä ja koska sääret täytyi pitää istuessa sievästi kiinni toisissaan ja hiukan viistosti jalkaterien siroa asentoa unohtamatta, ei siinä selkä oikein edes ylettynyt selkänojaan asti. Muistan, miten lukion luokkakuvissa valokuvaajakin tarkisti, että kaikkien tyttöjen sääret olivat sopivassa asennossa ja muodostelma naisellinen, ja elettiin sentään 1960-lukua.

Kotona meillä oli vanha konsti hyvän ryhdin ylläpidossa varsinkin silloin kun kasvoimme murrosiässä hurjaa vauhtia. Kävelimme painava kirja pään päällä ja ruokapöydässäkin piti muistaa suora selkä. Olihan meillä myös rekki, jossa roikkumalla sama asia hoitui ja pojille riitti se. Olen ollut tästä opista kiitollinen, sillä ryhti vaikuttaa niin monella tavoin hyvinvointiin ja olemukseen. Kuorossakin ryhdistä muistutettiin , samoin kunnon hengityksestä. Olen ihaillut aina niitä kaukaisten maiden naisia, jotka kantavat painaviakin koreja päänsä päällä uljasryhtisinä ja kävelevät joustavin askelin.

Lue lisää

Minä muistan, että ihan oikeasti opettelimme kävelemään korkokengillä kirja pään päällä. Meidän nuoruudessamme korot oli kumisaappaissakin. Oli opittava pitämään selkä suorana. Muistan, että oli vaikea kulkea korottomilla " balleriinoilla", kun oli korkoihin tottunut.
Minä en pirtissä juurikaan käynyt, olen toisessa ikäryhmässä aina ollut. Joskus kuulen muisteluksianne niiltä ajoilta. Harmi, että pirtti on enää muisto vain.
Mkr

demeter1 kirjoitti:

Aamupäivää ! Voisinpa noudattaa tuota Makriinan haastetta keveyden saavuttamiseksi !..)) Olen joskus kuvannut itseäni sanomalla, että olen optimisti pessimistisyydestäni huolimatta..))

Leinon sanoin: "yks´syntyy meistä riemuun ja toinen murheeseen". Vaikka itse kuulun ilman mitään tuohon murheelliseen joukkoon, arvostan silti suuresti niitä, jotka osaavat elää kevyemmin, olla luottavaisia ja elää ilman turhaa (?) painolastia, ilman sitä kuuluisaa maailmantuskaa.
No. Luonne on kohtalo, sanotaan. Sitä ei mielestäni voi paljon muuttaa, oppia vain sietämään, hyväksymään se ja nähdä Kahlil Gibranin tavoin: "mitä syvemmälle, suru uurtaa olemustanne, sitä enemmän iloa voi teissä olla"...

Eli itse tunnustan olevani se, joka ei aina oikein pysty tavoittamaan sitä harmoniaa, joka syntyy, kun ollaan samalla aaltopituudella, sovussa itsemme ja "maailman" kanssa, ollaan "valmiita"... Itse koen vielä olevani pahasti kesken, mutta silti mukaan mahtuva..))

Makriina on usein korostanut hyvän käytöksen merkitystä. Sehän tunnustetaan jo laajemminkin: KKK = kunnioitus, kuuntelu, kohtaaminen. Niitä haetaan nyt keskustelun pohjaksi muuallakin. Makriina puhui myös koulukiusaamisen sijasta kouluväkivallasta. Nyt siitä puhutaan kaikkialla. Eli kyllä Antti Tuuria on uskominen: "viisaus on vanhoissa naisissa"... Kuunnellaan heitä (ja itseämme)..))
demeter1

Lue lisää

Haha, Dem!
Mitähän nämä meidän ikivanhat tätimme sanoisivat, jos näkisivät nykypäivän pienokaisten pöytätavat ja sormin syömiset! Minä kun olen aina sanonut, että ihminen pääsee pitkälle, kun osaa kauniit pöytätavat ja liikennesäännöt.
Me olemme varmaan nyt sitä tätiryhmää, joiden ohjeita naureskellaan tulevien aikojen ikäpalstoilla.
Mutta ollaan kuin ei oltaskaan!
Mkr.

SkillaN kirjoitti:

Pimeästä Savosta tervehdys aamuunne, aikaisissa olen, on kampaajalle meno heti yhdeksältä, siksi kai herätti jo näin aikaisin.
Eilen kerhossa oli kirjastotäti kertomassa kirjastomme annista ja onhan sitä vaikka mitä.
Muistissani on ensimmäisen kirjastontilat jotka olivat silloisen Kansalaisopiston tiloissa, sisareni ensimmäinen kirjastotyötekijä, oli johtaja ja siskoni, nykyään 10 kirjastohoitajaa.
Sieltä alkoi minunkin lukuharrastukseni ja paljon tuli luettua, eipä ollut juuri muuta harrastusta iltaisin, radio lisänä lukemiselle.
Kuunnelmat kuuntelin ja lauantain toivotut levyt, työmiehenradio nämä mainitakseni.
Illat oli tarkassa kontrollissa, ilta kahdeksan oli kotiintulo aika.
Siitä alkoi myös käsityöharrastukseni, kuuntelin radiota ja neuloin, sikäli kun sai lankaa ostettua.
Vaatimaton elämänmuoto myös niiltä ajoin peruna, se oli sitä sodan jälkeistä aikaa pulaa kaikesta, myös rahasta.

On ollut puhetta ketjussa myös eläkeikäisten elämästä, aiemmin ja nyt.
Naimisiin menin alle kaksikymmentä vuotiaana tyhjätaskuna, molemmat sitä olimme, neljä vuotta vuokralla omakotitalon yläkerrassa, siitä sitten pankin asiakkaaksi velan ottaen.
Velankorko oli yli 11% ja nuukasti sitä elettiin, joka penni venytettiin, siiten yli viisikymppisenä asunto oli maksettu, sitten mökki velalla ja taas maksettiin, autokin pankkivelalla hankittiin.
Mieheni jäätyä eläkkeelle olimme omavaraisia, mutta ei vieläkään juhlimiseen ei riittänyt tulot, kaikki tämä oli hankittu kovalla työllä ja menojen tiukalla karsimisella.
Verojen maksusta en ole koskaan kapinoinut, kaikki maksettu ajallaan.
Nyt on katto pääni päällä ja hyvin selviän laskuistakin, tosin lääkekuluja ei liioin ole.
Eläminen kallistuu meille kaikille, palkat neuvotellaan ja korotuksia tulee, joskin niukasti, kyllä eläkeläinen on oikeutettu heille kuuluviin korotuksiin, joskus aikoja sitten eläkeläisiltä lainaa otettiin ja luvattiin maksaa myöhemmin, se on vieläkin saamatta.
Kyllä eläkeläisten verotus on samalla tapaa kovaa kuin työtätekevilläkin, joten ei ehkä kademieltä kannattaisi kenenkään tuntea.
Ne pienet säästöt menevät elämisiin ja hyvä jos jotakin säästöä olisi kertynyt, omin kustannuksin voisi loppuelämän elää, turvautumatta yhteiskunnan apuihin.
Eläkerahastot aloittivat 1962 toiminnan ja siinä minunkin osalta jäi liki 10 vuotta eläkkeen kertymästä pois.

Rikkaat siis paljon ansaitsevat maksavat tietenkin tulojen mukaan veroa, mutta kun on paljon ansioita jää vielä suuri osa elämiseenkin ja toisaalta ehkä on ymmärrystä myös niitä "porsaanreikiä" hyväksi käyttää.
Elämässä ei kaikkia onnista yrityksistä huolimatta, joillekin epäonni kaiken suhteen, pärjääpä siinä sitten vaikka kuinka yrittäisi.
Terveys voi rajoittaa yrittämistä, taikka muu vastoinkäyminen koettelee, silloin on kohtuullista auttava käsi tarjota yhteiskunnanpuolelta, sitä varten verojakin maksetaan.
Tämän päivän politiikka on vienyt kaiken uskottavuuden rehellisiin toimiin nähden ja se minua pelottaa, mikä onkaan kansalaisten kohtalo, jos raha kaiken ratkaisee, missä on empatia ja solidaarisuus tulevaisuudessa.
Kaveria ei jätetä oli sota-ajan iskulause, mikä onkaan tänä päivänä.
Rikkautta ei ole, mutta en sellaista kaipaakaan, kunhan toimeen tulen, perintöä ei ole juurikaan jättää, mutta hyvä, että jälkeläiseni ovat näyttäneet työtä tehden selviävän, olen iloinen veronmaksaja, en katkeroidu mistään.

Nyt kirvoitti sanasen arkun annin nuo päivän tärkeät asiat, ehkä tarpeettomastikin, mutta näin tuli näpyteltyä, jatkakaa muista aiheista, jos jotain keksitte.

Lue lisää

Ihanat muistot kirvoitit taas minunkin mieleeni, SkillaN. Paljon samaa oli meidänkin yhteiselämän alussa, kodin rakentamisessa ja perheen alkuvaiheissa.

Surua minäkin tunnen tästä yhteiskunnallisen ilmapiirin muuttumisesta. Meille suomalaisille tutut arvot ovat kadoksissa: rehellisyys, omavoimaisuus, sitkeys, myötätunto ja yhteisvastuu. Pintapuolinen sivistys, päälleliimattu positiivisuus,"suvaitsevaisuus" ja löyhä humanismi eivät niitä korvaa. Vai minäkö vain näin ajattelen ?

Minusta tuo muutos on tullut vaivihkaa. Markkitalouden arvot on omaksuttu ja sen tavoite jatkuvan taloudellisen kasvun välttämättömyydestä on tehnyt meistä puolisokeita ja haluttomia näkemään sitä hintaa, minkä kaikesta olemme maksaneet.

Hyvinvointivaltion lupaus hoitaa meidät vauvasta vaariin on jo osoittautunut mahdottomaksi pitää. Olin täysin yllättynyt kun Hanna Wass, arvostettu politiikan tutkija, melkein syyllisti nykyhallitusta siitä, että se aikoo siirtää yhteiskunnan vastuuta yksityisille kansalaisille ! ! Itse en ole koskaan kokenut, että "yhteiskunta" olisi minusta vastuussa ja
pidän velvollisuutena osallistua yhteiseen hyvään verojen muodossa, etenkin silloin, kun minulla ei ole mahdollisuutta osallistua siihen aktiivisen tekemisen muodossa.

Taidan lopettaa saarnani "hyvän saan aikana". Eli ulkotyöt odottavat. Pikkumiehen keräämät suppilovahverot sain sentään kuivatuiksi - omiksi herkuikseni. Nuoret eivät enää sieniä tunne eivätkä syö - eivät edes nämä vegaanit...

"Ennen oli ennen, ja nyt on nyt" - minä kuulen tuossa toteamuksessa entisen vähättelyä ja nykyisen ylistystä..)) ja itse vetoan mieluummin sananparteen: "ellei kansa (ihminen) tunne omaa historiaansa, se (hän) on pakotettu toistamaan sitä"...
demeter1

Anonyymi kirjoitti:

Haha, Dem!
Mitähän nämä meidän ikivanhat tätimme sanoisivat, jos näkisivät nykypäivän pienokaisten pöytätavat ja sormin syömiset! Minä kun olen aina sanonut, että ihminen pääsee pitkälle, kun osaa kauniit pöytätavat ja liikennesäännöt.
Me olemme varmaan nyt sitä tätiryhmää, joiden ohjeita naureskellaan tulevien aikojen ikäpalstoilla.
Mutta ollaan kuin ei oltaskaan!
Mkr.

Lue lisää

Äläpäs vähättele tätä meidän "viisasten kerhoa", Makriina..))

Minä taas uskon, että meidän ikäpolvi saattaa olla jopa viimeinen, joka pystyy edustamaan sitä "ikiaikaista viisautta", mikä on ollut mahdollista saavuttaa, kun on ollut pakko ottaa "täysi vastuu" omasta elämästä.

demeter1 kirjoitti:

Äläpäs vähättele tätä meidän "viisasten kerhoa", Makriina..))

Minä taas uskon, että meidän ikäpolvi saattaa olla jopa viimeinen, joka pystyy edustamaan sitä "ikiaikaista viisautta", mikä on ollut mahdollista saavuttaa, kun on ollut pakko ottaa "täysi vastuu" omasta elämästä.

Lue lisää

Ettäkö ketkään muut eivät meidän jälkeemme pysty ottamaan täyttä
vastuuta elämästään ?

demeter1 kirjoitti:

Äläpäs vähättele tätä meidän "viisasten kerhoa", Makriina..))

Minä taas uskon, että meidän ikäpolvi saattaa olla jopa viimeinen, joka pystyy edustamaan sitä "ikiaikaista viisautta", mikä on ollut mahdollista saavuttaa, kun on ollut pakko ottaa "täysi vastuu" omasta elämästä.

Lue lisää

Mikään sukupolvi ei edusta "ikiaikaista viisautta".

Anonyymi kirjoitti:

Ettäkö ketkään muut eivät meidän jälkeemme pysty ottamaan täyttä
vastuuta elämästään ?

Mikäli näin on, niin sitten on kasvatus mennyt pieleen.

Anonyymi kirjoitti:

Ettäkö ketkään muut eivät meidän jälkeemme pysty ottamaan täyttä
vastuuta elämästään ?

Tarkoitin kollektiivinä, Ano 14.12. Eikös jo uutisointi valista meitä (myös) näistä pudokkaista ja yhä useampi meidän lapsista ja nuorista tarvitsee erilaista yhteiskunnan tukea selvitäkseen niistä haasteista, mitä tämä nyky-yhteiskunta yksilöille asettaa.

Anonyymi kirjoitti:

Mikään sukupolvi ei edusta "ikiaikaista viisautta".

Jos näin ajattelet, Ano 14.13. Minä ajattelen toisin, mutta haitanneeko tuo ?

demeter1 kirjoitti:

Tarkoitin kollektiivinä, Ano 14.12. Eikös jo uutisointi valista meitä (myös) näistä pudokkaista ja yhä useampi meidän lapsista ja nuorista tarvitsee erilaista yhteiskunnan tukea selvitäkseen niistä haasteista, mitä tämä nyky-yhteiskunta yksilöille asettaa.

Lue lisää

On niitä tukija ollut meidänkin nuoruudessa eli ehkä niitä pudokkaita oli jo silloinkin.
Ehkä nyt enemmän, mutta onhan väkilukukin kasvanut.

Lapsilisät (köyhät perheet sai ylimääräistä)
Asumistuki jo vuodelta 1940

Työttömiäkin on tuettu rahallisesta 1950 vuoden lopusta ja sitä ennen oli niitä "hätätöitä"
yhteiskunnan puolesta.

Anonyymi kirjoitti:

On niitä tukija ollut meidänkin nuoruudessa eli ehkä niitä pudokkaita oli jo silloinkin.
Ehkä nyt enemmän, mutta onhan väkilukukin kasvanut.

Lapsilisät (köyhät perheet sai ylimääräistä)
Asumistuki jo vuodelta 1940

Työttömiäkin on tuettu rahallisesta 1950 vuoden lopusta ja sitä ennen oli niitä "hätätöitä"
yhteiskunnan puolesta.

Lue lisää

Hyvä kun otit esille nuo tuet, Ano 15.23, mitä moni meistä - minä ainakaan - ei pystynyt hahmottamaan, vaikka muistikuva hätäaputöistä minullakin oli.

Pointtini yritti kai olla se, että nyt, kun meillä on hyvä sosiaaliturva, ihmiset yrittävät itse vähemmän - siihen kai nämä hallituksen sosilaaliturvan leikkaukset perustuvat ? Enää meille ei mikä tahansa työ kelpaa, sen pitää olla koulutusta ja toiveita (?) vastaavaa, hyväpalkkaista ja mukavaa, noin kärjistäen...
Maantavaksi näyttää tulleen se, että yksilö/perhe laskee, kannattaako ottaa työtä vastaan, koska joissakin tapauksessa erilaiset tuet antavat paremman tulotason kuin (ehkä) sen huonopalkkaisen, epämieluisan työn tekeminen.
Vaikka nämä mainitsemani asiat ovat yleisesti hyväksyttyjä, itse näen niissä juuri tuota yksilön "täyden vastuun" siirtämistä muille.
Ei siis niin, että hädässä olevaa pitäisi kyykyttää vaan pikemminkin luottaa siihen, että myös hän pystyy ottamaan enemmän vastuuta omasta tilanteestaan, vaikka sitten pienen pakon edessä. Kyllä huono-osaisestakin voimavaroja löytyy ! Siitä on paljon esimerkkejä. Eikä luuseriksi suostuminen kenekään itsekunnioitusta kasvata.

Anonyymi kirjoitti:

Hyvä kun otit esille nuo tuet, Ano 15.23, mitä moni meistä - minä ainakaan - ei pystynyt hahmottamaan, vaikka muistikuva hätäaputöistä minullakin oli.

Pointtini yritti kai olla se, että nyt, kun meillä on hyvä sosiaaliturva, ihmiset yrittävät itse vähemmän - siihen kai nämä hallituksen sosilaaliturvan leikkaukset perustuvat ? Enää meille ei mikä tahansa työ kelpaa, sen pitää olla koulutusta ja toiveita (?) vastaavaa, hyväpalkkaista ja mukavaa, noin kärjistäen...
Maantavaksi näyttää tulleen se, että yksilö/perhe laskee, kannattaako ottaa työtä vastaan, koska joissakin tapauksessa erilaiset tuet antavat paremman tulotason kuin (ehkä) sen huonopalkkaisen, epämieluisan työn tekeminen.
Vaikka nämä mainitsemani asiat ovat yleisesti hyväksyttyjä, itse näen niissä juuri tuota yksilön "täyden vastuun" siirtämistä muille.
Ei siis niin, että hädässä olevaa pitäisi kyykyttää vaan pikemminkin luottaa siihen, että myös hän pystyy ottamaan enemmän vastuuta omasta tilanteestaan, vaikka sitten pienen pakon edessä. Kyllä huono-osaisestakin voimavaroja löytyy ! Siitä on paljon esimerkkejä. Eikä luuseriksi suostuminen kenekään itsekunnioitusta kasvata.

Lue lisää

Tuo edellinen oli siis mun. Nimmari jäi puuttumaan.

Anonyymi kirjoitti:

Hyvä kun otit esille nuo tuet, Ano 15.23, mitä moni meistä - minä ainakaan - ei pystynyt hahmottamaan, vaikka muistikuva hätäaputöistä minullakin oli.

Pointtini yritti kai olla se, että nyt, kun meillä on hyvä sosiaaliturva, ihmiset yrittävät itse vähemmän - siihen kai nämä hallituksen sosilaaliturvan leikkaukset perustuvat ? Enää meille ei mikä tahansa työ kelpaa, sen pitää olla koulutusta ja toiveita (?) vastaavaa, hyväpalkkaista ja mukavaa, noin kärjistäen...
Maantavaksi näyttää tulleen se, että yksilö/perhe laskee, kannattaako ottaa työtä vastaan, koska joissakin tapauksessa erilaiset tuet antavat paremman tulotason kuin (ehkä) sen huonopalkkaisen, epämieluisan työn tekeminen.
Vaikka nämä mainitsemani asiat ovat yleisesti hyväksyttyjä, itse näen niissä juuri tuota yksilön "täyden vastuun" siirtämistä muille.
Ei siis niin, että hädässä olevaa pitäisi kyykyttää vaan pikemminkin luottaa siihen, että myös hän pystyy ottamaan enemmän vastuuta omasta tilanteestaan, vaikka sitten pienen pakon edessä. Kyllä huono-osaisestakin voimavaroja löytyy ! Siitä on paljon esimerkkejä. Eikä luuseriksi suostuminen kenekään itsekunnioitusta kasvata.

Lue lisää

Kovaa ja julmaa tekstiä, joten pakko kysyä, että onko sinulla tiedossa paljonkin näitä luusereita eli tunnet tai tiedät varmasti.

Äitinikin kaiketi kuului noihin luusereihin, kun jäi yksin pienten lasten kanssa.
Onneksi oli mökkirähjä ja yhteiskunta tuki ylimääräisellä "lapsilisällä.
Ei hän töissä ollut. Mihin hän olisi meidät alle kouluikäiset laittanut.

Tänään, niin moni nuori kysyy, miten voisi päästä töihin, kun työnantajat edellyttävät työkokemusta ja sitä ei ole heillä, kun ei pääsee sitä hankkimaan.

Silloin, kun minä hain ensimmäistä työpaikkaa, ei kysytty kokemusta.

Anonyymi kirjoitti:

Kovaa ja julmaa tekstiä, joten pakko kysyä, että onko sinulla tiedossa paljonkin näitä luusereita eli tunnet tai tiedät varmasti.

Äitinikin kaiketi kuului noihin luusereihin, kun jäi yksin pienten lasten kanssa.
Onneksi oli mökkirähjä ja yhteiskunta tuki ylimääräisellä "lapsilisällä.
Ei hän töissä ollut. Mihin hän olisi meidät alle kouluikäiset laittanut.

Tänään, niin moni nuori kysyy, miten voisi päästä töihin, kun työnantajat edellyttävät työkokemusta ja sitä ei ole heillä, kun ei pääsee sitä hankkimaan.

Silloin, kun minä hain ensimmäistä työpaikkaa, ei kysytty kokemusta.

Lue lisää

Kiitos palautteesta, Ano 19.20. Kerroit koskettavasti äidistäsi ja lapsuudestasi ja olen pahoillani, jos ilmaisin itseäni niin huonosti, ettei tarkoitukseni tullut selväksi.

En taida osata tarkoitustani paremmin selvittää ja uskon kyllä, että monet nuoret ovat tuossa ahdingossa, mistä kerroit. Eivät kuitenkaan kaikki, ja heihin kritiikkini kohdistui.
Kuten kaikkeen muuhunkin sosiaaliturvalla keinotteluun.

Tuota "luuseri" sanaa pitäisi tietysti käyttää varovasti. Luulin, että se, mitä sillä itse tarkoitin, tuli tuli selväksi tuosta tekstistäni. Mutta ei sitten.

Kiva kuulla maailmanmatkaajan erikoisia ruokakokemuksia!Kyllä meidän mämmikin on tosi eksoottista Dubaista tulleelle. 😄

Kyllähän sitä luettiin ohjeita kuinka poimitaan 7 eri kukkaa niityltä juhannusyönä ja juostaan alasti kirkkaan veden äärelle, niin että nähdään tulevan sulhasen heijastuvan vedenkalvoon, mutta hyttysiä oli ihan liikaa ja niityllä märkää heinää eikä tarpeeksi kukkia, ja siksi oli hankittava ylkä muilla keinoilla, eli latotansseista, missä naapurin renki soitti harmonikkaa.
Ei se romantiikka niin hurmaavaa ollut edes 70 v.sitten.
Mkr.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllähän sitä luettiin ohjeita kuinka poimitaan 7 eri kukkaa niityltä juhannusyönä ja juostaan alasti kirkkaan veden äärelle, niin että nähdään tulevan sulhasen heijastuvan vedenkalvoon, mutta hyttysiä oli ihan liikaa ja niityllä märkää heinää eikä tarpeeksi kukkia, ja siksi oli hankittava ylkä muilla keinoilla, eli latotansseista, missä naapurin renki soitti harmonikkaa.
Ei se romantiikka niin hurmaavaa ollut edes 70 v.sitten.
Mkr.

Lue lisää

Ei ole renkejä eikä piikoja ollut vuosisataan.

Anonyymi kirjoitti:

Ei ole renkejä eikä piikoja ollut vuosisataan.

Wikistä:

"Piiat olivat yleisiä suuremmissa maataloissa vielä 1950- ja 1960-luvulla. Tämän jälkeen yhteiskuntarakenne muuttui merkittävästi ja piiat samoin kuin rengit vähenivät."

Anonyymi kirjoitti:

Wikistä:

"Piiat olivat yleisiä suuremmissa maataloissa vielä 1950- ja 1960-luvulla. Tämän jälkeen yhteiskuntarakenne muuttui merkittävästi ja piiat samoin kuin rengit vähenivät."

Lue lisää

Piiat ja rengit, kuinka sen nyt ottaisi niistä nimistä, sillä isälläni oli aina ulkopuolista apua maatalossa, mutta oliko ne renkiä?

Minä itse olin kyllä "piikana" vapaa ehtoisesti jo 12-v, koska isäni oli suositellut minua lehmän lypsyyn tuttavalle ukolle, jonka vaimo oli kuollut, joten minä huolehdin näiden isän ja pojan taloudesta täysin.

Aamuin ja illoin lypsin sen lehmän ja kiirehdin kouluun.......ja mitä minä nyt selostan tuntemattomille taas asioitani?

Anonyymi kirjoitti:

Piiat ja rengit, kuinka sen nyt ottaisi niistä nimistä, sillä isälläni oli aina ulkopuolista apua maatalossa, mutta oliko ne renkiä?

Minä itse olin kyllä "piikana" vapaa ehtoisesti jo 12-v, koska isäni oli suositellut minua lehmän lypsyyn tuttavalle ukolle, jonka vaimo oli kuollut, joten minä huolehdin näiden isän ja pojan taloudesta täysin.

Aamuin ja illoin lypsin sen lehmän ja kiirehdin kouluun.......ja mitä minä nyt selostan tuntemattomille taas asioitani?

Lue lisää

Eli tuolla joku kertoo ettei 100 vuoteen ole tarvinnut ulkopuolista apua maataloudessa. Ei ainakaan rengin ominaisuudessa. Ehkä konsultti?
Mikään asia ei siis ole uskottava, jos käytetään sanontoja, joita lukija ei tunne, tai yhdistetään ne puoluepolitiikkaan, maahanmuuttoon tai hyväksikäyttöön.

Anonyymi kirjoitti:

Piiat ja rengit, kuinka sen nyt ottaisi niistä nimistä, sillä isälläni oli aina ulkopuolista apua maatalossa, mutta oliko ne renkiä?

Minä itse olin kyllä "piikana" vapaa ehtoisesti jo 12-v, koska isäni oli suositellut minua lehmän lypsyyn tuttavalle ukolle, jonka vaimo oli kuollut, joten minä huolehdin näiden isän ja pojan taloudesta täysin.

Aamuin ja illoin lypsin sen lehmän ja kiirehdin kouluun.......ja mitä minä nyt selostan tuntemattomille taas asioitani?

Lue lisää

Ainakin minusta oli mukavaa ja kiinnostavaa lukea tarinaasi, Ano 17.07. - ja monien muiden tarinoita myös...

Anonyymi kirjoitti:

Wikistä:

"Piiat olivat yleisiä suuremmissa maataloissa vielä 1950- ja 1960-luvulla. Tämän jälkeen yhteiskuntarakenne muuttui merkittävästi ja piiat samoin kuin rengit vähenivät."

Lue lisää

Tuli työkoneet ja lypsykoneet. Hevosia, piikoja ja renkejä ei enää tarvittu siinä
määrin.

Anonyymi kirjoitti:

Eli tuolla joku kertoo ettei 100 vuoteen ole tarvinnut ulkopuolista apua maataloudessa. Ei ainakaan rengin ominaisuudessa. Ehkä konsultti?
Mikään asia ei siis ole uskottava, jos käytetään sanontoja, joita lukija ei tunne, tai yhdistetään ne puoluepolitiikkaan, maahanmuuttoon tai hyväksikäyttöön.

Lue lisää

Muistan 50-luvulla lähellä kotiani oli maalaistalo ja kyllä siellä oli renki ja piika. Ihan yleisesti heistä puhuttiin noilla nimillä.
Kumpikin asuivat kyseisessä talossa. Piialla oli vinttihuone ja renki asui jossakin ulkorakennuksen siivessä olevassa huoneessa.

Piika oli enimmäkseen sisätöissä, mutta renki teki kesällä ulkona ja tavella sitten remontoi yms.

Anonyymi kirjoitti:

Piiat ja rengit, kuinka sen nyt ottaisi niistä nimistä, sillä isälläni oli aina ulkopuolista apua maatalossa, mutta oliko ne renkiä?

Minä itse olin kyllä "piikana" vapaa ehtoisesti jo 12-v, koska isäni oli suositellut minua lehmän lypsyyn tuttavalle ukolle, jonka vaimo oli kuollut, joten minä huolehdin näiden isän ja pojan taloudesta täysin.

Aamuin ja illoin lypsin sen lehmän ja kiirehdin kouluun.......ja mitä minä nyt selostan tuntemattomille taas asioitani?

Lue lisää

Kyllähän tuollaiset muistelmat kiinnostaa, tosi suuri saavutus noin pieneltä tytöltä. Varmaan sinusta tuli hyvin pärjäävä ja muita auttava aikuinen.

Anonyymi kirjoitti:

Tuli työkoneet ja lypsykoneet. Hevosia, piikoja ja renkejä ei enää tarvittu siinä
määrin.

Eikö niitä koneita tarvinnut kenenkään käsitellä ja käyttää? Ehtiikö ison talon isäntä
itse joka paikkaan?
Aika yksioikoista porukkaa, joka takertuu ammattinimikkeeseen. Kyllä talon töissä olevilta
palkkalaisilta vaadittiin taitoa ja osaamista, ei kuka tahansa niihin töihin pystynyt.
Piika ja renki olivat ihan käyttökelpoiset tittelit vuosisatoja. Yhtäkkiä vain politiikka tarttui niihin ja teki niistä jotenkin halveksettavia.

Perjantain huomenet ja ilma näyttää kuivalta, aurinko tirkistelee, yöpakkasta pariastetta.
Kälyni kävi eilen pitkästä aikaa siinä muisteluja riitti, kaikki ei niin saman makuisina, mutta aika hyvin kului.
Hän valitti viileyttä asunnossaan, joku asukas valistanut, että sään mukaan lämpiää, termostaattia tarkoitti.
Se ei tullut hyväksyttyä kälyni mieleen, lopulta ehdotin huoltomiehen käyttämistä patterit tutkimaan.
Kyllä lämpöä pitää löytyä senioritaloon, siellä ei ehkä niin terveet asusta ja ongelmana verenkierron heikkous, minulla lämpöä riittää.

Piiat ja rengit on puhuttanut, minun äitini oli piika ja isä renki, äitini syntynyt 1800 luvun lopulla, hän kertoili miten kartanon piiat ottivat sianporsaita viereensä, kun yöllä oli kylmä.
Kaksi sisartaan sinne Hesaan menivät ja piikoina toimivat, toinen Japanin suurlähetyksessä, perusti sitten oman ravintolan Malminkadulle ja teki töitä elämän loppumiseen asti.
Toinen meni juustotehtaan johtajan taloudenhoitajaksi, oli oma huone ja vapaapäivät ja kunnioitus oli suuri, mitä Helmi sanoi oli lastenkin laki.
Vanhoja piikoja molemmat, voihan olla että tämä minunkin itsepäisyys sieltä jostakin perua;)
Äitini eli koko elämänsä toisia palvellen, kodin hoidon lomassa kävi auttamassa toisia, isäni ei suostunut äidin menevän palkkatyöhön, kai joku perinne sekin, mies perheensä elättää.
Joku kirjoitti, että miksipä hän omia asioitaan täällä kertoilee, hyvänen aika, mistäs sitä kerrottavaa löytyisi, jos ei näitä omiaan höpöttelisi ja eilenkin se poiki kivoja luettavia, tämä mielestäni on tarkoituskin.
Kiva kun kerroit lehmän lypsystä ja muutenkin huushollin hoitamisesta, hattua nostan,, sen ikäisenä vielä.

Ramoona muisteli Kahvipirttiä ja sen tuomaa hyvää mieltä monelle, ei onnistu tänä päivänä, mutta aika aikaa kutakin, Kristiina myös Laten nurkkakaapinkin muisti, muistan miten majanmuuton yhteydessä Late peikonlehteä kuljetti.
Mukana oli nuoriakin ja miehiä montakin, se oli mielikuvitusten toteutuksia, mitä suuremmalla ilolla.
Voisipa Kahvipirtin ketjut kerätä kokoon, kirjan niistä saisi.

Väärä sana usein ei ole tarkoitettu loukkaamaan ketään, on vain yleisnimitys joillekin asioille,
ei kohdistu erikseen kenellekään, ymmärsin "luuserin" tarkoittavan heitä joilla ei haluakaan yhteiskunnan sääntöihin mukautua, ottavat kaiken minkä irti saavat, ponnistamatta itse lainkaan.
Mielestäni jokaisen kuuluu yrittää parhaansa, joskus ylipääsemättömiä esteitä syntyy, siinä yhteiskunnan on apuun tultava, jos ei yksin jaksa.
Muistan hätäapu työmaat ja nuo avun antamisetkin, Amerikasta tulleet lahjoitukset jaettiin kaiketi sosiaalipuolen ehdotusten mukaan, en milloinkaan saanut mitään, kai kuuluin hyvä osaisiin, vaikka milloinkaan ei elämä ruusuilla tanssimista ole ollut.
Lopputulema kuitenkin tämä, olen tyytyväinen ihminen, toki vanhenen vaivojen kanssa, kuten useat muutkin.

Kukat muistelen keränneeni tyynyn alle, tuskin mitään miestä unissani tapasin. löytyi tuo loppujen lopuksi;)
Yhteisten harrastusten parista toisemme löysimme.

Tuo ruokakulttuuri on idän maissa poikkeavaa ja ehkä ei niin siistiä, mihin olemme tottuneet, mutta ruoka on heille suuressa arvossa, valmistavat maustaen ja pöydässä on tarjolla monenmoista.
Sen minkä olen telkkarin välityksellä saanut seurata, ruokailu on iloinen asia ja siitä nautitaan.
Lemin särä on hyvää ja sen saa sitten mukaansa mikä syömättä jää, lisää kannetaan pöytään toivomusten mukaan.

Pitänee piste tältä aamulta laittaa, kyllä tuo minun ajatusmaailma lisää tuottaa, mutta on ymmärrettävä joskus lopettaakin, hyvät viikonlopun alut ja pistäytykää;)

e v v k

Anonyymi kirjoitti:

e v v k

Kuinka sinä voit kirjoittaa SkillaN;nille tuon fraasin, jota et osaa edes oikein kirjoittaa?

Anonyymi kirjoitti:

Kuinka sinä voit kirjoittaa SkillaN;nille tuon fraasin, jota et osaa edes oikein kirjoittaa?

Ei se ollut Skillanille tarkoitettu, katso tarkemmin!

Anonyymi kirjoitti:

Ei se ollut Skillanille tarkoitettu, katso tarkemmin!

Katso itse sitä pientä pykälää viestin perässä, jossa SkillaN vastasi korppiksen viestiin, joten seuraavat menevät sinne SkillaN;nille, vai olenko väärässä?

Vain SkillaN voi valaista asiaa, että saiko viestin, joka totesi tämän; EVVK?

Anonyymi kirjoitti:

Katso itse sitä pientä pykälää viestin perässä, jossa SkillaN vastasi korppiksen viestiin, joten seuraavat menevät sinne SkillaN;nille, vai olenko väärässä?

Vain SkillaN voi valaista asiaa, että saiko viestin, joka totesi tämän; EVVK?

Lue lisää

Ei se skillanile ole. Se on narsissille.

Anonyymi kirjoitti:

Katso itse sitä pientä pykälää viestin perässä, jossa SkillaN vastasi korppiksen viestiin, joten seuraavat menevät sinne SkillaN;nille, vai olenko väärässä?

Vain SkillaN voi valaista asiaa, että saiko viestin, joka totesi tämän; EVVK?

Lue lisää

Mikähän pykälä? En löydä,
Nim. Ohimennen

Anonyymi kirjoitti:

Katso itse sitä pientä pykälää viestin perässä, jossa SkillaN vastasi korppiksen viestiin, joten seuraavat menevät sinne SkillaN;nille, vai olenko väärässä?

Vain SkillaN voi valaista asiaa, että saiko viestin, joka totesi tämän; EVVK?

Lue lisää

Kyllä sinä olet väärässä.

Minä säälin tuota kirjoittajaa, jolta ei mitään sanoja tule, kuin vaan neljä kirjainta ja oli ne sitten oikein tai väärin laitettuja.

Anonyymi kirjoitti:

Katso itse sitä pientä pykälää viestin perässä, jossa SkillaN vastasi korppiksen viestiin, joten seuraavat menevät sinne SkillaN;nille, vai olenko väärässä?

Vain SkillaN voi valaista asiaa, että saiko viestin, joka totesi tämän; EVVK?

Lue lisää

Se pykälä on korppiksen viestin perässä, joten nuo kaikki vastaukset on korppikselle. Skillaninkin vastaus.

Anonyymi kirjoitti:

Se pykälä on korppiksen viestin perässä, joten nuo kaikki vastaukset on korppikselle. Skillaninkin vastaus.

En näe mitään pykälää. Meillä on erilaiset näytöt.
Nim. Ohimennen

Anonyymi kirjoitti:

En näe mitään pykälää. Meillä on erilaiset näytöt.
Nim. Ohimennen

Tapelkaa kuka sano ja mitä sano, senhän te jo osaatte ja tiedätte, tapelkaa.

Lauantaiaamu ja kaunis päivä tulossa, kuusi astetta pakkasen puolella.
Sain eilen peruna,(10) sipuli ja porkkana (5+5) tilauksen, otan aina syksyllä isomman satsin kerralla, ettei tarvitse joka kerta näitä kaupasta vetää.
Ystävät oman talvitarpeensa hakevat ja ystävällisesti minulle myös.

Joka viestin oikeassa nurkassa alhaalla "kommentoi" maininta, aina siihen perään omani laitan, joskus näkee edellisen viestin tullessa kuka sen on lähettänyt, osa viestissä näkyy kirjoittajan tekstiä.
Olipa miten tahansa niin tämä EVVK ei häiritse, sivuutan olemattomana, joten annetaan hänen purkaa edes näin oloaan ja tiedämme hänen ainakin nojatuoliin kurkkaavan, ehkä lukeekin;)
Tarkkana pitää olla, että huomaa osuuko viesti asianomaiselle, no minä en suuresti pahoita mieltäni mistään, kiitokset otan ilolla vastaan;)D

Kanssakäyminen on joskus vaikeaa täällä livenäkin, kuuntelin kälyni puheita ja ihmettelin miten eritavalla hän asiat kokeekaan ja ymmärtäminen ei aina kohtaa.
Kertoi murheitaan kertoneensa talon ihmiselle ja vastaus oli hänen mukaansa tyly ja aina niin ystävällinen ja hymyilevä kälyni koki asian niin, että mielensä pahoitti.
Yritin selkeyttää naapurin kertomaa ja puoltaa hänen kantaansa, sillä asiassa oli oikeassa, mutta kälyni oli hyvin loukkaantunut ja kitkeryys jäi mieleen ikävästi.
Ehkä olisi asianomaiselle suoraan pitänyt palaute antaa, ei turhia kaunoja olisi jäänyt itämään.
Kälyni yli 66 vuotta pienessä kyläyhteisössä asui, ehkä siellä eri tavoin asiat hoidettiin, vieraita kävi paljon ja elämän keskipisteessä eli, nyt kerrostaloon muuttanut ja yksin elelee kaikki erilaista.
Joka elämän tapa ja ja niiden kanssa eläminen on opittava, kun muutos tapahtuu.

Kyllä nämä viestit sekavasti kohdentuu, saa tarkkaan lukea, että oikean kohteen näkee, liian pikainen arviointi poikii lisää kysymyksiä ja pahaa mieltä.
On se joskus niin vaikeaa ymmärtää ja oikealla tavalla asiat ymmärtää, joskus suoraan puhuminenkin pahan mielen aikaan saa, totuuttakaan ei aina kestetä.

Tässä on kyllä aika hyvä konsti selvitä, jos ei viestit miellytä sivuuttaa ne kommentoimatta, jos sekään ei auta, poistuu koko palstalta;)
Tänne kirjoittaminen on hyvin pieni osa elämää, pitää hakeutua sinne missä kaikki onnistuu.

Sauna-ilta ja elämä siltä osin onnellista, ruokaa teen taas tulevaa viikkoa varten, mietintä myssy on toiminut, ostin eilen lohen, osan laitoin pakkaseen ja lohilaatikon uuniin laitan.
Ruodosta ja muista poisotettavista osista keitin veteen keiton, tilkka kermaa ja olipa maukasta.
Kaalilaatikkoon tarpeet ostin, sen uuniin samaan lämpöön lohilaatikon kanssa laitan.
Pizzaa myös mieli tekee, laitan herkukseni saunan jälkeen, eikö näillä jo pärjää pitkälle;)D
Rauhaa ja rakkautta kanssaihmiset ja elämä hymyilee;)

Iltapäivää ! Päivät eivät ole veljeksiä, sanotaan. Sen elin todeksi eilen kun päätin tutustua meidän uuteen kauppakeskukseen. Vähän nihkeältä tuntui jo aamusta, mutta kun ilma oli kaunis, päätin lähteä tarpomaan sinne. Reitin alussa on ylämäkeä ja kun lähdin nousemaan sitä, huomasin, ettei minusta ole !..)) Hengästyin jo puolessa välissä mäkeä ja niinpä päätin olla haastamatta itseäni enempää ja turvautua bussiin.

En ole mikään markettien ystävä, mutta kun tätä kauppakeskusta oli odotettu viisi vuotta niin pitihän sitä sentaän käydä katsomassa. Onneksi siitä ei tullut sitä "Suomen suurinta"
vaan tolkullisen kokoinen. Myös terveysasema supistettuine palveluineen tuli sinne, samoin kirjasto ja erilaisia kokoontumistiloja.
Niinkuin aina, (ruoka)tavaraa tuli vain hamstattua liikaa ja vaikka minulla oli mukana tukeva pyöräkärry, huomasin, ettei sen perässä vetäminen mitenkään kevyttä ollut. Varmasti valikoimaa riittää niissäkin, ehkä omani on vain huono valinta.

En jäänyt maleksimaan kauppakeskuskukseen vaan lähdin odottelemaan bussia, jonka oli määrä tulla 40 minuuttia myöhemmin..)) Bussipysäkillä oli toinenkin odottaja ja hän teki minulle tilaa penkille. Aloimme jutella niitä näitä ja lopulta olimme kertoneet itsestämme sen oleellisen: asumisen, perhetilanteen, terveystiedot..)) Kun erosimme, kiitimme seurasta ja toivotimme hyvää jatkoa. Hyvä mieli kohtaamisesta jäi, enkä usko, että kumpikaan olisi jäänyt harmittelemaan sitä, kun tuli vieraalle avauduttua, kerrottua omia intiimejäkin asioita..))
Tämä vähän kuin rohkaisuksi Anolle, 17.07/19.10, joka vähän harmitteli sitä, kun tuli kertoneeksi meille "tuntemattomille" omia asioitaan. Jaan kyllä SkillaNin asenteen: omat tarinat ovat mieluista luettavaa. Minulle ne edustavat vertaisuutta, että ollaan mieluummin ystäviä, ei kilpailijoita eikä vihollisia, ollaan "samassa veneessä".
Ja tuo omien muistojen jakaminen on minusta parasta "ajanvietettä" näillä vuosin. Sitä minusta täällä eilen tehtiin kun omia vanhempia/sukulaisia muisteltiin.

Tuo SkillaNin kertomus omasta läheisestään kosketti minuakin. Melkein kaikki kahdeksankymppiset tutut painiskelevat samojen asioiden kanssa: ollaan ehkä leskeydetty eikä asuminen entisessä kodissa enää onnistu. Muutto uuteen kuvioon kysyy voimia ja joustavuutta. Tuskin se onnistuisi minultakaan..)) Jos edessä olisi vielä paikkakunnan vaihto ja tutun "aseman" menettäminen yhteisössä niin vaikeudet ovat varmasti todella isot.
Kun sanotaan, että nuoremiltakin menee viisitoista (!) vuotta juurtua uuteen asuinympäristöön.
Tietysti on niitä, joilta se käy helpommin. Oma kälyni juurtui helposti uudelle paikkakunnalle, jossa hän sai heti ystäviä ja lapsenlapset antoivat omalle elämälle sisältöä ja tarkoitusta. Hänellä tosin on vielä entinen kotitalo ja yhteisö siellä tallella, mutta raskas tilanne sekin on - asua kahdella paikkakunnalla. Parin viikon välein pitää matkustaa (julkisilla kulkuneuvoilla) yli parinsadan kilometrin matka ja perillä on tyhjä koti. Veli kuoli viisi vuotta sitten, mutta suru on edelleen läsnä hänen arjessaan.

On sanottu, että vuosi vanhan vanhentaa, eli nuo loppuelämän asumisjärjestelyt tulevat harkintaan minullakin kun tämän ison vanhan talon ja lapsuudenkodin hallinnointi käyvät ylivoimaisiksi...
No niin. Tulipa taas "avauduttua"..)) Vetoan siihen, että lukupakkoa ole ..))
Hyvää viikonloppua kaikille,
demeter1

Heh, Kristiina, kerro vain uhallakin ..)) Jos on yksi jota ei kiinnosta, muita voi kiinnostaa - minua ainakin..))
Meilläkin vanhemmat lapset, -32 ja -34 syntyneet joutuivat tarttumaan töihin pienestä pitäen ja saivat palkakseen sellaisen itseluottamuksen, jota itse jouduin hakemaan kymmeniä vuosia. Siis luottamusta siihen, että oppii ja osaa, on riittävän hyvä kaikessa kun vain rohkenee...

Kyllähän sinun elämänmakuiset jutut kiinnostaa , toisin kuin esim. miten hauraita vanhuksia kyörätään rullatuolila lentokonneeseen.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllähän sinun elämänmakuiset jutut kiinnostaa , toisin kuin esim. miten hauraita vanhuksia kyörätään rullatuolila lentokonneeseen.

Minua taas kiinnosta kuulla kuinka rulla- tai pyörätuolia tarvitsevia ihmisiä palvellaan.
Itsekin voin olla joskus siinä tilanteessa.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllähän sinun elämänmakuiset jutut kiinnostaa , toisin kuin esim. miten hauraita vanhuksia kyörätään rullatuolila lentokonneeseen.

Ompas täällä asenteellisia ihmisiä. Minusta aika tylysti sanottu.
Ja tukijoitakin riittää.

No tokkiinsa. Niin siinä käy kerran syksyn mittaan. En ole kuullut tai nähnyt kurkien tai joutsenten muuttoääniä - tosin harvemmin käyn enää pihalla.

Yhteen aikaan näkyi vielä hanhiparvia muuttomatkallaan. Ovat kai jo Keski- euroopassa.

Anonyymi kirjoitti:

No tokkiinsa. Niin siinä käy kerran syksyn mittaan. En ole kuullut tai nähnyt kurkien tai joutsenten muuttoääniä - tosin harvemmin käyn enää pihalla.

Yhteen aikaan näkyi vielä hanhiparvia muuttomatkallaan. Ovat kai jo Keski- euroopassa.

Lue lisää

"Mukaansa nuo ei otanhet mua maihin kaukaisiin, saap siivettömät tyytyä, maan kylmän kahleisiin".
Tälleen se isosiukku lauleli jo -50 -luvulla.
Hänkin " laulelee" jo kvarkkimaailmassa. On se atomimaailmassa maholliist, että voidaan vielä jollakin tasolla kommuniseerata siit kun singhdan itekii sinne lähiaikoina.
. rummukain nuorempa.

Aivan ihanan upeaa , kun pysyvät upeana nuorisona vielä nelikymppisinä. Kyllä siinä äitimuorillekkin kannattaa aivan ihanaa huomiota jakaa.

Anonyymi kirjoitti:

Aivan ihanan upeaa , kun pysyvät upeana nuorisona vielä nelikymppisinä. Kyllä siinä äitimuorillekkin kannattaa aivan ihanaa huomiota jakaa.

No ikä on mielipidekysymys.
Muistan, kun parikymppinen tyttäreni aikoinaan oli opiskelukaupungissaan tutustunut miellyttäviin naapureihinsa. Ystävällisiä ja vieraanvaraisia, vanhempia ihmisiä. "Minkä ikäisiä?" kysyin. "No, ainakin 27", vastasi tytär.
Mkr.

Anonyymi kirjoitti:

No ikä on mielipidekysymys.
Muistan, kun parikymppinen tyttäreni aikoinaan oli opiskelukaupungissaan tutustunut miellyttäviin naapureihinsa. Ystävällisiä ja vieraanvaraisia, vanhempia ihmisiä. "Minkä ikäisiä?" kysyin. "No, ainakin 27", vastasi tytär.
Mkr.

Lue lisää

Pakkasyö, seitsemän astetta ja niin kaunis näkymä ikkunasta katsoen, kun heräsin, maa huurteessa ja puiden lehtien masennusta kuvaavia oksia keltaisina, odottaen kiertokulkumatkaansa.
Niin paljon kaunista jo kaupungissa, miten sitten vesistöjen äärillä, ihana sunnuntaiaamu.

Eilen tuhrasin aamupäivän ruokiani ja oikein häpeää tunnen, kun kaiken kuorimisen ja paloittelun istuen tein, seisominen pidempiä aikoja tuottaa väsymystä.
Lopputulos tyydytti kumminkin ja nyt sitten on viikon pääruuat valmiina.

Ramoona hyvä kuntoinen olet, jaksat niin paljon kulkea ja nähtävyyksiä katsella.
No omaksi mielenkevennykseksi sanon paljon nuorempi olet, kyllähän minäkin aikoinani, siitä vaan tuntuu olevan niin kauan.
Seitsenkymppisenä vielä tanssin ja menin pää lisäjalkoina;) siitä sitten alkoi alamäki, nyt olenkin kertonut näitä vaivojani loputtomasti.
Joulu jo vilahti kirjoituksessasi, sitä kohti kovaa vauhtia mennään ja varautuminen monella tapaa alkaa.
Tuo kälyni elämän seuraaminen miehensä kuoleman jälkeen alussa paljonkin yritin rohkeutta valaa uuteen elämään.
Hänelle ilmaantui paljon lisää sairauksia ja alkava dementia myös niihin kuuluu, tyttärensä hoivaa ja hoitaa, mielestäni jo liikaakin, se pieni omatoimisuus jää taka-alalle,
Rollaattorin otti heti kaupunkiin tullessaan ja nyt pienikin kävely kepin vaatii, miehensä on päivittäisessä keskustelussa yhä vaan ja kuvan vieressä tuikut palaa.
Neljäs vuosi on kulumassa kuolemasta, mutta suru elää, tai voi se olla palvomistakin, mistäpä sitä toinen asianlaidan tietää.
Itse muistan omalla kohdallani reilut kaksi vuotta sumussa elämistä, mutta sitten tosiasioihin oli pakko sopeutua.

Joka kerta tuo kärri minullakin täyttyy kauppakäynnistä ja aina vaan painavammaksi tulee, eli voimat hiipuu.
Tykkään että varastoni pysyy liki täydellisenä, onko tämäkin pula-ajan jälkeistä vaivaa, voi se olla myös ennakointia siitä, että joku päivä en kauppaan kykene, ei heti apua joudu pyytämään.
Demeter kerroit pysäkillä juttuseurastasi, minä usein pakkaan kassini kaupan penkillä, että en jonoa viivytä ja siinä sattuu aina joku samoissa hommissa.
Jutustelu alkaa jonkin asian päivittelyllä ja jatkuu sujuvasti omista puhumalla, minusta on tuntemattomalle paljon kivampi niitä näitä jutustaa, tuskin enää tapaamme, tai jos tapaamme ollaan jo tuttuja;)
Vierastan tuppisuita, pian sen huomaa, jos juttu ei luista, kiusaantunut olo siitä tulee.

Jutustele vaan Kristiina sydämen halusta, ehkä kaikki kiusanteko on vähenemässä, sitkeitä sen suhteen olemme.

Siellä ne etelän lämmössä lintummekin liitelee, mutta eipä aikaakaan, kun takaisin tulevat ja ilolla mielemme täyttää.

Noin se on, jo viitisen vuotta nuoresta näyttää vanhuksen eteensä tulleen, ei uskoisi, mutta näin elon illan joutuessa jo vuosikin vanhaa vanhentaa.
Nämä näitä elämän tuomia ihmeellisyyksiä, toinen vanhenee nopsaan, toisissa ei vuodet vaikuta yhtään missään.

Tervetuloa kotiin korpikirjailija, nyt sitten muistoja on paljon millä mieltään ilahduttaa.

Ikkunasta katson miten pariskunta aamukävelyllä, ovat naapuritalosta, vaimo muistisairas, yhdessä taivaltaen onnistuu kävely ja muu elämä, kyllä sen kumppanin arvon tuossa vaiheessa tuntee.
Nyt toivotan hyvää ja värikkään luonnon seuraamista teille kaikille;)

Anonyymi kirjoitti:

No ikä on mielipidekysymys.
Muistan, kun parikymppinen tyttäreni aikoinaan oli opiskelukaupungissaan tutustunut miellyttäviin naapureihinsa. Ystävällisiä ja vieraanvaraisia, vanhempia ihmisiä. "Minkä ikäisiä?" kysyin. "No, ainakin 27", vastasi tytär.
Mkr.

Lue lisää

Niin on varmasti myös tuo ihmisten upeus ja menestys mielipidekysymys.

Anonyymi kirjoitti:

Niin on varmasti myös tuo ihmisten upeus ja menestys mielipidekysymys.

Ei upeus ja menestys ole mielipidekysymyksiä sinulle, joka et tunne näitä ihmisiä joista kerron.

Jos olet sielultasi vanha ja katkera et näe nuorempia ihmisiä kauniina et menestyvinä, sinulla ei lie kosketusta upeaisiin ja menestyneisiin nuoriin.

Nämä tapaamani kolme-nelikymppiset nuoret ovat luoneet hienon uran haastavalla alalla.

korpikirjailija kirjoitti:

Ei upeus ja menestys ole mielipidekysymyksiä sinulle, joka et tunne näitä ihmisiä joista kerron.

Jos olet sielultasi vanha ja katkera et näe nuorempia ihmisiä kauniina et menestyvinä, sinulla ei lie kosketusta upeaisiin ja menestyneisiin nuoriin.

Nämä tapaamani kolme-nelikymppiset nuoret ovat luoneet hienon uran haastavalla alalla.

Lue lisää

Justiinsa joo. Kolmikymppiset jo luoneet hienon uran ja alakin haastava. Taitaa olla ihan sanomalehden toimittajia.

Onko täällä kävelykilpailu menossa?
Ei kaikkie tarvitse samoja juttuja tehdä.
Tuntuu ettei mistään voi puhua ilman että se otetaan jotenkin loukkauksena opetuksena ja neuvontana. Korppis kertoi miten liikunta rajoitteinen pärjää lennoilla ja heti nousi äläkkä että älä tule opettamaan . Saako puhua mistään vähänkään erilaisesta tekemisestä?

Anonyymi kirjoitti:

Onko täällä kävelykilpailu menossa?
Ei kaikkie tarvitse samoja juttuja tehdä.
Tuntuu ettei mistään voi puhua ilman että se otetaan jotenkin loukkauksena opetuksena ja neuvontana. Korppis kertoi miten liikunta rajoitteinen pärjää lennoilla ja heti nousi äläkkä että älä tule opettamaan . Saako puhua mistään vähänkään erilaisesta tekemisestä?

Lue lisää

Saa, kun ottaa tietävämpien ohjeet huomioon.

Anonyymi kirjoitti:

Onko täällä kävelykilpailu menossa?
Ei kaikkie tarvitse samoja juttuja tehdä.
Tuntuu ettei mistään voi puhua ilman että se otetaan jotenkin loukkauksena opetuksena ja neuvontana. Korppis kertoi miten liikunta rajoitteinen pärjää lennoilla ja heti nousi äläkkä että älä tule opettamaan . Saako puhua mistään vähänkään erilaisesta tekemisestä?

Lue lisää

Ei täällä ole mistään tekemisestä kielletty puhumasta, ei myöskään kävelystä. Kävely on terveellistä. Mieheni käveli 10 km päivässä. Ei se silti estänyt häntä saamasta aivoverenvuotoa, johon kuoli vajaa 2 v sitten. Se oli järkytys minulle, että perusterve liikunnallinen mies lähtee ennen minua, pidettiin hengissä kuukauden täysin halvaantuneena.

Mira

Anonyymi kirjoitti:

Onko täällä kävelykilpailu menossa?
Ei kaikkie tarvitse samoja juttuja tehdä.
Tuntuu ettei mistään voi puhua ilman että se otetaan jotenkin loukkauksena opetuksena ja neuvontana. Korppis kertoi miten liikunta rajoitteinen pärjää lennoilla ja heti nousi äläkkä että älä tule opettamaan . Saako puhua mistään vähänkään erilaisesta tekemisestä?

Lue lisää

Niin, en todellakaan neuvo ketään. Voihan näistä kommentoinneistani hyötyä jos aikoo matkustaa liikuntarajoitteisen, huonokuuloisen ja muistiongelmaisen kanssa.
Kyllä ulkopuolisten apu on tärkeää, että haasteesta selviytyy.

Juhliakin voi ikääntymistä ja voi olla onnellinen jälkikasvun menestyksestä.

Esimerkiksi googlettaminen pelastaisi monilta tyhmiltä kommenteilta, kuten esim. että media-alan ihmiset ovat lehtitoimittajia.

Googlettamalla saa oikeaa tietoa. Media-ala käsittää ison joukon erilaisia toimenkuvia.

Niin ja nyt on matkalaskun aika noin kuvainnollisesti.

Olkapäät ja hartiat kipeät jalat lyö sixsakkia ja silmissä harittaa. No, onneksi ei tarvitse kiirehtä minnekään voi vain levätä.

Anonyymi kirjoitti:

Onko täällä kävelykilpailu menossa?
Ei kaikkie tarvitse samoja juttuja tehdä.
Tuntuu ettei mistään voi puhua ilman että se otetaan jotenkin loukkauksena opetuksena ja neuvontana. Korppis kertoi miten liikunta rajoitteinen pärjää lennoilla ja heti nousi äläkkä että älä tule opettamaan . Saako puhua mistään vähänkään erilaisesta tekemisestä?

Lue lisää

Jotain hiertää toisten tekemiset. Ei sen tarvitse antaa vaikuttaa omiin ajatuksiin ja tekemisiin.
Nojatuolimatkalaisiakin oli jossain ketjussa ja se on "ihan fain" ☺️

Anonyymi kirjoitti:

Ei täällä ole mistään tekemisestä kielletty puhumasta, ei myöskään kävelystä. Kävely on terveellistä. Mieheni käveli 10 km päivässä. Ei se silti estänyt häntä saamasta aivoverenvuotoa, johon kuoli vajaa 2 v sitten. Se oli järkytys minulle, että perusterve liikunnallinen mies lähtee ennen minua, pidettiin hengissä kuukauden täysin halvaantuneena.

Mira

Lue lisää

Moi! Ei tuossa tarinallisessa kerronnassani ollut kävely se pointti. Ei myöskään hiertävät alkkarit.
Pointti oli se, että valitsin keskittyä luontoon, enkä maailman tilanteeseen. Ne ajatukset hiertävät välillä. Mitään en voi vaikka kuinka ajattelisin. Saman valinnan voin tehdä myös palstalla.
Moidå!

Anonyymi kirjoitti:

Moi! Ei tuossa tarinallisessa kerronnassani ollut kävely se pointti. Ei myöskään hiertävät alkkarit.
Pointti oli se, että valitsin keskittyä luontoon, enkä maailman tilanteeseen. Ne ajatukset hiertävät välillä. Mitään en voi vaikka kuinka ajattelisin. Saman valinnan voin tehdä myös palstalla.
Moidå!

Lue lisää

Keskityt siihen mikä Suomessa on parasta, eli luontoon. Se on meille kaikille avoin ja yhteinen ja sinne voi saapastella ilman isoja valmisteluja.👍

Anonyymi kirjoitti:

Keskityt siihen mikä Suomessa on parasta, eli luontoon. Se on meille kaikille avoin ja yhteinen ja sinne voi saapastella ilman isoja valmisteluja.👍

Moi! Niin juuri. Olemme onnekkaita, kun meillä on neljä vuodenaikaa. Joten kuten vielä.
On ilo nähdä metsä puilta ja puut metsässä.
Moidå!

Huomenta viikonalkuun, viimeinen täysiviikko lokakuusta.
Yksineläen luulisi ajan pitkältä tuntuvan, mutta päinvastoin, viikot ja kuukaudet vauhdilla etenee, vuosikin kohta loppuun saadaan.

Ihastelen vielä tuota koivuryhmää ikkunani takana, keltaiset kauniit hamoset päällä, mutta ehkä jo seuraava tuuli saa oksat paljaiksi.
Ano 10,45 kuvailit hyvin tuota luonnon monimuotoisuutta, kyllä kävely värikkäässä metsässä herättää hyvän mielen ja ja kaikenlainen hiertäminen unohtuu, niin mielen kuin kehonkin osalta;)
Unohtamisen taito olisi hyvä meillä kaikilla olla, silloin tällöin koen sen puutteesta minäkin.

Voi kamala, kun luin tuon viestisi Mira aivan tuskaa tunsin, miten voikaan kaikki harmit joidenkin päälle kaatua.
Nämä jalathan ne minullekin kiusaa tekee, mutta en voi verratakaan kokemaasi, vaivasenluu on minunkin oikeassa jalassa ja jalanasento muuttunut, mutta leikkauksiin en ole joutunut.
Vaikeata on liikkuminen, mutta kun vertaan kokemaasi, saamattomaksi itseni tunnen.
Mieheni myös käveli joka aamu 14 kilometriä, sinäkin aamuna, kun illalla kuolo nouti.
Oli hoikka ja ryhdikäs, sepelivaltimotauti sitten kumminkin miehen kaatoi.
Ruokailussa aina ihmetteli miten samaa ruokaa syömme ja minulla ei mitään ongelmia, no taas kerran todistus perinnön vaikutuksesta.
Voimia, jaksamista sinulle Mira .

Valoja joutuu aamuisin aina vaan aikaisemmin sytyttämään, illasta myös päivä lyhenee, mutta pari kuukautta ja suunta vaihtuu ja vielä ne raputkin saat maalattua, näin uskon.
Radio juuri tiedottaa, että aurinko tänään meitä muistaa, harmaa on sää vielä ainakin, toivossa on hyvä elää.
Jaksamista kaikille ja lupa on kirjoittaa mitä mieleen tulee, näin uskallan sanoa, moikka!

SkillaN kirjoitti:

Huomenta viikonalkuun, viimeinen täysiviikko lokakuusta.
Yksineläen luulisi ajan pitkältä tuntuvan, mutta päinvastoin, viikot ja kuukaudet vauhdilla etenee, vuosikin kohta loppuun saadaan.

Ihastelen vielä tuota koivuryhmää ikkunani takana, keltaiset kauniit hamoset päällä, mutta ehkä jo seuraava tuuli saa oksat paljaiksi.
Ano 10,45 kuvailit hyvin tuota luonnon monimuotoisuutta, kyllä kävely värikkäässä metsässä herättää hyvän mielen ja ja kaikenlainen hiertäminen unohtuu, niin mielen kuin kehonkin osalta;)
Unohtamisen taito olisi hyvä meillä kaikilla olla, silloin tällöin koen sen puutteesta minäkin.

Voi kamala, kun luin tuon viestisi Mira aivan tuskaa tunsin, miten voikaan kaikki harmit joidenkin päälle kaatua.
Nämä jalathan ne minullekin kiusaa tekee, mutta en voi verratakaan kokemaasi, vaivasenluu on minunkin oikeassa jalassa ja jalanasento muuttunut, mutta leikkauksiin en ole joutunut.
Vaikeata on liikkuminen, mutta kun vertaan kokemaasi, saamattomaksi itseni tunnen.
Mieheni myös käveli joka aamu 14 kilometriä, sinäkin aamuna, kun illalla kuolo nouti.
Oli hoikka ja ryhdikäs, sepelivaltimotauti sitten kumminkin miehen kaatoi.
Ruokailussa aina ihmetteli miten samaa ruokaa syömme ja minulla ei mitään ongelmia, no taas kerran todistus perinnön vaikutuksesta.
Voimia, jaksamista sinulle Mira .

Valoja joutuu aamuisin aina vaan aikaisemmin sytyttämään, illasta myös päivä lyhenee, mutta pari kuukautta ja suunta vaihtuu ja vielä ne raputkin saat maalattua, näin uskon.
Radio juuri tiedottaa, että aurinko tänään meitä muistaa, harmaa on sää vielä ainakin, toivossa on hyvä elää.
Jaksamista kaikille ja lupa on kirjoittaa mitä mieleen tulee, näin uskallan sanoa, moikka!

Lue lisää

Keskipäivää ! Vakavaksi menin minäkin kun luin tuota Miran kuvausta vaivoistaan . Eikä hän kuvannut niitä valittaakseen. Urhea olet Mira !
Samalla tavalla minua hävetti, kun ajattelen tätä omaa marmatustani kulkemisen vaikeutumisesta - kun en enää jaksa niinkuin ennen. Tai kun hengästyn ylämäessä..))

Minulla on ollut sellainen teoria, että kun ihminen täyttää tasavuosia - siis 50, 60, 70 tai 80, hänen fysiikkansa muuttuu jollakin tavoin ja muutokset vaativat jonkilaisen uudelleen asennoitumisen elämään. Tämä siis ei ole mitään tutkimustietoa vaan havaintoja omasta suvusta, omista tutuista ja läheisistä.
Itse olen nyt asennoitumassa tuohon kahdenksankymppisen statukseen ja tiukkaa tekee..))

Jännää tuo, mitä SkillaN ja MIra kertoivat puolisoistaan, että ei edes rautainen kunto takaa pitkää elämää, samaa voin todeta omasta sisarestani, joka kuoli 81-vuotiaana massiiviseen aivoverenvuotoon, "terveenä" ja hyväkuntoisena. "Kullakin on kellonsa pohjas´sydämen, kun se seisahtaa niin kuolon aika alkaa". (Eino Leino).

Minustakin oli mieluista lukea tämään "Moidån" kuvausta omasta metsäkävelystään ja Anon 7.32 muistutusta siitä, että Suomen luonto on meidän yhteinen pääomamme, meillä kaikilla on siihen nautintaoikeus. Tietysti toivoisi, että me myös osaisimme hoitaa ja suojella tuota arvokasta perintöämme - että luontosuhdekin olisi vastavuoroinen.

Olen lapsesta saakka ollut "intiaanisieluinen", siksi en oikein osaa nähdä itseäni muutoin kuin osana luontoa. Kun luonto voi huonosti, minä voin huonosti ja ilmastonmuutos
ja sen näkyvät vaikutukset saavat minut välillä maailmanlopun tunnelmiin vaikka hyvin tiedän, etten minä eikä kukaan muukaan sille mitään voi. Ja että viisaasti tekisi jos suojelisi itseään tuolta liialta "tietämiseltä". Kaikilta se ei vain onnistu, ellei ole saanut lahjaksi riittäviä mielen suojamekanismeja.

SkillaN osaa joka aamu kuvata näitä meitä ympäröiviä jokapäiväisiä ihmeitä: sääolosuhteiden muutokset, luonnontapahtumat, joita voi tarkkailla vaikka omasta ikkunasta. Avoin mieli ja mielikuvitus. Jos/kun ne ovat tallessa olemme rikkaita....

Hyvää viikonalkua kaikille,
demeter1

Päästiinkin jo palstalla unohtamaan että omistat rantatontin DDDDD

Anonyymi kirjoitti:

Päästiinkin jo palstalla unohtamaan että omistat rantatontin DDDDD

No, kun omistan ja sinä pidät huolen, että ei unohdu 🙂

Anonyymi kirjoitti:

Päästiinkin jo palstalla unohtamaan että omistat rantatontin DDDDD

Jaa, onko tänä joku määrättyjen henkilöiden palsta tai ketju?
Tulin vain vilkaisemaan kuinka nojatuolista saa näin paljon asiaa.

Omistan metsätontin. Rantatontti on kyllä kiinnostavampi, mutta sain tuon tontin perintönä. Luonnon kiertokulkua voi seurata myös siellä.

Onko täällä tapana nauraa päin naamaa ja yrittää siten tehdä tänne kirjoittava naaurunalaiseksi?

Anonyymi kirjoitti:

Jaa, onko tänä joku määrättyjen henkilöiden palsta tai ketju?
Tulin vain vilkaisemaan kuinka nojatuolista saa näin paljon asiaa.

Omistan metsätontin. Rantatontti on kyllä kiinnostavampi, mutta sain tuon tontin perintönä. Luonnon kiertokulkua voi seurata myös siellä.

Onko täällä tapana nauraa päin naamaa ja yrittää siten tehdä tänne kirjoittava naaurunalaiseksi?

Lue lisää

Aika monellahan on perintömetsiä , minullakin, mytta eipä ole tullut näillä palstoilla kertoiltua. Minun metsäalueeni rajoittuu järveen useamman kilometrin matkalla , ja rannoilla on meidän vanhusten sekä lasten perheiden mökit. Tämä on yleinen kuvio Suomessa, kun maatiloja on jaettu.

Anonyymi kirjoitti:

Aika monellahan on perintömetsiä , minullakin, mytta eipä ole tullut näillä palstoilla kertoiltua. Minun metsäalueeni rajoittuu järveen useamman kilometrin matkalla , ja rannoilla on meidän vanhusten sekä lasten perheiden mökit. Tämä on yleinen kuvio Suomessa, kun maatiloja on jaettu.

Lue lisää

Minun rantatonttini ei ole perintönä saatu vaan omalla työlläni hankittu.

korpikirjailija kirjoitti:

Minun rantatonttini ei ole perintönä saatu vaan omalla työlläni hankittu.

Minullakin on omakotitalo ja sen tontti ja mökki työllä hankittu, mutta se rantatontti ja metsä peritty.

Anonyymi kirjoitti:

Minullakin on omakotitalo ja sen tontti ja mökki työllä hankittu, mutta se rantatontti ja metsä peritty.

👍👍👍

Anonyymi kirjoitti:

Aika monellahan on perintömetsiä , minullakin, mytta eipä ole tullut näillä palstoilla kertoiltua. Minun metsäalueeni rajoittuu järveen useamman kilometrin matkalla , ja rannoilla on meidän vanhusten sekä lasten perheiden mökit. Tämä on yleinen kuvio Suomessa, kun maatiloja on jaettu.

Lue lisää

👍👍👍

Sinkkiämpäri siitä hyvä ettei halkee vaikka unohtuis vesilastissa pakkaseen.
Pläkkiseppäkö?

Anonyymi kirjoitti:

Sinkkiämpäri siitä hyvä ettei halkee vaikka unohtuis vesilastissa pakkaseen.
Pläkkiseppäkö?

Jos ämpäri jäätyy pohjiaan asti, pohja menee pilalle ja pyöristyy. Ämpäri ei pysy pystyssä enää.
Nim. kokemus puhuu.

Anonyymi kirjoitti:

Jos ämpäri jäätyy pohjiaan asti, pohja menee pilalle ja pyöristyy. Ämpäri ei pysy pystyssä enää.
Nim. kokemus puhuu.

Niinkö tekee. Taas opin uutta, kiitos ☺️

Kaunispäivä alkamassa, pieni pakkanen kuivaili teiden pintoja, mutta edessä on monet liukkaudet ennen talven tuloa.
Niskani on hyvin jäykkä pientä huimausta väliin koen, kiitos neulomisen himosta, mutta neulonpa uhallakin, uskon siihen , että ahkeruus vaivat voittaa;)
Tämä taitaa kuulua juttuun itsepäisyys.

Poikani soitti pitkästä aikaa ja siinä sitten mielipiteitäni kerroin asioista ja ihmisyyksistä.
Kerroin ärtyväni kovin monista asioista, lauon totuuksia lähimmilleni, hän toppuutteli.
Kertoi kateellisuuden tai katkeruuden puheistani kuuluvan, no väitin tiukasti vastaan, minä en kadehdi mitään, enkä katkerakaan ole.
Hyväksyi puolusteluni ja neuvoi, että jätä totuuden kertominen kun siitä ei vahinkoa ole, sanoi, että mikä onkaan sinulta pois, jos et latele ikäviä totuuksia.
Miettimään neuvoi, miltä itsestäni tuntuisi jos moisia suoruuksia sinulle sanottaisiin. ajattelin mistä onkaan oppinsa kerännyt.
Yritin sanoa, että suoraan puhuminen on rehellisyyttä, ei aina jos sillä loukkaa tai välit kireiksi saa.
Mielestäni viisauksia puhui, onko tähän päästy, että lapsi äitiään yrittää hillitä, poikani on ihailtavan rauhallinen ja omien tyttäriensä kanssa on opetellut tätä pientä "totuudellista" sanomista välttämään, tietenkin jos mitään vahinkoa siitä ei satu.
Totuus, vaiti ollen on voittaja.

Noita samoja hommia sanoi poikanikin viime pyhänä tehneensä mitä Eliaana kertoi, tytär myös mökkiään talvilepoon saattamassa.
Ei ole mökkiä ei metsäpalstaa, musta puhumattakaan, mutta ei myös huolia näiden osalta.
Perintöjäkään ei ole jakaa, mutta en pahaa mieltä kanna, lapseni aina sanovatkin, että elä ja nauti, heillä elämä omansa näköinen.

Paloma noin se on reissussa rähjääntyy ja takapakkia siltä osin on kiinni kurottava, mutta mieli rikastuu uusia asioita oppiessaan.
Varmaan porkkanat ja muut oman maan tuotteet maistuvat;)

Demeter kerroit tuntemuksistasi tuon ikä kysymyksen kanssa, samaa mieltä olen, 70:nä alkoi tasainen vaivojen lisääntyminen, 80:nä tahti kiihtyi, nyt vuosi sitten 85 tavoittaneena, olen joka päivä uusia mielialan ja kehon vaihteluja saanut kokea.
Eläkkeelle jäätyäni olin voimissani, jaksoin peltoja kuokkia ja kasvinmaat hoitaa, matkustelukin hyvin onnistui, tällä hetkellä ei voimia mihinkään, pienikin työnmakuinen homma voimat vie.
Toisaalta ei minun mitään näyttöä tarvitse antaa, teen minkä jaksan ja joka päivästä minkä voin sanoa onnistuneet jotenkin, voin olla tai pitäisi olla tyytyväinen.
Hyvä on kuulla, että en yksin näine vaivojeni kanssa loppuelämääni vietä, kohtalotovereita löytyy, ehkä paljonkin vaivaisempia.
Poikani sanoin, kun jotain valitan, hän sanoo, että mietipä ikääsi, saat kokea jo väsymystä ja levätä tarpeen tullen.
Hyvin asiani onkin, järki toimii kohtalaisesti, pieniä vaivoja, katto pään päällä ja elämiseen tulot riittää.

Tänään köpittelen lauluharjoituksiin, siitäkin voi sanoa, että pientä iloa tuottaa, vaikka ei mitään vaativaa ole tuo meidän laulelo.
Meillä ei ole edes ohjaajaa ja säestä uusi hanuristi, jolla ei muisti ehkä kaikkein paras ole.
Jokainen ohjauksen suhteen sanansa saa sanoa, ja ei aina lopputulos paras mahdollinen, mutta iloa tämäkin vähä tuottaa, joskus tuntuu, että hanuristin kanssa eri kappaletta koetamme laulaa.
Mitäs pienistä, yleisökin on jo tottunut meihin:)
Tehkää päivästä onnellinen jo s rahkeet siihen riittää.

SkillaN kirjoitti:

Kaunispäivä alkamassa, pieni pakkanen kuivaili teiden pintoja, mutta edessä on monet liukkaudet ennen talven tuloa.
Niskani on hyvin jäykkä pientä huimausta väliin koen, kiitos neulomisen himosta, mutta neulonpa uhallakin, uskon siihen , että ahkeruus vaivat voittaa;)
Tämä taitaa kuulua juttuun itsepäisyys.

Poikani soitti pitkästä aikaa ja siinä sitten mielipiteitäni kerroin asioista ja ihmisyyksistä.
Kerroin ärtyväni kovin monista asioista, lauon totuuksia lähimmilleni, hän toppuutteli.
Kertoi kateellisuuden tai katkeruuden puheistani kuuluvan, no väitin tiukasti vastaan, minä en kadehdi mitään, enkä katkerakaan ole.
Hyväksyi puolusteluni ja neuvoi, että jätä totuuden kertominen kun siitä ei vahinkoa ole, sanoi, että mikä onkaan sinulta pois, jos et latele ikäviä totuuksia.
Miettimään neuvoi, miltä itsestäni tuntuisi jos moisia suoruuksia sinulle sanottaisiin. ajattelin mistä onkaan oppinsa kerännyt.
Yritin sanoa, että suoraan puhuminen on rehellisyyttä, ei aina jos sillä loukkaa tai välit kireiksi saa.
Mielestäni viisauksia puhui, onko tähän päästy, että lapsi äitiään yrittää hillitä, poikani on ihailtavan rauhallinen ja omien tyttäriensä kanssa on opetellut tätä pientä "totuudellista" sanomista välttämään, tietenkin jos mitään vahinkoa siitä ei satu.
Totuus, vaiti ollen on voittaja.

Noita samoja hommia sanoi poikanikin viime pyhänä tehneensä mitä Eliaana kertoi, tytär myös mökkiään talvilepoon saattamassa.
Ei ole mökkiä ei metsäpalstaa, musta puhumattakaan, mutta ei myös huolia näiden osalta.
Perintöjäkään ei ole jakaa, mutta en pahaa mieltä kanna, lapseni aina sanovatkin, että elä ja nauti, heillä elämä omansa näköinen.

Paloma noin se on reissussa rähjääntyy ja takapakkia siltä osin on kiinni kurottava, mutta mieli rikastuu uusia asioita oppiessaan.
Varmaan porkkanat ja muut oman maan tuotteet maistuvat;)

Demeter kerroit tuntemuksistasi tuon ikä kysymyksen kanssa, samaa mieltä olen, 70:nä alkoi tasainen vaivojen lisääntyminen, 80:nä tahti kiihtyi, nyt vuosi sitten 85 tavoittaneena, olen joka päivä uusia mielialan ja kehon vaihteluja saanut kokea.
Eläkkeelle jäätyäni olin voimissani, jaksoin peltoja kuokkia ja kasvinmaat hoitaa, matkustelukin hyvin onnistui, tällä hetkellä ei voimia mihinkään, pienikin työnmakuinen homma voimat vie.
Toisaalta ei minun mitään näyttöä tarvitse antaa, teen minkä jaksan ja joka päivästä minkä voin sanoa onnistuneet jotenkin, voin olla tai pitäisi olla tyytyväinen.
Hyvä on kuulla, että en yksin näine vaivojeni kanssa loppuelämääni vietä, kohtalotovereita löytyy, ehkä paljonkin vaivaisempia.
Poikani sanoin, kun jotain valitan, hän sanoo, että mietipä ikääsi, saat kokea jo väsymystä ja levätä tarpeen tullen.
Hyvin asiani onkin, järki toimii kohtalaisesti, pieniä vaivoja, katto pään päällä ja elämiseen tulot riittää.

Tänään köpittelen lauluharjoituksiin, siitäkin voi sanoa, että pientä iloa tuottaa, vaikka ei mitään vaativaa ole tuo meidän laulelo.
Meillä ei ole edes ohjaajaa ja säestä uusi hanuristi, jolla ei muisti ehkä kaikkein paras ole.
Jokainen ohjauksen suhteen sanansa saa sanoa, ja ei aina lopputulos paras mahdollinen, mutta iloa tämäkin vähä tuottaa, joskus tuntuu, että hanuristin kanssa eri kappaletta koetamme laulaa.
Mitäs pienistä, yleisökin on jo tottunut meihin:)
Tehkää päivästä onnellinen jo s rahkeet siihen riittää.

Lue lisää

Tuli vielä mieleeni, kun naapuritaloa katselen, miten takaisin sieltä muuttaessani jätin aikakausilehtien vuosikerrat eteisen penkille, kohta kaikki oli häipynyt.
Nyt kyläillessäni kälyni luona vein taas kasan lehtiä penkille ja pois tullessani ne oli häipyneet.
Pieni teko, mutta ehkä iloa joillekin aikansa kuluttamiseen selailla lehtiä, kaikilla ei ehkä varaakaan tilata lehtiä, pienellä eläkkeellä elävät ja vuokra on jo mahtava.

Mitä kaikkea voisikaan tehdä kanssaihmisten elon virkistämisellä.

SkillaN kirjoitti:

Kaunispäivä alkamassa, pieni pakkanen kuivaili teiden pintoja, mutta edessä on monet liukkaudet ennen talven tuloa.
Niskani on hyvin jäykkä pientä huimausta väliin koen, kiitos neulomisen himosta, mutta neulonpa uhallakin, uskon siihen , että ahkeruus vaivat voittaa;)
Tämä taitaa kuulua juttuun itsepäisyys.

Poikani soitti pitkästä aikaa ja siinä sitten mielipiteitäni kerroin asioista ja ihmisyyksistä.
Kerroin ärtyväni kovin monista asioista, lauon totuuksia lähimmilleni, hän toppuutteli.
Kertoi kateellisuuden tai katkeruuden puheistani kuuluvan, no väitin tiukasti vastaan, minä en kadehdi mitään, enkä katkerakaan ole.
Hyväksyi puolusteluni ja neuvoi, että jätä totuuden kertominen kun siitä ei vahinkoa ole, sanoi, että mikä onkaan sinulta pois, jos et latele ikäviä totuuksia.
Miettimään neuvoi, miltä itsestäni tuntuisi jos moisia suoruuksia sinulle sanottaisiin. ajattelin mistä onkaan oppinsa kerännyt.
Yritin sanoa, että suoraan puhuminen on rehellisyyttä, ei aina jos sillä loukkaa tai välit kireiksi saa.
Mielestäni viisauksia puhui, onko tähän päästy, että lapsi äitiään yrittää hillitä, poikani on ihailtavan rauhallinen ja omien tyttäriensä kanssa on opetellut tätä pientä "totuudellista" sanomista välttämään, tietenkin jos mitään vahinkoa siitä ei satu.
Totuus, vaiti ollen on voittaja.

Noita samoja hommia sanoi poikanikin viime pyhänä tehneensä mitä Eliaana kertoi, tytär myös mökkiään talvilepoon saattamassa.
Ei ole mökkiä ei metsäpalstaa, musta puhumattakaan, mutta ei myös huolia näiden osalta.
Perintöjäkään ei ole jakaa, mutta en pahaa mieltä kanna, lapseni aina sanovatkin, että elä ja nauti, heillä elämä omansa näköinen.

Paloma noin se on reissussa rähjääntyy ja takapakkia siltä osin on kiinni kurottava, mutta mieli rikastuu uusia asioita oppiessaan.
Varmaan porkkanat ja muut oman maan tuotteet maistuvat;)

Demeter kerroit tuntemuksistasi tuon ikä kysymyksen kanssa, samaa mieltä olen, 70:nä alkoi tasainen vaivojen lisääntyminen, 80:nä tahti kiihtyi, nyt vuosi sitten 85 tavoittaneena, olen joka päivä uusia mielialan ja kehon vaihteluja saanut kokea.
Eläkkeelle jäätyäni olin voimissani, jaksoin peltoja kuokkia ja kasvinmaat hoitaa, matkustelukin hyvin onnistui, tällä hetkellä ei voimia mihinkään, pienikin työnmakuinen homma voimat vie.
Toisaalta ei minun mitään näyttöä tarvitse antaa, teen minkä jaksan ja joka päivästä minkä voin sanoa onnistuneet jotenkin, voin olla tai pitäisi olla tyytyväinen.
Hyvä on kuulla, että en yksin näine vaivojeni kanssa loppuelämääni vietä, kohtalotovereita löytyy, ehkä paljonkin vaivaisempia.
Poikani sanoin, kun jotain valitan, hän sanoo, että mietipä ikääsi, saat kokea jo väsymystä ja levätä tarpeen tullen.
Hyvin asiani onkin, järki toimii kohtalaisesti, pieniä vaivoja, katto pään päällä ja elämiseen tulot riittää.

Tänään köpittelen lauluharjoituksiin, siitäkin voi sanoa, että pientä iloa tuottaa, vaikka ei mitään vaativaa ole tuo meidän laulelo.
Meillä ei ole edes ohjaajaa ja säestä uusi hanuristi, jolla ei muisti ehkä kaikkein paras ole.
Jokainen ohjauksen suhteen sanansa saa sanoa, ja ei aina lopputulos paras mahdollinen, mutta iloa tämäkin vähä tuottaa, joskus tuntuu, että hanuristin kanssa eri kappaletta koetamme laulaa.
Mitäs pienistä, yleisökin on jo tottunut meihin:)
Tehkää päivästä onnellinen jo s rahkeet siihen riittää.

Lue lisää

Sinäkö skillan kateellinen ja katkera , kaikkea muuta! Olet oikea ilopilleri ja avarasydämminen, turvattu talous ja noin fiksu ja ahkera ja rakastettu . Hienoa että voit poikasi kanssa jutella kaikesta suoraan. Hänhän oikein sankari, olet hänen vaativan ammattinsa kertonut. Varmasti erinomainen isä ja isoisä myös . Kyllä minäkin olen valtavan ylpeä jälkeläisistäni, ja paljon heitä onkin siunaantunut, lastenlastelapsiakin monta.

SkillaN kirjoitti:

Kaunispäivä alkamassa, pieni pakkanen kuivaili teiden pintoja, mutta edessä on monet liukkaudet ennen talven tuloa.
Niskani on hyvin jäykkä pientä huimausta väliin koen, kiitos neulomisen himosta, mutta neulonpa uhallakin, uskon siihen , että ahkeruus vaivat voittaa;)
Tämä taitaa kuulua juttuun itsepäisyys.

Poikani soitti pitkästä aikaa ja siinä sitten mielipiteitäni kerroin asioista ja ihmisyyksistä.
Kerroin ärtyväni kovin monista asioista, lauon totuuksia lähimmilleni, hän toppuutteli.
Kertoi kateellisuuden tai katkeruuden puheistani kuuluvan, no väitin tiukasti vastaan, minä en kadehdi mitään, enkä katkerakaan ole.
Hyväksyi puolusteluni ja neuvoi, että jätä totuuden kertominen kun siitä ei vahinkoa ole, sanoi, että mikä onkaan sinulta pois, jos et latele ikäviä totuuksia.
Miettimään neuvoi, miltä itsestäni tuntuisi jos moisia suoruuksia sinulle sanottaisiin. ajattelin mistä onkaan oppinsa kerännyt.
Yritin sanoa, että suoraan puhuminen on rehellisyyttä, ei aina jos sillä loukkaa tai välit kireiksi saa.
Mielestäni viisauksia puhui, onko tähän päästy, että lapsi äitiään yrittää hillitä, poikani on ihailtavan rauhallinen ja omien tyttäriensä kanssa on opetellut tätä pientä "totuudellista" sanomista välttämään, tietenkin jos mitään vahinkoa siitä ei satu.
Totuus, vaiti ollen on voittaja.

Noita samoja hommia sanoi poikanikin viime pyhänä tehneensä mitä Eliaana kertoi, tytär myös mökkiään talvilepoon saattamassa.
Ei ole mökkiä ei metsäpalstaa, musta puhumattakaan, mutta ei myös huolia näiden osalta.
Perintöjäkään ei ole jakaa, mutta en pahaa mieltä kanna, lapseni aina sanovatkin, että elä ja nauti, heillä elämä omansa näköinen.

Paloma noin se on reissussa rähjääntyy ja takapakkia siltä osin on kiinni kurottava, mutta mieli rikastuu uusia asioita oppiessaan.
Varmaan porkkanat ja muut oman maan tuotteet maistuvat;)

Demeter kerroit tuntemuksistasi tuon ikä kysymyksen kanssa, samaa mieltä olen, 70:nä alkoi tasainen vaivojen lisääntyminen, 80:nä tahti kiihtyi, nyt vuosi sitten 85 tavoittaneena, olen joka päivä uusia mielialan ja kehon vaihteluja saanut kokea.
Eläkkeelle jäätyäni olin voimissani, jaksoin peltoja kuokkia ja kasvinmaat hoitaa, matkustelukin hyvin onnistui, tällä hetkellä ei voimia mihinkään, pienikin työnmakuinen homma voimat vie.
Toisaalta ei minun mitään näyttöä tarvitse antaa, teen minkä jaksan ja joka päivästä minkä voin sanoa onnistuneet jotenkin, voin olla tai pitäisi olla tyytyväinen.
Hyvä on kuulla, että en yksin näine vaivojeni kanssa loppuelämääni vietä, kohtalotovereita löytyy, ehkä paljonkin vaivaisempia.
Poikani sanoin, kun jotain valitan, hän sanoo, että mietipä ikääsi, saat kokea jo väsymystä ja levätä tarpeen tullen.
Hyvin asiani onkin, järki toimii kohtalaisesti, pieniä vaivoja, katto pään päällä ja elämiseen tulot riittää.

Tänään köpittelen lauluharjoituksiin, siitäkin voi sanoa, että pientä iloa tuottaa, vaikka ei mitään vaativaa ole tuo meidän laulelo.
Meillä ei ole edes ohjaajaa ja säestä uusi hanuristi, jolla ei muisti ehkä kaikkein paras ole.
Jokainen ohjauksen suhteen sanansa saa sanoa, ja ei aina lopputulos paras mahdollinen, mutta iloa tämäkin vähä tuottaa, joskus tuntuu, että hanuristin kanssa eri kappaletta koetamme laulaa.
Mitäs pienistä, yleisökin on jo tottunut meihin:)
Tehkää päivästä onnellinen jo s rahkeet siihen riittää.

Lue lisää

Keskipäivää ! Kiitos kun vahvistit teoriaani noista tasavuosista,SkillaN..)) Jäin eilen oikein muistelemaan näitä, jotka tuota teoriaani vahvistivat. Lähi-ystävistäni yksi kuoli viiskymppisenä, toinen kuusikymppisenä ja kolmas seitsemänkymppisenä.
Sukulaisille taas 80 vaikuttaa olleen iso kynnys ylitettäväksi: äiti, sisko ja kaksi veljeä sen vaivoin ylittivät, isä ja nuorin veli taas eivät.
Oli miten oli, vaarallisia vuosia eletään, jos elämää vuosissa mitataan...

Tuo SkillaNin kertoma, pojan kanssa käymä keskustelu sai minutkin miettimään millä tavoin suhde aikuisiin lapsiin muuttuu kun vanhenee. Ymmärrän, että pojat luonnostaan kohtelevat äitiään kunnioittavasti, ehkä vähän suojelevastikin. Niin ainakin meillä.
Itse en ole (vielä) joutunut analysoitavaksi - ehkä suojelevuus on vaikuttanut siinäkin.
Eivät ole kehdanneet sanoa suoria sanoja, ovat punninneet äitinsä "heikoksi", kuten täälläkin on joskus punnittu..))
Vähän oudolta kuuluu kuitenkin tuo syytös katkeruudesta ja kateudesta, SkillaNin kohdalla...)) Veikkaan, ettei poika oikein löytänyt sanoja ja heitti nuo sanat, joita usein käytetään meitä vanhuksia kuvaamaan..))
Mutta onhan tuo hienoa, että välit lapseen ovat niin läheiset ja luottamukselliset, että voidaan tuollaista keskustelua käydä. Kun niin paljon on myös näitä suhteita, jotka ovat jähmettyneet tiettyyn kaavaan, joissa ei enää tuntuisi olevan aitoa vuorovaikususta.

Olipa mukava taas "nähdä" Eliaanaa ja tietää, että hän kirjoittelee taas ahkerammin.
Eliaanan ja liekon postaukset ovat minulle mukavaa luettavaa, etenkin tässä elämänvaiheessa, kun minussa asunut "pieni erakko" valtaa yhä enemmän alaa vanhenevasssa olemuksessani..))
Olen luvannut tällä viikolla kutsua tutun päiväkylään. Miten sekin tuntuu olevan ison ponnistuksen takana: laittaa nyt jotakin syötävää ja istua tutussa seurassa..))
On puhuttu seuralaisista, jotka vievät voimia.. Ehkä tämä tuttu on sellainen. Vastaa kun kysytään, voi joskus puhua enemmänkin, mutta aina olen tuntenut itseni jonkinlaiseksi juontavaksi hänen seurassaan - tätä nykyä. Kun takana on kuitenkin pitkä yhteinen historia, täytyy nähdä, että ei selvästi osata orientoitua näihin muutoksiin, mitä meissä molemmissa on iän myötä tapahtunut.
Eli puuttuu luultavasti taito hyväksyä epätäydellisyys, keskeneräisyys - sekä itsessä että toisessa..)) Sitä on nyt kuitekin pakko opetella, jos mielii saada iloa ja keveyttä elämäänsä.

Apteekissakin pitäisi tänään käydä, se tuttu neljän kilsan matka. Ei taida vanha jaksaa..))
Kun päivittäisiä lääkkeitä on kolme, aina joku niistä loppuu ja taas on nouto edessä.
Koronan aikaan poika ne toimitti, mutta enää en kehtaa pyytää...
Mukavaa päivää kaikille,
demeter1

demeter1 kirjoitti:

Keskipäivää ! Kiitos kun vahvistit teoriaani noista tasavuosista,SkillaN..)) Jäin eilen oikein muistelemaan näitä, jotka tuota teoriaani vahvistivat. Lähi-ystävistäni yksi kuoli viiskymppisenä, toinen kuusikymppisenä ja kolmas seitsemänkymppisenä.
Sukulaisille taas 80 vaikuttaa olleen iso kynnys ylitettäväksi: äiti, sisko ja kaksi veljeä sen vaivoin ylittivät, isä ja nuorin veli taas eivät.
Oli miten oli, vaarallisia vuosia eletään, jos elämää vuosissa mitataan...

Tuo SkillaNin kertoma, pojan kanssa käymä keskustelu sai minutkin miettimään millä tavoin suhde aikuisiin lapsiin muuttuu kun vanhenee. Ymmärrän, että pojat luonnostaan kohtelevat äitiään kunnioittavasti, ehkä vähän suojelevastikin. Niin ainakin meillä.
Itse en ole (vielä) joutunut analysoitavaksi - ehkä suojelevuus on vaikuttanut siinäkin.
Eivät ole kehdanneet sanoa suoria sanoja, ovat punninneet äitinsä "heikoksi", kuten täälläkin on joskus punnittu..))
Vähän oudolta kuuluu kuitenkin tuo syytös katkeruudesta ja kateudesta, SkillaNin kohdalla...)) Veikkaan, ettei poika oikein löytänyt sanoja ja heitti nuo sanat, joita usein käytetään meitä vanhuksia kuvaamaan..))
Mutta onhan tuo hienoa, että välit lapseen ovat niin läheiset ja luottamukselliset, että voidaan tuollaista keskustelua käydä. Kun niin paljon on myös näitä suhteita, jotka ovat jähmettyneet tiettyyn kaavaan, joissa ei enää tuntuisi olevan aitoa vuorovaikususta.

Olipa mukava taas "nähdä" Eliaanaa ja tietää, että hän kirjoittelee taas ahkerammin.
Eliaanan ja liekon postaukset ovat minulle mukavaa luettavaa, etenkin tässä elämänvaiheessa, kun minussa asunut "pieni erakko" valtaa yhä enemmän alaa vanhenevasssa olemuksessani..))
Olen luvannut tällä viikolla kutsua tutun päiväkylään. Miten sekin tuntuu olevan ison ponnistuksen takana: laittaa nyt jotakin syötävää ja istua tutussa seurassa..))
On puhuttu seuralaisista, jotka vievät voimia.. Ehkä tämä tuttu on sellainen. Vastaa kun kysytään, voi joskus puhua enemmänkin, mutta aina olen tuntenut itseni jonkinlaiseksi juontavaksi hänen seurassaan - tätä nykyä. Kun takana on kuitenkin pitkä yhteinen historia, täytyy nähdä, että ei selvästi osata orientoitua näihin muutoksiin, mitä meissä molemmissa on iän myötä tapahtunut.
Eli puuttuu luultavasti taito hyväksyä epätäydellisyys, keskeneräisyys - sekä itsessä että toisessa..)) Sitä on nyt kuitekin pakko opetella, jos mielii saada iloa ja keveyttä elämäänsä.

Apteekissakin pitäisi tänään käydä, se tuttu neljän kilsan matka. Ei taida vanha jaksaa..))
Kun päivittäisiä lääkkeitä on kolme, aina joku niistä loppuu ja taas on nouto edessä.
Koronan aikaan poika ne toimitti, mutta enää en kehtaa pyytää...
Mukavaa päivää kaikille,
demeter1

Lue lisää

Olette mietiskelevällä päällä.
Aprikoin tässä, että minua ei ole suku kokenut hauraaksi vanhukseksi, vaan heidän mielestään pärjään omillani hyvin. Ja pärjäänhän minä.
Muistan kyllä takavuosina ajan, jolloin sekä mieheni että minä olimme saaneet syöpädiagnoosit kahden päivän välein, ja molemmat veljeni olivat menossa leikkaukseen omien sairauksiensa vuoksi, ja eräs omaiseni sanoi: "Kaikeksi onneksi sinä olet niin vahva".
Minun "vahvuuteni" johtui siitä, että ei ollut paikkaa, missä olisin voinut romahtaa, joten oli pakko itkeä itkut syöpäsairaalan käytävällä peikonlehden varjossa, koska muuta paikkaa yksinoloon ei ollut. Sitten oli jatkettava pää pystyssä kotiin.
Muistan, että joku jälkikäteen kysyi, mitä me olimme tehneet mieheni eri hoitojen välissä, Ihmettelin, että en jaksa muistaa mitään niistä viikoista, ennen kuin sitten välähti, että minähän oli syöpäleikkauksessa niinä viikkoina. Olin ihan unohtanut. ;))) Minähän selvisin.

Minulla on ollut saman tapainen ystävyys kuin Demeterillä. Keskustelu hänen kanssaan oli kovin yksipuolista. Se vain oli niin päin, että kun soitin, hän avautui minulle kaikista murheistaan ja huolistaan, eikä edes kysynyt mitä minulle kuuluu. Varsinkin vaikeina aikoina se oli raskasta. Mutta loppujen lopuksi olen oppinut suhtautumaan häneen huumorilla, sillä hänen murheensa ovat aina ne samat, ja olin ne kuullut jo monta kertaa. Ja kyllähän ne omat murheetkin asettuvat oikealle tasolleen, kun vertaa niitä muiden murheisiin. Pärjääväthän hekin, miksen sitten minä!

Nykyisin en uskoudu kenellekään, sillä tunnen, että minun on jaksettava nämä viime metrit ihan omin avuin, muillahan on omat murheensa, joihin en voi apua antaa.
Hymyä huuleen ja iloista tiistaita kaikille. tv. Mkr.

demeter1 kirjoitti:

Keskipäivää ! Kiitos kun vahvistit teoriaani noista tasavuosista,SkillaN..)) Jäin eilen oikein muistelemaan näitä, jotka tuota teoriaani vahvistivat. Lähi-ystävistäni yksi kuoli viiskymppisenä, toinen kuusikymppisenä ja kolmas seitsemänkymppisenä.
Sukulaisille taas 80 vaikuttaa olleen iso kynnys ylitettäväksi: äiti, sisko ja kaksi veljeä sen vaivoin ylittivät, isä ja nuorin veli taas eivät.
Oli miten oli, vaarallisia vuosia eletään, jos elämää vuosissa mitataan...

Tuo SkillaNin kertoma, pojan kanssa käymä keskustelu sai minutkin miettimään millä tavoin suhde aikuisiin lapsiin muuttuu kun vanhenee. Ymmärrän, että pojat luonnostaan kohtelevat äitiään kunnioittavasti, ehkä vähän suojelevastikin. Niin ainakin meillä.
Itse en ole (vielä) joutunut analysoitavaksi - ehkä suojelevuus on vaikuttanut siinäkin.
Eivät ole kehdanneet sanoa suoria sanoja, ovat punninneet äitinsä "heikoksi", kuten täälläkin on joskus punnittu..))
Vähän oudolta kuuluu kuitenkin tuo syytös katkeruudesta ja kateudesta, SkillaNin kohdalla...)) Veikkaan, ettei poika oikein löytänyt sanoja ja heitti nuo sanat, joita usein käytetään meitä vanhuksia kuvaamaan..))
Mutta onhan tuo hienoa, että välit lapseen ovat niin läheiset ja luottamukselliset, että voidaan tuollaista keskustelua käydä. Kun niin paljon on myös näitä suhteita, jotka ovat jähmettyneet tiettyyn kaavaan, joissa ei enää tuntuisi olevan aitoa vuorovaikususta.

Olipa mukava taas "nähdä" Eliaanaa ja tietää, että hän kirjoittelee taas ahkerammin.
Eliaanan ja liekon postaukset ovat minulle mukavaa luettavaa, etenkin tässä elämänvaiheessa, kun minussa asunut "pieni erakko" valtaa yhä enemmän alaa vanhenevasssa olemuksessani..))
Olen luvannut tällä viikolla kutsua tutun päiväkylään. Miten sekin tuntuu olevan ison ponnistuksen takana: laittaa nyt jotakin syötävää ja istua tutussa seurassa..))
On puhuttu seuralaisista, jotka vievät voimia.. Ehkä tämä tuttu on sellainen. Vastaa kun kysytään, voi joskus puhua enemmänkin, mutta aina olen tuntenut itseni jonkinlaiseksi juontavaksi hänen seurassaan - tätä nykyä. Kun takana on kuitenkin pitkä yhteinen historia, täytyy nähdä, että ei selvästi osata orientoitua näihin muutoksiin, mitä meissä molemmissa on iän myötä tapahtunut.
Eli puuttuu luultavasti taito hyväksyä epätäydellisyys, keskeneräisyys - sekä itsessä että toisessa..)) Sitä on nyt kuitekin pakko opetella, jos mielii saada iloa ja keveyttä elämäänsä.

Apteekissakin pitäisi tänään käydä, se tuttu neljän kilsan matka. Ei taida vanha jaksaa..))
Kun päivittäisiä lääkkeitä on kolme, aina joku niistä loppuu ja taas on nouto edessä.
Koronan aikaan poika ne toimitti, mutta enää en kehtaa pyytää...
Mukavaa päivää kaikille,
demeter1

Lue lisää

Saattaa useinkin olla niin, että äidit turvautuu poikiinsa jopa takertuu, kun tulee ero tai kun jää leskeksi. Siinä voi roolit muuttua, lapsesta tulee vanhempansa suojelija ja uskottu. Ennen oli tapana että joku tytöistä jäi hoitamaan vanhempiaan, yleensä vanhapiika .

Eiköhän me kaikki rakasteta lapsiamme ja he vanhempiaan. Eiköhän meidän kaikkien lapset ja heidän lapsensa ole ihanan. Ettei vaan kukaan luule muuta sen takia, ettei sitä ole palstoilla kuulutettu.

Anonyymi kirjoitti:

Eiköhän me kaikki rakasteta lapsiamme ja he vanhempiaan. Eiköhän meidän kaikkien lapset ja heidän lapsensa ole ihanan. Ettei vaan kukaan luule muuta sen takia, ettei sitä ole palstoilla kuulutettu.

Lue lisää

siis ihanan upeita lapsia.

Anonyymi kirjoitti:

Eiköhän me kaikki rakasteta lapsiamme ja he vanhempiaan. Eiköhän meidän kaikkien lapset ja heidän lapsensa ole ihanan. Ettei vaan kukaan luule muuta sen takia, ettei sitä ole palstoilla kuulutettu.

Lue lisää

Ei toki kaikki rakasta lapsiaan. Eikä kaikki lapset rakasta vanhempiaan.

korpikirjailija kirjoitti:

Ei toki kaikki rakasta lapsiaan. Eikä kaikki lapset rakasta vanhempiaan.

Mutta on se lasten ja vanhempien välinen rakkaus kuitenkin oletusarvo, ei sitä tarvitse erikseen vakuutella ainakaan täysin ulkopuolisille. Eikä myöskään lasten ” menestymistä haastavalla alalla” hehkutella. Tulee vaan lukijalle mieleen vanha sananlasku ”Siitä puhe mistä puute.”

Anonyymi kirjoitti:

Mutta on se lasten ja vanhempien välinen rakkaus kuitenkin oletusarvo, ei sitä tarvitse erikseen vakuutella ainakaan täysin ulkopuolisille. Eikä myöskään lasten ” menestymistä haastavalla alalla” hehkutella. Tulee vaan lukijalle mieleen vanha sananlasku ”Siitä puhe mistä puute.”

Lue lisää

No, voihan nenä.

Skillaan on jo kaksi aamun aloitusta pojastaan kirjoittanut, mikä, että et mene häntä ojentamaan.

Olisko Skillanillakin "siitä puhe mistä puute".

Katson kun minullakin on hyvät puhevälit poikieni kanssa. Miten lie sinun perheesi tila kun alvariinsa kimppuuni käyt.

korpikirjailija kirjoitti:

Ei toki kaikki rakasta lapsiaan. Eikä kaikki lapset rakasta vanhempiaan.

Tosipaikan tullen kuitenkin veri on vettä sakeampaa, ja leijonaemon tunteet puhkeavat ja poikanen puolustaa häntä lujasti !
Mkr.

Huomenta, taas uusi päivä täysin käyttämättömänä, miten sen parhaiten käyttäisi?
Ainahan jotain huushollin kohennusta olisi, ne työt ei koskaan lopu.
Olen aikonut noita laatikoita availla ja niiden sisuksia inventoida, aivan varmaan löytyy turhaa säilöttyä, tämä homma vaan ei saa tänäänkään syttymään.
Päivä katkeaa, kun Skipon peluu vuorossa, sinne kiva mennä ja tavata iloisia ihmisiä.

Mira sinulla tuntuu samoja kohteita olevan noiden hyväntekevyys hommissa, samoihin olen vuosikymmeniä roposen laittanut ja korttejakin kertynyt iso pino Taidetta ilman käsiä järjestöltä.
Ystävälleni olen kertonut näistä pienistä lahjoituksista, hän sanoo, en mihinkään laita, lapsilleni annan, no hänen tapansa näin elää.
Ei näillä minunkaan rahoilla ihmeitä tehdä, mutta lisänä rikka rokassa kuitenkin.
Noita lehtiä aina tilaan, luenkin, mutta jäävät sen verran siistiin kuntoon, että toistenkin kelpaa lukea.
Kenenkään taloudellista tilaa tuntematta, mutta uskallan sanoa omasta kokemuksesta, että lehtien tilaamiset on jätettävä niinkin kalliissa vuokra asunnossa asuessa, mitä tuo seniori talokin on.
Tuntemattomana vien lehdet, leikkaan nimet pois ja ihan vaan iloa ja ajankulua tarjoilen;)

Ano 10,11 ihan noloksi itseni tunnen moisen kiitosten määrästä, kiitos kuitenkin.
Poikani on ollut hyvin läheinen, kotona asuessa istuimme monta kertaa keskustellen pitkiä aikoja, ehkä olemme samaa mallia olevia.
Perheen ja yrityksen perustamisen jälkeen aina vaan vähemmälle jää jutustelu, en millään halua häntä omilla aatoksilla rasittaa, kun viikonloppuna lähinnä kotiin tulee, perhe tarvitsee hänen läsnäoloaan.
Asian perästä soitan, hän varmaan huonon omantunnon toruessa yhteyttä ottaa.
Kotimatkalla nytkin soitti ja jotenkin puhuminen minuun ja harmeihini johti, sanoin ikävöiväni yhteisiä juttutuokioita, hän sanoi samaa, mutta aika ei riitä.
Ehkä tuo kateelliseksi mainitseminen kirvoitti kielen ja tiedän, että tuntee minut niin hyvin, että tosissaan ei sanomistaan tarkoittanut.
Tyttäreni kanssa ei samaa henkistä yhteyttä ole, hän on nopeiden tekemisten ihminen, ei jaksa jaaritella kanssani, tuntee luonteeni hyvin hänkin;)
Tuosta ylpeänä olemisesta haluan sanoa, että en ylpeyttä tunne lasteni onnistumisesta, itse ovat ponnistelleet olotilaansa, mutta onnellinen toki olen.

Viisaita puhut Makriina ja olet aikamoisen kokemusryppään selvittänyt, tautien ja murheiden kanssa.
Soisi, että sinullakin olisi joku kuuntelija, kun murheittesi kanssa kuljet, vahvoiksi olemme kyllä monetkin kasvaneet, sitä on pitänyt vaan jaksaa.
Monellakin auttamisen halua olisi, mutta se kohdentaminen ja taidottomuus sen estää.
Kuuntelua ja lohdutusta tavalla tai toisella, sekin olisi keino lievittää toisten hätää, ehkä siinä itsekin jotain saisi.
Vahvuutta sinulla on sen uskon, kirjoitusten lomassa sen olen oppinut, jaksamista kaikkeen.

Demeter, ihan oikein arvelit, poikani sanomisista, hän tietää luonteeni ja hyvää tarkoittavat tekemiseni, tietää minut myös herkästi loukkaantuvaksi ja pitkävihaiseksikin, kun tunnen loukatuksi tulleeni, en sitä hevillä unohda.
Tätä "tautia" vastaan opettelen, tiedän miten tyhmää se onkaan, mutta ei koira tavoistaan pääse, ainakaan helpolla.
Täällä palstalla kirjoittelu on siitäkin mukavaa, että pienet ilkeilytkin huomaa pystyvänsä hymyillen sivuuttamaan, ei ole kohdetta kelle suuttuisi, tuntemattomille ei voimia kannata uhrata;)D
Ajattelen monasti, kun tuttuja tapaa ja tulee sanottua tule käymään, jaksaisiko sitä kuitenkaan vierasta viihdyttää, ellei samanhenkisiä oltaisi.
En osaa lirkuttelun taitoa, eli hyvin ykskantaan keskustelut kulkisi, olisiko vieras tyytyväinen kyläilyyn se jäisi painamaan.
Kadulla tavatessa juttua riittää, olisiko sama juttu kahvipöytään istuttaissa?

Ano 13,30 juuri noin, se riippuvuuden tunne olisi pahasta, onnekseni olen jaksanut pysyä erossa lasteni perheiden elämästä, ainakin yritystä siihen on.
Lapseni tietävät, että pärjään hyvin, ovat sanoneet, että soita kun apua tarvitset, olen niin joskus tehnytkin, mutta riippana en heidän elämässään halua olla.
Joskus tuppaan neuvomaan liikaa, mutta poikani sanoin, minun olisi opittava siitäkin irti, hän sanoi, jos kerran en tahtoani ole saanut perille, kannattaako sitä uusia.
Omien tyttärien kohdalla, hän jättää asian, ei rupea inttämällä uusimaan.

Meillä kaikilla on tapamme ja minullakin aika konstikkaatkin, mutta oppia elo loppuun asti.
Voikaa hyvin ja viettäkää mukava päivä ystäviä ja läheisiä ymmärtäen;)
No anonyymiksi vaihduin vaikka kirjautuminen päällä, no tiedätte varmaan SkillaN tässä rupattaa;)

Anonyymi kirjoitti:

Huomenta, taas uusi päivä täysin käyttämättömänä, miten sen parhaiten käyttäisi?
Ainahan jotain huushollin kohennusta olisi, ne työt ei koskaan lopu.
Olen aikonut noita laatikoita availla ja niiden sisuksia inventoida, aivan varmaan löytyy turhaa säilöttyä, tämä homma vaan ei saa tänäänkään syttymään.
Päivä katkeaa, kun Skipon peluu vuorossa, sinne kiva mennä ja tavata iloisia ihmisiä.

Mira sinulla tuntuu samoja kohteita olevan noiden hyväntekevyys hommissa, samoihin olen vuosikymmeniä roposen laittanut ja korttejakin kertynyt iso pino Taidetta ilman käsiä järjestöltä.
Ystävälleni olen kertonut näistä pienistä lahjoituksista, hän sanoo, en mihinkään laita, lapsilleni annan, no hänen tapansa näin elää.
Ei näillä minunkaan rahoilla ihmeitä tehdä, mutta lisänä rikka rokassa kuitenkin.
Noita lehtiä aina tilaan, luenkin, mutta jäävät sen verran siistiin kuntoon, että toistenkin kelpaa lukea.
Kenenkään taloudellista tilaa tuntematta, mutta uskallan sanoa omasta kokemuksesta, että lehtien tilaamiset on jätettävä niinkin kalliissa vuokra asunnossa asuessa, mitä tuo seniori talokin on.
Tuntemattomana vien lehdet, leikkaan nimet pois ja ihan vaan iloa ja ajankulua tarjoilen;)

Ano 10,11 ihan noloksi itseni tunnen moisen kiitosten määrästä, kiitos kuitenkin.
Poikani on ollut hyvin läheinen, kotona asuessa istuimme monta kertaa keskustellen pitkiä aikoja, ehkä olemme samaa mallia olevia.
Perheen ja yrityksen perustamisen jälkeen aina vaan vähemmälle jää jutustelu, en millään halua häntä omilla aatoksilla rasittaa, kun viikonloppuna lähinnä kotiin tulee, perhe tarvitsee hänen läsnäoloaan.
Asian perästä soitan, hän varmaan huonon omantunnon toruessa yhteyttä ottaa.
Kotimatkalla nytkin soitti ja jotenkin puhuminen minuun ja harmeihini johti, sanoin ikävöiväni yhteisiä juttutuokioita, hän sanoi samaa, mutta aika ei riitä.
Ehkä tuo kateelliseksi mainitseminen kirvoitti kielen ja tiedän, että tuntee minut niin hyvin, että tosissaan ei sanomistaan tarkoittanut.
Tyttäreni kanssa ei samaa henkistä yhteyttä ole, hän on nopeiden tekemisten ihminen, ei jaksa jaaritella kanssani, tuntee luonteeni hyvin hänkin;)
Tuosta ylpeänä olemisesta haluan sanoa, että en ylpeyttä tunne lasteni onnistumisesta, itse ovat ponnistelleet olotilaansa, mutta onnellinen toki olen.

Viisaita puhut Makriina ja olet aikamoisen kokemusryppään selvittänyt, tautien ja murheiden kanssa.
Soisi, että sinullakin olisi joku kuuntelija, kun murheittesi kanssa kuljet, vahvoiksi olemme kyllä monetkin kasvaneet, sitä on pitänyt vaan jaksaa.
Monellakin auttamisen halua olisi, mutta se kohdentaminen ja taidottomuus sen estää.
Kuuntelua ja lohdutusta tavalla tai toisella, sekin olisi keino lievittää toisten hätää, ehkä siinä itsekin jotain saisi.
Vahvuutta sinulla on sen uskon, kirjoitusten lomassa sen olen oppinut, jaksamista kaikkeen.

Demeter, ihan oikein arvelit, poikani sanomisista, hän tietää luonteeni ja hyvää tarkoittavat tekemiseni, tietää minut myös herkästi loukkaantuvaksi ja pitkävihaiseksikin, kun tunnen loukatuksi tulleeni, en sitä hevillä unohda.
Tätä "tautia" vastaan opettelen, tiedän miten tyhmää se onkaan, mutta ei koira tavoistaan pääse, ainakaan helpolla.
Täällä palstalla kirjoittelu on siitäkin mukavaa, että pienet ilkeilytkin huomaa pystyvänsä hymyillen sivuuttamaan, ei ole kohdetta kelle suuttuisi, tuntemattomille ei voimia kannata uhrata;)D
Ajattelen monasti, kun tuttuja tapaa ja tulee sanottua tule käymään, jaksaisiko sitä kuitenkaan vierasta viihdyttää, ellei samanhenkisiä oltaisi.
En osaa lirkuttelun taitoa, eli hyvin ykskantaan keskustelut kulkisi, olisiko vieras tyytyväinen kyläilyyn se jäisi painamaan.
Kadulla tavatessa juttua riittää, olisiko sama juttu kahvipöytään istuttaissa?

Ano 13,30 juuri noin, se riippuvuuden tunne olisi pahasta, onnekseni olen jaksanut pysyä erossa lasteni perheiden elämästä, ainakin yritystä siihen on.
Lapseni tietävät, että pärjään hyvin, ovat sanoneet, että soita kun apua tarvitset, olen niin joskus tehnytkin, mutta riippana en heidän elämässään halua olla.
Joskus tuppaan neuvomaan liikaa, mutta poikani sanoin, minun olisi opittava siitäkin irti, hän sanoi, jos kerran en tahtoani ole saanut perille, kannattaako sitä uusia.
Omien tyttärien kohdalla, hän jättää asian, ei rupea inttämällä uusimaan.

Meillä kaikilla on tapamme ja minullakin aika konstikkaatkin, mutta oppia elo loppuun asti.
Voikaa hyvin ja viettäkää mukava päivä ystäviä ja läheisiä ymmärtäen;)
No anonyymiksi vaihduin vaikka kirjautuminen päällä, no tiedätte varmaan SkillaN tässä rupattaa;)

Lue lisää

Keskustelukumppanin löytäminen ei tässä iässä ole helppoa. Entiset ovat ehkä tuonilmaisissa tai jo elämästä kyllikseen saaneita ja väsyneitä. Uudet tuttavuudet ovat vuosikymmeniä nuorempia, eikä uskoutuminen niin vain onnistu. En oikeastaan enää edes joudu sellaisten ongelmien ratkaisijaksi, jotka voisivat minut uuvuttaa.
Olen myös oppinut, että ei kaikkien asioiden tarvitse tapahtua heti, vaan on jaksettava odottaa avun saantia.
Sanotaan, että jos ei ikä muuta tuo tullessaan, niin ainakin oppii hitaasti kävelemään.
Näissä tunnelmissa Mkr.

Minä maksoin aikoinani Diab.yhdistyksen joulukortteja ja jäin loukkuun. Nyt saan sieltä kirjeitä ja lahjoja vuodesta toiseen, ja maksan pienen summan silloin tällöin ihan reilun pelin hengessä.Jonkun muun kohteen olen lisännyt suoravelotukseen, niin että ei tarvitse lahjoitusta edes muistaa.
Onhan maailmamme täynnä tarvitsevaisia, mutta ei jokaista voi auttaa. Siksi onkin hyvä, että keskitytään johonkin vakikohteeseen.
Mkr.

Pystyn samaistumaan tekstiisi. Ramoona.

Kun esikoisen työkaverit kerääntyivät viereeni ja kertoivat, että haluavat tutustua päivänsankarin äitiin, koska olivat saaneet poikani puheista positiivisen kuvan minusta. Se lämmitti, mutta kuten kirjoitit, se oli esikoiseni antama kuva, enkä ottanut siìtä kiitosta itsellen.

Onnellisuus oli palkka onnistumisessani muokata hänestä suosittu persoona.

Juhlat olivat kerhotiloissa jonne esikoiseni oli asettanut harrastukseensa liittyvän valokuvanäyttelyn. Tarjoiluna oli pientä purtavaa ja erilaisia juomia. Vieraita oli noin 40 - 50 henkeä.

Päivänsankarin puhe oli lennokas ja sai runsaasti suosionosoituksia.

Kiva näistä kokemuksistani on kertoa, ne poikkeavat arkipäivän rutiineista. Ne antavat väriä tähän harmaaseen lokakuuhun.

Hyvää aurinkomatkaa teille sinne Kanariallle ; ))

Älä nyt tuollaista toivo, mitä viimeisessä lauseessasi sanot. Varsinkaan mikäli olosi on kohtuullinen, eikä kovia kipuja ole, normaalia jäytämistähän itse kullakin on päivittäin.
Mira

Perennat kaatuvat penkkeihin pakkasen jälkeen. Tänä vuonna ei voimat enää riitä niiden pois siivoamiseen. Selkä ei kestä möyrimistä maan rajassa.
Pyydän apua jälkikasvulta viikonlopuksi. Heillä on menoja, ja arki-illat eivät käy, kun alkaa hämärtää niin aikaisin. Täytyy vain toivoa, että lumi pian peittäisi puutarhan.

Niinpä herättiin ja kadut valkoisina kuurasta, mielen kirkastutti myös ja puissa lehdet ne sitkeimmät vielä roikkuu.
Kaksi kuukautta ja joulukin vietetty.

Onpa ikävä tuo tallisi rikkoutuminen, nyt alkaa se aika, että mielellään autonkin lämpimään laittaa.
Terveysasioista sen verran minäkin, kun kuulin eilen että lääke mikä kolestrolin hoitoon käytän, aiheuttaa jalkojen pakotusta, se vaiva on lisääntynyt. pitäneen soitelle hoitajalle, josko saisin toisen lääkkeen.

Miran kanssa samoilla aatoksilla Hurskainen, sitä ei aina tiedä jos jotain hyvää esiin putkahtaa ja elämän halu kasvaa.
Totta kun puhun niin tuleehan se aina vaan useammin mieleen sekin aika, kun pilven reunalle muutto tulee.

Juhlat on aina kivoja, mutta en usko, että poikani juhlimaan joutaa ja muutenkin enemmän syrjään vetäytyvä onkin.
Mitä tuohon lasten kehumiseen tulee, en tykkää heitä kehuskella, vaikka joskus aihettakin löytyisi, kyllä he itse omat avunsa esiin tuo.
Hyvilläni olen, että ehkä parempiin saavutuksiin ylttävät kuin äitinsä ja se että elämä sujuu.

Oppisinpa minäkin tuon odottamisen taidon, mistä Mkr mainitsit, minä hätähousu, kaikki pitää saada kuntoon heti, inhoan keskenjääneitä asioita joka suunnalla, käsitöitäkään ei saa olla rästissä useampia.
Sitten tulee miettimishetkiä, mitähän nyt tekisi, kun asiat aina melkein reilassa.
Suunnittelua harrastan ja yritän tehdä työni niin, ettei luppoaikaa kertyisi, nyt jo mielessä kummittelee joulu.
Jouluvalojen tarkastus näinä päivinä,, niitä onkin kertynyt suuret määrät, pattereita on hankittava.
Lupaan olla puhumatta joulusta vielä pitkään aikaan, ainakin adventin alkuun, no siitä se kyllä saakin alkaa;)
Noista pienistä auttamiseuroista kertyy isokin summa, jos jokainen hiukan heltyy, silti maailman hätä vain kasvaa.

Ramoonalle ihanaa, virkistävää lomaa, tule terveenä takaisin.

Nyt verhojen silitys edessä, tytär lupasi tulla ripustamaan, kyllästyin katselemaan kesäverhojani, vaikka ajattelin olla vaihtamatta, värimaailmani kaipaa vihertäviä verhoja.
Nuo väritkin ihmisiä erottelee, minä tykkään maaläheisistä ja osin kirkkaistakin, kälyni inhoaa vihreää, hänelle musta ja valkea niitä varmoja, no varmoja ovatkin.

Ampulanssi ajoi naapurin pihaan, vähän aina ajatus tulee, ettei vaan kälyni, mutta paljon käyvät hoitojakin antamassa.
Pieni pakkanen piristää, ei vielä liukkautta saa tuo kuura aikaan, joten ulkoilu olisi paikallaan, saapa nähdä kuinka käy;)

SkillaN kirjoitti:

Niinpä herättiin ja kadut valkoisina kuurasta, mielen kirkastutti myös ja puissa lehdet ne sitkeimmät vielä roikkuu.
Kaksi kuukautta ja joulukin vietetty.

Onpa ikävä tuo tallisi rikkoutuminen, nyt alkaa se aika, että mielellään autonkin lämpimään laittaa.
Terveysasioista sen verran minäkin, kun kuulin eilen että lääke mikä kolestrolin hoitoon käytän, aiheuttaa jalkojen pakotusta, se vaiva on lisääntynyt. pitäneen soitelle hoitajalle, josko saisin toisen lääkkeen.

Miran kanssa samoilla aatoksilla Hurskainen, sitä ei aina tiedä jos jotain hyvää esiin putkahtaa ja elämän halu kasvaa.
Totta kun puhun niin tuleehan se aina vaan useammin mieleen sekin aika, kun pilven reunalle muutto tulee.

Juhlat on aina kivoja, mutta en usko, että poikani juhlimaan joutaa ja muutenkin enemmän syrjään vetäytyvä onkin.
Mitä tuohon lasten kehumiseen tulee, en tykkää heitä kehuskella, vaikka joskus aihettakin löytyisi, kyllä he itse omat avunsa esiin tuo.
Hyvilläni olen, että ehkä parempiin saavutuksiin ylttävät kuin äitinsä ja se että elämä sujuu.

Oppisinpa minäkin tuon odottamisen taidon, mistä Mkr mainitsit, minä hätähousu, kaikki pitää saada kuntoon heti, inhoan keskenjääneitä asioita joka suunnalla, käsitöitäkään ei saa olla rästissä useampia.
Sitten tulee miettimishetkiä, mitähän nyt tekisi, kun asiat aina melkein reilassa.
Suunnittelua harrastan ja yritän tehdä työni niin, ettei luppoaikaa kertyisi, nyt jo mielessä kummittelee joulu.
Jouluvalojen tarkastus näinä päivinä,, niitä onkin kertynyt suuret määrät, pattereita on hankittava.
Lupaan olla puhumatta joulusta vielä pitkään aikaan, ainakin adventin alkuun, no siitä se kyllä saakin alkaa;)
Noista pienistä auttamiseuroista kertyy isokin summa, jos jokainen hiukan heltyy, silti maailman hätä vain kasvaa.

Ramoonalle ihanaa, virkistävää lomaa, tule terveenä takaisin.

Nyt verhojen silitys edessä, tytär lupasi tulla ripustamaan, kyllästyin katselemaan kesäverhojani, vaikka ajattelin olla vaihtamatta, värimaailmani kaipaa vihertäviä verhoja.
Nuo väritkin ihmisiä erottelee, minä tykkään maaläheisistä ja osin kirkkaistakin, kälyni inhoaa vihreää, hänelle musta ja valkea niitä varmoja, no varmoja ovatkin.

Ampulanssi ajoi naapurin pihaan, vähän aina ajatus tulee, ettei vaan kälyni, mutta paljon käyvät hoitojakin antamassa.
Pieni pakkanen piristää, ei vielä liukkautta saa tuo kuura aikaan, joten ulkoilu olisi paikallaan, saapa nähdä kuinka käy;)

Lue lisää

Torstai, toivoa täynnä.

No, iltapäivällä jatkuu keramiikan teko. Katsoin illalla suurta keramiikkakisaa, liian monimutkaisia haasteita. Esim. kolmiuloitteinen pöytälamppu...no, joo.

Jatkan tänään maalaamalla taululevyn, joka tulee isompaan osista tekemääni taulukokonaisuuteen.

Hollannista otin mukaani joskus kirpparilta ostetut jouluaiheiset kipsityöt kolmesta tietäjästä ja Joosefista. Teen Marian ja Jeesuslapsen savesta. Keuttiön pöytä saa jouluksi komean seimikokonaisuuden sillä kipsihahmot ovat noin 15 cm korkeita.

Alakerran takan reunalle laitan toisen seimiasetelman. Senkin hahmot olen kerännyt matkoiltani.

No, joulusta ei kai vielä ollut tarkoitus jutella, mutta tulipahan mieleeni kun tekemisiäni mietin.

Muuten pitää kertoa junamatkamme kommelluksesta. Helsingin rautatieasemalla istahdimme laiturilla olevan ravintolan tuolille. Juna tuli joten nousimme junaan. Jonkun aikaa matkustaessamme, P. kysyi kävelysauvaansa. Katselin vaunun lähipenkit ja laukkuhyllyn. Ei löytynyt. Se jäi Helsingin asemalle, totesimme. No, kerroin esikoiselle tapauksesta. Hän soitti eilen illalla ja sanoi löytäneensä sauan nojaamasta kyseisen ravintolan seinään.

Ensi viikolla kävelysauva palaa kotiin, miniän mukana; )

korpikirjailija kirjoitti:

Torstai, toivoa täynnä.

No, iltapäivällä jatkuu keramiikan teko. Katsoin illalla suurta keramiikkakisaa, liian monimutkaisia haasteita. Esim. kolmiuloitteinen pöytälamppu...no, joo.

Jatkan tänään maalaamalla taululevyn, joka tulee isompaan osista tekemääni taulukokonaisuuteen.

Hollannista otin mukaani joskus kirpparilta ostetut jouluaiheiset kipsityöt kolmesta tietäjästä ja Joosefista. Teen Marian ja Jeesuslapsen savesta. Keuttiön pöytä saa jouluksi komean seimikokonaisuuden sillä kipsihahmot ovat noin 15 cm korkeita.

Alakerran takan reunalle laitan toisen seimiasetelman. Senkin hahmot olen kerännyt matkoiltani.

No, joulusta ei kai vielä ollut tarkoitus jutella, mutta tulipahan mieleeni kun tekemisiäni mietin.

Muuten pitää kertoa junamatkamme kommelluksesta. Helsingin rautatieasemalla istahdimme laiturilla olevan ravintolan tuolille. Juna tuli joten nousimme junaan. Jonkun aikaa matkustaessamme, P. kysyi kävelysauvaansa. Katselin vaunun lähipenkit ja laukkuhyllyn. Ei löytynyt. Se jäi Helsingin asemalle, totesimme. No, kerroin esikoiselle tapauksesta. Hän soitti eilen illalla ja sanoi löytäneensä sauan nojaamasta kyseisen ravintolan seinään.

Ensi viikolla kävelysauva palaa kotiin, miniän mukana; )

Lue lisää

Kotoa lähteminen alkaa olla matkustamista, lähtee sitten mihin tahansa!
Kun ei pääse edes hautoja hoitamaan ilman huolellista suunnittelua ja aikataulua!
Nyt on sovittu, että toisen ikänestorin kanssa saamme kyydin ensin taimitarhaan kanervia ja seppeleitä hankkimaan, sitten haudoille määrätyn kierroksen mukaan, lääkkeet Nestorille kassissa ja palautus määrättyyn aikaan kotiportaille. Tilannekatsaus vielä päivää ennen tapahtumaa.
Sitä ennen pitää katsoa, onko tarpeeksi vaatetta varattu, koska hautausmailla on aina kylmä.
Mutta pyhäinpäivänä hautojen pitää olla kunnossa ja kynttilät lyhdyssä. !
Kavereita ei jätetä.
Mkr.

Anonyymi kirjoitti:

Kotoa lähteminen alkaa olla matkustamista, lähtee sitten mihin tahansa!
Kun ei pääse edes hautoja hoitamaan ilman huolellista suunnittelua ja aikataulua!
Nyt on sovittu, että toisen ikänestorin kanssa saamme kyydin ensin taimitarhaan kanervia ja seppeleitä hankkimaan, sitten haudoille määrätyn kierroksen mukaan, lääkkeet Nestorille kassissa ja palautus määrättyyn aikaan kotiportaille. Tilannekatsaus vielä päivää ennen tapahtumaa.
Sitä ennen pitää katsoa, onko tarpeeksi vaatetta varattu, koska hautausmailla on aina kylmä.
Mutta pyhäinpäivänä hautojen pitää olla kunnossa ja kynttilät lyhdyssä. !
Kavereita ei jätetä.
Mkr.

Lue lisää

Hyvä, että muistutit, kun pitää muistaa kahden edestä jotain aina unohtuu. Haudoilla käynti on ehdottomasti yksi pyhäinmiesten päivän kohokohta.

Hain uuden reseptiannoksen buranaa, joten enköhän tokene.

Anonyymi kirjoitti:

Hyvä, että muistutit, kun pitää muistaa kahden edestä jotain aina unohtuu. Haudoilla käynti on ehdottomasti yksi pyhäinmiesten päivän kohokohta.

Hain uuden reseptiannoksen buranaa, joten enköhän tokene.

Lue lisää

Korppis kuittaa.

Sitä minäkin aina kummastelen, kun käyn terv.lääkärin vastaa otolla Lääkäri istuu selin minuun ja kirjoittaa, kysyy jotain olkansa yli, vastaan juu tai ei, jos kysymyksen kuulen.
Joka käyntikerralla eri lääkäri.
Oi aikoja entisiä!
Mkr.

Hämäränsään huomenet Savosta, todella pimeä aamu vuorossa, pilviä taivaalla paksusti.
Eilen oli kaunis auringon paiste, mikä näytti pölymäärän kodistani, olohuoneenikkuna tuo auringon sisään ja läpi asunnon lattioita peitti pöly, vahvistus siivouksen tärkeydestä.
Tytär ripusti verhon ikkunaan ja heti ilme muuttui, verhon minkä ikä jo yli neljäkymmentä vuotta, en liian usein verhoja ostele, silti verhoja yksilaatikko täynnä.
Laitoin myös männynoksan roikkumaan parvekkeelle, siihen syksynpimeyteen valoja laitan.

Tuota Hurskaisen syksyistä lumensatamista en muista, mutta lokakuun viidestoista päivä pysyvän lumen tulon muista, tosin en vuotta siitäkään.
Eräs ystäväni kertoi kärränneensä lehtiä perunamaalleen, sitten keväällä kääntää maan sekaan, voi olla hyvinkin hyvää parannusta perunankasvulle.

Aika outoa tuo, että lääkärit joutuvat kirjaamaan itse potilastiedot, luulisi edullisempaa toimistovirkailijoita palkata.
Jonot lääkäriin, kuin myös hoitajille vaan jatkuvat, vaikka kuinka paranuksia yrittävät.
Näin sivusta katsellen näyttäisi siltä, että työnkuva ei toimi.
Yhteyttä hoitajaan en minäkään ole saanut, tuon lääkkeen vaihdon mahdollisuutta kysyäkseni.
Olen joskus yrittänyt katsahtaa Kanta.fi terveystietojani, ei ne sinne ehdi näkyviin, no eipä kaiketi tarpeellistakaan.
Tuntuu melkoinen kaaos koko terveydenhoito olevan, voiko vieläkin huonommaksi mennä.

Iso oli pyykkisi määrä Eliaana, mutta se hyvä, että kone homman hoitaa, siinä suhteessa paremmaksi on maailma muuttunut.
Muilta osin sekavammaksi vaan menee, ainakin tämän vanhuksen aivoille.
Vaikka kuinka yritän pysyä ajan tasalla, mietityttää joskus monikin asia.
Minullakin marraskuun ekapäiväni pieni poika maailmaan kurkkaa, kunpa kaikki menisi hyvin, onkin ensimmäinen poikalapsi poikani perheeseen.

Tyttärelle selitin eilen, että pyhänä haudoilla mennään, hän ihmetteli, että joko nyt on pyhäinpäivä, minä vakuutin varmana, että kyllä on.
Äsken soitti ja sanoi, että viikolla siirrämme haudoille menon, olin katsonut väärin kalenteria, näitä aina sattuu.

Minulla ei mitään askarteluaihetta tiedossa, joulukorttejakaan en taida nyt tehdä.
Neulomisiakin taidan vähentää, tuo niska oireilee siihen malliin, että paras vain olla.

Kyllä se päivä valkeni tänäänkin, katuvalot sammuivat, syttyäkseen taas illan hämärtyessä.
Kauppareissu edessä, suunnitelmia ei oikein nyt tunnu syntyvän, mutta jotain täydennystä kuitenkin aina tarvitsee.
Hyvää viimeistä lokakuun viikonloppua, toivon, että yllätyksiä löytyy;)

SkillaN kirjoitti:

Hämäränsään huomenet Savosta, todella pimeä aamu vuorossa, pilviä taivaalla paksusti.
Eilen oli kaunis auringon paiste, mikä näytti pölymäärän kodistani, olohuoneenikkuna tuo auringon sisään ja läpi asunnon lattioita peitti pöly, vahvistus siivouksen tärkeydestä.
Tytär ripusti verhon ikkunaan ja heti ilme muuttui, verhon minkä ikä jo yli neljäkymmentä vuotta, en liian usein verhoja ostele, silti verhoja yksilaatikko täynnä.
Laitoin myös männynoksan roikkumaan parvekkeelle, siihen syksynpimeyteen valoja laitan.

Tuota Hurskaisen syksyistä lumensatamista en muista, mutta lokakuun viidestoista päivä pysyvän lumen tulon muista, tosin en vuotta siitäkään.
Eräs ystäväni kertoi kärränneensä lehtiä perunamaalleen, sitten keväällä kääntää maan sekaan, voi olla hyvinkin hyvää parannusta perunankasvulle.

Aika outoa tuo, että lääkärit joutuvat kirjaamaan itse potilastiedot, luulisi edullisempaa toimistovirkailijoita palkata.
Jonot lääkäriin, kuin myös hoitajille vaan jatkuvat, vaikka kuinka paranuksia yrittävät.
Näin sivusta katsellen näyttäisi siltä, että työnkuva ei toimi.
Yhteyttä hoitajaan en minäkään ole saanut, tuon lääkkeen vaihdon mahdollisuutta kysyäkseni.
Olen joskus yrittänyt katsahtaa Kanta.fi terveystietojani, ei ne sinne ehdi näkyviin, no eipä kaiketi tarpeellistakaan.
Tuntuu melkoinen kaaos koko terveydenhoito olevan, voiko vieläkin huonommaksi mennä.

Iso oli pyykkisi määrä Eliaana, mutta se hyvä, että kone homman hoitaa, siinä suhteessa paremmaksi on maailma muuttunut.
Muilta osin sekavammaksi vaan menee, ainakin tämän vanhuksen aivoille.
Vaikka kuinka yritän pysyä ajan tasalla, mietityttää joskus monikin asia.
Minullakin marraskuun ekapäiväni pieni poika maailmaan kurkkaa, kunpa kaikki menisi hyvin, onkin ensimmäinen poikalapsi poikani perheeseen.

Tyttärelle selitin eilen, että pyhänä haudoilla mennään, hän ihmetteli, että joko nyt on pyhäinpäivä, minä vakuutin varmana, että kyllä on.
Äsken soitti ja sanoi, että viikolla siirrämme haudoille menon, olin katsonut väärin kalenteria, näitä aina sattuu.

Minulla ei mitään askarteluaihetta tiedossa, joulukorttejakaan en taida nyt tehdä.
Neulomisiakin taidan vähentää, tuo niska oireilee siihen malliin, että paras vain olla.

Kyllä se päivä valkeni tänäänkin, katuvalot sammuivat, syttyäkseen taas illan hämärtyessä.
Kauppareissu edessä, suunnitelmia ei oikein nyt tunnu syntyvän, mutta jotain täydennystä kuitenkin aina tarvitsee.
Hyvää viimeistä lokakuun viikonloppua, toivon, että yllätyksiä löytyy;)

Lue lisää

Minäkin ihmettelin, että Eliana on kerryttänyt 15 koneekkista pyykkiä . Sehän on sadan kilon vaatekasa. Minulla ei edes riittäisi ainakaan pyyhkeet, lakanat ja alusvaatteet. Ja missä niitä likapyykkejä edes säilyttäisi. Missä sellasen määrän saa kuivatuksi kun ei ulkona enää kuivu?

Anonyymi kirjoitti:

Minäkin ihmettelin, että Eliana on kerryttänyt 15 koneekkista pyykkiä . Sehän on sadan kilon vaatekasa. Minulla ei edes riittäisi ainakaan pyyhkeet, lakanat ja alusvaatteet. Ja missä niitä likapyykkejä edes säilyttäisi. Missä sellasen määrän saa kuivatuksi kun ei ulkona enää kuivu?

Lue lisää

Laulujen sanoin:
"On maailmassa monta ihmeellistä asiaa.
Ne hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa".

"Ja klip ja klop, ja pyykkiä riittää vaan!
Ja klip ja klop, ne kyllä mä puhtaaks saan!"

Mkr.

Anonyymi kirjoitti:

Minäkin ihmettelin, että Eliana on kerryttänyt 15 koneekkista pyykkiä . Sehän on sadan kilon vaatekasa. Minulla ei edes riittäisi ainakaan pyyhkeet, lakanat ja alusvaatteet. Ja missä niitä likapyykkejä edes säilyttäisi. Missä sellasen määrän saa kuivatuksi kun ei ulkona enää kuivu?

Lue lisää

Meidän taloyhtiössä on pesutupa ja siellä kuivausrumpu. Meillä on myös kuivaushuone, jossa pyykki kuivuu nopeasti.

Itse en käytä noita, vaan pesen omalla koneellani, joka on kuivaava pyykkikone.
Toki edullisempaan minulle olisi käyttää noita taloyhtiön koneita, mutta ne edellyttää ajanvarausta ja mitä vanhemmaksi tulen, sitä enempi inhoan ajanvarauksilla toimimista.

m---e

Anonyymi kirjoitti:

Meidän taloyhtiössä on pesutupa ja siellä kuivausrumpu. Meillä on myös kuivaushuone, jossa pyykki kuivuu nopeasti.

Itse en käytä noita, vaan pesen omalla koneellani, joka on kuivaava pyykkikone.
Toki edullisempaan minulle olisi käyttää noita taloyhtiön koneita, mutta ne edellyttää ajanvarausta ja mitä vanhemmaksi tulen, sitä enempi inhoan ajanvarauksilla toimimista.

m---e

Lue lisää

Panetteko normaalin filtin pesukoneeseesi?
Epäröin, koska arvelen, että se on liian painava pyörimään kotitalouteen tarkoitetussa koneessa. Huovat pitäisi pestä. Minun on pakko viedä ne pesulaan asti, siksi mietin, uskaltaisinko yrittää kotikoneella.
Mitäs sanotte?

Anonyymi kirjoitti:

Panetteko normaalin filtin pesukoneeseesi?
Epäröin, koska arvelen, että se on liian painava pyörimään kotitalouteen tarkoitetussa koneessa. Huovat pitäisi pestä. Minun on pakko viedä ne pesulaan asti, siksi mietin, uskaltaisinko yrittää kotikoneella.
Mitäs sanotte?

Lue lisää

Itse pesen omalla koneellani peitot ja huovat, jopa pieniä ns. räsymattoja. (noin 2 metriä pitkiä)

m---e

Anonyymi kirjoitti:

Minäkin ihmettelin, että Eliana on kerryttänyt 15 koneekkista pyykkiä . Sehän on sadan kilon vaatekasa. Minulla ei edes riittäisi ainakaan pyyhkeet, lakanat ja alusvaatteet. Ja missä niitä likapyykkejä edes säilyttäisi. Missä sellasen määrän saa kuivatuksi kun ei ulkona enää kuivu?

Lue lisää

Pieni kone, paljon ei mahdu kerralla. Ehkä kiloissa alle 40 yhteensä
Kesämökiltä lakanoita, pussilakanoita, tyynynliinoja, pieniä ja isoja pyyhkeitä. Omia ja veljen pitovaatteita.
En ´´isoa´´ pyykkiä kesällä pese, kun on noita kyllä.
Sanon toisille, että mulla on aikaa niitä pestä kerrostalossa kun talvet olen.
Päivässä aina sen verran pesen, että kuivaustelineeseen mahtuu.

Suomessa se on kirkollinen päivä Pyhäinmiestenpäivä, ja täällä muistetaan vainajia kynttilöin ja haudoilla käyden. Tuntuu aika kornilta, että se vaihtuu vähitellen amerikkalaiseksi huuhaaillaksi ja naamiaisasuiksi, kuten Palmusunnuntain virpojanoidat
Molemmissa on rahankerjuu päällimmäisenä ideana.
Minulle vanhat perinteet ovat arvokkaampia.
Mkr.

Anonyymi kirjoitti:

Suomessa se on kirkollinen päivä Pyhäinmiestenpäivä, ja täällä muistetaan vainajia kynttilöin ja haudoilla käyden. Tuntuu aika kornilta, että se vaihtuu vähitellen amerikkalaiseksi huuhaaillaksi ja naamiaisasuiksi, kuten Palmusunnuntain virpojanoidat
Molemmissa on rahankerjuu päällimmäisenä ideana.
Minulle vanhat perinteet ovat arvokkaampia.
Mkr.

Lue lisää

4.11 on tuo Pyhäinpäivä tänä vuonna eli ei samana päivänä, kuin tuo hömppä.

Anonyymi kirjoitti:

4.11 on tuo Pyhäinpäivä tänä vuonna eli ei samana päivänä, kuin tuo hömppä.

Lisään vielä, että on eri päivä, mikäli tuota hömppää vietetään nyt viikonloppuna.

Anonyymi kirjoitti:

Lisään vielä, että on eri päivä, mikäli tuota hömppää vietetään nyt viikonloppuna.

Olen jostain saanut sen vinkin, että Halloweenia vietetään tulevana viikonloppuna. Olisikin hyvä, niin Pyhäinpäivä saisi olla rauhassa.
Mutta en tiedä. luulen vain.
Mkr.

Anonyymi kirjoitti:

Olen jostain saanut sen vinkin, että Halloweenia vietetään tulevana viikonloppuna. Olisikin hyvä, niin Pyhäinpäivä saisi olla rauhassa.
Mutta en tiedä. luulen vain.
Mkr.

Lue lisää

Löysin googlella ´´ihmiset kysyvät´´.
Halloweenia ei ole suomalaisessa almanakassa, totutusti sitä vietetään lokakuun viimeisenä päivänä. sitä voi juhlia myös edeltävänä tai seuraavana viikonloppuna.
Pyhäinpäivää vietetään sinä lauantaina, joka sattuu 31.10 ja 6.11 väliseen aikaan.

Ketjussa olikin kyse siitä milloin Suomessa tuota vietetään, joka valitettavasti meille on tullut jenkkihöpsötyksenä.

Anonyymi kirjoitti:

Ketjussa olikin kyse siitä milloin Suomessa tuota vietetään, joka valitettavasti meille on tullut jenkkihöpsötyksenä.

Miksi sitä pitäisi viettää Suomessa jonakin muuna päivänä kuin milloin se on?

Paloma.se01 kirjoitti:

Miksi sitä pitäisi viettää Suomessa jonakin muuna päivänä kuin milloin se on?

Itse en tuosta touhusta piittaa, mutta kait sitä yleisesti vietetään 31.10, sillä vaan ei ole mitään ns. virallista asemaa, koska sitä ei ole allakassa.
Muistaakseni tuon halloweenin alkuperä johtaa keltteihin.
Viettivät syysjuhlaa, vähän niinkuin meillä aikanaan kekriä.

Paloma.se01 kirjoitti:

Miksi sitä pitäisi viettää Suomessa jonakin muuna päivänä kuin milloin se on?

Suomessa se ei ole vakiintunut mihinkään määrättyyn päivään.
Lokakuun vika viikonloppu on se suosituin ajankohta meillä.

Anonyymi kirjoitti:

Suomessa se ei ole vakiintunut mihinkään määrättyyn päivään.
Lokakuun vika viikonloppu on se suosituin ajankohta meillä.

Näinhän se menee täällä Ruotsissakin. Omaa perinnettä kun ei ole, niin kaupalliset tahot ja miten kenellekin parhaiten sopii määrittelevät ajankohdan. Kouluissa ja esikouluissa sitä kai vietetään perjantai-iltoina halloweendiskoilla joko edellisenä tai halloweenia seuraavana viikonloppuna, mutta minä asetan kurpitsani rapulle toivottamaan karkki-tai kepposvieraat tervetulleiksi 31 pvä lokakuuta. Naamiaisasu pakollinen.

Paloma.se01 kirjoitti:

Miksi sitä pitäisi viettää Suomessa jonakin muuna päivänä kuin milloin se on?

Kaupan hippalohan se on. Sille pitää varata koko viikko ja parhaita ostoksia varten viikonloppu.
Kun juhlitaan, niin kunnolla sitten.
Vietetäänhän me jouluakin monta päivää. Amerikkalaiset kuittaavat sen yhdellä päivällä.

Eliaana kirjoitti:

Itse en tuosta touhusta piittaa, mutta kait sitä yleisesti vietetään 31.10, sillä vaan ei ole mitään ns. virallista asemaa, koska sitä ei ole allakassa.
Muistaakseni tuon halloweenin alkuperä johtaa keltteihin.
Viettivät syysjuhlaa, vähän niinkuin meillä aikanaan kekriä.

Lue lisää

Ihan keskeltä tässä. Miksi ei pikanäppäimeni toimi. Joudun hurruuttamaan koko pitkän ketjun nuolinäppäimillä.
Miten pitää menetellä?

Anonyymi kirjoitti:

Ihan keskeltä tässä. Miksi ei pikanäppäimeni toimi. Joudun hurruuttamaan koko pitkän ketjun nuolinäppäimillä.
Miten pitää menetellä?

Mulla on kaksi näppäintä sekä ylös, että alas. oikealla puolen. Siis Home ja End.
Neliönmuotoinen: Kun painan vasemmalla olevaa suorakaiteen muotoista nuolinäppäintä ja samanaikaisesti neliön muotoista ylös- tai alasnäppäintä, toimii.
Sitten Yläreunassa on pienemmät, surakaiteen muitoiset home ja end, ne toimivat ihan vaan painalluksella.
Katoppa löydätkö näpyiltäsi semmoisia.

Muiskis…💋hurskis!!!🥹

Anonyymi kirjoitti:

Muiskis…💋hurskis!!!🥹

Huomenta lauantaipäivään, pieni pakkanen ja vuodevaatteet sitä parvekkeella haistelevat.
Pikkuhiljaa noita pölyjä taas yritän poistaa, vähän aikaa pikkuisen raikkaampi hengittää.
Soitin eilen kälylleni ja sain hänet hätääntymään, kun sanoin rintaani koskevan, minulle ei mitään uutta tämä vaiva.
Tytär leipoi pullia hänelle ja niinpä sain pullanlämpimäiset, kälyn niitä tuodessa, varoitteli kovasti soittamaan jos kipu jatkuu.
Tulipa muistutus, että kaikista vaivoista ei auttaisi valitella.
Eihän tämän ikäisellä ihan kivutonta päivää olekaan.

Olipa herttainen muiskautus Hurskaiselle, älä kovin suolaista syö, varottelevat siitäkin monella suunnalla.
Toisaalta ainahan jostakin varoitellaan, nyt kananmuna taas terveellistä ja perunakin.

Minä en oikein tuolle Halloweenille ole lämmennyt, en muillekaan rahaa vieville ilmiöille.
Onhan sillä tietysti lasten maailmaan suurikin merkitys, mutta paineita joillekin perheille tuo, kun pukeutuminen vaatii rahaa.
Radiosta kuulin, että joku paikka on sopinut juhlimisen päiväksi lauantain, siis 28.10.
No kuka jaksaa tuon juhlan viettää, sopii minullekin.

Olen ymmärtänyt, että teillä on useampi yöpymispaikka siellä mökkimaisemassa Eliaana, johan vuodevaatteita näinkin kertyy, minulla ei enää ole liinavaatteita kovinkaan paljon, vanhoja ovat ja uusia en hirveästi hinkua.
Mökille jäi täysi varustus, kun omistajan vaihdos tuli ja tyttärellä tuntuu olevan kaikkea, mikään ei kelpaa.
Mökkini saunapyyhkeitäkin iso sarja, eiköhän niitä kaatopaikalle osa mennyt, kun sävyt ei sopinut.
Se tämä elämän meno on nykyisin sellaista, että pään pyörimään laittaa.
Oikein surua tunnen joskus, kun kaikki kauniit astiatkin kirparille veisivät, vielä pidän niitä kaapissani.
Kutomani räsymatot on kelvanneet, nekin taitaa muotia olla, itsekin tykkään niistä.
Yksi aika elämästä meni mattoja ja poppanoita kutoen, pyyheliinojakin kudoin, kun pellavia maalta löysin, se olikin kivaa hommaa, nyt ei polvet sitäkään salli tehdä.
Mieheni kuoleman jälkeen kudoin ryijynpohjan ja sitten merkkasin, Apilan nimellä kulkee, sinne loimien väliin suruani kätkin.

Kellojen ajan siirto taas ensi yön aikaan, ei päästy siitäkään eroon.
Viikon päästä sitten se pyhäinpäivä, olisi aika mautonta yhtä aikaa Halloweeniä juhlia.
Tyttären kanssa käymme haudoilla kynttilät viemässä.
Kovin pimeää on vielä ulkona, mutta siivous onnistuu, kun tuota sähköä on saatavilla.
Älkää nyt kepposten uhriksi joutuko, hyvä olla karkkeja sitä varten, minulla ei muuten ole;)

SkillaN kirjoitti:

Huomenta lauantaipäivään, pieni pakkanen ja vuodevaatteet sitä parvekkeella haistelevat.
Pikkuhiljaa noita pölyjä taas yritän poistaa, vähän aikaa pikkuisen raikkaampi hengittää.
Soitin eilen kälylleni ja sain hänet hätääntymään, kun sanoin rintaani koskevan, minulle ei mitään uutta tämä vaiva.
Tytär leipoi pullia hänelle ja niinpä sain pullanlämpimäiset, kälyn niitä tuodessa, varoitteli kovasti soittamaan jos kipu jatkuu.
Tulipa muistutus, että kaikista vaivoista ei auttaisi valitella.
Eihän tämän ikäisellä ihan kivutonta päivää olekaan.

Olipa herttainen muiskautus Hurskaiselle, älä kovin suolaista syö, varottelevat siitäkin monella suunnalla.
Toisaalta ainahan jostakin varoitellaan, nyt kananmuna taas terveellistä ja perunakin.

Minä en oikein tuolle Halloweenille ole lämmennyt, en muillekaan rahaa vieville ilmiöille.
Onhan sillä tietysti lasten maailmaan suurikin merkitys, mutta paineita joillekin perheille tuo, kun pukeutuminen vaatii rahaa.
Radiosta kuulin, että joku paikka on sopinut juhlimisen päiväksi lauantain, siis 28.10.
No kuka jaksaa tuon juhlan viettää, sopii minullekin.

Olen ymmärtänyt, että teillä on useampi yöpymispaikka siellä mökkimaisemassa Eliaana, johan vuodevaatteita näinkin kertyy, minulla ei enää ole liinavaatteita kovinkaan paljon, vanhoja ovat ja uusia en hirveästi hinkua.
Mökille jäi täysi varustus, kun omistajan vaihdos tuli ja tyttärellä tuntuu olevan kaikkea, mikään ei kelpaa.
Mökkini saunapyyhkeitäkin iso sarja, eiköhän niitä kaatopaikalle osa mennyt, kun sävyt ei sopinut.
Se tämä elämän meno on nykyisin sellaista, että pään pyörimään laittaa.
Oikein surua tunnen joskus, kun kaikki kauniit astiatkin kirparille veisivät, vielä pidän niitä kaapissani.
Kutomani räsymatot on kelvanneet, nekin taitaa muotia olla, itsekin tykkään niistä.
Yksi aika elämästä meni mattoja ja poppanoita kutoen, pyyheliinojakin kudoin, kun pellavia maalta löysin, se olikin kivaa hommaa, nyt ei polvet sitäkään salli tehdä.
Mieheni kuoleman jälkeen kudoin ryijynpohjan ja sitten merkkasin, Apilan nimellä kulkee, sinne loimien väliin suruani kätkin.

Kellojen ajan siirto taas ensi yön aikaan, ei päästy siitäkään eroon.
Viikon päästä sitten se pyhäinpäivä, olisi aika mautonta yhtä aikaa Halloweeniä juhlia.
Tyttären kanssa käymme haudoilla kynttilät viemässä.
Kovin pimeää on vielä ulkona, mutta siivous onnistuu, kun tuota sähköä on saatavilla.
Älkää nyt kepposten uhriksi joutuko, hyvä olla karkkeja sitä varten, minulla ei muuten ole;)

Lue lisää

Minä en jaksa edes perennoja kaataa pihasta.
Varmaan syysmasennus iskee, koskaan aikaisemmin ei ole tältä tuntunut. Minuun varmaan on kolahtanut ikäkriisi.
Minä yritin liittyä entiseen Twitteriin, nykyiseen Äksään, ja se vaikuttaa ihan ylivoimaiselta, Taidan jättää homman kesken. Oletteko te siellä mukana?
Mielenkiintoista joskus olisi seurata mielipiteiden kirjoa presidentistä alkaen.
En taida onnistua.

Kummallinen ongelma muuten pätkähti eilen, kun television kaukosäädin alkoi oikkuilla. Yksi painike on jumissa. Eipä ole tällaistakaan ongelmaa ennen eteeni tullut. Mitä teen, jos kapula hajoaa? Miten menettelen? Ostin telsun kauppaketjusta, jota ei enää ole olemassa, mutta onhan tv tietysti määrätyn merkkinen. Ei kai mikä tahansa kaukosäädin käy, nehän ovat varmaan jokaiseen laitteeseen omansa.
Mä en ala.
Mkr.

Anonyymi kirjoitti:

Minä en jaksa edes perennoja kaataa pihasta.
Varmaan syysmasennus iskee, koskaan aikaisemmin ei ole tältä tuntunut. Minuun varmaan on kolahtanut ikäkriisi.
Minä yritin liittyä entiseen Twitteriin, nykyiseen Äksään, ja se vaikuttaa ihan ylivoimaiselta, Taidan jättää homman kesken. Oletteko te siellä mukana?
Mielenkiintoista joskus olisi seurata mielipiteiden kirjoa presidentistä alkaen.
En taida onnistua.

Kummallinen ongelma muuten pätkähti eilen, kun television kaukosäädin alkoi oikkuilla. Yksi painike on jumissa. Eipä ole tällaistakaan ongelmaa ennen eteeni tullut. Mitä teen, jos kapula hajoaa? Miten menettelen? Ostin telsun kauppaketjusta, jota ei enää ole olemassa, mutta onhan tv tietysti määrätyn merkkinen. Ei kai mikä tahansa kaukosäädin käy, nehän ovat varmaan jokaiseen laitteeseen omansa.
Mä en ala.
Mkr.

Lue lisää

Minulla oli lapsuudenkodissa Asa-merkkinen putkiradio, joknka ääni usein alkoi särisemään. Aseman säätäminen ei auttanut. Silloin lyötiin nyrkillä radion kattoon. Johan alkoi Asa pelaamaan.

Anonyymi kirjoitti:

Minä en jaksa edes perennoja kaataa pihasta.
Varmaan syysmasennus iskee, koskaan aikaisemmin ei ole tältä tuntunut. Minuun varmaan on kolahtanut ikäkriisi.
Minä yritin liittyä entiseen Twitteriin, nykyiseen Äksään, ja se vaikuttaa ihan ylivoimaiselta, Taidan jättää homman kesken. Oletteko te siellä mukana?
Mielenkiintoista joskus olisi seurata mielipiteiden kirjoa presidentistä alkaen.
En taida onnistua.

Kummallinen ongelma muuten pätkähti eilen, kun television kaukosäädin alkoi oikkuilla. Yksi painike on jumissa. Eipä ole tällaistakaan ongelmaa ennen eteeni tullut. Mitä teen, jos kapula hajoaa? Miten menettelen? Ostin telsun kauppaketjusta, jota ei enää ole olemassa, mutta onhan tv tietysti määrätyn merkkinen. Ei kai mikä tahansa kaukosäädin käy, nehän ovat varmaan jokaiseen laitteeseen omansa.
Mä en ala.
Mkr.

Lue lisää

Ohimennen tässä. On olemassa kaukosäädin, joka käy kaikkiin televisioihin. Onko joku "One in all" tms.
LG-merkkisen kaukosäätimen voi ladata älykännykkään. Anteeksi tahaton mainos. Itse hädän hetkellä sen latasin. Toimi. Sain kuitenkin joutavan kapulan tyttäreltäni, joten tuon "appsin" poistin.

Anonyymi kirjoitti:

Minä en jaksa edes perennoja kaataa pihasta.
Varmaan syysmasennus iskee, koskaan aikaisemmin ei ole tältä tuntunut. Minuun varmaan on kolahtanut ikäkriisi.
Minä yritin liittyä entiseen Twitteriin, nykyiseen Äksään, ja se vaikuttaa ihan ylivoimaiselta, Taidan jättää homman kesken. Oletteko te siellä mukana?
Mielenkiintoista joskus olisi seurata mielipiteiden kirjoa presidentistä alkaen.
En taida onnistua.

Kummallinen ongelma muuten pätkähti eilen, kun television kaukosäädin alkoi oikkuilla. Yksi painike on jumissa. Eipä ole tällaistakaan ongelmaa ennen eteeni tullut. Mitä teen, jos kapula hajoaa? Miten menettelen? Ostin telsun kauppaketjusta, jota ei enää ole olemassa, mutta onhan tv tietysti määrätyn merkkinen. Ei kai mikä tahansa kaukosäädin käy, nehän ovat varmaan jokaiseen laitteeseen omansa.
Mä en ala.
Mkr.

Lue lisää

Kaukosäätimiä voi ostaa esim Clas Ohlsonilta tai mistä tahansa liikkeestä, joka myy televisioitakin.

Anonyymi kirjoitti:

Kaukosäätimiä voi ostaa esim Clas Ohlsonilta tai mistä tahansa liikkeestä, joka myy televisioitakin.

Toimivatko ne mihin tahansa vastaanottimeen?
Mkr.

Anonyymi kirjoitti:

Toimivatko ne mihin tahansa vastaanottimeen?
Mkr.

Mainitsin tuon kaupan siksi, kun nenäni on haistanut sen, että sinä joudut käyttämään metroa. :) (sitä paholaista itsekin käytän)

Tuossa on linkki, josta voit katsella tuon liikkeen "säätimiä".

https://www.clasohlson.com/fi/Elektroniikka/Kuva/Kaukosäätimet/c/1350

Anonyymi kirjoitti:

Minä en jaksa edes perennoja kaataa pihasta.
Varmaan syysmasennus iskee, koskaan aikaisemmin ei ole tältä tuntunut. Minuun varmaan on kolahtanut ikäkriisi.
Minä yritin liittyä entiseen Twitteriin, nykyiseen Äksään, ja se vaikuttaa ihan ylivoimaiselta, Taidan jättää homman kesken. Oletteko te siellä mukana?
Mielenkiintoista joskus olisi seurata mielipiteiden kirjoa presidentistä alkaen.
En taida onnistua.

Kummallinen ongelma muuten pätkähti eilen, kun television kaukosäädin alkoi oikkuilla. Yksi painike on jumissa. Eipä ole tällaistakaan ongelmaa ennen eteeni tullut. Mitä teen, jos kapula hajoaa? Miten menettelen? Ostin telsun kauppaketjusta, jota ei enää ole olemassa, mutta onhan tv tietysti määrätyn merkkinen. Ei kai mikä tahansa kaukosäädin käy, nehän ovat varmaan jokaiseen laitteeseen omansa.
Mä en ala.
Mkr.

Lue lisää

Mulla on myös kaukosäädin hajonnut. Nyt mulla on sellainen yleissäädin.
Veljeltä hajosi myös, niin hänelle löytyi merkin mukaan oleva.
Kannattaa mennä lähinpään elektroniikkaliikkeeseen. Ota vaikka vanha kapula mukaan, luulen, että apu löytyy.

Eliaana kirjoitti:

Mulla on myös kaukosäädin hajonnut. Nyt mulla on sellainen yleissäädin.
Veljeltä hajosi myös, niin hänelle löytyi merkin mukaan oleva.
Kannattaa mennä lähinpään elektroniikkaliikkeeseen. Ota vaikka vanha kapula mukaan, luulen, että apu löytyy.

Lue lisää

Kiitokset neuvoista. Otan kapulan mukaan, tai oikeammin lähetän edusmiehen ostoksille! Ottakoon hän kapulan taskuunsa.¨
Ja juu,, metron ulottumissa olen, mutta ajan mieluummin bussilla.
Mkr.

Ohhoi. Minun murheeni kutistuivat oikeaan kokoonsa, en sentään joudu seuraamaan päällään seisovia kauniita tai rohkeita. Kyllä suosittelen korjaajan kutsumista.
Kelloja täytyy taas siirrellä, paitsi kyökin kelloa, joka on näytänyt talviaikaa koko vuoden.
Hyvää päivänjatkoa! - Mkr.

Jospa telkkarisi siirtyi australian aikaan, siellähän kävellään pää alaspäin😂😊

Mira

Löysin tallaisen ohjeen.
Ei vaikuta vaikealta.
https://tekniikanmaailma.fi/teemalehti/opas-kaikkeen/monitorin-suunnan-voi-kaantaa/

Eliaana kirjoitti:

Löysin tallaisen ohjeen.
Ei vaikuta vaikealta.
https://tekniikanmaailma.fi/teemalehti/opas-kaikkeen/monitorin-suunnan-voi-kaantaa/

Lue lisää

Kiitos, kiitos. Nyt on kuva oikeinpäin.

:) Työn ja tuskan takana olisi mulla löytää telkustani valintanappulat, joilla vaihtaisin kanavia.

Anonyymi kirjoitti:

:) Työn ja tuskan takana olisi mulla löytää telkustani valintanappulat, joilla vaihtaisin kanavia.

Niinkö, minun tv-ruudun yläpuolella on kaikki tarvittava. Mietin, kun TV.t tulvat joka kotiin oliko niissä jo silloin kapuloita?

Korppis

Anonyymi kirjoitti:

Niinkö, minun tv-ruudun yläpuolella on kaikki tarvittava. Mietin, kun TV.t tulvat joka kotiin oliko niissä jo silloin kapuloita?

Korppis

60.luvulla ne olivat tiikkisiä puulaatikoita, joissa oli parit painikkeet, joilla operoitiin molemmat kanavat näkyviin. Oli myös TES-kanava, jos muistatte

Anonyymi kirjoitti:

Niinkö, minun tv-ruudun yläpuolella on kaikki tarvittava. Mietin, kun TV.t tulvat joka kotiin oliko niissä jo silloin kapuloita?

Korppis

Ei ollut kapuloita tuolloin. Huvittavaa oli se, että huoneesta sammutettiin valot tv:n katselun ajaksi ja joillakin oli jopa erikseen ns tv-n katselulasit silmillä.

Mira

Anonyymi kirjoitti:

Ei ollut kapuloita tuolloin. Huvittavaa oli se, että huoneesta sammutettiin valot tv:n katselun ajaksi ja joillakin oli jopa erikseen ns tv-n katselulasit silmillä.

Mira

Lue lisää

Muistan, että kutsuttiin kavereita iltaa istumaan ja katsomaan televisiota. Kahvit sohvapöydälle television eteen ja valot pois.
Valikoimatta katsottiin kaikki, mitä näytettiin, hienolta tuntui.
Ja olihan sitten myöhemmin todella hyvää ohjelmaa, kun oli ihan televisioteatteri, joka esitti erilaisia näytelmiä suorana. Muistan, että Lasse Pöysti oli paljon mukana.
Ja ne musiikkiohjelmat!
Oi niitä aikoja. - Mkr.

LG-älytelkkarissa on valintanappula LG-logon kohdalla tv:n alareunassa. Kerta painallus avaa telkkarin ja ruudulle tulee ohjeet.
Vanhemmassa oukeassa reunassa.
Noin mulla siis. Toivottavasti löytyy, Mira.

Anonyymi kirjoitti:

LG-älytelkkarissa on valintanappula LG-logon kohdalla tv:n alareunassa. Kerta painallus avaa telkkarin ja ruudulle tulee ohjeet.
Vanhemmassa oukeassa reunassa.
Noin mulla siis. Toivottavasti löytyy, Mira.

Lue lisää

Kiitos neuvosta!

Mira

Anonyymi kirjoitti:

Kiitos neuvosta!

Mira

Ole hyvä vaan :)
On niin hyvin piilotettu etten minäkään ilman neuvoa sitä löytänyt.

" Mutta ohjelmien ajat on rukattu siten, että joka kanavalla , missä mainoksia yleensä on, tulevat yhtä aikaa, eli surffailusta ei juuri ole apua. Se risoo."

Minäkin paras neuvoja mukamas, mutta itse laitan sen äänen pois silloin, kun mainokset alkaa ja luen kirjani, tai käyn tupakalla!

No ei tuota olisi saanut ilmoittaa.

Anonyymi kirjoitti:

" Mutta ohjelmien ajat on rukattu siten, että joka kanavalla , missä mainoksia yleensä on, tulevat yhtä aikaa, eli surffailusta ei juuri ole apua. Se risoo."

Minäkin paras neuvoja mukamas, mutta itse laitan sen äänen pois silloin, kun mainokset alkaa ja luen kirjani, tai käyn tupakalla!

No ei tuota olisi saanut ilmoittaa.

Lue lisää

Polttaako joku muukin vielä tupakkaa ? Tuntee itsensä niin huonoksi
ihmiseksi, kun polttaa tupakkaa, mutta addiktio on ikuinen kohdallani,
vaikka olen jo 80v.

Kaunis lokakuun viimeinen sunnuntai jo pitkällä, onneksi tuota kelloa siirtäen saa tunnin lisää, tavallaan.
Nukuin pitkään, kello kahdeksan ja lehden luku ja kahvittelu vei aikansa ja nyt sitten jo eilisen ajassa heti kymmentä näyttää.
Tämän päivän ajassa yhdeksän, pitää tottua taas tähänkin muutoksen, muutaman päivän sitä huuhailee.

Tuo kahvin juonti ei unia ole koskaan vienyt minulta, mutta nykyisin vain aamukahvia mieli tekee.
Kaksi mukillista ja se riittää koko päiväksi, muutenkin mielitekojeni mukaan ruokailukin tapahtuu.
Tänään taidan paistaa pannukakun, mihin rahkapurkin kumoan, jostakin näin tämän tapaisen reseptin, pitää kokeilla tuleeko uusi tuttavuus, jotain uutta pitää kokeilla, kun ei mikään oikein maistu.

Tuo televisio tuli kotiini muistaakseni 1962, olihan se silloin muualla jo hyvinkin tuttu, muistelen että se tilattiin Saksasta, iso laatikko oli.
Nykyisin jo ison tilan huoneesta vie, pitäisi seinälle nostaa, kaukosäädin on käytössä ja pattereita vaihtaen on toiminut, muutaman kerran on pudonnutkin, mutta toimii vielä.
Minä en sinuksi pääse tuon telkkarin tietokone toimintaan, on kamalan hidas kirjoitella, en hätähousuna jaksa siirrellä kirjaimia hakien. no tarvitseeko, pyydän apua, kun hätä tulee.
Minulla tämä kärsivällisyys on minimissä, kaikkien laitteiden kanssa, jos jotain oppisikin, kohta unohtuu.

Nuo käsityöt nekin on vähän sitä mitä ovat, mutta halu tekemiseen on kova, nyt aloitin kirjolapaset, en tiedä löytyykö kohdetta, mutta jotain vaan on näperrettävä.
Ihailen kovin noita oikeita tekijöitä, katselen täältäkin noita ohjeita ja tuloksia mitä ihanemmistä töistä, miten joku osaakaan.
Aikaani kulutan myös Facebookin keloja katsellen, niissä on taitureita moneen juttuun, laulavia kissoja sun muuta, musiikkiakin makuuni sopivaa.
Tuntuu kuin päiväni lyhyiksi käy näiden laitteiden avulla, yksinäisyyden tunne ainakin on tipotiessään.

Parvekkeestani olen ylen kiitollinen, lasit auki ulkoilman sisään tuloon, en jaksaisi ulos asti mitään viedäkään, olen sellaisen havainnon tehnyt ettei nuoremmatkaan kaiketi mattojaan ulos jaksa viedä, tyhjinä mattoteline seisoo.
Naapuritalosta joskus pauke kuuluu, siellä matot kurituksen kohteena.
Miten tehokkaita onkaan tämän päivän imurit, kun pitävät paikat puhtaina, minä eilenkin imuroinnin jälkeen kostealla paikat pyyhin.

Nyt olisi aiheellista pukea päiväpukuun tämä olemukseni ja ruveta jotain näkyvää ja tuoksuvaa aikaan saamaan.
Naurattaa, kun pullantuoksu tuppaa joskus käytävään ja niitä nuuskien ohikulkijat sisään haluaisivat kurkata, sopisi sekin aivan hyvin;)
Pullanlämpimäisiä toki tarjoaisin.
Kaunis sää kutsuvana uloskin kehoittaa, mutta taitaapa jäädä menemättä, laiskuus voittaa;)

SkillaN kirjoitti:

Kaunis lokakuun viimeinen sunnuntai jo pitkällä, onneksi tuota kelloa siirtäen saa tunnin lisää, tavallaan.
Nukuin pitkään, kello kahdeksan ja lehden luku ja kahvittelu vei aikansa ja nyt sitten jo eilisen ajassa heti kymmentä näyttää.
Tämän päivän ajassa yhdeksän, pitää tottua taas tähänkin muutoksen, muutaman päivän sitä huuhailee.

Tuo kahvin juonti ei unia ole koskaan vienyt minulta, mutta nykyisin vain aamukahvia mieli tekee.
Kaksi mukillista ja se riittää koko päiväksi, muutenkin mielitekojeni mukaan ruokailukin tapahtuu.
Tänään taidan paistaa pannukakun, mihin rahkapurkin kumoan, jostakin näin tämän tapaisen reseptin, pitää kokeilla tuleeko uusi tuttavuus, jotain uutta pitää kokeilla, kun ei mikään oikein maistu.

Tuo televisio tuli kotiini muistaakseni 1962, olihan se silloin muualla jo hyvinkin tuttu, muistelen että se tilattiin Saksasta, iso laatikko oli.
Nykyisin jo ison tilan huoneesta vie, pitäisi seinälle nostaa, kaukosäädin on käytössä ja pattereita vaihtaen on toiminut, muutaman kerran on pudonnutkin, mutta toimii vielä.
Minä en sinuksi pääse tuon telkkarin tietokone toimintaan, on kamalan hidas kirjoitella, en hätähousuna jaksa siirrellä kirjaimia hakien. no tarvitseeko, pyydän apua, kun hätä tulee.
Minulla tämä kärsivällisyys on minimissä, kaikkien laitteiden kanssa, jos jotain oppisikin, kohta unohtuu.

Nuo käsityöt nekin on vähän sitä mitä ovat, mutta halu tekemiseen on kova, nyt aloitin kirjolapaset, en tiedä löytyykö kohdetta, mutta jotain vaan on näperrettävä.
Ihailen kovin noita oikeita tekijöitä, katselen täältäkin noita ohjeita ja tuloksia mitä ihanemmistä töistä, miten joku osaakaan.
Aikaani kulutan myös Facebookin keloja katsellen, niissä on taitureita moneen juttuun, laulavia kissoja sun muuta, musiikkiakin makuuni sopivaa.
Tuntuu kuin päiväni lyhyiksi käy näiden laitteiden avulla, yksinäisyyden tunne ainakin on tipotiessään.

Parvekkeestani olen ylen kiitollinen, lasit auki ulkoilman sisään tuloon, en jaksaisi ulos asti mitään viedäkään, olen sellaisen havainnon tehnyt ettei nuoremmatkaan kaiketi mattojaan ulos jaksa viedä, tyhjinä mattoteline seisoo.
Naapuritalosta joskus pauke kuuluu, siellä matot kurituksen kohteena.
Miten tehokkaita onkaan tämän päivän imurit, kun pitävät paikat puhtaina, minä eilenkin imuroinnin jälkeen kostealla paikat pyyhin.

Nyt olisi aiheellista pukea päiväpukuun tämä olemukseni ja ruveta jotain näkyvää ja tuoksuvaa aikaan saamaan.
Naurattaa, kun pullantuoksu tuppaa joskus käytävään ja niitä nuuskien ohikulkijat sisään haluaisivat kurkata, sopisi sekin aivan hyvin;)
Pullanlämpimäisiä toki tarjoaisin.
Kaunis sää kutsuvana uloskin kehoittaa, mutta taitaapa jäädä menemättä, laiskuus voittaa;)

Lue lisää

Pieni lapsenlapsenlapsi on silmätulehduksen kourissa. Silmien lääkitseminen on kauhea taistelu, johon on valmistauduttava kuin urheilusuorituksen ainakin. Pienellä ihmisellä on leijonan voimat, kun hän tuntee olevansa vaarassa. On tietysti mahdotonta ymmärtää, miksi hänen muutenkin kirveleviin silmiinsä halutaan tiputtaa inhottavia pisaroita. Kukapa ei taistelisi!
Puhe ei vielä mene perille. "Lääke" ei ole sanavarastoa vielä.
Isomummin sydän särkyy. Onneksi ei tarvitse osallistua.
Tällainen järkytysten päivä tänään! Mkr.

Anonyymi kirjoitti:

Pieni lapsenlapsenlapsi on silmätulehduksen kourissa. Silmien lääkitseminen on kauhea taistelu, johon on valmistauduttava kuin urheilusuorituksen ainakin. Pienellä ihmisellä on leijonan voimat, kun hän tuntee olevansa vaarassa. On tietysti mahdotonta ymmärtää, miksi hänen muutenkin kirveleviin silmiinsä halutaan tiputtaa inhottavia pisaroita. Kukapa ei taistelisi!
Puhe ei vielä mene perille. "Lääke" ei ole sanavarastoa vielä.
Isomummin sydän särkyy. Onneksi ei tarvitse osallistua.
Tällainen järkytysten päivä tänään! Mkr.

Lue lisää

Voi kun ikävä juttu pikkuiselle ja vanhemmilleen. Muistan kun piti tippojen laiton jälkeen pidellä niitä pieniä käsiä kiinni ettei päässyt hieromaan pois lääkettä. Ja sitä huutoa ja potkimista.

Anonyymi kirjoitti:

Voi kun ikävä juttu pikkuiselle ja vanhemmilleen. Muistan kun piti tippojen laiton jälkeen pidellä niitä pieniä käsiä kiinni ettei päässyt hieromaan pois lääkettä. Ja sitä huutoa ja potkimista.

Lue lisää

Muistan kyllä. Jouduin saman tekemään pienen mummille 60 v. sitten ja äidille 30 v. sitten, onneksi nyt ei enää tarvinnut osallistua. Menetelmä ei ole miksikään muuttunut, hikipäässä on siinä lääkitsijä ja lääkittävä.
Mkr.

Anonyymi kirjoitti:

Muistan kyllä. Jouduin saman tekemään pienen mummille 60 v. sitten ja äidille 30 v. sitten, onneksi nyt ei enää tarvinnut osallistua. Menetelmä ei ole miksikään muuttunut, hikipäässä on siinä lääkitsijä ja lääkittävä.
Mkr.

Lue lisää

Voi pientä. Ei hän ymmärrä, miksi silmiin pitää jotain tiputtaa.

Mira

Anonyymi kirjoitti:

Voi pientä. Ei hän ymmärrä, miksi silmiin pitää jotain tiputtaa.

Mira

Nykyisin isomummokin voi seurata pienten kehitystä, kun on nämä digitaaliset menenetelmät sallii lähettää kuvia ja videoita vaikka joka päivä. Näin kauempanakin asuvat voi pitää yhteyttä. tiiviisti. Tunnen kiitollisuutta, kun olen saanut niin paljon jälkikasvua, jotka rakentaa tätä maata ja pitää huolta myös meistä vanhuksista.

Anonyymi kirjoitti:

Nykyisin isomummokin voi seurata pienten kehitystä, kun on nämä digitaaliset menenetelmät sallii lähettää kuvia ja videoita vaikka joka päivä. Näin kauempanakin asuvat voi pitää yhteyttä. tiiviisti. Tunnen kiitollisuutta, kun olen saanut niin paljon jälkikasvua, jotka rakentaa tätä maata ja pitää huolta myös meistä vanhuksista.

Lue lisää

Videoita tulee monta viikossa. ❤️

Huomenta, nyt pientä lumen tuloa, harvakseltaan, kahvipöydässä huomasin kuun täytenä möllöttävän.
Ei taida uni olla levollista kuusta kärsiville, minulla ei vaiva ole päälle iskenyt.
Säästä se puhe aina syntyy minullakin;)
Lämpöä on vielä päiväsaikaan tällä suunnalla, yöksi pakastaa muutaman asteen, kotona lämpöä riittää liian kanssa.

Tanssii tähtien kanssa oli hieman erilainen, tanssit jäi toiselle sijalle, aihe mikä puhutti oli syöpä, tärkeä asia kaikin puolin ja rahaakin kerääntyi hyvillä määrin, itse olen myös osallistunut pienin summin.
Ehkä erilaista vaihtelua haetaan noilla teemoilla, minulle riittäisi pelkkä tanssi, en aina tanssin sisällöstä osaa teema tulkita, oli kuitenkin muutama hyvinkin kuvaava joille lämpenin.
Iästänikö johtunee, kun tympeentyminen meinaa kaiken juontohomman suhteen astua etualalle, juontajiin kaipaisin uusiutumista.
Aira Samulin tyhjälle tuolille olisin ruusun laittanut, no aina ei omat ajatukset toteudu ja hyvä niinkin.

Nuo pienten lasten sairaudet ovat raastavia vanhemmille kuin isovanhemmillekin ja eilen pienen syöpäpotilaan tervehtyminen sai ilon sydämeen, vahvisti halua auttaa.
Monta kertaa nuo hoidot koskevat sydämeen asti ja mieluummin aina itse kivun ottaisi.
Minä en enää kovinkaan läheltä joudu sairauksien mukana elämään, kun mummit ja ukit paikalla, huoli toki koskee ja paranemista toivoo.
Näinä päivinä pieni ihminen maailmaan syntyy ja hänelle elämän alkuun kaikkea hyvää toivon, aina ei täysin varmaa, mitä joutuu kokemaan, rakkautta kuitenkin alusta asti paljon tarjolla, se kantaa.
Juuri sain puhelun, kummilapsen ottamistarjouksen, mutta ei kaikkeen jaksa osallistua, pakko oli kieltäytyä, olen jo niin monessa mukana, myös kansainvälisissä auttamiskohteissa.
Paljon tarvetta olisi, mutta ei eurot kaikkeen riitä, jospa ne rahakohteet heltyisivät avun pyyntöihin.
Tuntuu pahalta tyrmätä näitä hyviin tarkoituksiin kohdentuvia juttuja, mutta ei kaikkeen voi osallistua.

Jatka vaan sitkeästi harjoituksiasi Wiljami, kyllä ne luettua tulee;) asia selkenee.
Nuo säät on Luojassa, toivotaan, että ei paukkupakkasia tule, ei liikaa luntakaan.
Itse en pakkasta pelkää ja lumenluontikin olematonta, joskus rappuja lakaisen;)

Nyt olen kaipaillut demeteriä, mitähän hänelle kuuluu?
Viikko alussa, mitä kaikkea saammekaan sen myötä kokea, toivon kaikkea hyvää jokaiselle.

SkillaN kirjoitti:

Huomenta, nyt pientä lumen tuloa, harvakseltaan, kahvipöydässä huomasin kuun täytenä möllöttävän.
Ei taida uni olla levollista kuusta kärsiville, minulla ei vaiva ole päälle iskenyt.
Säästä se puhe aina syntyy minullakin;)
Lämpöä on vielä päiväsaikaan tällä suunnalla, yöksi pakastaa muutaman asteen, kotona lämpöä riittää liian kanssa.

Tanssii tähtien kanssa oli hieman erilainen, tanssit jäi toiselle sijalle, aihe mikä puhutti oli syöpä, tärkeä asia kaikin puolin ja rahaakin kerääntyi hyvillä määrin, itse olen myös osallistunut pienin summin.
Ehkä erilaista vaihtelua haetaan noilla teemoilla, minulle riittäisi pelkkä tanssi, en aina tanssin sisällöstä osaa teema tulkita, oli kuitenkin muutama hyvinkin kuvaava joille lämpenin.
Iästänikö johtunee, kun tympeentyminen meinaa kaiken juontohomman suhteen astua etualalle, juontajiin kaipaisin uusiutumista.
Aira Samulin tyhjälle tuolille olisin ruusun laittanut, no aina ei omat ajatukset toteudu ja hyvä niinkin.

Nuo pienten lasten sairaudet ovat raastavia vanhemmille kuin isovanhemmillekin ja eilen pienen syöpäpotilaan tervehtyminen sai ilon sydämeen, vahvisti halua auttaa.
Monta kertaa nuo hoidot koskevat sydämeen asti ja mieluummin aina itse kivun ottaisi.
Minä en enää kovinkaan läheltä joudu sairauksien mukana elämään, kun mummit ja ukit paikalla, huoli toki koskee ja paranemista toivoo.
Näinä päivinä pieni ihminen maailmaan syntyy ja hänelle elämän alkuun kaikkea hyvää toivon, aina ei täysin varmaa, mitä joutuu kokemaan, rakkautta kuitenkin alusta asti paljon tarjolla, se kantaa.
Juuri sain puhelun, kummilapsen ottamistarjouksen, mutta ei kaikkeen jaksa osallistua, pakko oli kieltäytyä, olen jo niin monessa mukana, myös kansainvälisissä auttamiskohteissa.
Paljon tarvetta olisi, mutta ei eurot kaikkeen riitä, jospa ne rahakohteet heltyisivät avun pyyntöihin.
Tuntuu pahalta tyrmätä näitä hyviin tarkoituksiin kohdentuvia juttuja, mutta ei kaikkeen voi osallistua.

Jatka vaan sitkeästi harjoituksiasi Wiljami, kyllä ne luettua tulee;) asia selkenee.
Nuo säät on Luojassa, toivotaan, että ei paukkupakkasia tule, ei liikaa luntakaan.
Itse en pakkasta pelkää ja lumenluontikin olematonta, joskus rappuja lakaisen;)

Nyt olen kaipaillut demeteriä, mitähän hänelle kuuluu?
Viikko alussa, mitä kaikkea saammekaan sen myötä kokea, toivon kaikkea hyvää jokaiselle.

Lue lisää

Kohta D ilmestyy kun kaipailet.

Anonyymi kirjoitti:

Kohta D ilmestyy kun kaipailet.

Niin se on ennenkin mennyt. Kyllä kaipuun kutsuun pian vastataan😄

SkillaN kirjoitti:

Huomenta, nyt pientä lumen tuloa, harvakseltaan, kahvipöydässä huomasin kuun täytenä möllöttävän.
Ei taida uni olla levollista kuusta kärsiville, minulla ei vaiva ole päälle iskenyt.
Säästä se puhe aina syntyy minullakin;)
Lämpöä on vielä päiväsaikaan tällä suunnalla, yöksi pakastaa muutaman asteen, kotona lämpöä riittää liian kanssa.

Tanssii tähtien kanssa oli hieman erilainen, tanssit jäi toiselle sijalle, aihe mikä puhutti oli syöpä, tärkeä asia kaikin puolin ja rahaakin kerääntyi hyvillä määrin, itse olen myös osallistunut pienin summin.
Ehkä erilaista vaihtelua haetaan noilla teemoilla, minulle riittäisi pelkkä tanssi, en aina tanssin sisällöstä osaa teema tulkita, oli kuitenkin muutama hyvinkin kuvaava joille lämpenin.
Iästänikö johtunee, kun tympeentyminen meinaa kaiken juontohomman suhteen astua etualalle, juontajiin kaipaisin uusiutumista.
Aira Samulin tyhjälle tuolille olisin ruusun laittanut, no aina ei omat ajatukset toteudu ja hyvä niinkin.

Nuo pienten lasten sairaudet ovat raastavia vanhemmille kuin isovanhemmillekin ja eilen pienen syöpäpotilaan tervehtyminen sai ilon sydämeen, vahvisti halua auttaa.
Monta kertaa nuo hoidot koskevat sydämeen asti ja mieluummin aina itse kivun ottaisi.
Minä en enää kovinkaan läheltä joudu sairauksien mukana elämään, kun mummit ja ukit paikalla, huoli toki koskee ja paranemista toivoo.
Näinä päivinä pieni ihminen maailmaan syntyy ja hänelle elämän alkuun kaikkea hyvää toivon, aina ei täysin varmaa, mitä joutuu kokemaan, rakkautta kuitenkin alusta asti paljon tarjolla, se kantaa.
Juuri sain puhelun, kummilapsen ottamistarjouksen, mutta ei kaikkeen jaksa osallistua, pakko oli kieltäytyä, olen jo niin monessa mukana, myös kansainvälisissä auttamiskohteissa.
Paljon tarvetta olisi, mutta ei eurot kaikkeen riitä, jospa ne rahakohteet heltyisivät avun pyyntöihin.
Tuntuu pahalta tyrmätä näitä hyviin tarkoituksiin kohdentuvia juttuja, mutta ei kaikkeen voi osallistua.

Jatka vaan sitkeästi harjoituksiasi Wiljami, kyllä ne luettua tulee;) asia selkenee.
Nuo säät on Luojassa, toivotaan, että ei paukkupakkasia tule, ei liikaa luntakaan.
Itse en pakkasta pelkää ja lumenluontikin olematonta, joskus rappuja lakaisen;)

Nyt olen kaipaillut demeteriä, mitähän hänelle kuuluu?
Viikko alussa, mitä kaikkea saammekaan sen myötä kokea, toivon kaikkea hyvää jokaiselle.

Lue lisää

Toivotaan, että demeterillä kaikki hyvin. Hiljattain oli hänellä kuumetauti. Korona on uutisten mukaan levinnyt ja leviämässä.

Anonyymi kirjoitti:

Toivotaan, että demeterillä kaikki hyvin. Hiljattain oli hänellä kuumetauti. Korona on uutisten mukaan levinnyt ja leviämässä.

Usein käy niin että joutuu hengityselinten sairauksien kierteeseen, kun uusi pöpö iskee entisen tuskin parannuttua. Onhan Demeterillä pieniä lastenlapsiakin, jos vaikka heitä on hoitamassa ollut. Terkut sinne ja odotellaan palstalle!

Anonyymi kirjoitti:

Niin se on ennenkin mennyt. Kyllä kaipuun kutsuun pian vastataan😄

Heh, Anot 9.58 ja 10.20. Hyvin olette oppineet tapani tuntemaan..))

Mutta onhan se kiva, että kaivataan. Olen minäkin kaivannut; tuttua väkeä, tuttua puhetta. Eivätkä tuntemattomien puheetkaan ikäviä ole, yleensä..))

Olen pari kertaa laittanutkin viestiä tänne, mutta koneeni on alkanut oikkuilla uudenlaisesti, pitkät viesit ovat hävinneet, luultavasti jonkin tahattoman hipaisun vuoksi, enkä ole jaksanut uutta kirjoittaa.
Lukemassa olen pyrkinyt käymään joka päivä, ainakin SkillaNin aamunavaukset..))

Aika ja voimat ovat nyt menneet tämän "tosielämän" haasteisiin. Lähipiiriin kuuluva sairastelija sai tiedon, että hoidot eivät olleet purreet ja siirrytään palliatiiviseen (oireenmukaiseen) hoitoon. Sairas itse otti tiedon vastaan tyynesti, läheisillä , nuoremmilla, on kai sittenkin vaikeampaa. Elinaikaa on luvattu korkeintaan muutama kuukausi ja onneksi kaikki isot asiat, kuten entisen kodin myynti ja muutto pienempään asuntoon on tehty, eikä tiettävästi muitakaan asioita ole "kesken". On sellainen tunne, että hän voi lähteä "elämästä kyllänsä saaneena".
Vaikeita aikoja ja päätöksiä on tietysti vielä edessä ja niissä me kaikki voimme ja haluamme olla mukana.
"Kun mitään ei ole tehtävissä, on vielä paljon tehtävissä", opetettiin Terho-kodissa.

Kiva on kuitenkin nähdä, että täällä ollaan "täydessä iskussa", vaikka kuten Neeasa totesi, kai meillä kaikilla jonkinlaista kremppaa on.
Hurskainenkin näyttää taas kirjoittelevan, yhtä mukavasti kuin ennenkin. Mitenkähän ne Hurskaisen "lemmikit" Martha ja Walter - tulivatkohan nimet oikein - ? Ja kahvin juojaksi Hurskainen näyttää tulleen - eikös se ennen ollut vain kaakao..))

Ja SkillaNilla ja Eliaanalla on iloista odotettavaa. Kun aikaisin alkaa, ehtii nähdä näitä vauvoja monessa polvessa.. )) Toivottavasti Makriinan pieni sai jo silmät kuntoon.
Olipa hyvää Infoa tuosta telkkarin kanavanvaihtajasta. Tarpeen minullekin.
Perin miniältä telkkarin ilman kapulaa..))

Ramoonallekin jäi onnittelut esittämättä. Hän kertoi jossakin viestissä, ohimennen, että hänellä on syntymäpäivä lokakuussa..)) Hyvää lomaa sinne Kanarialle - taitavat jo olla kotimaassakin.
Liekko kertoi tuolla toisessa ketjussa "täydestä elämästä"..)) Hyvä kirjoitus, kuvasi hyvin minunkin tuntojani. Eli jos on (riittävän) terve, täyttä elämää voi elää missä vain, ei siihen aina erityisiä puitteita tarvita, minulla ainakaan.

Tuttuni, joka elää lähes erakkoelämää, kuvaa arkeaan niin, että pakollisten kotitöiden lisäksi hän lähinnä seurailee sitä, mitä hänen ikkunastaan avautuu: tuttu, avara peltomaisena, kylätie ja siellä satunnaiset liikkujat ja linnut, joita on mukava seurata kaikkina vuodenaikoina. Hän lukee päivän lehden, mutta ei juuri kuuntele radiota eikä katso televisiota. Hän kyllä lukee kirjoja, siihen kai meidän pitkä ystävyytemme perustuukin.

Tylsää hänellä ei mielestään koskaan ole. Kuten ei muillakaan tuntemillani "erakoillla".

SkillaN pohti tänään näitä avustuskuvioita. MInulla ei ole kuukausiavustettavia muita kuin Itämeri ! Muut avustuskohteet ovat satunnaisia ja tilannekohtaisia: Ukrainaan kerätään nyt monien järjestöjen kautta, lapsille, kotona ja kaukana, samoin. Ja osallistuminen on tehty helpoksi, puhelimellakin sen voi tehdä.

Aira Samulinia on muisteltu. Minäkin katselin pari ohjelmaa hänestä. Meidän pieni järjestölehti kutsuttiin joskus Hyrsylän Mutkaan johonkin karjalaistapahtumaan.
Siellä hänet "livenä" tapasin, avoin ja mutkaton hän oli, kulki käsittääkseni aina
"asia edellä", missä sitten liikkuikin. Määritelmä "narsisti" , mitä hänellekin on tarjottu, ei mielestäni sovi hänelle, Hän ei korosta itseään vaan pikemminkin kutsuu muita samaan tekemisen iloon missä hän itse elää: "jokainen osaa tanssia", hän vakuutti jossakin ohjelmassa..))
No. Tulipa taas kirjoitettua pitkästi. Mutta ollaanhan me varauduttu, että joskus voi tulla "tuttua" palautetta: EVVK. Minusta se on aika "hyvä" palaute: lyhyt ja ytimekäs..)) Ja sen voi ohittaa helposti, ei tarvi jäädä selittelemään...

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille,
demeter1

Anonyymi kirjoitti:

Toivotaan, että demeterillä kaikki hyvin. Hiljattain oli hänellä kuumetauti. Korona on uutisten mukaan levinnyt ja leviämässä.

Kiitos Ano "osanotosta", Ano 13.31. Kyllä tuo kuumetauti ikävän voimattomuuden jätti jälkeensä.
Sain onneksi lääkäriajan keskiviikoksi. Saan ainakin valittaa..))

Tilasin myös kuudennen (!) koronarokotuksen ja kausi-influenssarokotuksen.
Naapuri, joka ei juuri missään liiku ja käyttää vielä asiointireissullaan maskia, kertoi sairastuneensa koronaan, vaimo myös. Hän oli vain kolmesti rokotettu. Eli kai ne lisärokotukset ovat sittenkin tarpeen, meille riskiryhmäläisille.

Anonyymi kirjoitti:

Usein käy niin että joutuu hengityselinten sairauksien kierteeseen, kun uusi pöpö iskee entisen tuskin parannuttua. Onhan Demeterillä pieniä lastenlapsiakin, jos vaikka heitä on hoitamassa ollut. Terkut sinne ja odotellaan palstalle!

Lue lisää

Kiitos kannustuksesta, Ano 14.02..)) Juuri noin taisi käydä minulle kuin sanot. Pikkumies tuli tänne lauantaina. Oli ollut nuhainen, mutta ei mielestämme ollut enää. Nenä alkoi kuitenkin minulla vuotaa heti illalla ja nenäliinapyykkiä syntyi..))
Kun varasin aikaa terveysasemalla, kerroin nuhastani. "Kyllä voi tulla, ei ole enää niin tarkkaa" lupasi hoitaja.

demeter1 kirjoitti:

Heh, Anot 9.58 ja 10.20. Hyvin olette oppineet tapani tuntemaan..))

Mutta onhan se kiva, että kaivataan. Olen minäkin kaivannut; tuttua väkeä, tuttua puhetta. Eivätkä tuntemattomien puheetkaan ikäviä ole, yleensä..))

Olen pari kertaa laittanutkin viestiä tänne, mutta koneeni on alkanut oikkuilla uudenlaisesti, pitkät viesit ovat hävinneet, luultavasti jonkin tahattoman hipaisun vuoksi, enkä ole jaksanut uutta kirjoittaa.
Lukemassa olen pyrkinyt käymään joka päivä, ainakin SkillaNin aamunavaukset..))

Aika ja voimat ovat nyt menneet tämän "tosielämän" haasteisiin. Lähipiiriin kuuluva sairastelija sai tiedon, että hoidot eivät olleet purreet ja siirrytään palliatiiviseen (oireenmukaiseen) hoitoon. Sairas itse otti tiedon vastaan tyynesti, läheisillä , nuoremmilla, on kai sittenkin vaikeampaa. Elinaikaa on luvattu korkeintaan muutama kuukausi ja onneksi kaikki isot asiat, kuten entisen kodin myynti ja muutto pienempään asuntoon on tehty, eikä tiettävästi muitakaan asioita ole "kesken". On sellainen tunne, että hän voi lähteä "elämästä kyllänsä saaneena".
Vaikeita aikoja ja päätöksiä on tietysti vielä edessä ja niissä me kaikki voimme ja haluamme olla mukana.
"Kun mitään ei ole tehtävissä, on vielä paljon tehtävissä", opetettiin Terho-kodissa.

Kiva on kuitenkin nähdä, että täällä ollaan "täydessä iskussa", vaikka kuten Neeasa totesi, kai meillä kaikilla jonkinlaista kremppaa on.
Hurskainenkin näyttää taas kirjoittelevan, yhtä mukavasti kuin ennenkin. Mitenkähän ne Hurskaisen "lemmikit" Martha ja Walter - tulivatkohan nimet oikein - ? Ja kahvin juojaksi Hurskainen näyttää tulleen - eikös se ennen ollut vain kaakao..))

Ja SkillaNilla ja Eliaanalla on iloista odotettavaa. Kun aikaisin alkaa, ehtii nähdä näitä vauvoja monessa polvessa.. )) Toivottavasti Makriinan pieni sai jo silmät kuntoon.
Olipa hyvää Infoa tuosta telkkarin kanavanvaihtajasta. Tarpeen minullekin.
Perin miniältä telkkarin ilman kapulaa..))

Ramoonallekin jäi onnittelut esittämättä. Hän kertoi jossakin viestissä, ohimennen, että hänellä on syntymäpäivä lokakuussa..)) Hyvää lomaa sinne Kanarialle - taitavat jo olla kotimaassakin.
Liekko kertoi tuolla toisessa ketjussa "täydestä elämästä"..)) Hyvä kirjoitus, kuvasi hyvin minunkin tuntojani. Eli jos on (riittävän) terve, täyttä elämää voi elää missä vain, ei siihen aina erityisiä puitteita tarvita, minulla ainakaan.

Tuttuni, joka elää lähes erakkoelämää, kuvaa arkeaan niin, että pakollisten kotitöiden lisäksi hän lähinnä seurailee sitä, mitä hänen ikkunastaan avautuu: tuttu, avara peltomaisena, kylätie ja siellä satunnaiset liikkujat ja linnut, joita on mukava seurata kaikkina vuodenaikoina. Hän lukee päivän lehden, mutta ei juuri kuuntele radiota eikä katso televisiota. Hän kyllä lukee kirjoja, siihen kai meidän pitkä ystävyytemme perustuukin.

Tylsää hänellä ei mielestään koskaan ole. Kuten ei muillakaan tuntemillani "erakoillla".

SkillaN pohti tänään näitä avustuskuvioita. MInulla ei ole kuukausiavustettavia muita kuin Itämeri ! Muut avustuskohteet ovat satunnaisia ja tilannekohtaisia: Ukrainaan kerätään nyt monien järjestöjen kautta, lapsille, kotona ja kaukana, samoin. Ja osallistuminen on tehty helpoksi, puhelimellakin sen voi tehdä.

Aira Samulinia on muisteltu. Minäkin katselin pari ohjelmaa hänestä. Meidän pieni järjestölehti kutsuttiin joskus Hyrsylän Mutkaan johonkin karjalaistapahtumaan.
Siellä hänet "livenä" tapasin, avoin ja mutkaton hän oli, kulki käsittääkseni aina
"asia edellä", missä sitten liikkuikin. Määritelmä "narsisti" , mitä hänellekin on tarjottu, ei mielestäni sovi hänelle, Hän ei korosta itseään vaan pikemminkin kutsuu muita samaan tekemisen iloon missä hän itse elää: "jokainen osaa tanssia", hän vakuutti jossakin ohjelmassa..))
No. Tulipa taas kirjoitettua pitkästi. Mutta ollaanhan me varauduttu, että joskus voi tulla "tuttua" palautetta: EVVK. Minusta se on aika "hyvä" palaute: lyhyt ja ytimekäs..)) Ja sen voi ohittaa helposti, ei tarvi jäädä selittelemään...

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille,
demeter1

Lue lisää

KKKK = kivat kirjoituksesi kiinnostaa, kiitos!

Anonyymi kirjoitti:

KKKK = kivat kirjoituksesi kiinnostaa, kiitos!

KKP = kiitos kivasta palautteesta, Ano 16.18..))

demeter1 kirjoitti:

Heh, Anot 9.58 ja 10.20. Hyvin olette oppineet tapani tuntemaan..))

Mutta onhan se kiva, että kaivataan. Olen minäkin kaivannut; tuttua väkeä, tuttua puhetta. Eivätkä tuntemattomien puheetkaan ikäviä ole, yleensä..))

Olen pari kertaa laittanutkin viestiä tänne, mutta koneeni on alkanut oikkuilla uudenlaisesti, pitkät viesit ovat hävinneet, luultavasti jonkin tahattoman hipaisun vuoksi, enkä ole jaksanut uutta kirjoittaa.
Lukemassa olen pyrkinyt käymään joka päivä, ainakin SkillaNin aamunavaukset..))

Aika ja voimat ovat nyt menneet tämän "tosielämän" haasteisiin. Lähipiiriin kuuluva sairastelija sai tiedon, että hoidot eivät olleet purreet ja siirrytään palliatiiviseen (oireenmukaiseen) hoitoon. Sairas itse otti tiedon vastaan tyynesti, läheisillä , nuoremmilla, on kai sittenkin vaikeampaa. Elinaikaa on luvattu korkeintaan muutama kuukausi ja onneksi kaikki isot asiat, kuten entisen kodin myynti ja muutto pienempään asuntoon on tehty, eikä tiettävästi muitakaan asioita ole "kesken". On sellainen tunne, että hän voi lähteä "elämästä kyllänsä saaneena".
Vaikeita aikoja ja päätöksiä on tietysti vielä edessä ja niissä me kaikki voimme ja haluamme olla mukana.
"Kun mitään ei ole tehtävissä, on vielä paljon tehtävissä", opetettiin Terho-kodissa.

Kiva on kuitenkin nähdä, että täällä ollaan "täydessä iskussa", vaikka kuten Neeasa totesi, kai meillä kaikilla jonkinlaista kremppaa on.
Hurskainenkin näyttää taas kirjoittelevan, yhtä mukavasti kuin ennenkin. Mitenkähän ne Hurskaisen "lemmikit" Martha ja Walter - tulivatkohan nimet oikein - ? Ja kahvin juojaksi Hurskainen näyttää tulleen - eikös se ennen ollut vain kaakao..))

Ja SkillaNilla ja Eliaanalla on iloista odotettavaa. Kun aikaisin alkaa, ehtii nähdä näitä vauvoja monessa polvessa.. )) Toivottavasti Makriinan pieni sai jo silmät kuntoon.
Olipa hyvää Infoa tuosta telkkarin kanavanvaihtajasta. Tarpeen minullekin.
Perin miniältä telkkarin ilman kapulaa..))

Ramoonallekin jäi onnittelut esittämättä. Hän kertoi jossakin viestissä, ohimennen, että hänellä on syntymäpäivä lokakuussa..)) Hyvää lomaa sinne Kanarialle - taitavat jo olla kotimaassakin.
Liekko kertoi tuolla toisessa ketjussa "täydestä elämästä"..)) Hyvä kirjoitus, kuvasi hyvin minunkin tuntojani. Eli jos on (riittävän) terve, täyttä elämää voi elää missä vain, ei siihen aina erityisiä puitteita tarvita, minulla ainakaan.

Tuttuni, joka elää lähes erakkoelämää, kuvaa arkeaan niin, että pakollisten kotitöiden lisäksi hän lähinnä seurailee sitä, mitä hänen ikkunastaan avautuu: tuttu, avara peltomaisena, kylätie ja siellä satunnaiset liikkujat ja linnut, joita on mukava seurata kaikkina vuodenaikoina. Hän lukee päivän lehden, mutta ei juuri kuuntele radiota eikä katso televisiota. Hän kyllä lukee kirjoja, siihen kai meidän pitkä ystävyytemme perustuukin.

Tylsää hänellä ei mielestään koskaan ole. Kuten ei muillakaan tuntemillani "erakoillla".

SkillaN pohti tänään näitä avustuskuvioita. MInulla ei ole kuukausiavustettavia muita kuin Itämeri ! Muut avustuskohteet ovat satunnaisia ja tilannekohtaisia: Ukrainaan kerätään nyt monien järjestöjen kautta, lapsille, kotona ja kaukana, samoin. Ja osallistuminen on tehty helpoksi, puhelimellakin sen voi tehdä.

Aira Samulinia on muisteltu. Minäkin katselin pari ohjelmaa hänestä. Meidän pieni järjestölehti kutsuttiin joskus Hyrsylän Mutkaan johonkin karjalaistapahtumaan.
Siellä hänet "livenä" tapasin, avoin ja mutkaton hän oli, kulki käsittääkseni aina
"asia edellä", missä sitten liikkuikin. Määritelmä "narsisti" , mitä hänellekin on tarjottu, ei mielestäni sovi hänelle, Hän ei korosta itseään vaan pikemminkin kutsuu muita samaan tekemisen iloon missä hän itse elää: "jokainen osaa tanssia", hän vakuutti jossakin ohjelmassa..))
No. Tulipa taas kirjoitettua pitkästi. Mutta ollaanhan me varauduttu, että joskus voi tulla "tuttua" palautetta: EVVK. Minusta se on aika "hyvä" palaute: lyhyt ja ytimekäs..)) Ja sen voi ohittaa helposti, ei tarvi jäädä selittelemään...

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille,
demeter1

Lue lisää

Hurskaisen riesat paremminkin; kaksi vaakkua ja kaksi harakkaa, Ne päivystävät sulan maan aikanakin, olisko jättekopin hoitaja jotain syötävää tuonut.

Waltteri ja vaimonsa Martha ovat tapojensa orjia. Harakat ovat tämän oppineet. W Ja M keräävät nokkansa täyteen syötävää ja lentävät annosta piilottamaan lähi maastoon.
Silloin harakat hyökkäävät paikalle ja ahmivat, ennen kuin isäntä-pari W ja M ajavat ne pois.

Muuten lämmitti tuo muistaminen! Kiitos paljon!

Hurskaiselan haltija.

Anonyymi kirjoitti:

Hurskaisen riesat paremminkin; kaksi vaakkua ja kaksi harakkaa, Ne päivystävät sulan maan aikanakin, olisko jättekopin hoitaja jotain syötävää tuonut.

Waltteri ja vaimonsa Martha ovat tapojensa orjia. Harakat ovat tämän oppineet. W Ja M keräävät nokkansa täyteen syötävää ja lentävät annosta piilottamaan lähi maastoon.
Silloin harakat hyökkäävät paikalle ja ahmivat, ennen kuin isäntä-pari W ja M ajavat ne pois.

Muuten lämmitti tuo muistaminen! Kiitos paljon!

Hurskaiselan haltija.

Lue lisää

Kiva kuulla että Waltteri ja Martha ovat vielä täydessä iskussa ja pitävät puolensa harakoiden kanssa..))
Ja onnekkaita ovat, että heillä on luotettava ihmisystävä. Terveisiä koko jengille..))

Olethan sinäkin päässyt ja minä.
Ota nimimerkki, jos haluat sinua kaivattavan ja kutsuttavan.

Ano 12:04
Sinäkin siihen olet päässyt, älä hätäile. Jokaiselle on tilaa riittänyt.

Voimia Demeterille, omaisten tukeminen on tärkeää vaikeina aikoina. Sen olemme varmaan kaikki kokeneet elämämme hankalissa vaiheissa.

Täällä oli aamulla lumihuntu maassa, nyt on jo sulanut. Minulle talviaika sopii. Ei ole sopeutumisvaikeuksia.
Mkr.

Jospa ei tehtäsi tuosta nyt numeroa. Ano 12.04. Ihan viaton kai tuo SkillaNin ihmettely oli.
Kun (melko) säännöllisesti kirjoittaa, niin kai sitä ihmettelee, ellei vähään aikaan kuulu.

Kyllä minun mieltä lämmittää, jos huomaan, että ihmiset pitävät toisistaan huolta, miten se sitten tapahtuukin. Viime kerralla meidän eläkeläiskerhossa oli vieraana 92-vuotias rouva, eräänlainen Aira Samulin hänkin. Yksinään asui omakotitalossa ja pärjäsi ilman apuja. Kaksi naapuria kuitenkin piti häntä "silmällä" kuten naapurit tekivät ennen: katsoivat, oliko verhot avattu aamulla ja suljettu illalla, näkyikö pihamaalla liikettä ja kävivät joskus kysymässä vointia tai vaihtamassa kuulumisia muuten vain.

Anonyymi kirjoitti:

Ano 12:04
Sinäkin siihen olet päässyt, älä hätäile. Jokaiselle on tilaa riittänyt.

Voimia Demeterille, omaisten tukeminen on tärkeää vaikeina aikoina. Sen olemme varmaan kaikki kokeneet elämämme hankalissa vaiheissa.

Täällä oli aamulla lumihuntu maassa, nyt on jo sulanut. Minulle talviaika sopii. Ei ole sopeutumisvaikeuksia.
Mkr.

Lue lisää

Kiitos Makriina ! Sinä aina jaksat ottaa osaa ja suhtautua rakentavasti ja hienovaraisella huumorilla muihin.

Minä taas uskon että valtaosa palstalle kirjoittavista lukee mielellään sinun kuvauksiasi arkielämästä ja matkoistasi, mutta kiitosta täällä tulee harvoin, ellei sitten kuulu siihen nojatuolin perusjengiin, jotka eivät kirjoita mihinkään muualle.
Kortisonipiikeistä ei minulla ole itsellä kokemusta, mutta parhaan ystävättäreni mies otattaa niitä, kun mikään muu ei auta hänen polvikipuihinsa ja kaatuilee ja jalat menee alta. Kortisoni auttaa ja on ainoa.
Laitas siitä kranssista kuva vaikka Faceen tai Instaan. Viime vuonna tuhersin myös kransseja, mutta en ole mitenkään taitava siinä, taitaa jäädä kaupasta ostetuiksi tänä vuonna.

Paloma.se01 kirjoitti:

Minä taas uskon että valtaosa palstalle kirjoittavista lukee mielellään sinun kuvauksiasi arkielämästä ja matkoistasi, mutta kiitosta täällä tulee harvoin, ellei sitten kuulu siihen nojatuolin perusjengiin, jotka eivät kirjoita mihinkään muualle.
Kortisonipiikeistä ei minulla ole itsellä kokemusta, mutta parhaan ystävättäreni mies otattaa niitä, kun mikään muu ei auta hänen polvikipuihinsa ja kaatuilee ja jalat menee alta. Kortisoni auttaa ja on ainoa.
Laitas siitä kranssista kuva vaikka Faceen tai Instaan. Viime vuonna tuhersin myös kransseja, mutta en ole mitenkään taitava siinä, taitaa jäädä kaupasta ostetuiksi tänä vuonna.

Lue lisää

Minulla on vanha kranssin pohja, jota muuntelen näin juhlapyhien aikana tuoreilla luonnosta kerätyillä oksilla, sammalilla jne.

Lisään jotain jouluteemaa kranssiin jouluksi. Kranssi on nyt parvekkeella odottamassa vientiä hautuumaalle. Otan kuvan jahka kerkiän ja laitan faceen.

Kun tapasin yleislääkärini kesällä, hän kertoi kuvista päätellen, että oikea lonkka vaatii leikkausta ja polviin ja vasempaan lonkkaan riittää kortisonipiikki. Kun lähdin Hollantiin lähetin viestin kirurgian polille, että älkää kutsuko minua ennen marraskuuta kirurgin vastaanotolle, joten eivät kutsuneet, joten tässä oottelen kirjettä.

Paloma.se01 kirjoitti:

Minä taas uskon että valtaosa palstalle kirjoittavista lukee mielellään sinun kuvauksiasi arkielämästä ja matkoistasi, mutta kiitosta täällä tulee harvoin, ellei sitten kuulu siihen nojatuolin perusjengiin, jotka eivät kirjoita mihinkään muualle.
Kortisonipiikeistä ei minulla ole itsellä kokemusta, mutta parhaan ystävättäreni mies otattaa niitä, kun mikään muu ei auta hänen polvikipuihinsa ja kaatuilee ja jalat menee alta. Kortisoni auttaa ja on ainoa.
Laitas siitä kranssista kuva vaikka Faceen tai Instaan. Viime vuonna tuhersin myös kransseja, mutta en ole mitenkään taitava siinä, taitaa jäädä kaupasta ostetuiksi tänä vuonna.

Lue lisää

Mikähän se perusjengi on, joka ei muualle kirjoita kuin nojatuoliin ja vain toisiaan kehuvat?

Anonyymi kirjoitti:

Mikähän se perusjengi on, joka ei muualle kirjoita kuin nojatuoliin ja vain toisiaan kehuvat?

Lukasin Demeterin "perusjengille" kohdennetun viestin. Lue sinäkin niin ymmärrät keitä kehutaan ja ketkä hienovaraisesti ohitetaan.

Tuttu juttu 😇

korppis kirjoitti:

Lukasin Demeterin "perusjengille" kohdennetun viestin. Lue sinäkin niin ymmärrät keitä kehutaan ja ketkä hienovaraisesti ohitetaan.

Tuttu juttu 😇

Mistä sinua pitäisi kehua?

korppis kirjoitti:

Lukasin Demeterin "perusjengille" kohdennetun viestin. Lue sinäkin niin ymmärrät keitä kehutaan ja ketkä hienovaraisesti ohitetaan.

Tuttu juttu 😇

Jos minuun ja ohittamisiini viittaat Korppis, pyrin noudattamaan omaa ehdotustasi siitä, että meidän, sinun ja minun, välillä olisi lähestymiskielto.

En koe, että kohdentaisin viestejäni tietyille kirjoittajille, eikä kai sille voi mitään, että tuttujen, samanhenkisten, kanssa on helpompaa "jutella". Minun ainakin.

Mitä kehumiseen tulee, siitä on kyllä (aika ajoin) naljailtu niin kauan kuin olen täällä kirjoittanut. Olkoon sitten "lapsellista nuolemista" se on minulle luontaista enkä osaa tai edes halua siitä luopua.

demeter1 kirjoitti:

Jos minuun ja ohittamisiini viittaat Korppis, pyrin noudattamaan omaa ehdotustasi siitä, että meidän, sinun ja minun, välillä olisi lähestymiskielto.

En koe, että kohdentaisin viestejäni tietyille kirjoittajille, eikä kai sille voi mitään, että tuttujen, samanhenkisten, kanssa on helpompaa "jutella". Minun ainakin.

Mitä kehumiseen tulee, siitä on kyllä (aika ajoin) naljailtu niin kauan kuin olen täällä kirjoittanut. Olkoon sitten "lapsellista nuolemista" se on minulle luontaista enkä osaa tai edes halua siitä luopua.

Lue lisää

Vieläkö jaksat vanhoja kaivella.

demeter1 kirjoitti:

Jos minuun ja ohittamisiini viittaat Korppis, pyrin noudattamaan omaa ehdotustasi siitä, että meidän, sinun ja minun, välillä olisi lähestymiskielto.

En koe, että kohdentaisin viestejäni tietyille kirjoittajille, eikä kai sille voi mitään, että tuttujen, samanhenkisten, kanssa on helpompaa "jutella". Minun ainakin.

Mitä kehumiseen tulee, siitä on kyllä (aika ajoin) naljailtu niin kauan kuin olen täällä kirjoittanut. Olkoon sitten "lapsellista nuolemista" se on minulle luontaista enkä osaa tai edes halua siitä luopua.

Lue lisää

Toksiseen ihmiseen on hyvä pitää etäisyyttä. Kannattaa suojata itsensä
toksisuudelta.

Anonyymi kirjoitti:

Toksiseen ihmiseen on hyvä pitää etäisyyttä. Kannattaa suojata itsensä
toksisuudelta.

Siltä kookkaalta kveenien jälkeläiseltä.

Ihan oikeasti Paloma, voisitko jättää Nojatuolin arvostelun. Mikäli ei Nojatuolin tyyli miellytä, niin tilaa täällä on tehdä omia aloituksia.

Mainitsit, ettei Nojatuolilaiset käy muissa ketjuissa. Kyllä ne käy vai oliko piikki Skillanille?


Mitä tulee Korppikseen, niin hän kyllä pärjää palstalla ilman sinun puolustustakin.

Ei tuo nojatuoli ole nähdäkseni mikään kerho. Täällä käy vakianoja, saattaa olla entisiä nikillisiä ja muita jotka haluaa silloin tällöin jutella tavallisista asioista. Skillan aina meidätkin huomioi. Ei se ikä taida olla niin tärkeä nojatuolissa, kaikki me täällä ollaan vanhoja.

Paloma tein kranssista tarinan musiikilla, se on sekä instassa, että facessa.