Presidentti Martti Ahtisaari oli poikkeuksellinen hahmo Suomen sodanjälkeisessä poliittisessa elämässä, arvioi Suomen entinen pääministeri Esko Aho (kesk.).
Ahtisaari aloitti tasavallan presidenttinä vuonna 1994. Aho puolestaan toimi Suomen pääministerinä 1991-1995 eli aikana, kun Ahtisaari aloitti virassaan.
Aho kertoo STT:lle, että Ahtisaari tuli tehtäväänsä politiikan ulkopuolelta ja kansainvälisen uran tehneenä, mikä vaikutti Ahtisaareen merkittävästi. Aho arvioi, että Ahtisaaren rinnalle taustansa puolesta nousee lähinnä Carl Gustaf Emil Mannerheim (1867-1951).
ESKO AHO muistaa, että Martti Ahtisaari oli sosiaalisesti taitava ihminen, jonka kanssa yhteistyö sujui mainiosti.
- Hänellä oli kyky puhutella ihmisiä niin kotimaassa kuin ulkomaillakin tavalla, joka teki hänestä sovittelijan ja kaikenlaisten ihmisten kanssa toimeentulevan.
Ahon mukaan Ahtisaari osasi ottaa myös pieniä asioita huomioon.
Jo kuva kertoo miten mutkatonta on uuden pääministerin esiintyminen Ahtisaaren kanssa.
https://wp.demokraatti.fi/wp-content/uploads/2023/10/LK_LKYYYYMMXXDOC26475_SWGL37MJT.jpg
Ahtisaari aloitti tasavallan presidenttinä vuonna 1994. Aho puolestaan toimi Suomen pääministerinä 1991-1995 eli aikana, kun Ahtisaari aloitti virassaan.
Aho kertoo STT:lle, että Ahtisaari tuli tehtäväänsä politiikan ulkopuolelta ja kansainvälisen uran tehneenä, mikä vaikutti Ahtisaareen merkittävästi. Aho arvioi, että Ahtisaaren rinnalle taustansa puolesta nousee lähinnä Carl Gustaf Emil Mannerheim (1867-1951).
ESKO AHO muistaa, että Martti Ahtisaari oli sosiaalisesti taitava ihminen, jonka kanssa yhteistyö sujui mainiosti.
- Hänellä oli kyky puhutella ihmisiä niin kotimaassa kuin ulkomaillakin tavalla, joka teki hänestä sovittelijan ja kaikenlaisten ihmisten kanssa toimeentulevan.
Ahon mukaan Ahtisaari osasi ottaa myös pieniä asioita huomioon.
Jo kuva kertoo miten mutkatonta on uuden pääministerin esiintyminen Ahtisaaren kanssa.
https://wp.demokraatti.fi/wp-content/uploads/2023/10/LK_LKYYYYMMXXDOC26475_SWGL37MJT.jpg
Vastaukset 17
Vanhimmat
Aho tuntuu tuossa kuvassa ujostelevan Ahtisaarta. Niin tai näin, kuva lienee Ahon pääministerikauden loppuajalta, ehkä vuodelta 1995, kun Ahon hallitus kävi jättämässä eronpyyntönsä eduskuntavaalien jälkeen. Aho ei tuolloin ollut uusi, vaan vanha pääministeri. Ahtisaari oli ollut presidenttinä maaliskuusta 1994 lähtien.
Itse asiassa Ahon suhde Mauno Suureen oli pethetuttavuuden asteella.
Mauno Suuri tuki varauksetta Ahoa Väyrysen yrittäessä pelleillä Sundqvistin kanssa 1991 syksyllä.
Mitä kepulaista maailmankansalainen Ahtisaaressa muka oli? Ahtisaari oli liian kosmopoliittinen henkilö kepulaiseen narratiivin istuvaksi henkilöksi. Sen sijaan rinnastuu demarien historian suurmieheen Väinö Tanneriin.
Viimeinen lauseesi pilasi sinänsä hyvän perusteesi. Tannerhan ei ollut millään lailla kosmopoliitikko.
Martti oli mieleltään keskustalainen "anna kaikkien hyvien kukkien kukkia"
Kaukana ahdasmielisistä vasemmistolaisista, jotka vain omansa tunnistivat. Ihan kuten täälläkin esim Kapi varoo vastaamasta jos ei aate toverinsa ole, samoin aito-arska. Heillä niin ahdasta ajattelu, ettei siitä poikkea. MPP saattaa vastatakin, mutta sillä omalla lyriikallaan joka vasemmistolaisen näkemys. Mm Kapi on oitis vastaamassa ja kehumassa MPP; lle. esim. minä heittelen kaikille, Martillekkin, saaden jopa punaiseksi kuin kekäle hänet.
Tanner oli maalaisliitolainen maanviljelijä. Laittoi demarit ojennukseen.
Edusti demaristi toista kantaa mitä Tarja ja Erkki. Ahtisaari oli myös keskustalaisella linjalla.
Ylisti Natoa, jota keskustassakin haluttiin tuollaisen naapurin kupeella, muttei niin sanottu ääneen. esim. Halonen ja Marin sanoi ettei heidän aikanaan Natoa tule. Voidaan Venäjästä sanoa 'herran pelko on viisauden alku'. Ennenkuin Putin ylitti riman oltaisiin voitu jatkaa näinkin maailman suurimman asemahdin vierellä, tietäen ettei lähdetä Ruotsin tielle, joka heille ominaista jo Palmen ajoilta. Puolikommunisti demari.
Luojalle kiitos, ettei Natoon liitytty 1990-luvulla tai 2000-luvun alkupuolella. Olisi meilläkin leikattu armeija minimiin, kuten Nato-maissa tapahtui siinä uskossa, että sotia ei enää synny ja koska yhdessä ollaan olevinaan suuria.
Ahtisaari oli varmaan ajattelultaan keskustalainen liberaalien ja suvaitsevien näkemystensä osalta. Sen vuoksi hän ei sitten mikään kepulainen ollutkaan. Kepulaisethan näkevät maailman maakuntina ja kotipitäjinä eli hyvin suppeasti Ahtisaaren kosmopoliittiseen tapaan verrattuna. Ahtisaari kannatti lämpimästi myös EU-jäsenyyttä 1990-luvun alussa, kun vähintään puolet kepulaisista vastustivat liittymistä jyrkästi. Oikeastaan persujen EU-vastaisuus näyttäytyy jopa mietona, kun muistelee noiden aikojen kepulaisten mielipiteitä. Kepulaisethan järjestivät Helsingissä jopa puoliväkivaltaisia mielenosoituksia EUta vastaan ja hyökkäsivät järjestystä pitäneitä poliisejakin kohtaan.
Kepulle ajattelu on ollut hyvin ahdasta suhteessa muihin. Se on maaseudun ja kaupunkien vastakkainasettelua. Olen kuitenkin samaa mieltä siitä, että vasemmistonkin politiikassa on ahdaskatseisuutta ja ryhmähenkeä. Tämä on perua luokkayhteiskunnasta. Kenen joukoissa seisot, oletko köyhien vai rikkaiden puolella. Tämä vaihde on aika lailla jumittunut paikalleen senkin jälkeen, kun maa keskiluokkaistui. Vasemmistolaisen on tietysti vaikea heittää kuperkeikkaa siinä mielessä, että alettaisiin ajaa rikkaiden ja menestyvien etuja. Itse ymmärrän toki senkin, että varakkaiden etuja voi olla kannattavaa edistää, jos siitä on hyötyä koko maalle. Vaurauden edistäminen on nostanut myös sen yhteisen kakun kokoa. Eli yrittäjyyttä kannattaa edistää, mutta minusta myös osakesijoittamisen myönteinen vaikutus kansantalouteen kannattaisi tunnustaa. Itsekin olen osakesijoittaja ja teen omasta mielestäni työtä joka päivä myös yhteiseen pussiin käyttäessäni aikaa siihen, mistä saisi suurimmat voitot. Mitä suuremmat voitot onnistun saamaan sitä enemmän maksan voitoistani veroja. Sen vuoksi löydän nimeni vuosittain verottajan juorukalenterista.
En mieltänyt koulutukseltaan kansakoulunopettaja Ahtisaarta arvomaailmaltaan liberaaliksi ja suvaitsevaksi, jos en toki konservatiiviseksikaan, vaan jonkinlaiseksi keskilinjan kulkijaksi. Hänen presidenttiaikanaanhan suvaitsevuus ei edes ollut erityisemmin pinnalla. Jopa meteorologi Juha Föhr sai Yleltä potkut käytännössä avoimen homoutensa takia ja presidentin poikaa arvosteltiin siviilipalveluksesta.
Kosmopoliitti Ahtisaari mitä suurimmassa määrin oli, mutta samaan aikaan aloitti maakuntamatkailun, joka pohjusti jo hieman maakuntasoteakin. No, vakavasti ottaen EU nosti maakunnat enemmän pinnalle oikeina poliittisina vaikuttajina, eikä vain romanttisina asuinalueina.
"Tälle yleisölle ei tarvitse vakuutella, että suomalaisten menestys kansainvälisessä vuorovaikutuksessa lepää keskeisesti juuri sivistyksellisen, siis henkisen uusiintumiskykymme varassa. Pienenä kansakuntana meidän voimamme on juuri sopeutumiskyvyssä, ei eristymisessä.
Suomea on kehitettävä niin, että siitä tulee yhä viihtyisämpi ja sanottakoon suoraan - houkuttelevampi ja kilpailukykyisempi- maa asua ja elää turvallisesti puhtaan luonnon ympäröimänä . Suomen on ensinnäkin säilyttävä houkuttelevimpana pysyvän sijoittumisen vaihtoehtona kaikille suomalaisille. Tämä on maamme yhteiskunnallisen kehityksen yksi avainhaasteista. Tällöin Suomi olisi maa, jonne myös osaavat ja yritteliäät ulkolaiset voisivat asettua asumaan, tekemään työtä.
Maamme taloudellisen kehityksen kannalta on ensiarvoista, että teollisuuteemme ja yliopistoihimme saadaan yhä enemmän ulkolaisia, joiden luovuus täydentää omaa osaamistamme. Tämä henkisen pääoman lisä on välttämätöntä, se on osa viisasta kansainvälistymistä - sekä viime kädessä myös työllisyyspolitiikkaa."
Yllä oleva ote eräästä Ahtisaaren puheesta hänen presidenttikautensa alussa. Siinä selvästi käsitys globalisaation hyödyistä ja eristäytymisen vaaroista. Ahtisaari kehottaa suomalaisia avarakatseisuuteen eikä eristäytymismenttaliteettiin. Tämä on huomattavan liberaali näkemys. Kotimaisessa politiikassa Ahtisaari arvosti ennen muuta hyvinvointivaltion tärkeyttä ja sen rahoituksen varmistamista.
Koivisto aloitti Suomen irrottamisen Kekkosen ajan tunkkaisesta suomettumisesta ja Ahtisaari vei sen maaliin ja teki Suomesta länsimaan.
Saamme olla paljosta kiitollisia näille kahdelle valtiomiehelle. Ja nyt he ovat molemmat poissa.
Taisin jo jossain toisessa yhteydessä - väheksymättä lainkaan Koiviston ja Ahtisaaren toimintaa - sanoa, että mainitsemasi asian muuttumiselle naapurimaan Mihail Gorbatchovin politiikalle oli Suomelle suurin vaikutus. Se mahdollisti, että suomettuminen ja tunkkaisuus loppuivat meillä. Se mahdollisti Suomen lännettymisen ja liittymisen EUhun ja nyt Natoon. Mihail Gorbatchon on Suomen näkökulmasta sankari - varmaan tahtomattaan, mutta ilman häntä NL voisi edelleen olla voimissaan. Ja tavallaanhan putler on palauttanut neukkuajan synkkyyden. Suomelle avautui vuosikymmen kestoinen aikaikkuna ja se käytettiin onnistuneesti hyväksi.
MPP huomioi muuttunut valta Venjällä, hyvä etteivät tappaneet Gorbatchovia, pidättäneet kuten uhkailivat ihan Putinin suulla, kun haukkui hänen huonon johtajuutensa. Samoin haukkui Krimin Ukrainalle antaneen Neuvostoliiton johtajan Hrutsovin. Ei Venäjällä toimi kuin tappaja johtajat, jotka aika-ajoin nousee kuten Stalinkin, nyt Putin. Yhä toverit huudatte toveria Stalinia etsien. Lopettaisitte jo toveri huudot.
Keskeneräinen kiljuko laittaa sekoittamaan asiat sikinsokin keskenään? Mikä on Putinin suhde Staliniin, ellei hän kuulu edes Venäjän kommunistiseen puolueeseen? Putin on kansallismielinen, radikalisoitunut oikeistoimperialisti eli ei alkuunkaan vasemman laidan kulkija. Hän on rakentanut itselleen diktaattorikuvan, jossa yhtenä osana on Stalinin harjoittama julmuus. Kommunistit ovat duumassa oppositiopuolue.
Putinin todelliset esikuvat ovat äärioikeistodiktaattorikaksikko Mussolini sekä Hitler. Kolmikkoa yhdistää ihailu monarkistista imperialismia kohtaan. Putinilla Pietari Suurta, joka toteutti Venäjän suuruuden.
Lue historiaa äläkä luule.
Stalinia Putin kehuu.
Noinhan se on kuin kerrot. Jeltsin ei tutkinut tarpeeksi tarkasti, mikä putin on miehiään. Hänen KGB-taustansa olisi pitänyt soittaa herätyskelloja ja kovaa. Ilmeisesti Jeltsin ymmärsi virheensä, kun hänen ystävänsä Bill Clinton huomautti siitä hänelle. Clinton näki varhain, mikä mies putin oikein on. putinin avulla KGB-taustainen joukko kaappasi vallan.
Ideologisesti stalin ja putin eivät eroa toisistaan. stalin oli muodollisesti kommunisti, todellisuudessa suurvaltakaipuinen diktaattori eli ihan sama kuin putlerkin. Molemmat eivät kaihda mitään keinoja. Väkivalta on heille keskeinen keino edistää politiikkaa.
Tajuatko syytä miksi? Syy ei ole Stalinin ideologisessa ajattelussa, koska sitä Stalin ja Putin eivät keskenään jaa. Putin kehuu Stalinin aikaista suuruutta ja Stalinin julmuuden hän pukee omissa puheissaan jämäkäksi johtamiseksi. Putin on siis diktaattorina yhtä välinpitämätön ja vainoharhainen kuin Stalin, koska on ajanut itsensä Stalinin kaltaiseen asemaan pelätessään joko syrjäyttämistään tai tapetuksi tulemistaan. Prigoszhinin ja Wagner-joukkojen torsoksi jäänyt sotaretki Moskovaan paljasti ja sen jälkiseuraukset osoittavat, että Putin on yhtä yksin kuin Stalin oli. Jos Stalinia suojeli NKVD, niin Putinia suojelee uskollinen kansalliskaartinsa. Molemmat diktaattorit toimivat samaan tapaan uhraten vähemmistökansoja oman selviytymisensä edestä.
Putinin todellinen esikuva on kuitenkin Pietari I Suuri. Hänen aikanaan Venäjä laajeni kokoon, jossa se oli suurimmillaan. Tosin jos Putin ylennyttäisi itsensä tsaariksi, hän muistuttaisi enemmän tsaari Iivana Julmaa kuin Pietari Suurta.