Ei koko ajan oltaisi yhdessä, välillä erossa, välillä yhdessäoloa ym. Vaikka aluksi tälleen.
Kelpaisiko nainen sellainen suhde
Anonyymi-ap
2474673
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 19 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 247
Vanhimmat
Voihan v@tunkieli.
😍😍😍😋😋😋😋😍😍😍
🔞 Nymfomaani -> https://ye.pe/finngirl21#18057240u
🔞❤️💋❤️💋❤️🔞💋❤️💋❤️💋🔞
Väliajat humpuuttelet muissa naisissa.
Väliajat kerättäisiin intohimoa ym. seuraavaan kohtaamiseen.
Eli nainen on puutteessa ja mies panee muita muna soikeena.
🤣😆
Eieiei, se se se nainen ei oo puutteessa, ellei ala estelemään. Sellanen tyttö.
Kyllä se Nainen saa ja ottaa, kun haluaa.
Se ei ole kuin nöyrtymisen osa. Jos munasi seisoo, otan sut.
Tuollaistahan se olisi aluksi joka tapauksessa, kun kumpikaan ei voisi heti muuttaa mihinkään vaikka haluaisikin.
Olisi varmaan.
Ei minulta nainen. En tuhlaisi yhtään aikaa jos sinut voisin saada. En odotuttaisi enkä jättäisi ovea raolleen. Heti antaisin sinulle sen ainoan paikan.
Ihanasti sanottu.<3 sivusta n.
Nyrkin ja hellan väliin. "Siellä on paikassaan" eli kotona.
Oli kyllä hyvin sanottu.
Livenä kuultu. Darling. 😊
Ei kiitos. Juuri nyt en halua mitään suhdetta. Vasta kun tunnen ettei kukaan manipuloi ja tunnen vain sen mitä haluan. Vain niin näen oikein tulevan kumppanin ja pystyy järkeviin valintoihin ja erottaa oikeat tunteet ja suhteet.
Kumpparin tai kaks
Sekin seuraava sinunnkumppani katoaa tai saat kadotettua kun kyllästyt on nämä ihmiset kummallisia
Sopii paitsi jos tarkoitat että on muita suhteita erossa ollessa niin ei sovi.
Kyllä se mulle kävis, tutustua. Ei kai kukaan muuta yhteen heti muutenkaan?
Sopisi hänen naisen kanssa.
Mulle sopisi etäsuhde. Olisi etäisyyttä aina se 500 kilometriä.
😊😋😁
Helsinki - Inari
Eikun Helsinki-Hinari
Aika paljon on tässä tulijoita jo nyt siihen suhteeseen. Mehän nähdään harvemmin kuin nykyisin kun pitää puoli vuotta odotella omaa viikkoa.
😅🐖🐷
Yleensä elämä mies-miestä, joskus harvoin mies-nainen-viikko, johon jonotusnumerolla.
Perskippeenä täällä 👥️🚲🔦👬🛌🧑🤝🧑🛏🔦👥️🔍👔
On sikailtu miesten kesken.
🐷🐖
Tää on hyvin kirjoitettua.
Nauran ääneen.
Jokos ootte vuorolistat teheneet millon mun vuoro.
En minä ainakaan kestäisi sitä, että heti alusta lähtien pitäisi olla koko ajan yhdessä. Kyllä aikuisilla pitää olla omaakin elämää. Se on sitten eri asia onko kyse siitä, että toinen haluaa ns. vapaan suhteen. Siihen en lähde. Vaikka koko ajan ei kylki kyljessä kiehnättäisiinkään, niin molemminpuolinen kunnioitus ja uskollisuus on perusedellytys suhteelle kanssani.
Mä en kyllä vois taata (täyttä) uskollisuutta väliviikoilla tai välikuukaisina, koska aistin, koen sen verran vahvasti. Kunhan nyt vaan ilmoitan.
Mä voisin joustaa tuossa suhteessa suhteessamme.
Ei se oo niin någånnugaata jätskii.
Herkkusuutyttö täältä..
Siinä tapauksessa mies voi olla suhteessa jonkun muun kanssa kuin minun. Minua ei pettäjät kiinnosta.
Mua kiinnostaa pettäjätyypit.. oon erikoistunut itsekin.
Ei se ni någånnuga. 😅
T. Nainen
Kyllä kelpaisi. Sellainen suhde olisi minusta paras mahdollinen. Mieluiten niin, että asuttaisiin suht kaukana toisista ja sitten olisi mahdollista aina viettää pidempään aikaa yhdessä ja olla vastaavasti taas sitten pidempään erossa. Kaikkein parasta olisi, jos molempien elämä olisi sillä mallilla, että olis vaikka mahdollista tulla puolin ja toisin vaikka kuukaudeksi tai jotain toisen luo ja sitten olla taas vastaavasti ainakin se kuukausi erillään. Mä en oikeastaan kaipaa lainkaan sellaista jatkuvaa yhdessäoloa ja toisaalta sellainen suht tiheä tapaileminen olisi musta hyvin rasittava suhdemuoto.
Kevytdeittailu on sun juttu.
Tuo ei onnistu, jos toisella tai molemmilla on lapsia. sivusta
Ei missään tapauksessa ole. En voisi sietää sellaista, Mielummin kokonaan ilman.
Olethan sinäkin jonkun lapsi?
Mulla taas ihan päinvastoin. Mielellään nähtäisiin tiheästi, mutta lyhyen aikaa kerrallaan. Iltaisin ja viikonloppuisin.
No siltä toi kumminkin kuulostaa.
Viisastelija. Tuo ei onnistu, jos jompikumpi on alaikäisen lapsen huoltaja :)
Se on varmasti totta, mutta sehän vain rajaa sellaiset yksilöt pois, joilla on lapsia. 🙂
Mutta eikö suhteet perustu rakkauteen? Miten siinä voi ketään rajata pois kun rakastuu?
Sitä se ei kuitenkaan missään tapauksessa olisi. En voisi sietää sellaista. En tosin tajua kuka "kevytdeittailee" niin, että asuu vuorotellen pitkiä aikoja toistensa luona, mutta en mä tietenkään sun kokemustasi lähde kiistämään. Sinulle tuollainen voisi olla kevytdeittailua, mutta minulle ei ikinä. 🙂
Nämähän ovat miletymyskysymyksiä. Tuollainen, josta sinä pitäisin, olisi minulle vihonviimeinen suhde, johon ikinä lähtisin mukaan.
Perustuvathan ne, mutta jos yhteiselo on mahdotonta, niin sitten se on. Sellaista elämä joskus on.
Juuri näin. Mä taas en lähtisi mukaan sun kuvaamaan systeemiin.
Ja se on täysin ok. Jokainen järjestää elämänsä itselleen parhaiten sopivalla tavalla.
Voi olla yhteisesti huollettuja lapsia jotka eivät ole aina paikalla.
Voi tietysti olla. Tosin sellaisessa mallissa, jota itse kaipaisin, jossa ollaan aidosti pidempään yhdessä silloin kun ollaan, yhteishuolletutkin lapset olisivat ongelmallisia. Harvalla kai ne lasten "huoltovuorot" ovat tyyliin kuukausi ja kuukausi. Tai en ainakaan ole koskaan kuullut sellaisista järjestelyistä. Loma-aikoina tietysti olisi mahdollista myös lapsen kanssa, sikäli mikäli lapsi olisi halukas lähtemään mukaan. Pakottaa ei voisi ja se olisi ihan asiatonta.
Juuri noin minäkin ajattelen. Olen ehkä ikäistäni vapaamielisempi.
Kyllä. Mutta tarkoitin tuota kun joku halusi asua kuukauden jossain kaukana. Eikö ne ole yleensä vuoroviikot.
Juuri tätä tarkoitin minäkin, joka lapsista mainitsin.
Kyllä. lapset varmasti tekisivät tilanteen hyvin vaikeaksi. Tietysti, jos vain toisella olisi lapsia, niin sitten vain se lapseton liikkuisi aina sinne toisen luo. Mä itse kuitenkin koen, että tuo olisi luultavasti olisi myös hyvin vaikeaa ja melko epäreiluakin niitä lapsia kohtaan. Jos lapsen/lasten kanssa onnistuisi luomaan hyvät välit (mikäli jo sinällään olisi tuossa melko epätodennäköistä), niin sitten myös lapsi/lapset pakotettasiiin kaipaamaan. Itselleni aikuisena se ei ole mikään ongelma ja minusta se, että on välillä ikävä, tekee parisuhteelle vain hyvää. Lapset sen sijaan ovat ihan eri juttu ja heillä pitää olla perusturvallisuus kunnossa arjessaan.
Lapsella etuajo-oikeus aina.
Tuollaiseen suhteeseen eivät lapset kuulu toivottavasti kellään.
Käytännössä tosi hankala järjestää kuukausi yhdessä/kuukausi erillään suhde. Eihän sellainen onnistu työnkään takia.
Niinhän sitä oletetaan.
Järjestä ihmeessä.
Saat varttua aina vain varttuneemmaksi.
Yksin.
Laitetaanko lapset laitokseen... (L & the L)
Ihan älytöntä muutenkin kuljettaa jatkuvasti edestakaisin puolta omaisuuttaan jättimatkalaukuissa. Kuukauden aikana tarvitsee paljon vaatteita ja muuta tavaraa. Huomattavasti helpompi on tavata vaikka viikonloppuisin, jos on pitkä välimatka.
Suomi - Venäjä
T. Nadia
Ai että, mä tykkäsin tästä. 😊
Systembålaget 😅
Viedäänkö ne lapset joskus metsään vai minne talosta ulos? Käyhän ne koulussa tai töissä tms. Pakkohan NIITTENKIN on nukkua ja syödä.
Mä voisin olla niinku se lapsi ja se lapsi niinku lähetettäis jonnekin lomalle aina silloin tällöin yllärinä kuukaudeksi.
Mulle sopis älyttömän hyvin kyllä.
Joo. Heti innostuin.
T. Nainen
Joillekin ajatus elämästä lasten kanssa on sietämätön. Jos toisella on lapsia, niin ei siinä valitettavasti rakkaus kovin pitkälle auta, jos arki on helvettiä ja siitä kärsii.
Ei kiitos.
Onko väliä matkan pituudella?
Joo,ei enään lapsia.
Jokainen elää elämäänsä miten parhaaksi kokee ja lapsiakin on tässä maailmassa monenlaisia.
Siksihän siinä luki, että "Kaikkein parasta olisi, jos molempien elämä olisi sillä mallilla". Itselleni tollanen olisi helposti järjetettävissä. Mä voin tehdä töitä missä vaan, josta löytyy tietokoneeseen sähköä ja missä pääsen ainakin välillä internetyhteyden päähän. Tietenkään kaikilla työ ei ole näin helposti järjestettävissä.
Ensiksi pitäisi onnistua hommaamaan itsensä yksin. Vielä en ole onnistunut elämästäni kaikkia muita ihmisiä karkottamaan, mutta katsotaan jos se joskus onnistuisi. Mitä parisuhteeseen tulee, niin sinkkuna on monin verroin parempi kuin itselle sopimattomassa parisuhteessa.
Kuka nyt mitenkin elää. Mä en tarvitse kotonakaan yletöntä määrää vaatteita, joten miksi tarvitsisin muualla enemmän. Kyllä se toinenkin osapuoli luultavasti vaatteitaan pesee. Hotellielämä on ihan eri asia kuin se, jos menee toisen vakituiseen asuntoon, jossa kaikki tavallisen elämän edellytyksen ovat olemassa.
Viikonloppureissaaminen olisi taas minusta ihan järjetöntä ja aivan perceestä (noin suoraan sanottuna). Mä en ikinä menisi kenenkään luo pelkän viikonlopun takia. Turhaa ajanhukkaa jatkuvaan reissaamiseen. Joko harvoin, mutta pidempään kerralla, tai ei lainkaan.
Venäjä ei itseäni lainkaan kiinnosta. Ko. maa ei ole ollut kiinnostava mulle edes ennen tätä nykyistä maailmantilannetta.
Munasta kiinnostuin. Ainoastaan.
Mitä, jos sulle sairaus, mistä syystä käsiesi toimintakyky heikentyisi tai loppuisi?
Rakkautta eikä siksi ihmistä sinulla olisi.
Odota.
Ongelmat ratkotaan sitten jos ja kun niitä tulee. Kaikkia maailman mahdollisuuksia ei kukaan kykene etukäteen pohtimaan ja varmuudella ratkaisemaan. Jos käsieni toimintakyky loppuu, niin työ olisi siinä kohtaa pienin ongelma.
Se oli / on ihan susta mies kiinni... 😁🙄
..vajaamielisempi
Munan paksuus ratkaisee.
😁😁😁
Eihän työstä ollut kyse pöljä. Suhteesta ja sen kestävyydestä. 😊
Se oli sitten hänestä kiinni. Mulla taas on ihan eri värkit jalkovälissäni.
Sitäkään ei kukaan voi etukäteen sanoa. Kukaan ei tiedä edes omien elinpäiviensä määrää etukäteen. Ongelmat ratkotaan jos ja kun niitä tulee, Kaikkiin kun ei kuitenkaan kykene ennalta varautumaan ja toisaalta sellaisiin varautuminen, joita ei sitten tulekaan, on turhaa ajanhukkaa.
Sun unelma kumpani pitää olla samalla paikkakunnalla kun sinä mut eri asunnot
Lomaromanssi tyyppiä selkeästi mut niin et se romanssi jatkuu joka kesä 😅
Mieti hetki mitä lomaromanssit on eikö ne oo just noita
Sinä saat tietenkin tykätä tuollaisesta. Mä en kuitenkaan viitsisi moiseen alkaa.
Mulle puolet vuodesta tai vaikka 8-9 kuukautta voisi olla yhteistä aikaa, loput sitten sitä erillistä aikaa. Silloin erillä asuessakin tietysti pidettäisiin tiheästi yhteyttä, vaikka soittaen tai vähintään viestitellen liki joka päivä. Eipä se juuri monenkaan yhdessä asuvan pariskunnan elämästä eroaisi, mitä noita on katsellut. Ei heistä liki kukaan oikeasti jatkuvasti yhdessä aikaa vietä ja sitten lomalla yhteinen aika alkaakin ahdistaa. Kannattaisi heidänkin vain välillä reilusti ottaa sitä etäisyyttä, niin ehtisi tulla toista ikävä, ennen kun alkaa toisen naama ..tuttaa.
Eihän ne ole lainkaan tuota. Mä ainakaan en yleensä tee töitä lomalla, Enkä lomaile kuukausikaupalla vuodesta. Enkä lomilla asustele muiden asunnoissa. Tosin en mä tietenkään tiedä miten sinä lomailet. 🤷♀️
Kyllä koolla on väliä.
Kusivehkeet kuitenkin vai mitä sulta löytyy?
Onko sulla paljo rahaa?
Sun naamaa ei muistaisi jos väliä tulis.. joku muu iskis helposti kadunkulmassa.
Sun kannattaa varmaan käydä lääkärissä, jos muistisi on noin huono. Yleensä ihmiset tunnistavat toisen kymmenenkin vuoden jälkeen.
Onhan siellä näin naisella muutakin.
Jos ollu sinkku jo pidempään niin ei ehkä haluaiskaan jotakin siihen asummaan heti. Pitäis ensin katella millaset tavat toisella on ettei ne sitten ala ärsyttään.
Monesti jokin pienikin tapa voi alkaa ärsyttään suunnattomasti, esim mihin järjestykseen laittaa astiat kuivauskaappiin, käyttääkö leipälautasta, miteenpäin wc paperirulla on on veskissä tässä vasta muutama esimerkki. Ja sitten raha-asiat että molemmat maksaa samanverran yhteisistä menoista.
Ei tu moidta ongelmaa, kun asuu itsensä kanssa.
Kuulostaa minusta ihan normaalilta terveeltä suhteelta joten tietysti se sopii. 😊 Niin kauan kun sitä on vain sitoutunut siihen toiseen ja molemminpuolinen luottamus on kunnossa.
On mulla luottamuksellinen suhde Joulupukkiin.
Aina saa lahjoja... paitsi viime Jouluna ei. Ei edes jouluruokia. 🤣
Hänen kanssa se olisi kyllä noin. Ja aika kauankin. Paitsi että oltaisiin yhdessä, vaikka eri paikoissa. Silti se olisi mitä parhainta. Tärkeintähän olisi se mitä se on.
Ja lisään tähän vielä että meidän tilanteessa tiedän ettei olisi muita väliaikasuhteita. <3
Paitsi m-m, mutta niitä ei lasketa.
😅😅😅👥️👥️👥️👥️👥️👥️👥️👬👬👬👬🧑🤝🧑🧑🤝🧑🧑🤝🧑🧑🤝🧑🧑🤝🧑🧑🤝🧑🛏🛏🛏🛏🛏🛏👬👬👬👬👬🧑🤝🧑🧑🤝🧑🧑🤝🧑🧑🤝🧑🧑🤝🧑🛌👥️👥️👥️👥️👥️👥️👥️😊😊😊
Status "ehdottomasti heterohko suomimies"
🐖🐷
Sehän olis vähän samaa kuin pienenä leikin paperinukeilla lattialla istuen. Hyräilin samalla.
Mä kyllä sopisin varmaan.
Et voisi minusta tietää yhtään mitään.
Olen joskus vilkas.
T. Nainen
Ei ole totta.
Minun kanssani.
T. Nainen, oikea Nainen ja himokas ottaja
Mielikuvitus
Noin olen olettanut, että toimitaan, jos hän minut haluaisi.
Ei se halua.
Mulle ainakin sopisi tuollainen systeemi ja ihan voi pitkäänkin olla noin, ei pelkästään aluksi. Voisi tavata vaikka kerran viikossa tai silloin kuin on sellainen fiilis.
Kerran viikossa kusileikit.
Se on ihmissuhde.
Sopii! :)
Kaksi ihmistä voi keskenään sopia minkälaisen suhteen he haluavat. Kaikki käy kun yhdessä asiat sovitaan.
Jos minulta kysyt niin olen valmis jakamaan.
🧑🤝🧑👥️🛌👬🛏👥️👔👬🛏👥️🛏🧑🤝🧑🛌🛏
Kerran viikossa kusileikit.
Olisitko valmis jakamaan?
sinut mies?
Ei vaan minut, naisen.
🛏🐖🧑🤝🧑🛌🐷👬🛌👥️🛏🐷🛌🐖🛌🧑🤝🧑👥️🛏🐖🛌😁😁😁😁😁
Sopiiko, että jaat minun.
Jos sopii, sopinet yhdeksi vakituisiin viihdytysjoukkoihini.
Tervetuloa.
T. Nainen
Testautan ja kilpailutan olettamiani kykeneväisiä koko ajan.
Suhteet pysyy tuoreina ja miehenkiintoisina.
Ei mitään etäisyyksiintuijottelijoita.
Äksöniä.
Ja ei, se olisi sama kuin olisi sinkku. Haluan suhteelta enemmän, jos ei tunteet kohtaa niin emme ole oikea pari. Etsin jotain muuta. Yhteistä arkea kotia, perhettä ja hyvää kestävää suhdetta. Sitoutumista, yhteistä elämää, se ei sovi kaikille.
Fokus pitää olla meidän elämä, ei suvun tahto tai että ura vie erilleen, tai tietoisuusjutut tai muiden tukemiset. Pitää olla valmis ja haluta sanaa. Yhdessä ollaan ja suunnitellaan. Ei yhtään vähempää. Toki tilaa saa, ja on töitä, matkoja ja muuta, että eihän sitä yhdessä olla 24/7. Mutta siis arki pitää olla saman katon alla, ja elämät natsata yhteen.
Ja en itse vaihda kaupunkia. Siihen on hyvät syyt. Enkä alaa, enkä anna mitään extraa sukulaisille tai mitään tietoisuus juttuja. Tai hoitojuttuja. Eli terve pitää olla ja päihdeongelmia tai väkivaltaa, tai rikollistaustaa.
Ei siis päihdeongelmaa tai muuta.
Täytyy pystyä elättämään itsensä.
Enkä voi sietää mitään fantasiamaailmassa elämistä, tai mitään roolileikkejä tai mitään nyrkki hella potaskaa. Pitää jaksaa myös liikkua, kiinnostua eri jutuista ja viihtyä perusjutuissa ja tykätä matkustaa, ei olla röyhkeä tai asiaton.
Mut jos kertakaikkiaan ei ole noita taustoja kuten vaatimuksena kirjoitit: päihde-väkivalta-rikollisuus..
Katsohan nyt vielä kirjoittamaasi tekstinsisältöä.
Tästä lähtien muista aina oikolukea ennen lähettämistä.
Millä rahalla matkustat?
Ja jos sairastut, esim vakavasti tms, välittömästi jätän sinut.
- Rakkatta vain. -
Puoluekirja olisi hyvä olla kummallakin kokkari.
Näin kun suunnitelkaan yhdessä suhdettamme, hyvä siitä tulee. Kaikki natsaa.
T: paskakikkare
Mikä on suku? Mitä se tarkoittaa?
Kuulostaa painajaiselta.t.N
Aina niitä tunteita. Puhutaanko tunteista?
Mut ku mitää ei tspahdu ❤️😴🛌😁🙄😅🤣
Mitkä v@tun tunteet. Puhutaanko tunteista vai.
Yäk.
Mä otan toimintamiehen ja otan, mitä otan.
Puhutaanko tunteista?
😅🤣🤣🤣
Ei kai..
Olen nyt sellaisessa elämäntilanteessa että sopisi sellainen silloin tällöin näkeminen ihan hyvin.
Tiirailet eli näet.
Oletko kiven sisällä vai mitäs.
Kunhan se yhdessä olo sisältää aina kunnon naintia!
🤣😂 just näin. Ei mitään kutitteluja vaan aitoa oikeaa intohimoa😍
Harvassa on ne hetket tuon mukaan..
Millä sä nait kunnolla?
No mikä ettei. Ei ole kylläkään kiire suhteeseen tällä hetkellä. :)
Montako vuotta se erossa olo sitten aina ois?
Ei kyllä mä köyttäisin itseni häneen kiinni :)
😅Aika hauskasti sanottu.
Jos on pakko.
Tolleen ois nykyaika ainakin hyvin huomioitu. Voitas sit alottaa ikävä-palstan hulinoista jos sopii.
Eve
On ihan hyvä juttu tunnustella ensin missä mennään eikä lyöttäytyä yksiin suin päin. Kun ei ole kyse mistään välttämättömästä tarpeesta pariutumisen saralla.
Jos saat häädön, voi tulla äkkitarve yhteenmuutolle ja parisuhteeseen. Pakko.
Todella harva saa häätöjä. Pitää olla elämä aika hunningolla, että niin tapahtuu. Ja jos on hunningolla, onko aidosti valmis vastuulliseen parisuhteeseenkaan?
Jopa alan entinen toimija sai häädön. Taisi tosin olla nisti.
Nimimerkki: kokemusta on
Ihan hyvältä kuulostaa. En mä kaipaa sellasta suhdetta, jossa aoltais jatkuvasti yhdessä. Vielä parempi olis, jos olis vähän pidempi välimatkakin. Nähdään vähän harvemmin ja ollaan sit pidempään kerralla yhdessä. Kun ollaan yhdessä, niin voidaan keskittyä täysillä toisiimme ja sitten kun ollaan erillään niin voidaan rauhassa molemmat keskittyä omiin juttuihimme. Kuulostaa täydelliseltä. Ikävä ja kaipuu tekee välillä hyvää.
Oma käsi tekee gutaa.
Kyllä sekin pahimpaan tarpeeseen auttaa. Pelkät tarpeet sillä saa oikein hyvin poistettua. Hienoa, että säkin olet huomannut sen.
Rakastuneena ennemmin etäsuhteessa, kuin tottumuksesta jonkun kanssa, jota ei rakasta tai lykättynä keski-ikäisten ja vauhdilla mummoutuvien naisten seuraan.
Aina on ikireinot
T: tomoffin, homolandiassa
Moni näyttää allekirjoittavan aloituksen, kun nyt tietäisi, onko hän jota ajattelen, yksi kommentoijista.
Nin jos sinä olisit hän tietäisit että haluan hänet, ja että tuo kuvio olisi ainut mahdollinen alkuun.
Tunniste olisi hyvä.
Ei kai hän oikeasti täällä palstalla ole? Nehän on vaan haaveita että olisi.
Samaa mieltä. Mutta koskaan ei voi tietää..
Eikö se kuuleman mukaan jo loppunut
Mikä, ja minkä kuuleman mukaan? Kuka sanoo mitä ja kenelle? Onko Jokin alkanutkaan?
Jos jokin ei ole alkanut/jatkunut edes, ei voi lopettaa jotain. Ja jos olisi alkanut Ja loppunut niin ei ne tunteet ja ajatukset sormia napsauttamalla lopu. Jos tässä asiassa on jotain epäselvää kysy suoraan äläkä kiertämällä arvuuttelemalla tai kuulemma jutuilla sano mitään.
Olisihan se ihan itsekin kiva tietää kuuleman mukaan asioita omasta elämästä.
Ja asiasta siihen kukkaruukkuun joka saattaa jopa kohta lentää, olis kyse mistä tahansa suhteesta kenen tahansa kanssa, tilanne olisi tuollainen tällä hetkellä.
Ja nyt voi lentää jo se ruukku, mitenkä mahdat tietää mitkä on mun kommentteja?
Miksi näitä pitää täällä jauhaa anonyymina? Koita nyt edes saada häneen edes jonkinlainen ai-anonyymi kontakti ensin. Menet asioiden edelle.
Ai-anonyymi eli ei-anonyymi.
Hakee suhdemuotoa jonkun kanssa suhteeseen, jolle kirjoittaa täällä anona?
😋
Taitaa olla nyt melko hataralla pohjalla tää keissi.
Päässä ajatuksena. Yksipuolisena.
Jännä tyyppi.
No kenet meistä naisista meinasit ekana viedä ulos? Vai tuleeko ryhmätreffit? Miten sovitaan, tekeekö kaikki nikit vai?
Mä en ainakaan luo. Jos aloitaja on Hän, niin ottakoon yhteyttä IRL. Jos taas ei ole, niin sitten ei mahda mitään. Mä en ylipänsä lähde mihinkään kilpailutilanteeseen lainkaan mukaan. 🙂
Arvotaan järjestys. Niinkuin lapsena.
Nähdään kaikki Steissillä. Kukka hampaiden väliin merkiksi.
Ei tää oo mikään Cooperin testi. 🙄
Oli tai ei, niin hän voi ottaa yhteyttä IRL.
Välitän hänestä paljon - tiedän hän ei minua huoli, sillä olen vähän jumissa. - sivusta
Pelkästään ssuhteeseen sinusta ei oikeesti ole.
Mitä tahdot?
Vaikkapa niinkin.
Jottei yhesdä. Tai siis joo.
Satamassa vois joskus käydä kävelemässä yhdessä, kahelleen.
Vaikka tässä syksyn aikana.
Jos mäkin vaikka selkäkivusta osaisin.olla valittamatta.
Nyt se taas ainakin on. Kipee.
Lähetän sinulle parantavia lämpöimpulsseja selkääsi.
Miten liittyy aloitukseen? Ei mitenkään.
Olet outo.
Mee selkäkipuinesi muualle.
Ja jos olisit ollut ryhtymässä alkaa panee, nii täs todettu, et se on "out".
Lue uudelleen koko vyyhti.
Jos sairautta tulee, niin loppu.
Eiku. Vaihtoon. Seuraava! Kykenevä.
Eihän nyt rakkaussuhteesta kyse ollut.
Heti, jos vaivoja, niin jätän.
En ole heti muuttamassa yhteen, ensin seurustellaan tietysti.
Täällä on niin lapsekkaita käsityksiä parisuhteesta, että suurin osa kirjoittajista on varmasti alaikäisiä.
Maailma muuttuu. Ei nyt nelikymppinen halua samoja asioita kuin nyt kuusikymppinen halusi 20 vuotta sitten.
Enpä tunne ketään, kuka haluaisi mitään mitä näillä sivuilla tarjoillaan.
Rakkaus ei muutu koskaan.
Ei etäsuhde ole kahdelle aikuiselle keski-ikäiselle huono suhdemuoto. Muutaman asian pitää kuitenkin toimia, jotta etäsuhde toimii.
Tärkein asia on mitä tapaamisten välillä tapahtuu. Ollaanko yhteydessä viestein ja soittaen. Jos väliajan yhteydenpito ei riitä ylläpitämään tunneyhteyttä, on ennuste huono. Siis ihan samalla tavalla kuin lähisuhteessa, pitää etäsuhteessa kummankin osoittaa kiinnostusta toisen asioihin, muistaa kertoa että välittää, osoittaa aktiivisuutta omassa halussa olla läsnä jne.
Toinen tärkeä asia on, että etäsuhde vaatii organisointia ja extempore-elämän voi unohtaa. Käytännössä, jos eletään katsotaan linjalla, jää irl-tapaamiset välistä. Itse näkisin, että minimi, jolla suhde pysyy terveenä voisi olla jotain tämän tyylistä: 1 yhteinen to-ilta-su; 2 viikonloppua erillään: 1 yhteinen to-su (paikka vaihtuu), 2 viikonloppua erillään. Siis kumpikin matkustaa/kyläilee kerran/6vko. Ilman kalenteriin sovittuja yhteisviikonloppuja suhde tuskin selviäisi. Jos ajan varaaminen toiselle ahdistaa, en lähtisi edes yrittämään. Muu johtaisi siihen, ettei muutakaan elämää voi sopia, koska varaa aikaa toiselle tai sitten vaihtoehtoisesti varaa kaiken mahdollisen ajan omille menoille, koska ei halua jättää kaikkea muuta elämää pois (johtaa helposti katkeruuteen ja oman itsensä menettämiseen, koska elää vain toisen ehdoilla). Vastuullisessa työssä ei jaksaisi matkustaa paljon tuota enemmän. Lähi-etäsuhde taas voi hyvin nähdä lyhyitä tapaamisia extempore välissä,
Töissä käyvä tai kotona-asuvien lasten vanhempi voi unohtaa kuukauden vierailut. Eikä kuukauden reissussa oleminen ole muutenkaan kovin kevyt rasti. Eikä lomiakaan voi vaikka viikoksi varata kaksin kovin usein.
Hups, viesti jäi aiemmin lähettättä. Onneksi jäi selaimeen talteen.
J@skaa sönkötystä.
Ei käy.
Ei kukaan ole tietääkseni etäsuhdetta kanssani harkitsemassa, tai ainakaan ei ole minulle muistanut mielenkiintoaan sellaiseen ilmaista. 😂 Siis varsin spekulatiivistä juuri sen takia ja lähinnä omaa haarukointiani mihin tulevaisuus ehkä joskus voisi venyä. Etäsuhde, nimenomaan alussa, tuntuu muuten melkein helpommalta ajatukselta kuin yhdessä asuminen (mihin en ihan heti lähde extempore).
Se mitä joku täysin tuntematon suhdetoiveisiini suhtautuu, on ihan sama-osastolla. Oikeat suhdetoiveet käsitellään irl sitten kun ne on ajankohtaisia. Joskus asiat kestää aikansa, joskus ne muuttuu nopeastikin.
Oletko hullu?
Kuten jo mainittu, jos jotain vikaa sussa havaittavissa, sairautta tms käyttökelvottomuutta tai haitta-arvoa, heti jätän. Ilmoitan. Irtisanomisaikaa, neuvotteluaikaa ei ole.
Vaihtoon.
Seuraava odottaa jo vuoroaan. Suupielistä valuu jo kuola.
Väisty.
Seuraava!
Tämä ei olisi rakkaussuhde.
Kenelle oikein kuvittelet kirjoittavasi, en ole sinun hän. Jo kirjoitustyylistäsi näen, ettei meillä ole mitään yhteistä irl. Saat minun mielessä mennä vapaasti, niin kuin kaikki muutkin, jotka itse haluavat niin tehdä.. Uskon vain ja ainoastaan vapaaseen tahtoon ja syvään rakkauteen. Muu on sika pitkälle turhaa.
Jooh, muuta en haluakaan
Tää oli naisen kirjoittama näkee tuosta sanasta vaikka aluksi tälleen ei kukaan mies noin kirjoita
Nimenomaan on nsmiehen kirjoittama.
Tunnistettu.
Eipä pidä paikkaansa.
Exä
Näin ne suhteet yleensä alkaa, mitä enemmän totutaan ja tykätään, suhde lämpenee ja yhdessäolo lisääntyy.
https://youtu.be/PJQdNxiS7pg
Minä en halua olla koko ajan yhdessä.
En etsi suhdetta silti joskus ihmetyttää miksi ihmiset haluavat liisteröidä itsensä johonkin toiseen ihmiseen? Siinähän loppuu happi kerrassaan? En haluisi vaikka olisin kuin rakastunut vaan silloin tällöin voisin tavata enkä mihkään kuukausi tai viikko yhdessä ja sama erossa...vähän ku olis merillä töissä?
Sellanen hän kelpaisi mulle jolla oma elämä en kehenkään ukkomieheen halua en tiedä sitten pitäisikö olla joku vanhempi etämies kuten itse olen vanhempi etävaimo paperilla sitä pitäisi miettiä. Ei liisterisuhdetta ilta, yö, viikonloppu jopa tavata joskus silloin tällöin tai miksei päiväkin sovi ja sitten vaan hei sun heiluville? Ei se tietenkään tarkoita sitä ettei rakasta jos nyt sitten rakastuisi kunnolla!
Eron jälkeiset noin viisitoista vuotta ovat menneet oikein hyvin ilman minkäänlaista suhteilua kenenkään kanssa. Kaksi kertaa, joskus kymmenen vuotta sitten, koitin tutustua kahteen uuteen ihmiseen ja tuli nopeasti se tunne, että kiitos ei minulle enää. Tuntuu ettei jaksa tutustua yhteenkään uuteen ihmiseen ja hänen tapoihinsa ja kun ei ole tarvetta seksillekään niin ei suhteella tee mitään.
Ei sinuun kukaan halua liistreröityä, nsmies.
Olet kermakaikkiaan tylsä vätys selittäjä.
..pidä kii
Vaikka lapsia ja nuoria rakastankin en nyt tällä hetkellä ihan taitaisi sellasta suhdetta mihin tulee suvut mukaan lapset edes oma vaan just silloin tällöin ja jotain kivaa muutakin....ehkä sekin aika elämässä joskus tulee tai sitten ei tule viihdyn yksinkin ja tekemistä riittää mutta jos sattuisi hän-kohtalo kävelemään...hmm
Menneitä muistellen... No kuka sitä jaksaisikaan koko ajan olla yhdessä, enää.
Sinun kanssa rakas tietysti mitä vain haluat rakas.
Oksu tuli.
Mielelläni!
Olen aina halunnut elää haaremissa.
Kyllä. Tykkään, tykkään, tykkään, että mulla on monta miestä jäytettävissä. Vaihtelevaa. En enää sitoudu keneenkään.
Edellinen siis naiselta. Tiedoksi.
Miten paljon olet elänyt arkea tai juhlaa oman - nyt jo aikuisen ja kotoa poishuitaistun - kersasi kanssa?
Olethan sinäkin ap lähes kuuskymppinen.
Et juuri lainkaan ole ollut tyttäresi elämässä.
Oot säätänyt suhteitasi ja aiemmin töitäsi, kun olit vielä "high" sillä rintamalka ennenkuin ryssit raha-asiasi.
Isänä olet ollut täysin poissaoleva. Täysin 0.
On aika surullista tuollainen. Isän ja tyttären hyvä suhde olisi tärkeä . Sillä on kauaskantoinen merkitys tyttären elämään ja parisuhteisiinkin.
Jotkut on niin työorientuneita ettei siihen elämään paljoa muuta mahdu ja tämä voi olla ihan miehen kotoa opittu malli.
Kelpaisi sellainen kaveruussuhde, mutta vain vanhempaa ikäluokkaa olevan henkilön kanssa
Ei saa olla montaa vuotta ikäeroa!
No ei .... haluan sut kokonaan.
Hei 69....Nyt loppuu todellisuus...Haluun sut...Ota minut nyt...Älä ole hellä...Tänä yönä on saatava jotakin aikaan:-)
Saanhan olla hän?
Siis, saanhan olla hän ken rakastaa sua saa?
Huikkaan tästä sivusta, että tuo on aidosti hyvä systeemi, vaikka ei tietenkään kaikille sovi. Toisille tuo voi sopia väliaikaisesti tai vaikka aluksi, ennen kun yhteisen elämän saa järjestettyä, mutta omalta kohdaltani voin sanoa, että toimii myös pysyvänä ratkaisuna. Jos ei koe yhteisasumisen olevan mikään lopullinen tavoite ja jos ei ole aikeissa tehdä lapsia, niin tuo toimii hyvin. Varsinkin jos molemmat vielä ovat ihmisiä, jotka kaipaavat myös reilusti omaa aikaa, niin tuo voi olla täydellinen ratkaisu.
Oma parisuhteeni on kestänyt jo yli kymmenen vuotta. Etäisyyttä kotiemme välillä on niin paljon, että emme todellakaan ehtisi edes viikonloppuisin toisiamme tavata. Molemmilla on myös mahdollisuus pistää halutessaan duuninsa kasaan ja tehdä töitä etänä. Me siis matkustamme toistemme kotiin aina pidemmäksi aikaa ja olemme silloin aktiivisesti ja täysipainoisesti yhdessä kuukauden tai pari. Sitten kuukausi tai pari omillaan ja sitten taas yhdessä. Meille tuo sopii hyvin.
Itse olin juhannukselta elokuun lopulle mieheni kotona ja hän on tulossa mun luokseni tuossa marraskuun alussa ja on näillä näkymin täällä ainakin helmikuulle saakka. Tässä väliaikana mulla on ollut hyvin aikaa hoitaa työhommia oikein urakalla kuntoon ja keskittyä harrastuksiini, mutta on tietysti ihanaa kohta taas nähdä. Meillä ei tosiaan ole mitään aikomustakaan muuttaa saman katon alle, ainakaan vielä pitkään aikaan. Katsotaan sitten kun ollaan eläkkeellä tai jos elämäntilanne jommalla kummalla jotenkin muuten muuttuu matkustamisen kannalta vaikeaksi.
Siis oikeasti? Mä tuolla ylempänä haaveilen juurikin tuollaisesta parisuhteesta. Mäkään en koe yhteistä pysyvää asuntoa tärkeäksi asiaksi, enkä ole aikeissa tehdä lapsia. Mä olen ajatellu, että tuollainen järjestely olis täydellinen, mutta että täydellistä on varmaan mahdoton saada. Toinen vaihtoehto olis sitten se perinteinen yhteisasuminen, mutta mä en vain usko, että se pidemmän päälle toimis. Mitään iltaisi tai viikonloppuisin tapailua en ainakaan jaksais. Se olis viimenen mahdollinen kuvio ja mä koen, että oon ennemmin yksin kuin kestäsin sellasta kuviota.
Saanko olla utelias ja kysyä, että miten te päädyitte tuollaiseen järjestelyyn? Oletteko te alusta asti sopineet noin? Mulla kun on sellanen kokemus, että ihmiset ajattelee, että etsitään jotain kevytsuhdetta, jos tuollaista ehdottaa suoraan.
Saat kysyä. 🙂
Tuo on varmaan totta, että monen ensireaktio ja toinen ja kolmaskin reaktio on, että kyse olis kevytsuhteesta. Mekin on törmätty tuohon olettamaan molempien kavereiden ja sukulaisten taholta ja siihen, että eikö parempaa löydy ja helpompaa löydy. Harvojen tuntuu olevan mahdollista tajuta heti, että tämä vois olla tosissaan meidän mielestä hyvä ja toimiva parisuhde. Eikä me itsekään alunperin ajateltu tätä näin. Ei tällanen vaihtoehto käyny kummallakaan sillon joskus mielessä. Me ajateltiin silleen perinteisesti, että toinen muuttaa toisen luo ja sitten asutaan yhdessä etc. Se vai ei meillä toimi. Me on erottu parikin kertaa ja palattu kahdesti sitten takas yhteen.
Me seurusteltiin aikanaan ensiksi etänä vajaa vuosi ja sitten mies sai asiansa järjestettyä ja muutti mun luo. Ensimmäisen jotain neljä kuukautta oli tosi hyviä, mutta me ollaan molemmat sellasia, että me kaivataan kunnolla omaa aikaa ja jossain kohtaa toisen ihmisen jatkuva läsnäolo alkaa tökkiä. Asiat on superhyvin, kun ne on hyvin ja sitten kun alkaa tökkiä se kontrasti on valtava. Mies asu silloin mun luona jotain 8 kuukautta ja sitten me erottiin helvetillisen riidan kanssa. Sen eron jälkeen sitten kuitenkin jo muutaman kuukauden päästä molemmat oli sitä mieltä, että toista on sittenkin kauhea ikävä. Sitten me jotenkin (tosi typerästi) järkeiltiin, että tilanne olis eri, jos minä muutan mieheni luokse. Siinä oli hirveä järjestäminen eikä se sitten kuitenkaan toiminut. Taas alussa sen nelisen kuukautta yhdessä oli todella hyvä olla ja sitten kun alkoi tökkiä se tilanne todella tökki joten sitten me taas erottiin.
Sen jälkeen me oltiin jotain puolisen vuotta olematta missään yhteyksissä, eli yritimme tosissamme erota ja kuitenkin molemmilla oli toisiaan kauhea ikävä. Me sovitaan hyvin yhteen, mutta ei jatkuvasti samassa paikassa läsnäollen. Silloin mies sitten sano, että jos hän nyt vain tulee sinne järjestelemättä asioita sen ihmeemmin ja katotaan miten menee. Se meni samalla tavalla ja sen kolme kuukautta oli täydellistä ja sitten molemmat alkoi kaivata omaa tilaa ja aikaa. Me kuitenkin oltiin jo molemmat kai omilla tahoillamme sitä pohdittu, että onko meidän mikään pakko olla jatkuvasti saman katon alla ja se päätös tuli ihan luonnostaan. Kun alkoi tökkimään, niin hänelle hommattiin lentolippu kotiin ja mulle siinä samalta istumalta sitten muutaman kuukauden päästä hänen luokseen. Siitä se lähti sitten muotoutumaan tähän tilanteeseen, että meillä on molemmilla periaatteessa kaksi kotia. Ei ole pakko mitään hirveitä pakkaamisia tehdä, sillä siellä on tavaroita ja täällä on tavaroita jne. Mä lennän sinne pienen lentolaukun kanssa ja kaikki muu löytyy sieltä ja toisin päin sama.
Jos olette jo vanhoja, ottakaa kotiinne asumaan joku tuen tarpeessa oleva. Leikkikää perchettä.
Ette tekään sitten ihan helpolla tuohon lopputulokseen päässeet. Tavallaan ehkä hieman lannistavaa ajatella, jos noin vaikean kautta itse joutuisi. Pitäis sattua kohdalle sellainen, jonka kanssa todella tahtoo olla, kuten teille on sattunut, jotta noin kovan prosessin läpi pääsisi. Tuollainen pakollisen jatkuvan yhteisasumisen kuva on monen mielessä niin kauhean tiukasti. Yhdessä pitää asua, vaikka olisi huono olla ja ennemmin lopulta erotaan kuin mietitään voisiko joku muu asumisratkaisu toimia paremmin.
Pitääkö ajatella noin vaikeasti?
Voihan sinulla ja kumppanillasi olla omat asunnot aluksi tai ihan miltä tuntuu. ja treffailette sen mukaan myös miltä tuntuu. Ei pidä yliajatella asioita ja tehdä niistä tekemällä vaikeita.
Olennaista on se oikea tunne ja keskusteluyhteys.
Olet oikeassa. Ei tähän tilanteeseen ole helpolla päästy ja se vaati sen, että kumpikaan ei sitten kuitenkaan halunnut antaa lopullisesti periksi. Mä itse ajattelen sen niin, että se on luojan lykky, ettei tämä ollut kummallekaan ihan ensimmäinen yritys. Molemmilla oli mihin verrata ja huomata tässä olevan jotain erityistä ja että toimivaa ratkaisua kannattaa yrittää etsiä.
Musta on ollut aika hassua huomata tässä vuosien varrella, miten tosi monet useamman vuosikymmenenkin yhdessä olleet ja asuneet tutut ovat vuosien varrella päätyneet erityyppisiin variaatioihin tästä samasta. Me ollaan tietysti aika ekstremejä tässä, mutta monilla on kakkosasunto/huvila/mökki, johon aina joko toinen tai vuorotellen vetäytyvät omaan rauhaansa. Toinen menee sinne viikoksi ja sitten toinen tulee viikonlopuksi ja viettävät sen yhdessä ja sitten vuoronvaihto ja se toinen menee "kaupunkiin" ja toinen jää sinne mökille viikoksi. Monilla tuo näyttää olevan ihan vakiokäytäntö varsinkin kesällä.
Mistä lähtien rehellisyys on ollut vaikeaa ajattelua? Jos tietää itse, että ei tule koskaan haluamaan jatkuvaa yhteiseloa, niin eikö se keskustelu ole syytä käydä suht alkuvaiheessa? Ei nyt ekoilla treffeillä, mutta viimeistään siinä kohtaa, kun aletaan olla vakavissaan. Omasta mielestäni tuollainen katotaan nyt ja miten sattuu tuntumaan johtaa yleensä olettamiin ja jos ne olettamat eivät olekaan yhtenevät, niin se johtaa ennenpitkää ongelmiin. Mä mielummin puhun asiat suoraan.
Lisään ... mä esimerkiksi voin sanoa ihn heti kättelyssä, että en tule ikinä lähtemään toisen kämpille notkumaan yhtenäkään arki-iltana. Mulla ei ole myöskään mitään mielenkiintoa tavata arkena töiden jälkeen jossain kaupungilla, kuin korkeintaan kerran kuussa ja sekin on liikaa. Tuollainen seurustelu olisi mun mielestäni 🍑:stä. Musta on lähinnä vain reilua kertoa tuo suoraan.
Mua ei rehellisesti myöskään kiinnosta hippustakaan mennä viikonlopuksi kenenkään toisen kämpille notkumaan. Se on aivan yhtä 🍑:stä kuin iltanotkuminen. Sen sijaan pidemmäksi aikaa, useammaksi viikoksi tai vaikka kuukaudeksi voisin mennäkin. Tärkeintä, ettei tarvitse jatkuvasti rampata johonkin suuntaan.
Se varmasti auttaa, jos ei kumpikaan ole ihan ensimmäistä kertaa parisuhdetta muodostamassa. Sitten on ehtinyt jo oppia tuntemaan itseään parisuhteeseen liittyvissä asioissa. Tietää ehkä myös mikä itselle sopisi ja sen mitä ei ainakaan halua, teoriassa ainakin.
Noinhan se aika monilla sellaisilla pareilla menee, jotka pysyvät pitkään yhdessä. Joko on tollanen kakkoskoti tai sitten riittävän iso koti, jossa molemmat voi touhuta kokonaan näkemättäkin toisiaan. Tai sitten on molemmilla omia harrastuksia tai vaikka reissutöitä toisella. Aika harvassa taitaa olla sellaset paita ja peppu -elämää elävät parit, jotka pysyvät vuosikymmeniä yhdessä?
DINK -parisuhteella toimii ja varsinkin jos ko. henkilöt ovat jo esim. +45
Välimatkalla ei silloin niin väliä ja yhteiseen sopimukseen/luottamukseen kaikki kuitenkin perustuu. Siitä ei tarvitse tehdä mitään A4 -lomaketta, vaan ihan keskustelemalla asiat selviää. Ja jos molemmille ns. "etä" on ok ja huomataan että se myös toimii, niin miksi ei. Jos taas toisella (tai molemmilla) on hankalaa pitää "etää" yllä, niin silloin (lyhyt) aikalisä tai yhteinen päätös, että mennään eri teille...niin se vaan pitää hyväksyä. Se, että aletaan hakata, joko yksin tai kaksin"päätä seinään"...se ei useinkaan johda mihinkään.
Aluksi voidaan treffata kaksi kertaa viikossa, toinen viikolla illalla ja toinen viikonloppuna. Paremmin tutustuttua lisätään tapaamisia ja muutaman vuoden kuluttua ollaan valmiita muuttamaan yhteen. Mitä enemmän vietetään yhteistä aikaa, sitä vaikeampi on erota. Prosessi etenee itsestään yhteenmuuttoa kohti.
Todellakin, jos olisit Hän.
Kerro etunimen 1. kirjain.
No mikä ettei
No mikä ettei
No mikä ettei
Hyvä idea. Ollaan erossa ihan koko ajan ja loppuun saakka.
Olisit ny suoraan kysyn kiinnostaako ketään naista seksisuhde kanssasi aina silloin kun sua panettaa
Kukas ny jaksaiskaan koko ajan toista kahtella ja saaha ommaa aikaa ihtelleen. Täällä alkais päässä pirraamaan jos joku jaloissa pyöris koko ajan.
Kelpaisi oikein hyvin. Itsekin tykkäisin tuollasesta suhteesta.
Jos samaa mieltä, tulisi olemaan helppoa.
No ei kyllä :( paitsi jos ostat kihlasormuksen :)
Saat sen... Todella jos haluat
EI MISSÄÄN NIMESSÄ EI!
Pitää olla Aikuinen ja pystyä sitoutumaan lapsekas sitotumis kammiinen mies on Totaalisen Teun Off bye bye. Saa semmoinen mies lähtä lätkiiin kun aloittaja HETI ja hyvästi!!!
Olet joku vajakki.
Vähän äksöniä mies. Ällö.
En halua minkäänlaista parisuhdetta varastamisella veit viimeisetkin mahdollisuudet.