Huippuälykäs yömajasta karkaaminen

Paikallinen hirviporukka puhdistaa metsät törkyturvista , persekievareista ja liuskaotsaisista joutomiehistä syksyisin.
Ruhot heivataan minkeille tai tehdään lihapullia Ruotsiin vietäväksi. Kannattaa antautua suosiolla. Kaasu on hauleja kivuttomampi tapa, vaikka käpy perseessä onkin.
Toki voit pelastaa elämäsi suostumalla
Kupittaan pseudokirurgiseen eheytyshoitoon.
Tutustut muihin kyrpänenäisiin potilaisiin, jotka kuuntelevat sinua pallit höröllään.
Kaupungeissa spurgut kokevat saman kohtalon kuin pulut eli häkäbussilla helvettiin pimeänä yönä katseilta salassa.

On todella surullista miten asd:n jutut alkavat paljastaa deliriumin vakavammat oireet. "Armeijan erikoiskoulutus" on oikea klassikko, jota olen kuullut kymmeniä kertoja potilailtani.

Sata prosenttia sontasepoista on jotain ninjaspesiaalikommandoja, olettrko huomanneet?

Saan usein puhelinsoittoja joltain möreä-ääniseltä mieheltä joka korisee puhelimeen tyydytysäänellä: "Nyrkki ja saippua. Nyrkki ja saippua"

MItä ihmettä tämä voi tarkoittaa? Puhelimessani ei ole edes virtaa mutta aina hän onnistuu soittamaan perille ja keskellä metsää riu´ulla istuessani alan huolestua, että paikalla on joku muukin kuin satunnainen sontaseppo nautiskelemassa suu auki tuotoksistani pascamontussa.

Asd

On tutkittu fakta, että ryyppääminen aiheuttaa vainoharhaisuutta. Kannattaisi hommata IRL-kavereita ja keskittyä enemmän OIKEAAN elämään, niin voi jumankauta kuinka jo YHDESSÄ PÄIVÄSSÄ tulee tunne, että mitä vìttua mää oikein sekoilin-.

:O

myös aiheetonta mustasukkaisuutta

:D hehee... Kuulostaa ihan minun nuoruudeltani. Olin nukahtanut maalaiskylän tielle, 30km/h nopeusrajoitusalueelle naapurini talon eteen, mistä minut oli nostettu lanssiin, mistä havahduin. Päätin teeskennellä olevani unessa ja hypätä pian ennen oven sulkeutumista ulos autosta ja näin tein. Avojaloin juoksin pimeän sänkipellon yli toisen naapurin kerhohuoneeksi muutettuun vanhaan navettaan. Kolmas naapuri neuvoi, mihin olisin voinut mennä ja minut löydettiinkin pian sammuneena kerhohuoneen sohvalle. Uuteen ambulanssiin otettiin poliisimies valvomaan, etten enää karkaa. kehuin hänen tyylikkäitä silmälasejaan. Matka vei sadankilometrin päähän yliopistolliseen sairaalaan, jossa minut kehotettiin makaamaan sänkyyn käytävälle. Makailin siinä, kunnes alkoi oksettaa. Tuohon aikaan osasin mennä okselle vessaan, nykyisin laattaisin vaan pitkin käytävän seiniä ja lattiaa. Joten menin vessaan okselle. Siinä yökkäillessäni yli-innokashoitsu tuli oven taakse kyselemään "Mitä sinä teet siellä?". Oksennan jumalauta... Totesin olevani joutumassa vankeuteen, joten marssin vessan jälkeen liukuovesta ulos ja pinkaisin kuin aropupu edelleen avojaloin kaupungin pimeyteen. Juoksin noin viidenkilometrin päähän tuttuun kaupunginosaan, jossa viime marraskuussa tapahtui raaka teinitytön murha, kunnes uskoin olevani riittävän etäällä sairaalasta ja poliisilaitoksesta. Ihme ja kumma, minulla oli puhelin taskussa(!). Joten lähes raittiille kaverilleni sinne kotiin maalle, selitin tilanteen ja tulisiko hakemaan. Ja hän tuli. Olinkohan sairaalahoidon tarpeessa vai olisiko riittänyt kärrätä vain siihen 50m:n päähän kotimökkiin nukkumaan pois vuokranantajan miehen tarjoilemia saksanviinoja. Noo, olikai ne vahvaa ainetta. Olisihan mulla voinut olla vaikka alkoholimyrkytys. Ei kyllä enää reilu kymmenen vuotta myöhemmin onnistuisi tuollaiset urheilusuoritukset asfalttiin sammumisen jälkeen... Aika tekee tehtävänsä.

-juoppuhullu mummo

" ..sontasepon silmänkeltuaiset laajenevat kauhusta puolipalloiksi.. "

Koeppa itse nämä yölliset kauhukohtaukset, kun tiedostat, että nyt tuli kuolema. Hítto kuin epätoivoinen tila se on, vaikka olisit kuinka kova jätkä tahansa.